Norpatar & Laplan's Sundmour

Koska Norpatar oli käynyt läpiratsastamassa meidän Neeraa, niin lupauduin valmentamaan häntä ja Santtua esteillä vastapalveluksen merkeissä.
Mitään hirmukorkeita esteitä ei tänään tultaisi hyppäämään, vaan jumppasarjaa kaarevalla uralla ja höystönä kaksi korkeampaa pystyä.

Norpatar ja Santtu lämmittelivät kaikissa askellajeissa sillä aikaa, kun minä rakentelin rataa valmiiksi. Nostin kaksi ensimmäistä ja viimeisen jumppasarjan esteen pystyyn ja annoin luvan tulla sarjan ensimmäisen kerran.
Santulla löytyi vauhtia yllättävän paljon, mutta se sovitti kuitenkin askeleensa erittäin näppärästi sarjalle ja Norpatarkin ohjasi ratsunsa oikein näppärästi läpi, vaikka välit olivatkin ahtaita.

Muutaman hyppykerran jälkeen nostin kolmanneksi viimeisen esteen ylös pieneksi pystyksi. Taas muutaman kerran hyppäämistä ja eikun kaikki jumppasarjasta ylös.
Santtu ja Norpatar hyppäsivät oikein mukavalla tyylillä ja ratsastuskin oli rentoa ja huoletonta, sekä molemmilla näytti olevan erittäin hauskaa.
Nostin vielä kaksi erillistä pystyä metrisiksi ja ratsukko hyppäsi nyt koko radan kerralla. Santtu innostui isommista esteistä niin paljon, että meinasi jättää pienemmät hyppäämättä kokonaan. Norpatar kuitenkin muistutti hevostaan pientenkin hyppäämisestä ja ori hyppäsi nekin kyselemättä.
Korotin vielä kaikkia esteitä jonkun verran, jolloin jumppasarjan ensimmäinen, kolmas ja viides olivat 70 senttisiä ja toinen, neljäs ja kuudes 60 senttisiä. Erilliset pystyt sitten lähentelivätkin jo Santun maksimikorkeutta.

Kaiken kaikkiaan ratsukon yhteistyö on saumatonta ja he ovat toisilleen erittäin sopivat. Santtu on jokaisen ratsastajan unelmahevonen toimivuutensa ja kuuliaisuutensa ansiosta. Norpatar taas on johdonmukainen ja määrätietoinen ratsastaja, joka ei jätä mitään arvailujen varaan.

Víva ja Mörkövaaran Viienna & Kaarnan Julius

Mörkövaaran Viienna

Tänään oli tarkoitus valmennella Vívaa ja Vinksua. Ratsukko oli juuri lämmittelyjen loppusuoralla, kun ilmestyin maneesiin ja päästiin aloittamaan tehtävät heti.

Aloitimme avotaivutuksella ravissa, koska sillä saataisiin hevosta koottua paremmin. Aluksi Vinksu meni turhan linkussa ja etuosa ei meinannut millään pysyä oikealla kohdalla. Víva kuitenkin sai hevosensa menemään puhdasta avotaivutusta hetken taistelun jälkeen, eikä hermotkaan ratsatajalla menneet, vaikka tamma aluksi kyseenalaistikin koko homman.

Avotaivutuksen jälkeen siirrettiin takaosa uran sisäpuolelle ja aloitettiin sulkutaivutukset ravissa. Käskin ratsastajaa siirtämään ulkopohjetta hieman taaemmas ja taivuttamaan enemmän sisäohjalla, muttei kuitenkaan liikaa ettei sisälapa lukitu liiasta taivutuksesta. Sulkutaivutus onnistui ravissa oikein kivasti pienten korjausten jälkeen, joten kokeiltiin samaa vielä laukassa. Nyt Víva huomasi jo itse korjailla omia apujaan paremmaksi.

Sitten käskin Vívan käydä kaikki askellajit läpi koottuna, mikä onnistui myös ongelmitta, kun hevonen oli saatu kunnolla avuille ja koottua jo taivutusten aikana.

Vívan ratsastus oli määrätietoista ja avut selkeitä, jolloin Vinksulle ei jäänyt omalle tulkinnalleen varaa ja se teki kaiken niinkuin piti. Toki pientä korjaamista löytyy aina, mutta ratsastaja, joka ei opi enää lisää on luultavasti haudassa, jolloin uuden oppiminen on jo mahdotonta.
Kaikenkaikkiaan valmennus siis sujui oikein mukavasti.

Kaarnan Julius

Tänään Víva pääsi harjoittelemaan ainakin laukanvaihtoja orinsa Kaarnan Juliuksen kanssa.

Alkulämpät oli ratsukko taas pyyntöni mukaisesti hoitanut alta pois, ennen kuin saavuin maneesiin.

Aloitimme aluksi avo- ja sulkutaivutuksilla, jotta saatiin Julle koottua hieman paremmin. Taivutuksien aikana huomasin, että tarvitaankin enemmän vauhdin hallintaa, joten käskin lopettaa taivutukset ja siirtyä aluksi käynti-ravi-siirtymisiin. Siirtymiset olisivat saaneet olla terävämpiä, joten vaihdettiin vielä alkeellisempaan tehtävään, eli käynnistä seis, peruutus 4 askelta ja paikallaan pysyminen 5 sekuntia ja sitten käynnissä eteenpäin. Jonkun ajan päästä Julle tajusi, ettei saisi kaahottaa eteenpäin ja alkoi kuuntelemaan hidastaviakin apuja paremmin.
Käskin vielä ottaa ravi-seis-ravi- ja ravi-laukka-ravi-siirtymisiä, ennen kuin päästin ratsukkoa treenaamaan laukanvaihtoja. Siirtymiset noin ylipäätään sujui ihan hyvin, mutta vauhdin hallintaa ratsukon täytyy harjoitella ahkerasti.
Laukanvaihdot sujuivat oikein mukavasti, vaikka vähän mennään eikä meinata-fiilis tuli orin painatuksesta. Vaihdot kuitenkin olivat teräviä ja Vívan avut melko huomaamattomia.

Gatinhan valmennukset

Bênção Brilhante GAT

Tänään valmentelin Gatinhaa ja Beniä. Vaikka hevonen on jo osaava, niin on silti hyvä kerrata myös helpompia asioita sivussa, joten valmennus tulisi olemaan erittäin laaja-alainen.
Ensimmäinen tehtävä sarja sisälsi siirtymisiä, sekä temponlisäystä ravissa. Ratsukon yhteistyö sujui hyvin ja rautias ori suoritti Gatinhan käskyt kyselemättä. Myös pysähdyksiä ja peruutuksia sai parivaljakko harjoitella.
Toisessa tehtävä sarjassa tehtiin laukanvaihtoja ravin kautta ja niin, että laukan tuli vaihtua heti puomin jälkeen, joka oli koko rata leikkaan alussa. Hetken kuluttua jätettiin ravi pois ja laukanvaihtojen tuli tapahtua puomin päällä. Tästäkin ratsukko suoriutui oikein mukavasti.

Kolmas sarja sitten sisälsi tehtäviä vaativista luokista, eli puolipiruettia ja piaffea, sekä passagea. Vaikka Ben on nuori, se selviytyi tehtävistä oikein mukavasti ja aikalailla ongelmitta.

Benistä povaisin huikeaa kouluratsua, joka suoriutuu kaikesta tyylillä. Gatinhan ratsastus oli miellyttävää katsottavaa, koska avut olivat pehmeitä ja selkeitä, eikä ne jättäneet mitään arvailun varaan.

****************************************

Marvellous Habanera

Tänään oli tarkoituksena valmennella Gatinhaa ja Veeraa. Ratsastajan toiveesta he tulisivat harjoittelemaan intermediate I- ja grand prix-tason tehtäviä.
Lämmittelyt oli ratsukko hoitanut itsenäisesti, joten päästiin suoraan töihin.
Käskin Gatinhaa aloittamaan laukanvaihdoilla joka toisessa askeleessa. Vaihdot sujuivat ongelmitta ja tihennettiin vaihtoväli joka askeleeseen.
Laukanvaihdoista siirryttiin siksak-taivutuksiin. Hieman liian kova pohje ratsastajalla ilmeisesti oli, koska Veera protestoi hienoisesti. Kun ratsastajan avut saatiin hellemmäksi ja pitkä sivu mentyä ilman protestointia voitiin siirtyä seuraavaan asiaan.
Ensin käskin Gatinhaa tehdä siirtymisiä piaffen ja passagen välillä ja toki myös toisin päin. Siirtymiset onnistuivat odotusten mukaan, eli hienosti.
Siirtymisten jälkeen otettiin vielä 13 askelta piaffea ja valmennus oli paketissa.

Ratsukon yhteistyö oli lähes moitteetonta. Ratsastajan tulee kiinnittää huomiota erityisesti apujen voimakkuuteen, koska kyseessä on erittäin erittäin herkkä hevonen, joka vaatii näköjään pehmeät avut.

****************************************

Looking For Alaska Coast

Tänään oli vuorossa Gatinha ja Loki. Heillä oli tiedossa kisat, joten tällä kertaa käytiin vain läpi GP:n kouluohjelmaa.
Lämmittelyt oli jälleen kerran hoideltu alta pois ennen maneesiin saapumistani, joten aloitettiin työt samantien.
Käskin ratsukkoa aloittamaan ohjelman ja korjailisin sitten sen aikana.
Heti ensimmäisenä neuvoin Gatinhaa kokoamaan Lokia hieman lisää, jolloin radalle tulo olisi hallitumpi. Näin tehtiin ja Gatinha jatkoi itsenäisesti ohjelmaa eteenpäin.
Sulkutaivutuksiin asti olin hiljaa, kunnes neuvoin taas. Loki luisui melkoisesti sulkutaivutuksen aikana, joten liikkeen korjaus oli tarpeen.
Peruutuksesta koottuun raviin siirtyminen olisi saanut olla vielä inan verran tarkempi ja terävämpi.
Muuten tehtävät onnistuivat hyvin. Alkupään juttuja harjoiteltiin vielä hetki, ennen kuin siirryttiin ohjelman loppupuolelle.

Piruetit, piaffet, passaget ja laukanvaihdot sujuivat oikein hienosti.

Ratsukko on oiva pari, jonka työskentelyä on ilo katsella!

Amandan sukari

Copyiksi Jaana K. ja linkki mailiin jkvirtuaali[@]gmail.com

Savarna

I. Smeagol on 165 senttinen selle francaisori. Luontteeltaan se on melkein samanlainen, kuin Taru Sormusten Herrasta tuttu kaimansa. Smeagol on siis melkoinen tuuliviiri ja vaatii taitavan käsittelijän, jonk hermot ei petä helposti. Paha tai vaarallinen ori ei kuitenkaan ole. Sillä kisataan kenttäratsastuksessa ja menestys ei ole ollut huonoa. Siitä kiitos Smeagolin kunnianhimoisuudelle.

Ii. Syagrius on erittäin hieno ja reipas tapaus. Hevonen kisaa omistajansa kanssa intermediate I-tasolla ja tulokset ovat olleet oikein mukavia. Suagriuksen liikkeet ovat taivaallisen helpot ja mukavat istua ja se näyttää muiden silmissä liitävän. Oria on käytetty todella paljon jalostukseen ja jälkeläisiä sillä on tällä hetkellä 60 kappaletta.

Iii. Shamrockia on kuvailtu melkoiseksi hapannaamaksi, joka vaatii varman käsittelijän. Orilla on myös pieni pilke silmäkulmassa, joten harmaita hiuksiakin se tempauksillaan aiheuttaa talliporukalle. Hevosella kisataan kouluradoilla GP-tasolla, mutta menestys on ollut vaihtelevaa oikukkaan luonteen takia. Milloin keksitään hypätä kouluaitojen yli ja milloin taas liimataan kaviot maahan. Toki hyviäkin suorituksia orilla on ollut.

Iie. Remorse on estetamma ja sillä kisataan 160 senttisillä radoilla. Hyppytyyliltään tamma on varovainen ja varma hyppääjä, jolta ei kuitenkaan vauhtia sinäsä puutu. Varovaisuus näkyy vain siinä, että kaviot nostetaan melkein mahaa vasten, kun esteen yli mennään. Käsiteltäessä tammamainen ja vaativa tapaus, jonka kanssa kuitenkin pärjää, kun ei pienestä säikähdä.

Ie. Amalthea on aktiivisessa kisauksessa oleva kenttähevonen, joka on täydellinen opetusmestari kokemattomillekin. Sen selkään kun uskaltaa laittaa kenet tahansa vauvasta vaariin, niin varma tapaus tamma on. Amalthea on erittäin rauhallinen ja kuuliainen tapaus, joka rakastaa varsinkin pienten lasten seurassa oloa ja heidän huomiotaan. Tamma käyttäytyy todella varovaisesti pienten ihmisten kanssa ja onkin omiaan myös opetuskäyttöön.

Iei. Theodor on 162 senttinen selleori, jolla kisataan esteitä. Se on hyvin hitaasti syttyvä ja vaatii melkoiset herättelyt, että sen kanssa voi radalle lähteä. Vaikka Theo on melko hidas järjen juoksultaan, se on pärjännyt kuitenkin yllättävän hyvin radoilla, kun se on saatu kunnolla hereille. Ori on käsiteltäessä rento ja rauhallinen kaveri, joka saattaa ihan hyvin nukkua hoitotoimenpiteiden ajan - olkoon kyse eläinlääkäristä, kengittäjästä, hierojasta tai ihan mistä tahansa.

Iee. Anthe on kouluratsu, jonka liikkeet ovat erittäin hienot ja sitä katselee mielellään pitempiäkin aikoja. Tamma ei kuitenkaan ole jokaisen takamuksen alle sopiva hevonen, vaan se osaa olla myös erittäin vaativa tapaus. Jos ratsastaja ei miellytä Anthea, se tasavarmasti jämähtää paikalleen ja ei suostu liikkumaan. Anthen suurin rakkaus on vesi. Se voisi viettää päivät meressä, joessa, järvessä, lammessa tai vaikka pesupaikalla, kunhan vettä vaan tulee päälle - vesisateessakin tamma viihtyy erittäin hyvin.

E. Mistress on melko rauhaton tapaus ja sellainen yhden ihmisen hevonen. Tamma on hitaasti lämpiävää sorttia, mutta toimiva ratsu kuitenkin. Sillä kisataan esteillä ja yleensä verkka-alueen esterata riittää herättelemään tamman tarpeeksi hyvin itse suoritusta varten. Mistress on käsiteltäessä hieman äkäinen ja uhitteleva, mutta ikinä se ei ole ihmistä satuttanut.

