misery. - luonne & 2x valmennus

Fiktion Kreeta, eli tutuille ihan vain Kreeta, on yleisesti ottaen kiltti hevonen, joka kuitenkin tarvitsee käsittelijäkseen rauhallisen ihmisen, joka osaa olla kiirehtimättä turhia tämän hieman hermostuneen tamman kanssa. Kreeta tarvii myös tasaista arkea ja rutiinin muutokset aiheuttavat sille järkytyksen.

Hoitaessa ei siis parane hoppuilla, koska silloin tamma hermostuu ja alkaa väistämään kosketusta, sekä saattaa myös säpsyä turhia ja liikehtiä levottomasti ympäriinsä, jolloin alkaa varustaminen ja hoitaminen yleensäkin olemaan suhteellisen turhauttavaa.
Jos taas ihminen osaa toimia kaikessa rauhassa ja aikaa käyttäyen Kreetan hoitamiseen, on tamma rauhallinen ja helppo tapaus, jonka kanssa puuhailee mielellään. Se antaa harjata itsensä läpikotaisin ja kaviotkin saa puhdistaa, eikä tammalla ole mikään kiire mihinkään.
Varustamiseen kannattaa myös varata aikaa, vaikka ei se sinänsä kauaa viekkään. Suitset saa ongelmitta päähän, mutta hihnat tulee kiristää rauhallisesti (niinkuin kaikki muukin tehdään Kreetan kanssa).
Satula tulee tuoda tammalle rauhallisesti luokse ja nostaa se selkään varovasti. Vyön Kreeta antaa kiristää sen kummempia ihmettelmättä, paitsi jos se kiskaistaan yhtäkkiä lopulliseen kireyteen. Silloin voi ”pienen” tamman maailma järkkyä ja se alkaa taas hermostuneesti liikehtimään ynnä muuta.

Alkulämmittelyt Kreetalla suoritetaan aina samaan malliin, jotta edes jonkun tason rutiini säilyy ratsastuksessakin, vaikka samoja tehtäviä ei tehtäisikään. Ratsastajakseen tamma vaatii myös rauhallisen ihmisen, joka osaa tukea hevosta niin ratsastuksen aikana, kuin mahdollisten jännittävien tilanteiden sattuessa. Kreeta on hevonen, joka ottaa erittäin paljon vaikutteita ratsastajastaan. Jos ratsastaja on hermostunut, on tammakin ja jos ratsastaja taas on rauhallinen ja vaikka juttelee matalalla ja rauhoittavalla äänelle hevoselle, niin on tammakin rauhallinen ja kuulolla. Kreeta siis on kuin peili, joka heijastaa ratsastajan tunnetiloja melko vahvasti.
Muuten tamma on ratsuna oikein mukava peli, joka varmasti toimii ratsastajan ohjeiden mukaan, kunhan ne ovat selvät. Hevosen liikkeet ovat aivan mahtavat ja sen ravissakin on äärimmäisen helppo istua.

Kisoissa Kreeta todellakin vaatii sen rauhallisen ihmisen kanssaan, koska ovathan kisat nyt melkoinen poikkeus normaaliin arkeen. Tamma on viisainta pitää mahdollisimman kauan kaukana kisahälinän ytimestä ja vasta viime hetkillä mennä odottamaan oman suorituksen vuoroa. Lämmittelytkin on siis parasta hoitaa kauempana, jos mahdollista.
Itse kisatilanteessa Kreeta keskittyy ratsastajaansa, kunhan ratsastajakin on varma tilanteesta, eikä anna tammalle tilaisuutta alkaa hermoilemaan.

**********************

Saavuin tallille ja näin Miseryn taluttamassa Mimmiä maneesiin. Olimme sopineet, että tänään keskityttäisiin tamman etupainoisuuteen ja sen ryhdikkääksi ratsastamiseen pääosin.

Lähdin ratsukon mukana halliin, jotta pääsisin näkemään minulle tuntemattoman ratsukon heti alusta asti. Autoin Miseryn selkään ja käskin aloittamaan alkulämmittelyt.
Huomasin hevosen olevan melko pahasti etupainoinen, joten käskin ratsukkoa tekemään käynnissä pysähdyksiä ja takaisin käyntiin siirtymisiä. Neuvoin Miseryä ratsastamaan Mimmin pohkeen eteen ja tarkkailemaan, ettei tamma painaudu kuolaimeen pysähtyessä. Pidätteidenkin tulisi olla lyhytkestoisia, ettei hevonen saa liikaa tukea ratsastajaltaan ja vaikka reaktiota pidätteeseen ei tulisi, pitäisi myödätä ja tehdä nopeasti uusi pidäte.

Käynnissä Mimmi alkoi jo näyttää ihan kivalta ja se katoi itsensä suhteellisen hyvin, kunhan ratsastaja antoi sille mahdollisuuden kantaa itse kaulansa ja päänsä.
”Sä näytät sille hevoselle, miten päin sen pitää kulkee, mutta sen täytyy kuitenkin ite kantaa ittensä”, selitin.

