Tänään oli tarkoitus valmennella zeit:iä ja hänen ruunaansa Elegiaa esteillä.
Ratsukko lämmitteli sileällä sillä välin, kun rakentelin jonkun sortin rataa toiseen päähän maneesia. Radasta tuli viiden esteen rata, johon sisältyi kaksi sarjaa ja kaksi yksittäistä estettä. Ensimmäisen sarjan esteet olivat pysty ja okseri, sekä toisen sarjan esteet ristikko ja pysty. Yksittäiset esteet olivat sitten muuri ja okseri.
Käskin ratsastajaa ohjaamaan ruunansa ensimmäiselle sarjalle kiertosuuntana oikea.
”Pidätä, pidätä, PIDÄTÄ!” huutelin radan keskeltä. Elegia todellakin syttyi esteillä vähän turhankin hyvin ja sitä sai pidätellä todella paljon, ettei se ryntäile päättömästi esteille.
”Ja uudestaan. Jos se tuntuu tulevan liian lujaa, niin ota voltti. Pidät sen perseen penkissä ihan esteelle asti, etkä anna sen juoksennella niinku päätön kana. Et sä saa sitä pidäteltyä kunnolla, jos oot heti ihan etukenossa. Se takamus penkkiin ja nojaa vaikka hiukan taakse”, neuvoin ja ratsukko tuli uudestaan sarjalle. Edelleen Elegialla oli vauhtia, mutta se oli jo huomattavasti parempi.
Ensimmäinen sarja alkoi jo sujumaan ihan hienosti, joten käskin siirtyä treenaamaan toista. Elegia oli taas täydellisesti unohtanut rauhallisen laukkansa ja paineli uudestaan suuna päänä eteenpäin.
”Älä anna sen rynnätä!” huusin zeit:lle, joka istuikin samantien takaisin satulaan ja ruuna reagoikin melko nopeasti jo hidastaen laukkaansa.
Nyt yhdistettiin yksittäiset esteet hommaan mukaan ja hypättiin koko hommaa kerralla. Radan hyppääminen alkoi sujua jo erittäin hyvin, kun ratsastajakin muisti aiemmin karjutut ohjeet.
Tiivistettynä valmennus meni mukavasti, mutta vauhdin hallintaa ratsukon tulisi harjoitella vielä paljon lisää, jolloin lähestymisetkin sujuisivat paremmin.