Ei. Morbid Mind on suurisydäminen ori, joka myös omistaa ison egon. Se rakastaa kaikkia ympärillä oleviaan ihmisiä ja eläimiä, paitsi muita oreja. Muiden orien kohdalla astuu esiin Morbid Mindin iso ego ja silloin saa silmille hyppivä ori hävitä suosiolla paikalta. Senpä takia hevonen pidetään mahdollisimman kaukana muista oreista, jotka saattaisivat aloittaa uhittelun.

Eii. Bernard oli eloisa ja helppo käsiteltävä. Estehevosena ei niin pätevä peli etupainotteisuuden takia, joka aiheutti sitten puomien kolisemisen ja tippumisen. Käsiteltäessä Bernard oli oiken kullanmuru. Se kökötti paikallaan vaikka maailman tappiin asti, vaikka se olisi jätetty käytävälle seisomaan ilman päitsiä tai mitään. Oria pystyi hoitamaan niin pienet, kuin isotkin ja maastoonkin sen kanssa pystyi lähtemään kuka vain. Eloisuus näkyi Bernardin liikkeissä, jotka olivat myös elastiset ja mukavat.

Eie. Magnola oli kenttäratsu, joka jouduttiin lopettamaan 15-vuotiaana ähkyn takia. Tamma oli erittäin taitava karkulainen ja kerran se pääsi kauralaarin luokse, kun joku sen oli unohtanut lukita ja lopputulos oli selvä. Luonteeltaan Magnola oli todellakin viekas ja järkähtämätön, kun se jotain päätti. Jos tamma päätti lopettaa työn teon, niin niin siinä yleensä kävikin. Harvoin sen päätöksiä pystyi kukaan muutamaan. Kenttäkisoissa se kuitenkin antoi itsestään kaiken.

Ee. Number One on ironista kyllä melko laiska tapaus, jolta kuitenkin taitoja löytyy kouluradoilla. Se ei vaan millään viitsisi näyttää niitä ja sen kanssa saa oikeasti tehdä töitä, että se suostuu toimimaan kuten pitää. Kisa-aamuna monesti näkyi hoitaja ratsastamassa tammaa, jotta se saataisiin kisoja varten hereille ja toimimaan kunnolla. Käsiteltäessä myös laiska ja taluttaessa vielä laiskempi. Monesti talliporukka kuittaileekin tamman taluttajalle, että tuovat välille ruokaa seuraavana päivänä, tai että nähdään kahden viikon päästä.

Eei. Nasty Norbit on oikein komea ori, joka myös loistaa kisaradoilla. Orilla siis kisataan estekisoissa 150-160 luokkia. Nasty Norbit rakastaa huomiota yli kaiken ja sen myös huomaa monesti kisoissakin. Se huutelee minkä ehtii, mutta suorituksen tullessa eteen keskittyy täydellisesti rataan, josta selviää yleensä puhtaasti. Käsiteltäessä hiukan vaativa, mutta toimeen sen kanssa kuitenkin tulee melkein jokainen.

Eee. Beat It oli 163 senttinen selle francais tamma, joka ei niin ihmeellinen tapaus ollut. Suku tammalla oli kyllä hyvä ja siksi sitä taidettiin pääasiassa käyttää jalostukseen. Luonteeltaan se oli tasapaksu ja huhujen mukaan tylsä hevonen, joka ei myöskään liikkeillään tai taidoillaan oikein ketään lumonnut. Tamman varsat kuitenkin olivat suuremmaksi osaksi mukavan rauhallisia ja helppoja tapauksia ainakin jossakin mielessä.

Miltsu ja L'Instinct De Mort PB

Copyiksi Jaana K. ja linkki mailiin jkvirtuaali[@]gmail.com

Saavuin Breawaan valmentamaan Miltsua ja Liliä ja ratsukko oli lämmitellyt valmiiksi pyyntöni mukaisesti.
Teimme ensin helppoja käynti- ja ravitehtäviä, jotta sain muodostettua mielikuvan ratsukosta. Lili oli melko tahmea, joten käskin Miltsun ottaa reipasta ravia ja laukkaa ympäri maneesia muutaman kierroksen.
Tällä keinolla tamma heräsikin hieman, joten pystyimme aloittamaan laukanvaihdoilla, joita tuli tehdä viisi kappalettta peräkkäin molemmilla pitkillä sivuilla.
Lili oli edelleen tahmean oloinen, joten sitä sai käskeä reippaasti eteenpäin. Kun laukanvaihdot sujuivat suhteellisen hyvin, voitiin vaihtaa piaffe-passage ja passage-piaffe siirtymisiin.
Siirtymiset tapahtuivat hieman viiveellä, joten annoin Miltsulle raipan apuja tehostamaan. Pian siirtymiset onnistuivat ihan mukavasti, jonka jälkeen tehtiin vielä muutama täyspiruetti. Piruetit onnistuivat yllättävän hyvin muuhun valmennukseen nähden.

Kaiken kaikkiaan valmennus meni ihan hyvin. Hevoseen pitäisi saada vauhtia ja Miltsun pitäisi uskaltaa käskeä kunnolla ratsaan eteenpäin, jotta tahmaisuudesta päästäisiin eroon.

Mila & Hukkapätkä

Copyiksi Jaana K. ja linkki mailiin jkvirtuaali[@]gmail.com

Mila oli soitellut edellisellä viikolla ja pyytänyt valmentamaan häntä ja Pätkää.
Saaavuin ratsukon kotitallille ja suuntasin maneesiin, missä Mila ja Pätkä olivat jo lämmittelyjen loppusuoralla.
Selitin Milalle suunnitelmani valmennuksen kulusta, jonka jälkeen ruvettiin töihin.
Teetin ratsukolla aluksi raviväistöjä, jotta Pätkä saatiin kunnolla hereillä ja pohkeille herkäksi.
Jatkoimme avo- ja sulkutaivutuksilla ravissa. Pätkä reagoi oikein hienosti Milan apuihin ja ratsukon yhteistyö vaikutti erittäin saumattomalta. Välillä sain huomautella Milaa asetuksesta, mutta muuten tehtävät sujuivat mallikkaasti.
Ravitehtävien jälkeen siirryttiin aluksi sulkutaivutuksiin laukassa ja siitä kahdeksikolla tehtäviin laukanvaihtoihin. Sulkutaivutus sujui näppärästi myös laukassa ja ainoastaan kerran jouduin huomauttamaan käsien asennosta. Laukan vaihdt menivät aluksi vähän säätämkiseksi, mutta pian Pätkä tajusi jutun juonen ja suoritti tehtävän niinkuin piti.
Koska aikaa oli vielä hippasen jäljellä pyysin vielä Milaa tekemään peruutuksesta laukan nostot molempiin suuntiin pari kertaa. Pätkä ymmärsi asian heti ja nosti laukan sillä sekunnilla, kun Mila laukkapohkeet antoi.
Kaiken kaikkiaan valmennus oli onnistunut. Ratsukon molemmat osapuolet täydentävät oikein mukavasti toisiaan ja ovat oiva pari.

Noran sukarit ja sukarin pidennys

Copyihin Jaana K. ja linkki mailiin jkvirtuaali[@]gmail.com.

GOLD BAR XX

i. Flaxen Sailor xx on luonteeltaan peloton, mutta myös omalla tavallaan aggressiivinen. Jokainen este on uusi haaste ja ne hypätään yli kyselemättä. Hyppytyylistä löytyy voimaa ja hypyt ovat nopeita, sekä lyhyitä. Orilla on kisattu menestyneesti kenttää ja yleensä sen varsatkin ovat olleet erittäin hyviä hyppääjiä.

ii. Warning Signs xx on vauhdikas ja hyväliikkeinen ori, joka rakastaa hyppäämistä. Kenttäkisoissa se kuitenkin vaatii varman ja rohkean ratsastajan, joka tukee hevosta joka tilanteessa. Aran ratsatajan kanssa saattaa säikkyä ja ei keskity suoritukseen niin hyvin. Jälkeäiset ovat perineet isänsä hyvät liikkeet ja vauhdin.

iii. Freudian Slip xx toimi ikänsä laukkaratsuna, jonka suorituksien taso vaihteli melkoisesti. Oria kuitenkin käytettiin jalostuksen sen hyvän ja hienon suvun takia, josta on yleensä tullut hienoja ja monipuolisia varsoja. Luonteeltaan ori oli käsiteltäessä kiltti, mutta radalle päästessään se muuttui melkoiseksi aikapommiksi.

iie. Slipping Sings xx oli sosiaalinen ja lempeä tamma, joka oli erinomainen emä jo ensimmäisen varsansa kohdalla. Hirveän montaa varsaa ei sille hommattu, koska omistaja tahtoi keskittyä kenttäkisojen kiertämiseen. Ulkonäöltään Slipping Signs xx oli erittäin kaunis ja aikamoisen lumoava ilmestys.

ie. Pretty Blonde xx oli pääasiallisesti siitoskäytössä oleva tamma, mutta kisaradoillekin tamman kanssa muutaman kerran eksyttiin. Kapasiteettia tammalta kyllä löytyi, mutta se rasittui kuitenkin melkoisesti kisoissa ja sen takia sillä kisattiin aktiivisen epäaktiivisesti. Jälkeläisiä tammalla oli 10 kappaletta, ennen kuin viimeisissä kisoissaan tamma kompuroi esteeseen ja sai jalkaansa murtuman, jonka takia se lopulta myös lopetettiin.

iei. Years Ago xx oli oikea kovis. Sen kanssa tarvitsi rautaiset hermot ja kissan refleksit - ajatuksen lukutaitokin olisi ollut hyödyksi tämän kaverin kohdalla. Ratsuna dynaaminen ja herkkä, joka ei sietänyt virheitä. Varsoilleen ori onneksi periytti hyvän rakenteensa ja liikkeiden dynamisuuden, eikä vaikeaa luonnettaan.

iee. Bright Diamond xx oli oikea työmyyrä, joka lähti aina mielellään kisoihin. Hyvä ettei juossut suoraan traileriin, koska tiesi pääsevänsä pian kenttäkisoihin. Tulokset tammalla oli hyviä jokaisen ratsastajan kanssa, mutta oikean ratsastajan osuessa selkään se oli täydellinen. Varsoja Bright Diamondilla jäi jälkeen viisi kappaletta.

e. Heart of Gold xx on luonteeltaan kultainen tamma, joka tuntuu välillä todella inhimilliseltä. Joskus se oikeasti tuntuu toimivan kuten ihmismieli ja huonon päivän sattuessa jokainen piristyy sen seurassa. Ratsuna nöyrä ja eteenpäinpyrkivä, joka antaa itsestään 110 prosenttia.

ei. Mr Halcyon xx on ovela ja huumorintajuinen ori. Elämä tallilla käy taatusti tylsäksi, kun orista aika jättää, koska ikinä ei ole ollut päivääkään, kun ei ole jotain tapahtunut. Mr Halcyon on ratsuna herkkä ja erittäin hyvin toimiva hevonen, jonka kanssa pärjää kuka tahansa. Jälkeläiset ovatkin saaneet osansa sen luonteesta.

eii. Hypothetical xx oli kaikkien kaveri, niin eläinten, kuin ihmistenkin. Se toimi aluksi laukkaratsuna ja kun ikä alkoi tulla radoilla vastaan, se siirtyi omistajansa tyttären opetushevoseksi. Hypothetical menestyi myös estekilpailuissa erinomaisesti. Se astui elämänsä aikana lähemmäs 80 kappaletta, joiden varsat olivat erinomaisia laukkaratsuja.

eie. Miss England xx oli kapasiteetikas kenttätamma, joka rakasti työntekoa. Se toimi aina niin kotona, kuin kisoissakin ajatuksenlailla. Miss England oli myös kaamea herkkusuu ja olisi seurannut vaikka maailman ääriin ihmistä, jolla herkkuja oli. Kymmenelle varsalleen tamma oli erittäin hyvä emä.

ee. Fortune Cookie xx on helposti hermostuva ja pukkiherkkä tamma, joka tarvitsee selkäänsä osaavan ihmisen, joka muistuttaa myös lievästi apinaa pysyäkseen sen selässä. Fortune Cookie on kuitenkin kerännyt ihan mukavan pinon ruusukkeita ja sijoituksia kisoista, vaikka vähän villikko onkin. Varsoja tammalla ei ole kuin kaksi kappaletta.

eei. Chinese Proverb xx oli melkoinen hapannaama ja toisia se ihastutti, toisia vihastutti. Se kuitenkin muuttui täysin toiseksi hevoseksi, kun alettiin veden kanssa läträtä. Ori rakasti vettä yli kaiken ja tällöin unohtui myös happamuus kokonaan. Chinese Proverb oli tunnettu nimi laukkapiireissä ja sen menehtyminen aiheutti pienoista kohua piireissä.

eee. Lady Luck xx on enemmänen sellainen yksinäinen susi, kuin seurassa viihtyvä. Tamma antaa suorittaa hoitotoimenpiteet ongelmitta, mutta turhaa vitkuttelua se ei siedä. Rakenteeltaan Lady Luck on erittäin kaunis ja hyvärakenteinen tapaus, joka on periyttänyt rakennettaan onneksi myös varsoilleen.

************
Chobonfiret XX

i. Cocombaum xx on 167 senttinen ori, jolla on kisattu pääasiassa kenttäkisoja. Luonteeltaan se on melko hätäinen kaveri, joten tulokset kisoista ovat olleet erittäin vaihtelevia. Kapasiteettia orilla kuitenkin on vaikeisiinkin luokkiin. Jälkeläisiä hevoselta löytyy tällä hetkellä 15 kappaletta, joista osa on ikävä kyllä perinyt isänsä hätäisyyden - onneksi kuitenkin hätäisyys on esiintynyt varsoilla vain maasta käsin käsiteltäessä.

ii. Charlendorf xx on toiminut ikänsä laukkaratsuna. Sillä kisataan edelleen risuesteillä ja tuloksetkin ovat erinomaisia. Luonteeltaan ori on rauhallinen ja sosiaalinen hevonen, joka antaa kisoissa itsestään 110 prosenttia. Chardlendorfin 40 varsaa ovat melkein jokainen menestyneet erinomaisesti oman lajinsa kisoissa ja se on erittäin haluttu ori jalostuksessa.

Iii. Chor Key xx oli luonteeltaan tulinen ori, joka rakasti juoksemista. Sillä oli tajuton kunninanhimo ja yleensä sen nimi komeili kärkikolmikossa. Oria ei ehditty paljoa käyttämään jalostuksessa, koska se kuoli kesken eräiden laukkakisojen sydänkohtaukseen.

Iie. Lenjta xx:stä ei hirmuisen paljon tietoja ole, mutta huhut kertovat tamman olleen hieno ja yhteistyöhaluinen neiti, jolla kisattiin melkein lajia, kuin lajia.

ie. Xeron Let on rauhaa rakastava tamma, joka kuitenkin pitää myös kisaamisesta. Sillä kisataan kenttäratsastuksessa ja kisoissa se muuttuukin rauhaa rakastavasta tammasta oikeaksi kisatykiksi. Kotioloissa Zeron Let on nimittäin melko laiska. Kuudelle varsalleen tamma on ollut erinomainen emä ja periyttänyt hyvää rakennettaan niille.