Laitoin ratsukon tekemään seuraavaksi käynti-ravi-käynti siirtymisiä. Mimmi pyrki suhteellisen hyvin itse eteenpäin ja reagoi Miseryn apuihin jo alkua paremmin. Tammakin jousti jo hieman niskastaan, eikä enää edennyt pää melkein taivaissa.
Ravin tahti saatiin kohdilleen ja siirtymisetkin sujuivat oikein nätisti, joten oli mahdollista siirtyä laukkaan.
Laukassa Mimmi kyllä liikkui rytmikkäästi, mutta lässähti melko etupainotteiseksi taas. Käskin Miseryä ratsatamaan hieman uran sisäpuolella, jolloin saatiin testattua oliko hevonen todellakin avuilla, eikä hakenut tukea maneesin seinästä.

Mimmi oli myös hieman vino, kuten jokainen hevonen on yleensä jommalle kummalle puolelle, joten käskin asettaa tammaa hieman poispäin laukan suunnasta ja vaikutuksen huomasi heti. Tamman ryhti parani heti ja käskin alkaa tehdä siirtymisiä keskilaukasta harjoituslaukkaan ja takaisin.
Misery kuunteli ohjeita hyvin ja ratsukon yhteistyö näytti oikein mukavalta! Hevonenkin oli ottanut ne takajalat tallista jo allensa ja hakeutui oikein mukavaan muotoon.

Käskin vielä lopuksi ottaa vastalaukka pätkiä molempiin suuntiin, jolla haettiin siis hieman notkeutta hevoseen ja heti, kun tamma tuntuisi tasapainoiselta, myös temponlisäyksiä laukassa. Mimmi näytti toimivan kuin unelma, jolloin käskin aloittaa loppuravit ja taputtaa myös hevosta.

**********************

Saavuin maneesiin hiljaa, jolloin siellä ollut ratsukko ei edes huomannut minua. Seurailin heidän puuhiaan rauhassa, kunnes alkulämmittelyt näyttivät olevan loppusuoralla. Huikkasin tervehdyksen ja lähdin kävelemään maneesin keskelle.

Käskin Miseryn hidastaa käyntiin ja alkaa tehdä aluksi käynnissä avotaivutusta vasemmalle. Mimmi kuunteli ratsastajaansa hyvin eilisen jäljiltä, jolloin oli tosiaan hieman tamman etupainoisuuden kanssa ”taisteltu”.
Avotaivutuksessa käskin ratsatajan taivuttaa ratsuaan ehkä vähän ylikin, jotta saataisiin samalla taivutettua tammaa hieman paremmin. Mimmi taipui hyvin ja kulki oikein nätissä muodossa sen ollessa erinomaisesti kuulolla.

Avotaivutuksen jälkeen oli nyt vain loogista vaihtaa sulkutaivutukseen ja sekin käynnissä. Edelleen ratsukon yhteistyö sujui ja hevonen taipui oikein nätisti sen kummempia kyselemättä. Etupainoisuudestakaan ei tällä hetkellä ollut tietoa - Misery oli ilmeisesti lämmitellyt ratsunsa juuri oikealla tavalla!
Sulkutaivutuksessa Mimmi ei meinannut ensin saada koipiaan uran sisäpuolelle, vaan etupää meinasi mennä seinälle. Pienellä raipan muistutuksella saatiin takajalat kuitenkin oikeaan paikkaan.

Kun molemmat oli käyty käynnissä läpi, oli vuoro vaihtaa askellajia, joten ratsukko nosti ravin. Mimmi meinasi puskea uralta pois avotaivutuksessa, mutta Misery korjasi kuitenkin asian nopeasti ja pian maneesissa ravasikin ratsukko oikein hyvää avotaivutusta tehden. Käskin tehdä vielä sulkua myös ravissa ja sitten otettaisiin pienet välikäynnit, ennen kuin jatkettiin laukassa samoja asioita.

Laukassakin avot ja sulut onnistuivat huoletta ja nyt ei Mimmikään alkanut puskea pois uralta, vaan pysyi täysin siellä missä pitikin. Muoto oli hyvä ja takajalat olivat edelleen pysyneet mukana, vaikka askellajina olikin laukka, jossa moni etupainoinen hevonen lässähti takaisin etupainoiseksi, vaikka ne olisi saatukin koottua.

Kaiken kaikkiaan jokaisessa askellajissa saatiin onnistumisia oikein hyvin ja hevonen oli tarkkaavainen. Eteenpäinpyrkimys oli Mimmillä kohdillaan ja takaosakin työskenteli erinomaisesti. Misery itse käytti apuja pehmeästi ja lähes huomaamattomasti ja istuntakin näytti oikein hyvältä!

Heidi H - tuonti, sukari + luonne

Datherine Prima ”Prima”

168cm, punaruunikko

estep., 140cm

i. Cory Cumulus

ii. Scruffy Arago

ie. Francine Feetsy

e. Ophelia Ziarre

ei. Bonzai Jazzy

ee. Sunkist Taffy

i. Cory Cumulus, eli tutuille Cory, on tummaruunikko esteratsu, joka on omistajansa kolunnut myös jos jonkinlaisia kissanristiäisiä estekenttien lisäksi. Cory on suurikokoinen (170cm), mutta kuitenkin luonteeltaan erittäin lempeä ja yritteliäs kaveri. Ratsuna miellyttävä ja kevyt ratsastaa.
Coryllä on jälkeläisiä kolme kappaletta, jotka ovat saaneet osansa isänsä mainiosta (kehujakin keränneestä) rakenteesta.

ii. Scruffy Arago (169cm) muistuttaa hyvin paljon poikaansa Coryä. Ruunikko hevonen on energinen, mutta kuitenkin leppoisa kaveri, jonka kanssa on miellyttävä puuhailla. Ratsastaessa omalla moottorilla liikkuva ja omaa erinomaisen pelisilmän esteillä. Se on toiminut koko ikänsä junioireiden opetusmestarina ja tutustuttanut monet nuoret esteiden ja kisojen ihmeelliseen maailmaan, jolloin he ovat myös saaneet maistaa palan voittoa.
Jälkeläisiä Scruffylle on suotu ainoastaan kaksi, koska se on haluttu ruunata melko aikaisessa vaiheessa, jottei hormoonihuurut sekoittaisi sen päätä turhaan.

ie. Francine Feetsy (punarautias, 165cm) on melko tuntematon nimi estemaailmassa, vaikka sen vanhemmat ja jälkikasvu ovat melko kuuluisia. Tammalla ei ole kisattu oikeastaan ollenkaan, vaan se on toiminut omistajansa puskaratsuna. Francine mursi jalkansa nuorena ollessaan laitumella, joka myös sitten esti kisaamisen ja hyppäämisen. Maastoilua ja sileällä menoa tamma kyllä kestää.
Se on ollut mainio emä kahdelle varsalleen, jotka ovat perineet äitinsä rauhallisen ja kiireettömän luonteen.

e. Kaunis, punarautias tamma Ophelia Ziarre (162cm) on katseet kääntävä ja näyttävä hevonen. Se osaa kiinnittää huomion itseensä ja saa pikkutytöt huokailemaan ihastuksesta. Tamman lennokas askellus ja varovainen hyppytyyli on myös jollain tasolla periytynyt sen ainoalle jälkeläiselle.
Tuntemattomien ihmisten käsissä Ophelia on vaativa ja pippurinen tapaus, joka ei siedä yhtään virhettä käsittelijältään. Tuttujen kanssa muuttuu täysin pehmoksi, eikä välitä ratsastajan tekemistä virheistäkään kovin paljoa.

ei. Bonzai Jazzy on pieneksi jäänyt (158cm) musta ori, jolla on kisattu metrin luokkia esteillä. Menestys on ollut tasaista pysyen aina kärkikolmikon tuntumassa ja onpa sinne pari sijoitustakin sattunut.
Jazzy on hieman laiska tapaus, joka vaatii hetken herättelyä, jotta se toimisi kunnolla. Herättelyn jälkeen se kuitenkin on melko etupainoinen ja vaatii siltikin ratsasajalta melko paljon. Monella on hermo hevoseen mennyt, mutta oikeanlaisen ratsastajan kanssa kuitenkin toimiva pakkaus.
Jälkeläisiä Jazzylla on neljä kappaletta, jotka ovat onnekseen perineet isänsä hyppytaitoja, eikä luonnetta.

ee. Sunkist Taffy on 165 senttinen rautias tamma, joka rakastaa huomiota ja sitä se myös saa. Varsoilleenkin periytetty näyttävyys löytyy myös tältä neidiltä. Sen askellus on ilmavaa, melkein kuin se lentäisi! Hypätäkkin Taffy toki osaa ja onkin pärjännyt radoilla mainiosti.
Jälkeläisiä tammalla on kolme kappaletta.

LUONNE

Yleisesti ottaen Prima on miellyttävä hevonen, jonka kanssa touhuilee mielellään. Se on myös aloittelijoille oiva ratsu, jonka kanssa pystyy rauhassa opettelemaan ratsastuksen salat, sekä tutustumaan myös esteratsastukseen ja kilpailujen ihmeelliseen maailmaan.

Karsinan oven ei tarvitse yleensä olla Primaa hoitaessa kiinni. Toki tamma tunkee päänsä käytävälle, mutta siihen se sitten jääkin. Se pitää ihmisten seurasta erittäin paljon ja onkin koko ajan kerjäämässä rapsutuksia, muta jos sitä hoidetaan, niin ei se mihinkään karsinasta lähde.
Prima antaa harjata itsensä läpikotaisin kyselemättä, joten hampaista kankussa ei ole pelkoa. Kavioiden putsaus sujuu näppärästi, vaikka takakaviot tammalla on paha tapa nostaa melko vauhdilla, jolloin niitä saattaa joutua väistämään hieman.
Varustaessa Prima ei reagoi satulan laittoon oikeastaan mitenkään ja vyönkin saa kiristää ihan rauhassa. Kuolaimet otetaan suuhun sen isompia vastustelematta ja annetaan hoitajan kaikessa rauhassa laittaa remmit ja soljet kiinni.

Taluttaessa Prima seuraa hieman takaviistossa, turvan mahdollisesti koskiessa taluttajansa kyynärpäähän. Se ei varmasti yritä mennä taluttajan edelle, vaan todellakin seuraa perässä nöyränä. Tamma reagoi heti, jos ihminen pysähtyy tai kääntyy.