Iei. Dhorxron xx on nykyään eläkepäiviään viettävä kenttähevonen. Luonteeltaan se on helposti kuumuva ja energinen ori, joten aktiviteettia vaaditaan edelleen päivittäin. Ikäkään ei orin energiaa ole vähentänyt, vaan se jaksaisi edelleenkin pitkiä ja vauhdikkaita treenejä, jos jalat vain olisivat vielä siinä kunnossa, että aktiivinen treenaus olisi mahdollista. Jälkeläisiä orilla on 25 kappaletta, jotka ovat perineet isänsä voimakkaat hypyt.

Iie. Xara xx:n tarina on melko surullinen alkua lukuunottamatta. Se ehti saada kaksi varsaa ja kisata parit kymmenet kenttäkisat, ennen kuin naapurin vanha mies erehtyi luulemaan karkuteillä olevaa tammaa hirveksi ja ampumaan sitä siihen malliin, että tamma jouduttiin lopettamaan. Tammasta kyllä povattiin hienoa kenttähevosta, koska tammalta löytyi kapasiteettia vaikka muille jakaa. Sen taru kuitenkin ehti loppua ennen kuin se oli edes alkanut kunnolla.

e. Fantbon xx on 164 senttinen kenttähevonen, joka kisaa aktiivisesti omistajansa kanssa. Varsoja ei hirveänä ole tammalle kertynyt, koska omistaja on keskittynyt vain kisaamiseen. Luonteeltaan tamma on reipas ja sen hypyt ovat voimakkaita ja räjähtäviä. Fantbon rakastaa kisaamista ja yksikin vapaapäivä saa sen keräämään niin paljon pöllöenergiaa, että on mahdotonta pitää sillä täysin vapaita päiviä.

ei. Skynselker xx on hurmaava 170 senttinen ori. Se on oikea halinalle, joka rakastaa kaikenlaista huomiota. Skynselker onkin yksi tallinsa suosikeista niin ratsuna, kuin hoidettavanakin. Ratsuna se on suosittu, koska se antaa kaikkensa miellyttääkseen ratsastajaa ja pärjätäkseen kenttäkisoissa. Tammoja on ori ehtinyt astua 20 kappaletta, joista jokaisen varsa on ollut toinen toistaan hienompia.

Eii. Sergie xx on aika tavallinen hevonen. Siltä kyllä löytyy kapasiteettia isoihinkin luokkiin, mutta intoa taas ei niinkään paljon. Se kyllä hyppää mitä eteen laitetaan ja ihan mukavalla tyylillä hyppääkin. Vauhtia vaan jää uupumaan melkoisesti. Varsoja orilla on tällä hetkellä 10 kappaletta, joista jokainen on onneksi isäänsä melkoisesti reippaampi.

Eie. Fanseller xx oli kuvan kaunis tamma, jota kaikki ihailivat. Se oli luonteeltaan temperamenttinen, muttei missään nimessä vaarallinen. Tamman liikkeet olivat päätä huimaavia ja hypyt sulavia. Fanseller pärjäsi oikein mukavasti kenttäkisoissa ja varsojakin sillä jäi jälkeen 8 kappaletta.

ee. Xonrent'obon xx on erittäin vahvaluonteinen tamma, jolta ei myöskään temperamentisuutta tai herkkyyttä puutu. Se ei anna virheitä helposti anteeksi, joten ratsastajan tulee tietää mitä tekee. Muutamat kisat ovatkin menneet plörinäksi sen takia, kun ratsastaja on tehnyt virheen ja tamma on jähmettynyt liikkumattomaksi. Kapasiteettia ja taitoa tammalta löytyy ja varsinkin kun on oikeanlainen ratsastaja, joka osaa sen taidot tuoda esille.

Eei. Banjo xx oli sileällä laukkakilpailuissa kisannut ori, jota käytettiin myös kenttähevosten jalostukseen sen nopeuden takia. Luonteeltaan Banjo oli yritteliäs ja kunnianhimoinen hevonen, joka varmasti antoi kaikkensa oikean jockeyn kanssa. Varsoja ori ehti hommata viisi kappaletta, ennen kuin loukkasi jalkansa sen verran pahasti, että lopetus oli välttämätön.

Eee. Xobon xx on omistajansa luottoratsu edelleen, joka on myös usealle uudelle kenttäratsastajalle toiminut opetusmestarina. Luonteeltaan tasainen ja anteeksi antava tamma on omiaan opetusmestarin hommaan. Rakenne Xobonilla on erinomainen kenttäratsastukseen ja ponnuakin siltä löytyy. Varsoja tammalle on ehtinyt siunaantua seitsemän kappaletta.

***************
Mesquite Lily x

Lilyn isä Warsaw Jasper ox oli eräs aikansa menestyksekkäimmistä arabialaisista jalostusoreista. Liikkeiltään ori ei ollut kummoinen, joten sen kilpaura painottui vahvasti esteratsastuksen puolelle. Parhaimmillaan ori kilpaili jopa 110-120cm -luokissa menestyen!  Luonteeltaan se oli tulinen ja hermoja raastava ori, jonka kanssa harva pärjäsi. Jälkeläisiä Warsaw Jasper ox:lla jäi jälkeen päätä huimaavat 60 kappaletta.

Ii. Free Marquis ox oli ilmiömäinen hyppääjä, joka käytettiin paljon ratsuponi- ja welsh part bred -kasvatuksessa. Se ylitti irtona peräti 160cm-esteitä ongelmitta ja rakasti hommaa koko sydämestään.  Free Marquis ox oli siis kaikkensa antava tamma, joka antoi anteeksi ratsastajan isotkin virheet. Pääasia tamman mielestä oli vain hyppääminen ja onnistuminen.

Iii. Al Fonte ox oli kenttäpainotteinen ori, jolta korkeu tta löytyi 158 senttiä. Luonteeltaan se oli helposti kuumuva ja vaati melkoisesti pidättelyä. Käsiteltäessä Al Fonte oli kyllä ihan mukava, vaikka tammojen läheisyydessä esittikin olevansa orien ori. Jälkeläisiä ori sai 60 kappaletta.

Iie. Marqett ox on 149 senttinen, nykyään jo eläkepäiviään viettävä tamma. Luonteeltaan se on ihmeen rauhallinen tapaus. Omistajan lapsetkin ovat Marqetilla opetelleet ratsastksen alkeet sileällä, esteillä ja maastoesteillä. Jälkeläisiä tammalla on 9 kappaletta.

Ie. Queen Vendetta ox oli rautias tamma, joka häikäisi ulkomuodollaan ja ilmavilla liikkeillään. Queen Vendetta oli lahjakas hyppääjä ja rohkea menijä ja menestyi junioriratsastajansa kanssa kansallisissa este- ja kenttäratsastuskilpailuissa. Sen luonne ei nimittäin antanut periksi luovuttamista tai huonoa hyppäämistä, joten ratsastajan ei paljoa tarvinnut selässä tehdä.

Iei. Jafer al Jian ox on aktiivisesti kisaava, 150 senttinen ori. Sillä kisataan kenttäratsastuksen vaativimmissa luokissa ja menestys ei todellakaan ole ollut huonoa. Jafer Al Jian on kunnianhimoinen ja temperamenttinen ori ja sen kanssa vaaditaan rautaiset hermot.

Iee. Af Venaya ox kuoli tapaturmaisesti ollessaan vain 8-vuotias. Tamman ratsastaja putosi maastossa ja Af Venaya juoksi suoraan isolle tielle jääden rekan alle. Luonteeltaan tamma oli ovela, mutta kuitenkin tietyille ihmisille reilu ja konstailematon. Jälkeläisiä tamma ehti saada yhden.

Lilyn emä Princess Helio x vietti nuoruutensa kotia vaihtaen ja tammasta tuli epäluuloinen ja hankala käsiteltävä, sillä se ei enää luottanut ihmisiin. Viisivuotiaana se päätyi erään esteratsastajan pitämään myyntitalliin ja tamman kyvyt huomattiin. Se todettiin erittäin oppivaiseksi ja tamma nousikin nopeasti kilpailemaan nuorten ikäluokkasarjoissa ja niitti se menestystäkin.

Ei. Oliver Manifestator ox oli kimo, voimakasrakenteinen ja -luonteinen arabiori, joka kiersi Yhdysvalloissa lähinnä näyttelyitä. Sitä käytettiin varoen jalostukseen kovan luonteensa vuoksi eikä ori saanut loppujen lopuksi kuin kymmenisen varsaa.

Eii. Maneater ox on entinen laukkahevonen, joka viettää leppoisia eläkepäiviään maalla. Ori on luonteeltaan energinen ja temperamentinen, mutta sitä ei tarvitse pelätä. Jälkeläislista ei ole kovin pitkäksi venähtänyt, vaan sieltä löytyy ainoastaan 10 jälkeläistä.

Eie. Principle Jules ox on ulkonäöltään vaikuttava hevonen, mutta luonteeltaan aika tasapaksu. Se on ratsuna pomminvarma ja selkään uskaltaa laittaa kenet vaan. Käsiteltäessä Jules on rauhallinen ja helppo tapaus, jonka kanssa voi puuhata rauhassa ilman ongelmia.

Ee. Mary Poppins xx oli Briteissä syntynyt täysiveritamma, joka koki sen tavallisen kohtalon: se kokeili nuorena valmentautumista ja kilpailemista risuestelaukoissa, mutta todettiin turhan hitaaksi ja koulutettiin uudelleen ratsuksi. Tamma oli jonkun aikaa ratsastuskoulun opetushevosena ja myöhemmin kantakirjattiin hienosti II palkinnolla.

Eei. Silverman xx:llä kisataan aktiivisesti kenttäkilpailuissa vaativia luokkia. Orilta löytyy kapasiteettia vaikka muille jakaa ja sen hypyt ovat suuria, sekä niin sanotusti räjähtäviä. Luonteeltaan Silverman on energinen ja helposti kuumuva hevonen, jonka kanssa pärjää rauhallisella kropalla ja selkeillä otteilla, jotka eivät kuitenkaan saa olla kovia.

Eee. Poppy Marie xx on luonteeltaan aikalailla perus Englannin täysiverinen, eli temperamenttinen, herkkä ja vahvaluontoinen. Se ei pidä ylimääräisestä sähläyksestä, vaan kaiken pitää tapahtua just, eikä melkein. Varsoja Poppy Marie on saattanut tähän mennessä maailmaan kolme kappaletta.

Riitsu

Mango Sour Flow

I. Gothicus on 171 senttinen kouluratsu, jolla on kisattu hyvällä menestyksellä Prix St. Georgesta aina Grand Prix tasolle asti. Omistaja kuvailee oria rennoksi kaveriksi, joka on hoitaessa helppo, mutta ratsastaessa vaativa. Orin keskittyminen kuulemma myös saattaa seota melkoisesti, jos lähistöllä on tammoja. Kisa-aamuna taas ori on kuin räjähdyspisteessä. Jälkeläisiä orilla on kolme kappaletta.

II. Gladstone oli koko ikänsä kasvattajalla asunut ja hänen kanssaan kisannut ori. Se sai elämänsä aikana kolmekymmentä varsaa, joista yli puolet ovat yltäneet vaativille tasoille ja menestyneetkin kisoissa. Luonteeltaan tasapainoinen ja lojaali ori siirtyi taivaslaitumille 25-vuotiaana ja kuoli vanhuuteen.

III. Garwood F oli luonteeltaan kylmän rauhallinen ori, joka ei ikinä menettänyt hermojaan kisoissa. Kylmähermoisuus oli myös iso apu kouluratsastuskisoissa. Jälkeläisiä sillä jäi yhteensä 40 kappaletta, joista jokainen oli omalla tavallaan upea.

IIE. Volumnia, eli Gladstonen emä, ei todellakaan ollut rauhallinen tamma, vaan se oli erittäin vaativa käsiteltäessä ja ratsastaessa. Liikkeet tammalla oli kuitenkin erittäin hienot ja elastiset. Volumnia vaati oikeanlaisen ratsastajan, jonka kanssa sitten toimikin erittäin hienosti.

IE. Fortuna Q.P on kimo holsteintamma, joka valloitti ihmiset luonteeltaan. Kapasiteettiä ei tammalla niinkään ollut, mutta sen ystävällinen ja kiltti luonne oli omiaan tammalle, joka ansaitsi suosituimman tuntiratsun tittelin. Kisoja se kierteli aloittelevien ratsastajien kanssa toimien opetusmestarina. Varsoja Fortuna on saanut kolme.

IEI. Waleran oli noin 170 senttinen ori, joka oli hieman hankala tapaus. Waleranille kuitenkin löydettiin oikeanlainen omistaja, jolla oli tarpeeksi hyvät hermot viedä hevosta eteenpäin ja he kisasivatkin intermediate-tasolla menestyen. Ori astui kymmenen tammaa ja ei onneksi ihmeemminen periyttänyt vaativaa luonnettaan.

IEE. Vivid Dawn oli näyttävä tamma, joka loukkasi jalkansa 6-vuotiaana onnettomuudessa niin pahasti, ettei sillä voitu enää kisata ja tamma siirtyi suoraan jalostuskäyttöön. Se olikin suosittu emävalinta sen hyvän suvun ja ystävällisen luonteen takia, mutta omistaja kuitenkin rajoitti jälkeläiset kuuteen varsaan.

E. Havana Cooler oli KRJ-II palkittu rautias tamma, jolla kisattiin Grand Prix-tasolla. Se oli luonteeltaan rohkea ja osaava ratsu, joka oli kuitenkin käsiteltäessä tammamainen. Sijoituksia sille on kerääntynyt 42 kappaletta ja jälkeläisiä viisi.

EI. Calato on koulupainotteinen ori, jolla on kisattu Intermediate-tasolla ja jälkeläisiäkin löytyy useampi kappale. Tuo punarautias, 173 senttinen ori on luonteeltaan nöyrä ja hyvätapainen kaveri, joten sitä käytetään niin suvun, kuin luonteenkin takia jalostukseen.

EII. Cala Cos on 170 senttinen ja massiivinen kaveri, mikä ei niin hyvä yhdistelmä ole tulisen luonteen kanssa. Orilla kisataan Grand Prix-luokissa asti ja sen liikkeet ovat erittäin komeat ja sulavat, jotka ovat onneksi periytyneet myös jälkeläisille.

EIE. Castella on pääasiallisesti tehnyt uuraansa jalostuspuolella ja on myös käynyt kiertämässä nuorten hevosten laatuarvostelut, joista on saatu ihan mukavat tulokset ja pisteet. Rakenne tammalla on kevyt ja luonnekin rauhallinen.