Ratsuna yritteliäs ja reipas tapaus, joka tekee töitä suurella motivaatiolla. Primalla on pehmeät ja tasaiset askeleet, joissa on helppo ja miellyttävä istua. Neidin hyppytyylikin on erittäin miellyttävä, mutta ratsastajan jäädessä hypystä jälkeen ja mahdollisesti suusta nyppäistessä antaa Prima kyllä palautteen heti pienellä pukilla alastulon jälkeen. Opettavainen tapauskin siis jossain mielessä.
Sileällä ratsastaessa höyhenen kevyt ja nöyrä ratsu, joka hakeutuu peräänatoon kuin itsestään, kunhan ratsasaja kantaa itsensä.
Maastossa Prima on rauhallinen ja varma hevonen, jota myös vetohevosena maastoreissuilla on käytetty. Se ylittää purot ja joet sen kummempia ihmettelemättä ja puskasta lehahtava lintuparvikaan ei sitä säikäytä.. Välillä tulee mietittyä onko tamma edes hengissä, vaikka se liikkuukin.

Kisoissa toimii kuten kotioloissakin. Ei hötkyile tai säiky turhia, mutta toki huomiota pitää saada. Se tosin hoidetaan aivan muutoin, kuin pöljäilemällä. Yleensä Prima käyttäytyy kisapaikalla erityisen hienosti ja arvokkaasti, jolloin ihmiset väkisin kiinnitävät huomionsa tuohon ylväästi kulkevaan hevoseen.

H & My Ride or Die

My Ride or Die, eli tutuille lyhyemmin Dana, on sosiaalinen ja utelias tamma, joka haluaa olla kaikessa mukana. Neidin ollessa varsa, se löydettiin monesti mitä kummallisimmista paikoista, jos se oli karkuun päässyt. Kauas se ei onneksi ollut ikinä lähtenyt.
Danan pää on yleinen näky tallikäytävällä, kun se kurkkii karsinastaan tallin menoa. Se katselee uteliaana ympärilleen ja usein myös huomaa sen oikein kurkottelevan pidemmälle, jotta se näkisi enemmän.

Käsiteltäessä niin maasta, kuin selästäkin käsin huomaa Danan olevan täysiverinen. Siitä löytyy sitä tiettyä pippurisuutta ja säpäkkyyttä, mikä on täysiverisille ominaista. Mutta hankala se ei missään nimessä ole.
Tamman saa harja läpikotaisin, kunhan se vain malttaisi pysyä paikallaan. Oven ollessa edes raollaan olisi Dana puskemassa siitä pienen pienestäkin raosta käytävälle ja lähdössä tutkimaan paikkoja.
Varustaessa ei suitsien kanssa ole sen kummempia ongelmia, mutta satulavyötä kiristäessä Dana saattaa huitaista jalallaan ja näykkiä. Se ei kuitenkaan oikeasti pahaa tarkoita, osoittaa vain närkästymisen vyön kiristyksestä.

Ratsuna tamma on täysiverimäisen kuuma tapaus, mutta myös hieman häslä, joka vaatii paljon tekemistä. Jos sillä sattuu loppumaan tekeminen kesken ja ratsastaja vain haaveilee selässä, neiti kyllä keksii itse tekemistä ja aina se ei miellytä ratsastajaa. Eräätkin kerrat on pienen hevosen kanssa paineltu pitkin kenttää tai maneesia tukka putkella ja yritetty hidastaa ratsastajan parhaimman kyvyn mukaan.
Kuitenkin kun Danalle tarjoaa koko ajan tekemistä, se rauhoittuu ja keskittyy tekemiseen täysin.

Esteillä tamma on nopea ja omiaan aikaa vastaan ratsastaessa. Se pyrkii antamaan itsestään kaiken ja hyppää mitä eteen laitetaan. Kokemattomalle ratsastajalle Danan hyppytyyli voi olla vaikea pysyä mukana, mutta kokeneemman ja neitiin tottuneen ratsastajan alla, Dana toimii kuin unelma ja sen kanssa voi tehdä todella tiukkojakin käännöksiä.
Kisapaikalla tamma on rauhallinen, mutta kuitenkin tyylilleen uskollisena kuumahko ja kipakka tamma. Se seurailee erittäin kiinnostuneena tuntemattoman paikan tapahtumia, eikä hätkähdä kovaäänisistä kuuluvaa puhetta tai musiikkia. Yleisökään ei saa sitä säpsähtämään, joten kyseessä on siis melko rautahermoinen kisakumppani kokeneelle ratsastajalle!

Halin & Aben luonteet SANI

Copyihin Jaana K. ja linkki jkvirtuaali@gmail.com. 

Riiviöiden Haluttu ”Hali”

Luonteeltaan Riiviöiden Haluttu, eli tutummin Hali, vastaa aika hyvin sitä, millaiseksi se yleensä kuvaillaan.
Hoitaessa Hali on yhteistyöhaluinen ja antaa hoitajansa tehdä hoitotoimenpiteet ongelmitta. Tamman saa harjata läpikotaisin ihan millä harjalla vain ja kavioidenkin puhdistus sujuu nopeasti hevosen kannatellessa osin jalkojensa painoa. Halin kanssa kyllä saa kulumaan tovin jos toisenkin harjaamiseen, koska liinakosta näkee sen nauttivan harjauksesta ja itsellekin se on jonkin sortin hermolomaa hetken aikaa, kun keskittyy vain hevosen harjaukseen.
Varustaessa tamma seisoo paikallaan, eikä varmasti pullistele. Sen puolesta siis satulavyö on erittäin helppo kiristää. Suitsiessa Hali pitää päänsä tarpeeksi alhaalla ja nappaa kuolaimet suuhunsa kyselemättä.