EE. Honey Dew on luonteeltaan erittäin mukava ja helppo tamma, joka lumosi monet juurikin luonteellaan. Tamma on väriltään kimo ja korkeutta löytyy 165 senttiä. Sillä kisattiin kouluradoilla, missä se menestyikin oikein hienosti niin kansallisella, kuin kansainväliselläkin tasolla.

EEI. Flow and Go on ori, joka on periyttänyt erinomaisia liikkeitä, sekä rakennetta ja nöyrää luonnetta jälkeläisilleen. Sillä on kisattu Intermediate-tasolla ja tulokset ovat olleet kiitettäviä. Flow and Go on kantakirjattu I-palkinnolle. Luonteeltaan ori on leppoisa ja herrasmiesmäinen tapaus.

EEE. Hummingbird kimo, 163 senttinen tamma, joka on kuitenkin kaikkien harmiksi jo siirtynyt taivaslaitumille. Tamma menehtyi nuorena, jolloin myös kuoli sen kantama varsa. Sillä kuitenkin ehdittiin kisata jonkun verran vaativalla tasolla ja se on käynyt myös paljon näyttelyissä.

Jaynessin valmennukset

Neilikka
Kentälle olin rakentanut valmiiksi jo radan, kun ratsukko saapui paikalle. Ympyrällä oli toisella puoliskolla kolme ravipuomia ja toisella kaksi laukkapuomia. Niiltä jatkettiin ravissa maapuomin yli ristikolle ja siitä vasemmassa laukassa kohti pystyä. Pystyn jälkeen entiset maapuomit laukassa ja toiselle sarjalle, missä maapuomi ja ristikko. Tässä vaiheessa laukanvaihto ja pystyn yli.

Jayness ja Nella hoitivat lämmittelyt rauhassa samalla, kun katselin heidän työskentelyään. Nella vaikutti reippaalta ja innokkaalta työskentelijältä ja sopi ratsastajalleen kuin nenä päähän. Ilma oli erittäin lämmin, joten kauaa en ratsukon antaisi hypätä, ettei poni ja ratsastaja saisi lämpöhalvausta. Toki olin varautunut säähän raahamalla pienehkön kylmälaukun, jossa oli kylmää juotavaa.

Selitin Jaynessille tehtävän ja aloitimme ravi- ja laukkapuomeilla. Siirtymiset onnistuivat reippaasti, eikä Nella kyseenalaistanut Jaynessin ohjeita ollenkaan. Puomeilta annoin pian luvan jatkaa ensimmäiselle sarjalle ja siitäkin selvittiin kunnialla, joten ratsukko sai jatkaa suoraan seuraavalle esteelle. Nella hyppäsi reippaasti ja kyselemättä, sekä Jayness pysyi hyvin hypyissä mukana.

Pian ratsukko hyppäsikin rataa jo kokonaisena ilman ongelmia. Käskin ottaa käynnille ja kokeilla oliko poni turhan hikinen, sekä annoin Jaynessille vesipullon. Nella huohotti melkoisesti, joten käskin ottaa radan vielä kaksi kertaa ja lopetus siihen.

*****
Vaapukan Oktaavi
Taavi ja Jayness saivat luvan treenata tänään siirtymistä peruutuksesta laukkaan ja sekä avotaivutusta ravissa. Ratsukkon lämmittely sisälsi paljon ympyröitä ja taivutteluja, eikä jäänyt epäselväksi, että Jayness oli osaava ratsastaja. Taavikin vaikutti reippaalta ja yhteistyöhaluiselta herrasmieheltä.

Aloitimme avotaivutuksilla käynnissä. Jayness ratsasti hevostaan sujuvasti ja pehmeillä avuilla, joihin ratsu reagoi hyvin ja ongelmitta. Aluksi meinasi Taavi puskea pois uralta, mutta Jayness sai hevosen tajuamaan jutun jujun ja homma onnistui hienosti. Ratsukko vaihtoi pian askellajin raviin ja ravissakin avotaivutuksia tehtiin, jotka onnistuivatkin erinomaisesti.

Onnistuneiden avojen jälkeen vuorossa oli peruutuksesta siirtyminen laukkaan. Käskin Jaynessin peruuttaa viitisen askelta ja nostaa siitä laukka. Ensimmäisillä kerroilla Taavi otti muutaman raviaskeleen, mutta pienellä huomautuksella alkoi laukka nousemaan ongelmitta.

Ratsukon yhteistyö oli mukavaa katsottavaa ja oikein oivallinen parivaljakko he olivatkin.

*******
Vaapukan Nelli
Ratsukko oli lämmittelyjen loppusuoralla, kun saavuin paikalle, joten pääsimme samantien hommiin. Käskin Jaynessin ensin näyttää millainen Nelli on ja samalla katsoisin millä tuulella se oli. Tänään oli ilmeisesti hevosella päivä, kun ei yksinkertaisesti kiinnostanut liikkua oikein päin ja takajalat laahasivat tallissa. Nappasin kentän reunalta raipan ja käskin Jayenssia kokoamaan hevosta paremmin käynnissä. Jaynessin olkapäät nimittäin työntyivät hieman eteen ja alas, joten käskin ratsastajaa suoristamaan itsensä ja ajattelemaan olkapäitään taaemmas, sekä lantiolla syventämään istuntaa.

Nellin käynti saatiin koottua, joten siirryttiin raviin. Tässäkin hevonen hieman oli aluksi etupainotteinen, mutta pian taas oli koottu ja mukavan näköinen paketti liikkeellä.  Hetki vielä kokoiltiin hevosta kunnolla ja sitten olikin laukan vuoro.

Laukka oli aluksi turhan hidasta ja etupainotteista, joten tässäkin sama homma, kuin ravissa ja käynnissä. Jaynessin ryhti oli ehtinyt hieman lässähtää, joten ensin ratsastajan asiat kuntoon. Pian oli ratsastaja hyvin, joten keskityttiin hevoseen. Jayness käski ohjeen mukaisesti Nelliä reippaampaan laukkaan ja pian siirtyikin paino hevosella myös takasille.

Paketin ollessa kasassa ohjeistin Jaynessia ratsastamaan sulkutaivutusta laukassa ja sepäs onnistui erittäin hyvin. Onnistuneiden kertojen jälkeen ratsukko sai luvan lopettaa, koska sääkin oli melkoisen kuuma.

********
Fiktion Ainokainen
Tänään oli vuorossa Ainolla ja Jaynessilla normaalia erikoisempi valmennus. Ensin ratsukko tekisi tehtäviä sileällä ja siitä siiryttäisiin hyppäämään.

Aluksi aloitettiin siis sileältä ja tehtävänä vastalaukka kiemurauralla. Aino tahtoi ensin väkisin vaihtaa laukan, mutta Jayness sai kuitenkin viestin tammalle perille ja mentiin vastalaukassa. Vastalaukasta vaihdettiin takaosankäännöksiin ja nämäkin onnistuivat ongelmitta, vaikkakin vähän hätäisesti. Hätäisyyden takia takaosakäännöksiä tehtiinkin useampia siihen asti, että hätäisyys oli pois kuvioista. Vielä kerran vastalaukkaa kiemurauralla ja sitten esteisiin.

Kentällä oleva rata näytti seuraavalta: ensimmäisenä ympyrällä pysty oikeassa kierroksessa, jonka jälkeen pystylle ja okserille. Näiden välille piti saada neljä askelta. Okserilta kolmiosaiselle sarjalle ravissa, jonka ensimmäinen este oli pelkkä maapuomi ja sitten kaksi pystyä. Siitä jatkettiin vasemmassa kierroksessa ympyrän pystylle ja edelleen vasemmassa kierroksessa ja laukassa innarille, missä Jaynessin tuli istua koko ajan kevyessä istunnassa. Näiden jälkeen vielä vasemmassa kierroksessa pysty ja okseri. Korkeutta esteillä 75-80cm.

Esteistä Aino ja Jayness suoriutui ihan hyvin. Välillä Aino tuli turhan vauhdilla ja joutui hyppäämään liian läheltä, mutta tämäkin hoidettiin pidätteillä ja volteilla.

Onnistuneiden hyppyjen jälkeen ratsulle kiitos ja loppukävelyt.

Lamia valmennukset

R.K. Rosteri

Tänään olin tullut valmentamaan Lamiaa ja Teroa. Puhe oli ollut, että treenattaisiin esteitä ja olin jo hahmotellut pienesti rataa päässä. Aluksi hypättäisiin toisella pitkällä sivulla oleva pysty, josta kierrettäisiin melkein puoli kenttää ja siitä pituushalkaisijalla olevalle esteelle, jonka jälkeen kaarto oikealle ja pystylle. Pystyn jälkeen olisi okseri ja siitä vielä puoli rataa leikkaa ja viimeisen esteen yli.

Ratsukon lämmittely sujui vähän niin ja näin ja hevosesta huomasi, ettei tänään ollut hyvä päivä. Sen keskittyminen oli erittäin huonoa ja välillä se vei ratsastajaansa kuin lapasta. Käskin Lamian tehdä paljon ympyröitä ja puolipidätteitä, jotka eivät kummemin auttaneet, koska hevonen oli jo ehtinyt kuumua esteistä.

Aloitimme kuitenkin hyppäämisen ja ensimmäiset suoritukset menivät niin ja näin. Kerran Lamia itseasiassa pääsi maistelemaan hiekkaa Teron kieltäessä esteelle. Yleisesti ottaen hevonen oli aivan mahdoton tänään ja kun saatiin muutamia onnistuneita ratoja päätimme lopettaa, koska oli ihan turha kiusata ratsastajaa hankalan hevosen kanssa enempää. Onnistuneet suoritukset olivat kuitenkin ihan hienoja, joten sama se oli siihen lopettaa ja olla kiusaamatta hevostakaan enempää. Joten molempien mielenrauhan vuoksi ratsukko aloitti loppuravit ja -käynnit.

********
Leijuvan Linnan Ritari

Rolle ja Lamia lämmittelivät sillän välin, kun rakentelin esteitä radalle, joilla treenattaisiin hyppykohtia. Piirsin jokaisen esteen eteen laatikon, jonka sisältä hevosen tulisi hypätä. Ratsukon yhteistyö näytti sujuvalta ja lämmittelyt oli hoidettu, joten eikun hommiin vaan.

Lamian ratsastus oli johdonmukaista ja pehmeää, mihin Rolle reagoi oikein hyvin. Sileällä ratsastaessa hevonen oli vaikuttanut erittäin kuumuvalta, mutta esteillä se taas oli melkein kuin itse rauhallisuus. Pari kertaa meinasi kuitenkin homma mennä ihan höpöski, kun tammoja meni kentän ohi ja rollen piti alkaa esittämään turhan paljon. Lamia kuitenkin sai nopeasti hevosen hanskaansa ja taas jatkettiin tosissaan töitä.

Ponnistuskohdat ei aluksi olleet ihan siinä missä piti, mutta Rollen tajutessa Lamian merkit alkoi hypytkin lähtemään oikeista kohdista. Ratsukon suoritukset vain paranivat loppuakohden ja Rollen hyppytyyli oli hieno. Sen laukka on sen verran matkaa voittava, että ajatkaan ei varmasti tällä ratsukolla kisoissa huonoja olleet. Lamia on ratsastajana osaava ja osaa käyttää pehmeitä apuja erittäin hyvin.

******
Pirunkorven Verenna

Lamia oli kertonut haluavansa kouluvalmennuksen Veeran kanssa, joten näin tehtiin. Ratsukon kanssa sovittiin, että treenataan pohkeenväistöä käynnissä ja ravissa, sekä siirtymisiä peruutuksesta raviin.

Lämmittelyt hoidettiin alta pois ja ratsukko aloitti pohkeenväistöllä käynnissä. Veera reagoi Lamian apuihin kyselemättä ja teki kuten pyydettiin. Välillä sai hieman käyttää raippaa pitämään takamus mukana liikkeessä, mutta noin yleisesti ottaen väistöt onnistuivat erittäin hyvin. Raviväistöissä Lamian pohkeet eivät ehkä niin hyvin toimineet, kuin käynnissä, mutta silti tamma teki raviväistötkin ilman ongelmia.

Siirtymiset peruutuksesta raviin tuottivat aluksi hieman ongelmia. Veera ei nimittäin millään tahtonut käsittää aluksi, että oli tarkoitus lähteä suoraan raville. Tällöin käskin Lamian käyttää raippaa hieman apuna. Siirtyminen saatiin kuosiin ja päätettiin vielä kokeilla vastalaukkaa kolmikaarisella kiemurauralla.

Vastalaukka-tehtävässä Veera vaihtoi aluksi laukan itsekseen, mutta tajusi pian, ettei niin pidä tehdä. Tämäkin tehtävä suoritettiin siis myös kiitettävästi.

Mariellan luonne

Joogin Kainostelija, eli tutummin Anni. Tamman virallinen nimi ei todellakaan vastaa neidin luonnetta. Yleisesti ottaen se on melkoisen hömelö tapaus, joka omaa tietynlaisen tee ensin, ajattele myöhemmin-ideologian, eikä aina tamman pieneen päähän mene miksei esimerkiksi karsinan puuovesta ei pääse läpi.

Hoitaessa oikein mukava tapaus, joka ei kuitenkaan kovaa käsittelyä hyväksy. Antaa harja itsensä jokapaikasta, paitsi korvien takaa harjaaminen on hieman epämiellyttävää tamman mielestä. Korvien läheisyydestä harjatessa Anni saattaa nostella päätään ylös ja luimia, mutta antaa kuitenkin suorittaa senkin toimenpiteen sen kummempia temppuilematta. Kaviot saa puhdistaa ihan huoletta, kunhan hommasta suoriudutaan nopeasti ja ilman turhaa miettimistä. Suitsiessa Anni saattaa kiskoa päätään ylöspäin niskaremmiä korvien yli vedettäessä, mutta sen jälkeen ei suitsien kanssa ole ongelmaa. Satuloitaessa tamma saattaa pullistella, mutta kun pari kertaa taputtaa nätisti mahaa, niin kiristyy se vyökin. Toki kannattaa ennen selkään nousua vielä tarkistaa vyö.

Ratsuna Anni on reipas, mutta ei hyväksy raippaa tai muita niin sanottuja voimakeinoja käytettävän. Raipan ollessa hommassa mukana ei varmasti toimi niinkuin pitää, vaan kiihdyttelee vaikkei raipalla tammaan koskisi. Kannukset Anni kuitenkin hyväksyy jotenkuten, kunhan niitä ei liian rajusti käytä. Esteillä vaatii hyvän ratsastajan, joka osaa vaatia Annilta keskittymistä ja osaa valmistella hypyn oikein. Jos ratsastaja ei osaa hommaansa, saattaa tamma vain painella radan läpi. Tästä syystä se vaatii paljon toistoja ja treeniä esteillä. Yleisesti ottaen hyvän ratsastajan kanssa suoriutuu kuitenkin oikein mukavasti esteillä.