Taluttaessa suomi-neito on eloisa, mutta kävelee kuitenkin taluttajansa vierellä etuilematta. Tätä hevosta et myöskään näe kiskomassa joka ikiselle ruohomättäälle tai ruokien luo, jos sellaisia lähistöllä on. Hali tasan kävelee sinne, minne taluttaja sen johdattaa ja sen kanssa on myös mukava käydä ihan vain käppäilemässä maastossa hevosen ollessa vain narun nokassa, koska se etenee sitä vauhtia, mitä taluttajakin.

Ratsuna Riiviöiden Haluttu on reipas ja valpas, muttei missään nimessä säikky. Esteillä tamma on hieman kömpelö, jonka takia se onkin enimmäkseen keskittynyt vain kouluratsastukseen. Esteillä neiti nimittäin unohaa miten päin jalkojen pitäisi olla ja ne turhat tikutkin kahden tolpan välissä häiritsee hirmuisesti sen keskittymistä.

Sileällä Hali on oikein mukava tapaus, joka antaa myös ratsastajansa virheitä anteeksi, mutta vain tiettyyn pisteeseen asti. Jos ratsastaja liikaa möhlii, huomauttaa liinakko varmasti asiasta närkästyneellä pään heilautuksella tai vastaavalla.

Halin askellajit on tasaisia ja niissä on helppo istua. Monet väittävät suomenhevosten painavan aina kädelle, mutta tämä tamma on niin kevyt ratsastaa, ettei toista ole!

Maastoillessa liinakon selkään laitetaan yleensä ne arimmat tai kokemattomimmat ratsastajat. Se nimittäin on todella varma tapaus, vaikka eihän mitään hevosta täysin varmaksi voi sanoa. Tammalla on kuitenkin rautaiset hermot ja se on aikanaan totutettu todella hyvin kaikkeen, joten tämän hevosen uskaltaisi sanoa olevan melkein pommin varma tapaus.

*************************************************************

Abele Sta Diamante ”Abe”

Abele Sta Diamante, eli tutuille Abe on luonteeltaan pippurinen ori, jonka kanssa saa töitäkin tehdä. Hirviö se ei missään nimessä ole, mutta vaativa ja orimainen hevonen.

Hoitaessa on fiksuinta, että sen hoitaa vain kokenut hoitaja, joka ei säpsähdä hevosen mahdollisesti uhittelusta tai hermoilusta. Abella kun on tapana steppailla, viskellä päätään ja muulla tavoin osoittaa olevansa talon kingi. Harjata se kyllä antaa joka paikasta sinänsä ongelmitta, mutta paikallaan se ei ihmemmiin malta olla.
Kavioidenkin putsaaminen tulee suorittaa mahdollisimman nopeasti, koska eihän hänen korkeudellaan ole ylimääräistä aikaa pidellä jalkojaan ylhäällä.
Varustaminen on helpoin hoitaa hoitopaikalla, missä orin saa molemmin puolin kiinni. Sillä kun on tapana yrittää näykkiä, kun satulavyötä kiristetään. Saattaapa Abe myös jaloillaan huitoa, jos oikein kiukuttaa.
Suitset saa kuitenkin ongelmitta laittaa päähän ja kiristellä rauhassa remmit. Niihin ei ori reagoi sen kummemmin, koska tietää vihdoin ja viimein pääsevänsä töihin.

Taluttaessa on helpoin käyttää ketjunarua ja laittaa se mahdollisesti suuhun, jos Abella on niin sanottu villikkopäivä, jolloin se teutaroi ja steppailee minkä ehtii. Ketju rauhoittaa hevosta huomattavasti ja se kävelee huomattavasti nätimmin, vaikka hermoilee ja steppailee hieman edelleen.
Suitsien kanssa talutus onnistuu ihan hyvin, vaikka Abe saattaakin hieman hölmöillä.

Ratsastajan kiivettyä selkään ja hoidettua alkulämmittelyt, ei oria meinaa tunnistaa samaksi hevoseksi. Se rentoutuu ja alkaa kuunnella äärettömän hyvin. Ruunikonkimo hevonen antaa itsestään kaiken, mitä siitä vain irti saa ja toteuttaa ratsastajan pienimmänkin käskin ja kirjaimellisesti sen pienimmänkin.
Jos ori huomaa ratsastajan hiemankin laittavan istunnalla vastaan, niin se ei myöskään sitten lähde lujempaa eteenpäin, vaikka kuinka pohkeilla käskisi. Aben ratsastajan tulee siis tuntea kroppansa ja tietää jokaisen liikkeen tarkoitus, jotta se saa Abesta kaiken irti.

Maastoillessa Abe rentoutuu ja sen kanssa voi myös kävellä pitkillä ohjitta ilman huolta. Orin kanssa onkin erittäin miellyttävä käydä pitempiä ja rauhallisia maastolenkkejä, koska silloin se on se rauhallinen ja ihana Abe, josta kaikki tykkää.

Kisatilanteessa saattaa ori alkaa hermoilla, mutta rauhallisen ja kannustavan ratsastajan kanssa se suorittaa vaaditut asiat sen kummempia temppuilematta.

Sani - sukuselvitys Gangster Löwen

Copyihin Jaana K. ja linkki jkvirtuaali@gmail.com. 

I. Schreihund on esteratsun virkaa toimittava sveitsinpuoliverinen, jolta löytyy oikein mukava kisaushistoria hyvällä menestyksellä. Ori on kisannut omistajansa kanssa 150-160 senttimetrin luokissa ja omistaja on kertonut hevosen olevan hyvä hyppäämään ja erittäin varovainen jaloistaan. Käsiteltäessä Schreihund on kuulemma kiltti ja peloton oripoika, jonka kanssa on miellyttävä työskennellä.
Jälkeläisiä orilla on 10 kappaletta, joille se on periyttänyt korrektia rakennettaan ja ovatpa varsat osan isänsä hyppytaidoistakin saaneet.

II. Schwanz eines Kamels on jo eläkkeellä oleva punaruunikko kenttäratsu. Sen kanssa kisattiin helppoja luokkia siihen asti, kunnes ori loukkasi jalkansa ja jäi varhaiseläkkeelle jalan kestäessä kevyttä käyttöä. Kamels on luonteeltaan orimainen ja hieman haastava, mutta nykyään, kun aktiivinen kisaura on jo takana, on se myös rauhoittunut huomattavasti.
Jälkeläisiä Kamelsilla on kuusi kappaletta, jonka varsoille on periytynyt sen vauhdikkuus, sekä koko.

III. Mungo TUN oli lyhyen elämänsä aikana varmasti kasvattajansa suurin silmäterä. Sen kanssa koulutus tehtiin hitaasti ja varmasti ja siitä kehkeytyi loistava esteratsu. Valitettavasti Mungon lupaava ura loppui siihen, kun rautias ori pääsi karkaamaan laitumelta ja katkoi jalkansa niin pahasti, että se jouduttiin lopettamaan.
Luonteeltaan Mungo oli rauhallinen ja ystävällinen ori, jonka kanssa kuka tahansa tuli toimeen.
Yksi ainut tamma ehdittiin astuttaa Mungolla ja varsasta kasvoikin näppärä kenttäratsu.

IIE. Religion Katze oli hieman erakkoluonteinen tamma, joka ei pahemmin muista elävistä välittänyt. Se kyllä sieti ympärillään ihmisen tai pari hevosta, mutta ylenpalttinen häslinki sun muu sai sen hermostumaan. Sen takia Katze toimi lähinnä omistajansa harrasteratsuna, jonka kanssa ei kisoja oikeastaan kierretty.
Jalostukseen tummanrautiasta tammaa kuitenkin käytettiin rohkeiden ja sosiaalisten orien kanssa ja jälkeläisiä tammalla onkin tällä hetkellä viisi kappaletta.

IE. Nilpferdin luonne on vaativa ja sen kanssa monet ovat menettäneet hermonsa alta aikayksikön. Orin kanssa vaaditaan lujaa luonnetta ja periksiantamattomuutta, jotta sen kanssa löytää yhteisen sävelen. Nilpferdiä voisi kuvaillakin yhden ihmisen hevoseksi. Nykyisen omistajansa kanssa ruunikko on pärjännyt erinomaisesti esteradoilla ja he ovat selvinneet hienosti 160 sentin radoistakin.
Jälkeläsiä Nilpferdille on siunaantunut vasta kaksi, mutta niiden hienon perimän takia oria tullaan luultavasti käyttämään useamminkin.

IEI. Freitag Warthog oli pieni ja pippurinen tummanruunikko ori, jonka varsat ikävä kyllä perivät osan isänsä vaativuudesta. Toki oli hevonen käsiteltävissä, mutta varovainen sen kanssa sai kyllä olla, ettei tule kaviosta tai hampaista tai pahimmassa tapauksessa jää riehuvan hevosen alle. Useamman vuoden orin kanssa yritettiin selviytyä, mutta sitten omistaja päätti, että yksi varsa tästä sekopäästä ja ruunaukseen. Nykyään ori on jo eläkepäiviään viettävä papparainen, joka on edelleen kuin tulta ja tappuraa, mutta ei niin paha kuin nuoruusvuosinaan.

IEE. Rebellion Giraffe on isoegoinen rautias tamma, jolla on pieni pehmyt kohta kissoja kohtaan. Kisapaikoillakin tamman paras ystävä Abby-niminen kissa on mukana ja se istuskelee monesti kentänen tai maneesin reunalla ”katsoen” ystävänsä suoritusta. Jos Giraffea alkaa hermostuttaa, Abby ilmestyy paikalle ja tamma rauhoittuu heti.
Jälkeläisiä Giraffella on kolme, jotka ovat saaneet osan emänsä isosta egosta, kuten myös suuresta koostakin.