Kisapaikalla Anni saattaa innostua ja kuumua turhan paljon, josta seuraa steppailua ja pienoista riehumista. Radalle päästessä tamma kuitenkin keskittyy suoritukseen ja tekee parhaansa.

Gatinha sukari

i. Jornal O Rerato on rautias ori, jolla on kisattu niin koulua, kuin esteitä. Kouluradoilla ori tosin on menestynyt hieman paremmin, kuin esteillä. Jornal on myös suosittu siitosori sen rakenteen ja hyvän luonteen puolesta. Ori nimittäin on kaikkien kaveri, eikä ikinä ole tehnyt pahaa kärpäsellekään. Sen selkään uskaltaa laittaa vaikka taaperon ja rautias vain kävelee rauhallisesti eteenpäin - saattaapa se olla erityisen varovainenkin. Jälkeläisiä Jornalilla on reilu 40 kappaletta, joista suurin osa on painottunut koulupuolelle, mutta muutama estehevonenkin joukosta löytyy.

ii. Barão de Piraí on melko temperamentinen tapaus ja sitä ei kenen tahansa käsiin luovuteta. Oria kokeiltiin aikasemmin ratsastuskouluhevosena, mutta tulisen luonteensa takia soveltuu ainoastaan yhden ihmisen hevoseksi. Ruunikolta löytyy ponnua todella korkealle esteillä, mutta myös korkean koulun liikkeet onnistuvat ongelmitta. Jälkeläisiä Barãolla on tällä hetkellä 20 kappaletta.

iii. Cisgueiro Ó, eli tutummin Cisco oli omistajansa silmäterä. Se palkittiin elämänsä aikana ensimmäisellä palkinnolla kantakirjassa ja tulipa siitä myös muotovaliokin. Cisco lumosi kaikki täysin mustalla ulkonäöllään ilman ainuttakaan merkkiä. Hevonen näytti äärettömän pelottavalta, mutta luonteeltaan se oli täysi pehmo.

iie. Sahashara III oli harrastehevonen, joka ei rankkaa käyttöä kestänyt varsana tapahtuneen onnettomuuden takia. Hyvä siitostamma ja emä se kuitenkin oli, niin luonteen kuin suvunkin puolesta. Shara huolehti varsoistaan viimeisen päälle ja olikin melkoisen suojelevainen varsojaan kohtaan. Jälkeläisiä punarautiaalle tammalle kertyi 7 kappaletta.

ie. Brenda de Faria oli reipas ja kiltti tamma, joka kuitenkin menehtyi Jornalin varsomisessa. Brendalla kisattiin kouluradoilla hyvin tuloksin ja tamman liikkeet olivat pehmeät ja helpot istua, sekä kauniin näköiset. Se jaksoi keskittyä vaikka kolme tuntia putkeen yhden ja saman asian toistamiseen, koska se rakasti työntekoa yli kaiken.

iei. Brent Walter, eli tutummin Brent oli ruunikko 175 senttinen ori, jolta ei luonnetta puuttunut. Kunnolla se kyllä myös osasi olla, mutta tuntemattomia ihmisiä testasi minkä ehti. Kurinpalautuksen ori ansaitsi melko useasti pelleillessään liikaa ja sen jälkeen se toimikin oikein mukavasti. Brent ehti jättää jälkeensä 15 kappaletta jälkeläisiä.

iee. Lobatade Faria periytti varsoilleen erittäin hyviä liikkeitään ja kaunista rakennetta. Luonteenkin varsat suurimmaksi osaksi saivat. Loba toimi pääasiassa ratsastuskoulun kokeneimmilla kouluratsastajilla, joten jälkeläisiä tammalle ei hommattu kuin kolme kappaletta.

e. Beija-pé KN on luonteeltaan vaikea ja erittäin tammamainen. Se hyväksyy harvat ihmiset rinnalleen ja muille käyttäytyy hankalasti ja välillä melko vaarallisestikin. Omien ihmisten kanssa tamma on kuitenkin käsiteltävissä, kunhan osaa tietyissä toimenpiteissä varoa, kuten satulavyötä kiristäessä. Ratsuna kuitenkin toimiva peli, jos ei kiima satu kohdalle. Kiiman ollessa päällä temppuilee varmasti. Jälkeläisiä tammalla ei ole kuin kaksi kappaletta.

ei. Chatenod Zeller on ruunikko ori, jota kaikki rakastavat. Luonteeltaan ori on oikea hurmuri ja oikea herkkusuu. Jos Node ei tule portilla vastaan tai pääsee karkaamaan, niin herkku käteen ja hevonen on salamana paikalla. Ratsuna kuuliainen ja tekee kaikkensa miellyttääkseen ratsastajaa (ja saadakseen mahdollisimman paljon herkkuja). Jälkeläisiä ruunikolla on 13 kappaletta.

eii. Luíso de Lázaro oli tasainen ja varma kaveri, joka toimi erään juniorin opetusratsuna esteillä. Tulokset radoilta vaihtelivat melkoisesti, mutta yleisesti ottaen pätevä ja reipas hevonen, jonka kanssa on ollut varmasti ilo toimia. Jälkeläisiä orilla on seitsemisen kappaletta.

eie. Chacra's Grita oli omistajansa puskapollena, jolla teetettiin muutama varsa omaksi ja muiden iloksi. Gritalla käytiin parit näyttelyt ja koulukisat, joista tulokset olivat ihan hyvät, muttei kovin kummoiset kuitenkaan. Luonteeltaan tamma oli tasapaksu ja yllätyksetön tapaus, eikä se tarjonnut minkäänlaisia haasteita edes varsana omistajalleen.

ee. Xiamen KN on kimo tamma, jolla kisataan aktiivisesti koulua. Tulokset vaihtelevat aikakauden mukaan - kiimakaudella tamma kiukuttelee melkoisesti, mutta normaalilla kaudella se on erittäin toimiva ja hienon näköinen peli. Xiamen on käsiteltäessä helpohko, mutta kiinni se pitää aina laittaa, kun hoidetaan. Muuten tamma saattaa lähteä tutkimaan omiaan pitkin tallia. Jälkeläisiä tammalla on kuusi kappaletta.

eei. Hollenstein oli kaikkien rakastama ori, jonka käytös oli erittäin mallikasta. Orilla kisattiin kouluradoilla ja rautias pärjäsikin menestyksekkäästi radoilla. Sen takia sitä myös tahdottiin käyttää jalostukseen erittäin paljon ja orilta löytyy jälkeläisiä 60 kappaletta.

eee. Teieira KN, eli tutummin Eira oli maastoesteratsu, jolta ei vauhtia puuttunut. Eira oli ratsuna innokas ja erittäin yhteistyöhaluinen, joten se oli unelmaratsu esteille. Käsiteltäessä se myös oli helppo, vaikka vähän turhan innokas silloinkin. Jälkeläisiä tammalta jäi jälkeen kymmenen kappaletta.

Soarin valmennukset & PK-merkinnät

Ujopuron Niiskuneiti

Nro1.
Tänään pääsin valmentamaan suomenhevostammaa Niiskua ja hänen omistajaa Soarinia. Ratsukko vaikutti jo kuuleman perusteelta helpolta ja mukavalta valmennettavalta. Olin suunnitellut tutustumiskerraksi ihan yksinkertaisen radan, jota hypättäisiin. Radalla tulisi olemaan ainoastaan neljä estettä. Ensimmäinen este on uran sisäpuolella lyhyen sivun alussa ja estetyyppinä viuhka. Toiselle esteelle pitää kaartaa lyhyen sivun kulman jälkeen ja este on ihan perus pystyeste. Pystyltä suunnattaisiin toisen pään lyhyelle sivulle, jonka uran sisäpuolella on okseri ja siitä samalla tyylillä kulman jälkeen kaarto vasemmalle ja pystyesteelle. Hyvin yksinkertainen rata, jossa kuitenkin erilaisia esteitä, joissa hevosen täytyy hieman venyä.

Rata valmiina ja ratsukko lämmiteltynä pystyimme aloittamaan työt. Esteillä oli aluksi korkeutta 60 senttimetriä ja annoin Soarinille luvan tulla esteille ravissa. Niisku olisi hirveästi tahtonut nostaa laukan, mutta käskin ratsastajaa pidättelemään liinakkoa tammaa. Radasta selviydyttiin totta kai helposti ja käskin tulla vielä kerran ravissa. Toisen ravikierroksen jälkeen ratsukko sai luvan tulla laukassa ja Niisku nosti laukan silmänräpäyksessä, eikä siltä tosiaan tarvinnut vaatia edes laukannostoa sen kummemmin. Tamma kun into pinkeänä oli. Ratsukko hyppäsi radan muutaman kerran ja käskin ottaa käyntiin siksi aikaa, että korotan esteitä.

Radalla oli korkeutta nyt 80 senttimetriä. Annoin ratsukolle luvan tulla esteille ja käskin Soarinia pidättämään tammaa kunnolla, jotta käännös kulmassa ei menisi plörinäksi. Näilläkin korkeuksilla ratsukko selviytyi ongelmitta, joten korotimme esteet lopulliseen korkeuteen.

Hevonen antoi itsestään väistämättä sata prosenttia ja ratsastajakin oli täysillä mukana. Parivaljakon työskentelyä ja yhteistyötä oli ilo katsella ja heitä oli myös helppo opettaa.

Nro1.
Saavuin toista kertaa valmentamaan Soarinia ja Niiskua. Tänään tarkoituksena oli hypätä ainoastaan kahta estettä ja harjoitella lähestymistä ja hyppypaikan katsomista. Esteet oli toisen pitkä sivun sisäpuolella ja välille piti saada kolme laukkaa.

Soarin ja Niisku lämmitteli ensin sileällä ja aloitimme sitten lämmittelyhypyt. Esteillä oli korkeutta 60 senttiä ja hypättiin ensin ravissa. Ratsukko tuli reippaassa ravissa ja esteet oli ilmeisesti vähän liian matalia tamman mielestä, koska sitä ei kiinnostanut hypätä kunnolla, vaan nosteli vaan koipensa yli. Nostin korkeutta 80 senttiin ja nyt alkoi Niiskukin hyppäämään. Soarin pysyi hyvin hypyissä mukana, vaikka Niiskulla alkoi taas vauhtia olla ja välillä tultiin kahdella laukalle toiselle esteelle. Tällöin käskin Soarinia pidättämään tammaa hieman, jotta saataisiin se kolme laukkaa esteiden välille.
Sarjan ensimmäinen este jätettiin 90 senttiin ja toinen olikin sitten maksimikorkeudessa. Nyt Niisku ei enää kaahannut niin paljon, kuin aluksi ja saatiin se kolme laukkaa sopimaan sinne väliin.

Hyvien suoritusten jälkeen ratsukko sai alkaa jäähdyttelemään ja käskin kehua tammaa, niin hyvin se reagoi apuihin.

*****
Utsiktens VogonOlin lupautunut valmentamaan Soarinia ja Veikkoa esteillä. Ratsastajan tavat tunsin jo parin valmennuksen jälkeen, mutta hevonen oli täysin arvoitus. Soarinin mukaan se kuitenkin oli herkkä. Päätin rakentaa ratsukolle helpon radan maneesiin, joka sisälsi kuusi estettä - kolme molemmilla pitkillä sivuilla. Molempien sivujen esteet olivat hieman kaarevalla uralla.

Ratsukko aloitti hyppäämisen toisen sivun esteistä ja suoriutui sarjasta hyvin, joten yhdistettiin toinenkin pätkä samaan hommaan. Veikko imi esteille hyvin ja hyppäsi yllättävän nopeita hyppyjä, joten välillä Soarin jäi hypyissä jälkeen ja hevonen ilmaisi närkästyneisyyden viskomalla päätään. Pari kertaa ratsukko tuli 90 senttisen radan uudestaan ja kohta olikin esteiden korkeus maksimissaan. Veikko hyppäsi innokkaasti esteet ja Soarinkin pysyi hypyissä jo hyvin mukana.

Kaikenkaikkiaan ratsukko suoriutui hyvin valmennuksessa ja oikein sopiva parivaljakko on kyseessä.

******
Moon Silkkii
Tänään pääsisi Silkki maastoreissulle. Hain tamman ensimmäisenä tarhasta ja sitaisin ulos kiinni sään ollessa niin hyvä ja lämmin. Harjasin Silkkiä pitkän tovin ja siitä huomasi, että se nautti harjauksesta täysin rinnoin. Kavioita putsatessa huomasin punkin tamman jalassa, joten kävin kysäisemässä tallista, että onko punkkipihtejä tai vastaavia jossain ja löytyihän ne. Nappasin punkin pois, kietaisin sen paperiin ja poltin pois, jottei ölliäinen pääse lisääntymään.

En viitsinyt laittaa tammalle satulaa, vaan ponkaisin selkään penkiltä ja ohjasin hevosen kohti metsää. Käyskentelimme ensin rauhassa jonkun aikaa ja lyhyen suoran sattuessa eteen nostin Silkillä ravin. Tamma ravasi leppoisasti eteenpäin ja ilman satulaakin selässä oli helppo istua. Pidemmän suoran avautuessa eteen annoin Silkille laukkapohkeet ja sitten mentiin. Meinasin heilahtaa sivulle, mutta sain onneksi napattua harjasta kiinni, joten en tippunut kuitenkaan.
Laukkarallin jälkeen hidastin tamman ravin kautta käyntiin ja kävelimme loppumatkan tallille.

Tallilla harjailin Silkin kokonaan ja vein sen sitten laitumelle syömään rauhassa.

*******
Hupilan Samppanja
Päätin hioa Samppanjan kanssa pohkeenväistöjä niin ravissa, kuin käynnissäkin. Nousin selkään ongelmitta ja aloitin alkulämmittelyt. Teimme ensin molempiin suuntiin voltteja ja asettelin tammaa niin ulos, kuin sisällekin. Samppanja oli vähän turhan hidas, joten sitä sai välillä muistuttaa, että lujempaakin saa kävellä. Pian saatiin vauhti kuntoon ja aloiteltiin väistöjä.

Väistätin hevosta ensin uralta kentän keskustaa kohti ja siitä takaisin ja vielä kertaalleen keskustaa kohti ja takaisin uralle. Tamma reagoi okein hyvin apuihin ja oli miellyttävä ratsastaa. Välillä tosin takamus jäi matkasta ja neitiä sai oikoa aika ajoin.

Kun väistöt käynnissä onnistuivat aloitettiin ravissa ja päätin ensin kokeilla harjoitusravissa. Samppanja teki kaikki mitä pyydettiin oikein hyvällä halulla, vaikka välillä vauhti tahtoi hiipua, mutta sekin korjattiin ripeillä pohkeilla. Pian saatiin mukava vauhti päälle ja väistötkin sujuivat huomattavasti paremmin, eikä takapääkään enää jäänyt matkasta.
Onnistuneiden väistöjen jälkeen sai neiti käyskennellä rauhassa loppukäynnit ja pääsikin pian ratsastuksen jälkeen takaisin laitumelle.