E. Schneeleopard on herkästi innostuva, mutta kuitenkin käsissä pysyvä ratsu. Sen kanssa on ilo työskennellä, koska se oikeasti tekee sen mitä ratsastaja pyytää ja yrittää suoriutua kaikesta parhaimansa mukaan. Ruunikko tamma on käsiteltäessä rauhallinen ja se seisoo vaikka maailman tappiin asti paikallaan, kun sitä harjataan.
Jälkeläisilleen Schneeleopard on periyttänyt hyvää luonnettaan, sekä jonkun verran hyppytaitojaankin. Jälkeläisiä neiti on ehtinyt saada kolme.

EI. Schwarz Panter on luonteeltaan melkoinen haaveilija. Se nuokkuu yleensä silmät puoliummessa ja ei reagoi oikeastaan mihinkään mitenkään. Ratsunakin musta ori vaatii melkoiset herättelyt, jotta siitä on johonkin. Sen takia Panterilla ei oikeastaan kisatuloksia olekaan, koska se on niin hidastempoinen tapaus.
Jalostukseen oria on kuitenkin käytetty sen hyvän rakenteen vuoksi, jota se on myös periyttänyt kuudelle varsalleen.

EII. Paradiesvogel oli mainio kenttäratsu. Sillä kisattiin suurissa luokissa hyvällä menestyksellä ja sen työskentelyinto oli aivan omaa luokkaansa. Paradisevogel oli aina innoissaan lähdössä töihin ja antoi itsestään kirjaimellisesti kaiken. Ori nimittäin kuoli voitettuaan vaativat kenttäkisat ja kuolinssyyksi todettiin pettänyt sydän.
Jälkeläisiä Paradisevogelilla ei ole kuin yksi.

EIE. Teddybär on nimensä mukainen tapaus. Se on oikea nallekarhu, eli lempeä ja ystävällinen tamma, jonka kanssa on moni nuori opetellut ratsastuksen ja kisaamisen alkeet, sekä saanut kokea ensimmäisen voiton kisoissa. Teddybär on edelleen reipas ja aktiivinen tamma, mutta iän takia se on siirtynyt jo kokonaan eläkkeelle.
Jälkeläisiä tammalla on kahdeksan, jotka ovat perineet osansa emänsä luonteesta ja liikkeistä.

EE. Hirschberg on hieman säpsy ja tulinen tamma, jonka kanssa ei kaikilla yhteistä säveltä löydy. Sen kassa vaaditaan tasainen käsi ja hyvät hermot, jotta tamma toimisi kuten pitää. Oikean ratsastajan kanssa kuitenkin Hirschberg suoriutuu esteradoilla loistavin tuloksin ja hyppää mitä eteen laitetaan, kunhan ratsastaja on samaa mieltä.
Kolmelle jälkeläiselleen tamma on periyttänyt hyppytaitojaan ja korrektia rakennetta.

EEI. Exotischen Elefanten oli juro, yksityisyyttä kunnioittava ori. Hoitaessa se saattoi yrittää näykkiä, varsinkin satulavyötä kiristäessä. Ratsuna taas suhteellisen miellyttävä tapaus, mitä nyt ilman kunnon verryttelyjä etupainoinen. Yksityisyyden kunnioituis ilmeni muille hevosille luimistelulla, sekä muita hevosia päin potkimisella. Ikinä se ei kuitenkaan potkaissut.
Esteradoilla ori menestyi erinomaisesti.
Jälkeläisiä Exotischen Elefantenilla on 15, jotka saivat osan isänsä hyppytaidoista.

EEE. Falte's Tapir on herkkä, mutta kiltti tamma. Se toimii ratsastuskoulussa opetushevosena ja on muodostunut monen lempihevoseksi. Sen askeleet ovat tasaiset ja se on helppo, mutta se vaatii kuitenkin ratsastajaltaan tasaisen käden ja selvät avut, jotta se toimii kunnolla.
Kisoissa Tapir on käynyt jonkun verran tuntiratsastajien kanssa ja on pärjännyt suhteellisen hyvin.
Jälkeläisiä Tapirilla ei ole kuin yksi, koska ratsastuskoulun omistaja ei ole raskinut sitä enempää pitää tunneilta pois.

Nemiran sukuselvitys - Kuristaja

Copyihin Jaana K. ja linkki jkvirtuaali@gmail.com. 

I. Duša on yleispainotteinen ori, jolla kuitenkin esteradoilla ollut huomattavasti parempi menestys. Toki myös kouluaitojen sisäpuolellakin on ruusukkeita kerätty.
Luonteeltaan hevonen on rauhallinen, mutta omaa kuitenkin vahvan tahdon. Sen kanssa tarvitaan välillä hyvät hermot, koska Duša osaa olla vaativa kevyen kovapäisyytensä vuoksi. Kovapäisyys tulee ilmi tilanteissa, kun ratsastajan avut ovat ristiriitaisia ja sen jälkeen ori vaatii täydellisen kurin palautuksen.
Jälkeläisiä orilla on 4 kappaletta, joille se on periyttänyt estehevosen erinomaista rakennetta ja sulavia liikkeitä.