******
Utsiktens Vogon
Veikolla oli hypätty melko paljon lähiaikoina, joten päätin lähteä orin kanssa maastoilemaan ja ehkä jopa uittamaan, joten satula sai jäädä matkasta. Harjasin erikoisen värisen orin melko nopeasti ja kietaisin kaulalle riimunarun kauhukahvaksi. Suitset sujahti päähän ongelmitta ja niinpä oltiinkin valmiita maastoon. Kysäisin nopeasti ohjeet lähimmälle uittopaikalle ja sinne suunnattiin.

Vesistön rannassa katselin ympärilleni ja totesin paikan tyhjäksi. Kohautin harteitani ja ohjasin orin veteen. Siinä me käyskentelimme ensin kerran lammikon ympäri rantavedessä ja pikkuhiljaa hivuttauduimme syvemmälle. Veikko pörisi ja hörisi innosta ja yritti puskea syvemmälle ja syvemmälle. Annoin orin kahlata kunnolla syvälle ja valuin alas selästä, jotta hevosella olisi kevyempi uida. Uimme rinta rinnan ja hetken päästä päätin, että nyt olisi aika suunnata rantaan. Sopivalla kohdalla asetuin taas orin selkään ja nousimme ylös vedestä.

Tallilla kuivailin Veikon ja annoin sen mutustella iltaruokansa karsinassa, ennen kuin vein orin takaisin laitumelle ihmettelemään.

Norpataren valmennukset

Tänään valmentelin Norpatarta ja Lapland's Maderania, eli Maddea. Ratsukko lämmitteli ensin sileällä ja rakentelin sillä välin radan valmiiksi. Kun sileällä lämmittely oli hoidettu sai ratsukko aloittaa hyppäämisen ensin matalemmilla 60 senttisillä esteillä.

Ensimmäisenä hypättiin kahta okseria ja kolmea pystyä. Ratsastaja ohjasi hevosensa ensimmäiselle okserille ja hyppy sujui erittäin hyvin ja Madde venyi esteellä oikein kiitettävästi. Pystytkin sujui hyvin, mutta toiselle okserille lähestyminen meni vähän höpöksi ja Madde hyppäsi sen huonosti pudottaen taaemman puomin. Nostin puomin takaisin ja käskin ratsukon tulla uudestaan. Tällä kertaa ratsukko suoriutui koko radasta hyvin.
Nostin korkeutta parilla kymmenellä sentillä ja ratsukko tuli uudestaan. Tällä kertaa käskin lisätä vähän vauhtia, koska se oli yksinkertaisesti hieman liian hidas. Madde kielsi toiselle pystylle ja näin ollen käskin heidän tulla uudestaan sama este. Nyt mentiin yli kyselemättä ja oikein mukavalla tyylillä, vaikka ratsu olikin nuori vielä. Maddesta huomasi, että se hyppäsi erittäin mielellään ja ratsastajakin tykkäsi hommasta selvästi.
Esteet olivat pian lopullisessa korkeudessaan ja tässä huomasi, että Madde alkoi jo hieman väsymään hommaan. Se nimittäin alkoi venkoilemaan hieman omiaan ja meinasi kieltääkin parille esteelle. Norpatar kuitenkin käski tammaa eteenpäin ja ylihän niistä kaikista esteistä mentiin. Vielä yksi hyvä kerta ja sitten sai ratsukko aloittaa loppujäähdyttelyt.

*******

Valmennettavana vuorossa oli Norpatar ja Lapland's Erva. Rata valmiina ja ratsukko lämmiteltynä aloitimme tositoimet. Radalla oli kaksi okseria, pysty ja kaksoissarja, sekä sianselkä valmiina, joten niillä mentäisiin. Norpatar ohjasi tamman ensimmäiselle okserille ja ratsukko suhahti vauhdilla yli esteestä. Ervan hyppytyyli oli puhdas ja ilmavaraakin jäi melkoisesti. Muutkin esteet sujuivat mallikkaasti ja sianselällä varsinkin ratsukko toimi kuin suoraan oppikirjasta. Hevonen venytti itseään oikein hienosti.

Käskin Norpatarta hidastamaan ratsunsa hetkeksi käyntiin ja Erva oli ilmeisesti eri mieltä asiasta, koska takamus meinasi hieman lennellä. Ratsastaja pysyi kuitenkin rauhallisena ja napakkana, joten tammakin tajusi, että nyt täytyy oikeasti rauhoittua.
Esteiden korkeuden nosteussa muutin sianselän trippeliksi ja pari kertaa tippui trippelin viimeinen puomi. Pian kuitenkin Erva tajusi jutun jujun ja hyppäsi trippelin yli näppärästi.
Ratsastaja saa olla tyytyväinen nuoreen hevoseensa, joka oppii nopeasti ja jolla on paloa esteillä.

Gatinhan valmennukset

Ataque de Gueixa

Ensimmäistä kertaa elämässäni lupauduin valmentamaan ratsukkoa maastoesteillä. Saavuin tallin pihaan hevoseni kanssa, jonka olin ottanut mukaan, että minulla olisi helpompi kulkea valmennettavan ratsukon mukana. Gatinha kertoi lämmitelleensä ratsunsa valmiiksi jo kentällä ja suuntasimme heti läheiselle pellolle, missä maastoesteitä oli. Katselin hetken rataa ja ilmoitin suunnitelman. Rata menisi kokonaisuudessaan näin, eli aloitettaisiin rengasesteellä, jolla oli korkeutta 80 senttiä ja suuntaisi sen jälkeen risuesteelle ja risuaita, sekä siitä eteenpäin tulisi olemaan metriä. Risuesteen jälkeen suunnattaisiin banketille, josta olisi sitten alashyppy veteen ja vedessä vielä tukki.

Aluksi kuitenkin laitoin ratsukon hyppäämään rengasestettä kahdeksikkona ja laukan tulisi vaihtua esteen päällä. Gatinha hallitsi poninsa hyvin jo alusta asti ja Geishakin vaikutti melkoiselta luottoponilta, joka ei varmasti kämmäile kummempia tai näe niitä pieniä vihreitä miehiä, mitä monet näkee. Muutamat hypyt otettiin rengasesteellä ja sen jälkeen yhdistettiin risueste hommaan, sekä unohdettiin kaheksikko, eli käytännössä ns. ympyränä hypättiin näitä kahta. Geisha sinkaisi todella helpon näköisesti risukon yli ja käskin kehua ponia. Tätäkin toistettiin muutama kerta ja sitten otettiinkin kaikki mukaan.

Geisha oli erittäin reipas, joten käskin hieman hidastaa sitä, ettei ihan päätä pahkaa painelstaisi menemään. Ratsukko hyppäsi radan kerta toisensa jälkeen ja en yksinkertaisesti löytänyt mitään muuta huomautettavaa heille, kuin Gatinhan kädet. Myötääminen esteillä jäi välillä vähän liian lyhyeksi, jolloin hieman roikuttiin ponin suussa, mutta ei kuitenkaan mitenkään liian kovaa.
Kaiken kaikkiaan mukava valmennus ja mukavat valmennettavat. Gatinha ratsasti Geishaa johdonmukaisesti, eikä jättänyt mitään arvailun varaan ja poni toimi erittäin hyvin.

********

Passinho do Volante

Gatinha ja Assi olivat maneesissa, kun sinne saacuin ja aloittelivat juuri alkulämmittelyjä. Seurailin ratsukkoa ja heidän yhteistyötään, mikä näytti toimivan hyvin. Ainut vaan, että Assin mielestä osa lämmittelytehtävistä oli ilmeisesti tylsiä ja päätä piti viskoa hieman mielenosoitukseksi. Orin liikkeet kuitenkin näyttivät todella hyviltä ja lennokkailta, sekä Gatinhan ratsastus vaivattomalta ja helpolta.

Aloitimme valmennuksen laukanvaihdoilla, joita piti tulla yhdeksän vaihtoa peräkkäin. Gatinhan avut olivat huomaamattomia ja hevonen vaihtoi laukan nopeasti ja kyselemättä. Lisäsimme pikkuhiljaa vaihtojen määrää ja pääsimmepä viiteentoista asti, kun totesin, että parempi vaihtaa tehtävää, koska Assi alkoi taas osoittaa turhautumisen merkkejä.
Käskin Gatinhaa ottamaan aluksi passagen ja siirtymään sen kautta piaffeen. Avut olivat taas huomaamattomia ja ori reagoi niinkuin kuuluikin. Erittäin hyvin ratsun liitovaihe säilyi piaffessa, sekä etujalkojen askellus oli korkeaa kuten pitääkin.
Ratsukko on kaikenkaikkiaan erittäin toimiva yhdistelmä ja Gatinha on täysin oikea ihminen Assin selkään. Valmennuksessa ei mitään pahaa sanottavaa jäänyt, eikä oikeastaan kehitettävääkään.

******

Triad JDB

Kentällä minua odotti Gatinha ruunivoikon poninsa kanssa. Oltiin jo etukäteen keskusteltu ponista ja olin suunnitellut valmiiksi jo radankin ennen tallille saapumista. Ratsukko lämmitteli sillä välin, kun minä rakentelin rataa.
Rata hypättäisiin kahdeksikkona, jonka ensimmäisessä kaarteessa on pysty, risteyskohdassa ristikko, toisessa kaarteessa portti ja ympyröiden keskellä okserit. Esteet hypättäisiin seuraavassa järjestyksessä: pysty, ristikko, pysty, ristikko, okseri, ristikko ja okseri.

Käskin Gatinhaa ottamaan oikean kierroksen ja suuntaamaan ensimmäiselle pystylle, josta ratsukko kuitenkin sinkaisi ohi. Käskin ottamaan esteen uudestaan ja nyt siitä päästiin yli ihan hyvällä tyylillä. Vauhtia kuitenkin Gatinhan pitäisi antaa ponille lisää seuraavalle esteelle. Ristikolla ratsukolla oli vauhtia tarpeeksi ja siitä selvittiin ilman sen suurempia ongelmia. Seuraava pystykin sujui ihan mukavasti, mutta Triadilla oli ilmeisesti tänään hieman laiskahko päivä ja alastulo päätyi pienen kompurointiin. Eikun eteenpäin vain! Ristikolla ratsukko ajautui taas hieman liian vasempaan reunaan, mutta hyppäsi kuitenkin kolisematta yli. Oksereilla ruunivoikko venyi oikein näppärästi ja parin hyppykerran jälkeen korotin esteitä.

Korotetulla radalla poniin tuli hieman lisää vauhta ja nyt ei kompuroitu kertaakaan. Taas muutama onnistunut hyppy ja korotus. Tällä samalla tyylillä edettiin valmennuksen loppuun asti, kunnes estekorkeus oli ponin maksimissa. Vaikka käännökset olivat osittain tiukkoja, ratsukko suoriutui radasta hyvin ja ilman kompurointia, joten Triadkin oli saatu heräteltyä kunnolla esteille.

Ainut mitä ratsukon tulee tosissaan treenata, niin vauhti ja oikea hyppykohta, koska Triad tosiaan näytti ajautuvan vasemmalle, mutta senkin Gatinha osasi korjata ihan hyvin.

Scillan valmennukset

Renee Away AIR

Olin maneesiin rakentanut pienimuotoisen radan, johon yhteensä sisältyi kaksi ristikkoa, okseri ja kaksi pystyä. Molemmat sarjat olivat pitkillä sivuilla ja aikalailla toisessa päädyssä niin, että ensin oli kaksi ristikkoa innarin muodossa ja sitten okseri kahden laukka-askeleen päässä. Tämän sarjan jälkeen toisella pitkällä sivulla oli kaksi pystyä ja väliä näillä kolme laukka-askelta.

Scilla oli lämmitellyt ratsunsa sillä välin, kun rakensin rataa, joten päästiin heti ottamaan ensimmäisiä hyppyjä.

Ensimmäisenä ratsukon tuli hypätä vain toisen puolen matala okseri. Renee vaikutti todella vauhdikkaalta, joten käskin ratsastajaa pidättämään sitä.

”Ei se saa juosta liian lujaa, muuten menee lähestyminen päin mäntyä”, neuvoin ja jatkoin: ”ota ennen seuraavaa hyppyä voltti sinne päähän ja et päästä sitä suoristumisen jälkeen ryntäämään”.

Okseri hypättiin 70 senttisenä pari kertaa ja korotin estettä kymmenellä sentillä. Siitäkin ratsukko selviytyi, joten laitoin ristikot kasaan.

”Pidätä, Pidätä, Pidätä – Hyvä!”

Ratsukko selviytyi pikkuesteistä huoletta, joten ei kun korkeutta lisää. Taas kymmenen senttiä lisää ja eikun sama homma uusiksi. Renee hyppytyyli oli hyvä, vaikka vähän laishkahko pienillä esteillä.

Esteiden korkeutta korotettiin niin kauan, että ne olivat 140 senttisiä.

Korkeimmallakin radalla Renee ja Scilla selvisi hyvin.
Ratsukon yhteistyö toimi hyvin, vaikka Renee välillä halusikin kaahata satasta. Scilla kuitenkin tunsi hevosensa niin hyvin, että tunsi milloin hevonen oli lähdössä ja osasi siihen reagoida ajoissa. Kaikenkaikkiaan valmennus meni hyvin ja mitään negatiivista sanottavaa ei parivaljakon suorituksesta ole.

Shanghai Song AIR

Shano vaikutti ja heti alussa todella laiskalta, joten päätin heittää ensimmäisen suunnitelman roskiin valmennuksen kulusta ja kehitin nopeasti toisen. Tänään olisi tarkoitus treenata laukanvaihtoja, sekä mahdollisesti passage-piaffe-passage siirtymisiä, jos Shano heräisi kunnolla.

Katselin alkulämmittelyjä sivusta ja ojensin Scillalle raipan, jotta ori saataisiin hereillä tähän päivään. Käskin Scillaa ensimmäisenä keräämään ne Shanon takajalat pois sieltä tallista ja käskeä ori kävelemään kunnolla ja reippaasti eteenpäin. Ori luimisteli ja polki välillä jalkaansa, kun sitä raipalla muistutettiin, jolloin käskin napauttamaan uudestaan raipalla.
Hetken päästä käynti oli jo ihan kivan näköistä, joten oli tarkoitus siirtyä raviin. Ravissa Shano oli ihmeen reipas edelliseen verrattuna. Reippaan ravipätkän jälkeen ratsukko nosti laukan, joka rullasi ihan hyvin, mutta Shano kiskoi päätään melko hyvin alas.

”Läpsäytä ohjalla kaulalle aina, kun se koittaa kiskoa päätä liian alas”, neuvoin ja seurasin ratsukkoa katseellani.

”Laita siihen pikkusen enemmän liikettä ja pidä laukka, alotetaan laukanvaihdoilla. Tee Pitkillä sivuilla se vähintää yheksän vaihtoa”, sanoin ja sain vastaukseksi nyökkäyksen. Scilla teki ensimmäisen vaihdon heti kulman jälkeen ja Shano reagoi todella hitaasti.

”Terävämpiä vaihtoja”, käskin ja seuraavassa vaihdossa ratsastaja käytti raippaa vahvistuksena, jolloin laukka vaihtui samantien.

”Hyvä!”
Ratsukko teki vielä vaihtoja hetken aikaa ja kun ne onnistuivat hyvin, niin päätettiin vaihtaa siirtymisiin. Selostin tehtävän ja Scilla aloitti suorittamisen samantien. Siirtymiset onnistuivat kivasti, vaikka Shano ehkä oli vielä hieman laiskalla tuulella.
Ratsu vaatii todellisia herättelyjä ratsastuksen alussa ja joka kerta se pitäisi oikeasti saada ihan kunnolla tähän päivään mukaan, että sillä ei tosiaan ne takajalat tallissa olisi,vaan astuisi kunnolla alle ja käyttäisi selkäänsä alusta asti.

Bermuda Chase CTN

Ratsukolle olin rakentanut kentälle ilmojen niin salliessa esteradan. Esteiden järjestys oli seuraava; pysty, innari, pysty, vesimatto, okseri ja sekä trippeli. Scilla saapui kentälle ja ilmoitti käyneensä lämmittelemässä ratsunsa maastossa, jotta pääsisimme heti aloittamaan.

Ratsukko aloitti estesarjan ensin hyppäämällä pelkkää innaria, joka oli 70 sentissä. Beasta huomasi heti, että sillä oli vaikka mitä jännää mielessä ja innaria kohti käännyttäessä se sinkosi eteenpäin kuin luoti ja puomit rymisivät alas.

”Sä varmaan tunsit jo ennen esteille kääntymistä, että se on lähössä?” kysäisin ja Scilla vastasi myöntävästi.

”Tee sillä ainaki yks voltti ennen ku tuutte ja pidä se takamus satulassa”, neuvoin ja ratsukko pyöri voltilla sen aikaa, että kävin nostamassa esteet takaisin paikalleen. Ilmoitin, että saisivat tulla ja nyt Bea vaikutti ihan hyvältä, mutta kiersi kuitenkin esteet. Käskin ratsukon tulla uudestaan ja tällä kertaa yli mentiin hyvin. Korottelin innaria, kunnes se oli metrissä.

”Vaihdetaan nyt radaksi ja jätetään toi innari välistä”, ilmoitin.
Scillasta huomasi, että tamman temppuili kiristi hermoa, joten päätin, ettei liian montaa toistoa enää otettaisi. Ratsatajan turhautuessa turhautuu hevonenkin ja siitä ei seuraa mitään hyvää ja itselleni on opetettu, että jos alkaa turhauttaa, niin tullaan alas selästä, ettei hevoseen pureta.
”Jos se tuntuu liian vauhdikkaalta, nii heti volttia vaan, kun on mahollista”, huikkasin ja ratsukko suuntasi metrin korkuiselle radalle. Käskin Scillaa ottamaan hieman lyhyemmän ohjan ja heti alkoi hyppääminen näyttää paremmalta. Samaa rataa mentiin siihen asti, kun esteet olivat Bean maksimi korkeudessa ja siitäkin ratsukko selvisi kunnialla. Muutamassa hypyssä Scilla jäi jälkeen, mutta Bea onneksi antoi sen anteeksi ja loikkasi tyylillä. Hyvään rataan oli hyvä lopettaa, joten ratsukko sai jäädä jäähdyttelemään keskenään.

Roswell M

Tänään oli vuorossa Scilla ja Rosvo, joiden kanssa treenattaisiin laukanvaihtoja ja ehkä hieman myös piaffea. Olin myöhästynyt hieman valmennuksen alusta, joten tälläkin kertaa ratsukko oli lämmitellyt itsenäisesti. Maneesiin saapuessa pyysin ratsastajaa esittelemään oria ja kertomaan siitä hieman. Scilla kertoi, että Rosvo on ollut hieman lomalla ja siltä löytyy varmasti virtaa kuin pienestä kylästä, joten katsotaan mitä tästä tulee.

Aloitimme käynti-ravi-käynti siirtymisillä, jotta näkisin miten ori reagoi apuihin. Hevosesta huomasi erittäin hyvin, että oli ollut pari vapaapäivää liikaa, koska se painoi koko ajan kuolaimelle ja yritti mennä omaa vauhtiaan. Scilla sai kuitenkin hyvin pidettyä Rosvon lapasessa. Siirtymisissä vaihdettiin askellajeja hyvin ja tarkasti.

Ravi-laukka-ravi siirtymiset olivatkin sitten jo toista luokkaa. Useampaan otteeseen Rosvo löi homman läskiksi ja lähti viemään ratsastajaansa.

”Käytä seinää jarruna”, käskin ja näinhän se taas toimi, että se seinä oli se joka pysäyttää kunnolla. Pysähdys oli tosin sen verran nopea, ettei Scilla ehtinyt reagoida ja tömähti tantereeseen. Nappasin Rosvon kiinni ja Scilla kipusi selkään.

”Ens kerralla nojaa taaksepäin”, naurahdin ja ratsukko jatkoi käynnissä ollutta tehtävää.

Vihdoin päästiin laukanvaihtoihin, mutta aikaa oli mennyt melkoisesti Rosvon energiapurkausten takia. Rosvo lähti viemään vielä kerran ja taas käytettiin seinää apuna, mutta tällä kertaa pysyi ratsastajakin selässä. Laukanvaihdot kuitenkin onnistuivat hyvin, vaikka ori olisikin halunnut mennä vielä lujempaa. Vilkaisin kelloa ja totesin, ettei aikaa piaffen treenaamiseen ollut, joten se pitäisi jättää johonkin toiseen kertaan. Kiitin ratsukkoa ja annoin palautteen jäähdyttelyn aikana.

Toksin valmennukset

Milkan Rianna
Saavuitte maneesiin ja Riesa näytti olevan suhteellisen rauhallinen. Alkukäyntien aikana tamma yritti lähteä omille teilleen, mutta hienosti pidit neidin uralla ja suunnan oikeana. Käyntien aikana teitte myös voltteja, joissa Riesa puski sisäänpäin, jolloin käskin korjaamaan sisäpohkeella. Annoin luvan siirtyä raviin ja suorittaa ravissa itsenäisen lämmittelyn. Tällä kertaa voltilla Riesa ei puskenut sisäänpäin vaan teki
voltit niinkuin pitkin. Alkulämmittelyjen jälkeen aloimme harjoittelemaan
pysähdyksiä.
Aluksi Riesa ei malttanut pysyä paikallaan, vaan yritti lähteä eteenpäin ja
jos ei eteen päässyt, niin sitten peruuttamalla. Pian kuitenkin neiti
ymmärsi mistä oli kyse ja pysyi pysähdyksissä vaaditut viisi sekuntia.
Pysähdyksien jälkeen oli vuorossa käynti-ravi siirtymiset, joissa Riesa
näytti parhaan puolensa. Tamma teki siirtymiset täydellisesti ja näytti,
kuin se olisi lukenut ajatuksesi. Hyvin onnistuneiden harjoitusten jälkeen
oli parempi lopettaa ja alkaa suorittamaan loppuraveja ja -käyntejä.
Loppuravissa päätin vielä antaa tehtäväksi tehdä molemmat pitkät sivut
avotaivutuksia. Nekin Riesa hallitsi tosi hienosti, jotin pyysin sinua
taputtamaan tammaa ja hidastamaan käyntiin.

Milkan Rianna
Tänään oli tarkoitus harjoitella ravi-laukka ja käynti-laukka siirtymisiä,
sekä laukanvaihtoja. Alkulämmittelyt saitte hoitaa itsenäisesti ja huomasin
niiden aikana Riesan olevan rauhaton. Päätin siis että emme päätä pahkaa
syöksyisi suunniteltuihin harjoituksiin, vaan kävisimme edellisen
valmennuksen asiat läpi ja sitten katsottaisiin, että miltä tamma
vaikuttaa. Alkulämmittelyt tuli hoidettua ja oli aika siirtyä
harjoittelemaan pysähdyksiä. Tällä kertaa Riesa yritti tahallaan tehdä
kaiken mahdollisimman vaikeaksi. Tamma ei välittänyt pidätyksistä, vaan
puski eteenpäin. Käskin kääntää tamman mahdollisimman pienelle ympyrälle,
jotta neiti tajuaisi että temppuilemalla se ei saavuttaisi mitään. Hetken
pyörittyään Riesa vaikutti siltä, että olisi suostuvainen pysähtymään ja
niinhän se tekikin. Pysähtymisiä harjoiteltiin vielä hetki ja siirryttiin
käynti-ravi siirtymisiin. Päästyään raviin, Riesa kaahotti pää korkealla ja
näytti että tänään ei hommasta tulisi yhtään mitään. Annoit tammalle lisää
ohjaa ja hetken päästä tamma kulkikin hieman rennommin. Päätin, että ennen
ei uuteen asiaan siirrytä, kuin Riesa olisi rento ja yhteistyöhaluinen -
ihan sama vaikka siinä menisi tunti. Käskin antaa Riesalle lisää ohjaa ja
heti neiti rentoutui lisää. Nyt tulisi se vain ratsastaa näin rennoksi ja
sitten päästäisiin eteenpäin. Siirtymisiä harjoiteltiin samalla, vaikka
ohja olikin löysä.
Riesan rentouduttua aloitettiinkin ravi-laukka siirtymiset. Neiti ymmärsi
heti homman jujun ja siirtyi pienestäkin avusta laukkaan. Riesan laukka oli
rento ja mukavan näköinen, joten päätinkin melkein heti antaa ohjeet
seuraavaan tehtävään. Nyt tulisi tamman nostaa laukka käynnistä.
Riesa hangoitteli ensimmäisellä kerralla vastaan ja ihmetteli, että mikäs
järki tässä nyt oli, mutta pienellä raipan näpäytyksellä tamma nosti laukan
ja laukkasi nätisti kentän ympäri. Pudotus käyntiin ja hetki käynnissä - ja
eikun uusi nosto. Tällä kertaa Riesakin oli sisäistänyt homman idean ja
laukkasi taas nätisti eteenpäin. Muutama toisto vielä ja kaulalle taputus
ja pudotus raviin. Saat olla ylpeä tammastasi!

Milkan Jalka&Lamppu
Tullessanne kentälle Jaska näytti siltä, että liikkui kuin täi tervassa.
Ori pitäisi saada liikkumaan kunnolla, ennen kuin yhtään mitään voitaisiin
aloittaa, nimittäin tänään olisi vuorossa laukannostoja peruutuksesta. Jo
alkukäyntien aikana sait ratsastaa oria reippaasti eteenpäin ja pienellä
raipan muistutuksella Jaska alkoi liikkua hieman reippaammin. Käskin
ratsastaa kulmat mahdollisimman syvälle ja pitää Jaskan vauhdin yllä.
Välillä ori yritti oikoa kulmissa ja hidastaa vauhtia, mutta hienosti pidit
herran liikkeessä. Ravissa Jaska liikkui huomattavasti reippaammin, mitä
olisi kuvitellut käynnin perusteella. Ravissa teidän tuli taas ratsastaa
kulmat mahdollisimman syvälle. Molemmilla pitkillä sivuilla piti myös tehdä
voltit ja päädyissä pääty-ympyrät. Jaska suoriutui hienosti tehtävistä,
eikä vauhtikaan enää näyttänyt yhtään huonolta. Ravilämmittelyt tuli
hoidettua ja seuraavana päästiinkin laukkaamaan. Laukassa taas samat, kuin
ravissa. Ori liikkui vieläkin todella reippaasti ja välillä saitkin
pidätellä Jaskaa, ettei se ihan päättömänä juoksisi. Pikkuhiljaa yritti
Jaska alkaa luistamaan taas helpommalla, mutta jälleen kerran pieni
muistutus raipalla auttoi.
Lämittelyt oli hoidettu ja olimme täysin varmoja, että voisimme aloittaa
harjoitukset.
Aluksi päätin valmistella Jaskaa siirtymisillä. Ensimmäisenä tehtiin
käynti-ravi siirtymisiä, joissa herra pärjäsi todella kivasti. Oikeastaan
mitään korjattavaa en keksinyt ainakaan vielä. Ravi-laukka siirtymisissä
Jaska vaikutti hieman haluttomalta, mutta reippailla pohkeilla ori kyllä
teki sen mitä käskettiin. Kun siirtymiset meni hienosti, oli vuoro aloittaa
laukan noston harjoittelu peruutuksesta. Käskin ottaa Jaskan käynnille ja
peruuttaa kolme askelta, mistä tuli samantien lähteä eteenpäin laukassa.
Ori ei saanut ottaa yhtäkään käynti- tai raviaskelta, vaan laukan tuli
nousta suoraan peruutuksesta. Aluksi Jaska oli hämillään ja mietti
selvästi, että mikäs idea tässä nyt on? Pian herra kuitenkin ymmärsi jutun
jujun ja ei enää malttanutkaan peruuttaa kunnolla. Jokainen askel eteenpäin
pidensi peruutusmatkaa kahdella. Peruuttaisitte vaikka hamaan ikuisuuteen
asti, mutta ilman laukka-apuja ja laukkan nostoa samantien, ori ei tulisi
pääsemään muuta kuin taaksepäin.
Jaska alkoi ilmeisesti luovuttaa, kun huomasi ettei pääse itsekseen
päättämään vauhtia ja suuntaa. Pian herra nostikin laukan mitä hienoimmin
ja tämä onnistui monta kertaa peräkkäin. Käskin kehua oria ja annoin luvan
hidastaa raviin. Ravasitte kymmenisen minuuttia kenttää ympäri, kunnes
hidastitte käyntiin ja siinä olisikin sitten loppukäyntien vuoro.

Milkan Wiljakka
Alkulämmittelyt aloitimme keskiympyrällä, missä oli tarkoitus asetella ja
taivutella Ilkkaa. Ori kuunteli hienosti jo heti alusta pohjetta ja
vaikutti todella rauhalliselta ja reippaalta. Ilkka totteli jokaista apuasi
epäilemättä ja näyttikin erittäin mukavalta. Herran asetus näytti olevan
helppoa ja Ilkka ei edes vastustellut, kun piti kulkea pää ulospäin
asetettuna. Kokeilimme myös avo- ja sulkutaivutuksia ympyrällä ja niissäkin
ori toimi todella hienosti. Jatkoitte uralla ravissa ja asetuksia ja
taivutuksia harjoitellen. Ilkka ravasi reippaasti eteenpäin ja nosti myös
jalkansa kunnolla ylös, eikä lahaannut. Hieman herra yritti pistää vastaan
ulospäin asetuksessa, mutta näytit orille hienosti kumpi ohjien pää määrää.
Sulkutaivutuskin sujui todella hienosti ravissa! Avotaivutusta
harjoitellessa Ilkka oli sitä mieltä, että sivuttainhan ei kuljeta
varsinkaan turpa kentän keskelle päin. Ori yritti koko ajan jatkaa matkaa
suoraan eteenpäin, jolloin käskin muistuttaa hienoisesti raipalla oria
oikeasta johtajasta.
Käynnissä ja ravissa Ilkka toimi todella nätisti avotaivutuksissa ja
päätinkin ottaa orin takaisin ympyrälle. Tarkoituksena oli harjoitella
vielä laukassakin asetusta, vaikka se varmasti olikin teille tuttu juttu.
Ilkan laukka nousi todella hienosti ja orin askel näytti ilmavalta ja
reippaalta. Käskin kehua Ilkkaa ja asettaa sen ulospäin, kun ravissakin
näytti ensin olevan ongelmia. Tällä kertaa Ilkka kuitenkin laukkasi nätisti
ja puhtaasti eteenpäin, jolloin annoin luvan siirtyä uralle. Uralla pyysin
teitä tekemään yhden pitkän sivun sulkutaivutuksessa ja siitäkin ori
suoriutui kertakaikkisen hienosti. Viimeisenä halusin kokeilla vielä laukan
kokoamista. Käskin sinua koota ohjia hieman paremmin käteen, ne kun olivat
hieman päässeet liukumaan vähän turhankin löysiksi. Muistathan myös pitää
nyrkit suunnattuna ylöspäin, eikä vaakatasossa. Laukan kokoaminen vaikutti
ilmeisesti Ilkan mielestä vastenmieliseltä ja ori alkoi laahta jalkojaan ja
pudottamaan raville. Muistutin raipan ja pohkeiden yhtä aikaisesta
toiminnasta ja näin saatiin Ilkkaankin taas vauhtia. Pienet puolipidätteet,
mutta koko ajan eteenpäin ratsastus! Pikku hiljaa Ilkka keräsi
takajalkojansa alleen ja askel alkoi lyhentyä.
Saitte luvan aloittaa loppuravailut ja jäähdyttelyn käskin hoitaa
itsenäisesti. Ilkka toimi kokonaisuudessaan hienosti, vaikka yrittikin
välillä luistaa hommista.

Milkan Jelena
Suunnitelmissa oli, että kävisimme sinun ja Jelenan kanssa läpi vaativan
A:n kouluohjelmasta osia. Olitte ehtineet lopettaa alkulämmittelyt juuri,
kun astuin maneesiin ja pääsimme suoraan aloittamaan. Käskin vaihtamaan
kierroksen oikeaan ja M:stä E-kirjaimeen teidän tuli ratsastaa koko rata
leikkaa, lisätyssä ravissa. Jelena pidensi askeltansa todella hienosti,
mutta sinä saisit muistaa pitää edelleen nyrkit pystyssä. E:stä teidän tuli
jatkaa kootussa ravissa ja tamma lyhensi askeleensa hyvin. Jelena eteni
reipasta tahtia, ehkä vähän hitaamminkin olisi voinut mennä. Ratsastitte
lyhyen sivun vielä kootussa ravissa, jonka jälkeen käskin aloittaa
avotaivutusta vasemmalle puoleen väliin pitkää sivua. R-kirjaimessa teidän
tuli tehdä voltti. Voltti onnistui muodoltaan hyvin, mutta olisi voinut
olla hieman isompi. Palattuanne R-kirjaimeen aloititte sulkutaivutuksen
vasemmalle kohti G:tä. Käskin vaihtaa suunnan G-kirjaimesta
keskihalkaisijaa seuraten.
Seuraavaksi oli vuorossa täyskäännöksiä takaosalla oikealle ja vasemmalle.
Pidimme kierroksen oikeana ja käskin kääntyä H:n kohdalta kohti G:tä.
Käännös meni hyvin ja Jelenakin vaikutti vielä reippaalta. G-M välillä
teidän tuli tehdä täyskäännös takaosalla vasemmalle. Jelena epäröi ensin,
mutta teki kuitenkin sen mitä pyysi. Suoritettuanne ensimmäisenä
täyskäännöksen, oli vuorossa vielä toinen G-H välillä. Tällä kertaa Jelena
ei epäröinyt ollenkaan, vaan suorittu tehtävän kuten kuului. Käskin kehua
tammaa.
Lopuksi päätin, että saatte kokeilla vielä laukan vaihtoja joka kolmannella
ja neljännellä askeleella. Ilmoitin tehtävän ja aloititte samantien.
Jelenan laukka näytti hyvältä ja reippaalta, olematta kuitenkaan liian
reipas. Sinua muistutin vielä nyrkeistä. Kymmenisen minuuttia laukan
vaihtoja taisi riittää ja Jelenakin alkoi näyttämään merkkejä homman
riittämisestä. Annoin luvan hidastaa raviin ja jäähdyttelytkin saitte
hoitaa itsenäisesti.
Yhteenvetona sanottakoon näin: Jelena on todella reipas, joten muista pitää
vauhti kuitenkin pienillä pidätyksillä kurissa. Sinulle taas edelleen ne
nyrkit ja ehkä kädet muutenkin saisivat olla hieman rauhallisemmat.

Sannin Willatar
Alkulämmittelyssä aloitimme keskiympyrällä käynnissä ja asetit tammaa
vuorotellen ulos ja sisälle. Vilja ei pistänyt missään vaiheessa vastaan
ja pyysin kehumaan tammaa. Muistelin harjoituttaneeni sinulla ja Ilkalla
ympyrällä myös avo- ja sulkutaivutuksia, joten päätin että kokeilemme niitä
Viljankin kanssa. Tamma askelsi selvästi, eikä jalat näyttäneet olevan
ollenkaan solmussa. Meno näytti itseasiassa todella hyvältä. Annoin luvan
siirtyä takaisin uralle ja nostaa ravin, kun käyntilämmittely oltiin jo
hoidettu. Ensiksi menitte pelkästään maneesia ympäri ravissa, kunnes käskin
alkaa tekemään voltteja. Voltit tuli tehdä molempien lyhyiden sivujen
keskellä, sekä kaksi kertaa pitkillä sivuilla - kulman jälkeen ja ennen
sitä. Vilja totteli apuja hyvin, mutta voltin tie oli hieman hakusessa.
Ensinnäkin voltti oli liian pieni ja loppui eri kohtaan kuin alkoi. Tässä
vaiheessa päätin, että ensin hiotaan voltit kunnollisiksi ja vasta sitten
siirrytään muihin hommiin. Voltit paranivat kerta kerralta ja pian sekin
oli hiottu niin hienoksi, ettei enempää voinutkaan hioa. Nyt siis muihin
hommiin.
Käskin nostaa laukan ja laukata pari kertaa rennosti maneesin ympäri, ennen
kuin kokoaisit laukan. Viljan laukka näytti matkaa voittavalta ja ehkä
hiukkasen verran liian reippaamalta, joten käsin tehdä pienen pienen
pidätteen. Pidätteen jälkeen laukka rullasi todella kivasti.
Vaihdoitte kierroksen oikeaan ja käskin tehdä H-E välillä laukanvaihdon
joka toisella askeleella. Laukanvaihdot sujuivat kivasti ja Viljakin näytti
innokkaalta. Sinulle taas muistutuksena nyrkit ja käsien rauhallisuus. Taas
suunnanvaihto H-kirjaimesta B:hen ja siitä kootussa laukassa kierros
maneesin ympäri. E-kirjaimesta käskin kääntyä kohti I:tä ja tekemään
puolipiruetin oikealle. Piruetti onnistui hyvin, eikä siinä oikeastaan
ollut mitään sanottavaa. Käskin toistaa puolipiruetin tällä kertaa B-I
välillä, mikä onnistui myös hyvin.
Kierros oli nyt vasen ja käskin ratsastaa keskilaukassa E-kirjaimeen asti
ja kääntyä reitille E-I-M, sekä kokoamaan laukan ennen M-kirjainta. Laukan
kokoaminen onnistui hienosti ja Vilja kokoasi takapäänsä todella hyvin
alleen ja lyhensi myös askeltansa. Tähän oli hyvä lopettaa ja käskin kehua
tammaa. Pärjäsitte hienosti ja sinäkin olet alkanut parantaa käsiäsi.

Pau:n sukuselvitys

Isä Grüselkund on ruunikko 167 senttimetriä korkea ori. Grüselkund kisaa koulua tasolla Intermediaire I ja se on kerännyt huimat 60 sijoitusta kouluradoilta. Luonteeltaan ori on todella reipas, mutta kuitenkin hoitaessa aika ruunamainen tapaus. Grüselkund on myös palkittu KTK-II palkinnolla aikoinaan ja se periyttää jälkeläisillensä lennokkaita ja liitäviä liikkeitä, sekä hyvää rakennetta.

Isänisä Seltsam Jung on musta 159 senttimetrinen kouluratoja kolunnut ori. Samin menestys radoilla ei ole ollut mikään päätä huimaava, mutta ihan kivasti se on kuitenkin pärjännyt. Nyt ori viettelee leppoisia eläkepäiviä Saksassa ja astuu tammoja silloin tällöin. Samilla on iso ego ja monet ovat hermot menettäneet orin kanssa, sen alkaessa isottelemaan. Jälkeläisiä orilla on 10 ja jokainen niistä on reipas ja hyvärakenteinen.

Isänisänisä Sondermann oli 165 senttinen kimo ori. Sony oli estepainotteinen ja kisasi tasolla 120 cm lievästi näkövammaisen ratsastajan kanssa. Luonteeltaan ori oli kiltti ja todella varma hevonen, joten ratsastajan näköongelmat eivät haitanneet. Sonyn jälkeläisiä ei turhaan kehuta hyviksi estehevosiksi, koska orin hyppytaidot periytyivät myös varsoille. Jälkeläisiä orilla oli loppujen lopuksi vain viisi kappaletta.

Isänisänemä Umliegenden GER, eli tutummin Genda, oli 158 senttiä korkea musta tamma. Gendalla kisattiin kouluradoilla, missä se pärjäsikin hyvin keräten yli 70 sijoitusta Vaativan A:n luokista. Tammalla oli jälkeläisiä vain 3, mutta laatu korvasi määrän.

Isänemä Schnitzer tai Nelli on 160 senttimetrinen rautias tamma, joka on luonteeltaan todella rauhallinen ja mukava. Nelli on ollut samalla omistajalla koko ikänsä ja he ovat kisanneet esteillä aina 150 senttimetriin asti sijoittuen oikein mukavasti. Jälkeläisiä tammalla ei ole kuin yksi, koska omistaja ei niitä vielä ainakaan enempää halua.

Isänemänisä Steuerbord oli menevä ja aiheutti melkoisesti harmaita hiuksia ihmisilleen. Steuerilta löytyi korkeutta noin 161 senttimetriä ja ori kisasi esteradoilla vaihtelevin tuloksin. Jälkeläisiä Steuerbordilla on viisi kappaletta, joille se on periyttänyt hyvää rakennetta.

Isänemänemä Links Links oli laiskan puoleinen 164 senttinen tamma. Linkillä kisattiin esteillä ja tuloksia oli laidasta laitaan. Oli ihan päivästä kiinni, miten tamma hyppäsi ja kuinka reipas se oli. Kovasti ainakin tamman kanssa sai töitä tehdä, että se varmasti teki mitä pitikin. Jälkeläisiä tammalle jäi jälkeen ainoastaan kolme, jotka eivät onneksi ole perineet Linkin laiskuutta.

Emä Schwänin on estepainoitteinen tamma, joka on saanut hyviä tuloksia radoilta. Schwänin on todella herkkä ratsastaa ja sen kanssa täytyy olla todella helläkätinen, ettei tamma vedä herneitä nenäänsä. Tamma on myös todella ketterä ja tämän takia mahtava ratsastaessa aikaa vastaan. Hoitaessa neiti on kärsivällinen, mutta ei pidä päähän koskettelusta. Jälkeläisiä sillä on 6 kappaletta, joilla on äitinsä kyky hypätä.

Emänisä Kennzeichnend GER, eli tutummin Ken, on ratsastaessa kuuma ja ei todellakaan aloittelijoiden hevonen. Se saattaa yhtäkkiä sinkaista täysillä eteenpäin tai sitten säikkyä olemattomia asioita, joten varovainen orin kanssa tulee olla. Ken kuitenkin tajuaa, että estekisoissa tulee käyttäytyä ja näinpä ori onkin kerännyt mukavan määrän voittoja ja sijoituksia. Jälkeläisiä orilla on vain kaksi, koska omistaja keskittyy kisaamiseen, eikä halua turhia taukoja.

Emänisänisän Jedermanns Favorit oli 167 senttiä korkea, oikein mukava hevonen. Se sopi mitä parhaiten ensimmäiseksi hevoseksi junnuratsastajalle, joka haluaa tähdätä korkealle. Jedi oli estehevosena innokkaalla juniorilla, jonka kanssa se kolusi esteratoja läpi pärjäten vaihtelevasti. Jälkeläisiä Jedillä jäi jälkeen seitsemän kappaletta.

Emänisänemä Günstling, eli Linga, oli reippaan puoleinen estetamma. Lingaa tuli ratsastaa istunnalla, eikä käsillä ja tällöin se myös totteli todella hyvin, mutta jos jäit roikkumaan ohjiin, niin kielto oli satavarma. Jälkeläisiä neidillä oli neljä, jotka perivät äitinsä herkkyyden ja hyppytyylin.

Emänemä Bescheid GER on 168 senttimetrinen koulua kisaava tamma, jolla jälkeläisiä on yhteensä kahdeksan kappaletta. Jälkeläisillensä Heidi periyttää hyvää liikettä ja rakennetta. Kouluradoilla tamma on pärjännyt aika huonosti johtuen tamman kärsimättömyydestä.

Emänemänisä Praxis GER, eli Praxi, oli helppo käsiteltävä ja rauhallinen ratsastettava. Praxia käytettiin terapiaratsuna, sekä lievittämään hevospelkoa tippuneilla ratsastajilla. Orilla oli mahtava tilanteen taju ja se varmasti pysähtyi, kun aisti ratsastajan tasapainon horjuvan. Jälkeläisiä orilla jäi 10 kappaletta, joista osa peri isänsä rauhallisuuden.

Emänemänemä Festveranstaltung, eli lyhyemmin Festi, oli 165 senttimetriä korkea estetamma. Festi oli luonteeltaan kärsimätön, joka myös periytyi ikävä kyllä tamman jälkeläisille. Jälkeläisiä tammalla on neljä kappaletta.