II. Apsolutan on estepainotteinen ja hyvin kisaradoilla menestynyt ori. Luonteeltaan varma ja peloton on omiaan samanluontoiselle ratsastajalle, joka ei pelkää ratsastaa tiukkoja teitä ja vauhtikaan ei saa päätä huimata. Apsolutan on myös erittäin energinen ori, joka vaatii joka päivä liikuntaa - muuten ori kerää turhaa pöllöenergiaa ja alkaa temppuilla.
Jälkeläisiä orilla on 18 kappaletta, joille se on periyttänyt korrektia rakennetta, sekä osittain myös hyppytaitojaan.

III. Obećanje oli levoton ja vaativa ori, jolloin sen käytös vaati veronsa myös kisamenestyksessä. Levottomuuden takia ori ei jaksanut keskittyä hyppäämiseen, vaan sähelsi menemään,j unnasi paikoillaan tai juoksi esteistä ohi.

Jälkeläisiä Obećanjella jäi kuusi kappaletta, jotka eivät onnekseen perineet isänsä hätäisyyttä, vaan hienon rakenteen.
Ori loukkasi itsensä pahasti eräissä kisoissa, kun se hyppäsi esteen sekaan ja katkaisi jalkansa. Hevonen lopetettiin aikalailla niille sijoilleen kisapaikalla.

IIE. Misterija on rauhallinen ja varma tamma, jonka kanssa oli juniorillakin hyvä opetella kouluratsastuksen salat. Tamma on siis koulupainotteinen ja se on menestynyt erittäin hyvin radoilla.
Jälkeläisiä Misterijalla on kuusi kappaletta, joille se on periyttänyt osittain omaa luonnettaan, sekä lennokkaita liikkeitään.

IE. Zatrovan on yleispainotteinen ori, jolla on kuitenkin kouluaitojen sisäpuolelta enemmän tuloksia, kuin esteiltä. Estekisoissa Zatrovan on hieman turhan hätäinen, jonka takia puomeja on sitten kolissut alas. Koulukisoissa ori kuitenkin keskittyy parhaimpansa mukaan ja sen liikkeet ovat sulavat.
Jälkeläisiä orilla on kolme kappaletta, jotka ovat perineet osan isänsä kyvystä liikkua sulavasti, ikään kuin tanssahdellen.

IEI. Zolvister on temperamenttinen ja vaativa ori, jolta ei myöskään reippautta puutu. Sen kanssa saa välillä tehdä tosissaan töitä ja sitten kun sen saa liikkumaan kunnolla, on se mitä mahtavin hevonen. Zolvisterilla on kisattu monipuolisesti esteitä, kenttää ja kouluratsastusta ja menestys on ollut hyvää. Ori antaa kisoissaa itsestään kaiken ja yleensä temppuilutkin unohdetaan kisojen ajaksi.
Ori on astunut onnistuneesti kahdeksan tammaa, joiden varsat ovat olleet melkein isänsä peilikuvia.

IEE. Ezta Luye oli jääräpäinen tamma, jonka kisamenestys oli vaihtelevaa. Kouluradoilla yleisesti ottaen tamma kyllä toimi hyvin, mutta välillä tuli niitä jääräpääkohtauksia, jolloin ei toiminut sitten mikään.
Ezta kuoli valitettavasti pahaan ähkyyn sen karattua ja tyhjennettyä rehuhuonetta melko lahjakkaasti.
Jälkeläisiä tammalla ehdittiin teettää kaksi kappaletta, jotka perivät emänsä rakennetta ja liikettä.



E. Smreka oli estepainotteinen ja menestynyt tamma, joka kuitenkin menehtyi tahallaan sytytetyssä tulipalossa ja tammaa ei ehditty tallista pelastaa.
Luonteeltaan se oli herkkä ja hieman säpsy tapaus, joka kuitenkin rakasti kisaamista yli kaiken. Smreka keskittyi kisoissa aivan sata lasissa ja ei säikkynyt mitään, toisin kuin kotona. Kotona saatettiin säikkyä melkein mitä vaan, mutta kisat olivat se tamman juttu.
Jälkeläisiä Smreka ei ehtinyt saada kuin yhden, jolle se periytti hyvää rakennettaan ja ikävä kyllä varsa myös oppi hieman tamman arkuutta.

EI. Oprosti MI on herkkä ja reipas ori, jonka kanssa on miellyttävä työskennellä. Se yrittää parhaansa, mutta se on kuitenkin lievästi kömpelö ja sen takia on myös matalammissa esteluokissa pysytty. Matalammissa luokissa ori selviää suhteellisen hyvin.
Jälkeläisiä Oprostilla on tällä hetkellä neljä kappaletta, jotka ovat saaneet osan isänsä hyppytaidosta ja rakenteesta.

EII. Ozlijedten on varma ja peloton hevonen, joka kisaa esteillä ja on menestynyt erinomaisesti. Sen kanssa on myös kierretty jos jonkinlaisia kissanristiäisiä ja muita tilaisuuksia, joista se on myös kerännyt palkintoja.
Jälkeläisiäkin orille on kertynyt kiitettävästi. Niitä nimittäin löytyy 16 kappaletta, jotka ovat perineet rakenteensa isältään.

EIE. Otozeva on aivan paras opetusmestari! Sen selkään uskaltaa laittaa kenet vaan vauvasta vaariin ja tamma kantaa jokaisen ratsastajansa varovasti. Otozeva on kuuliainen ja luotettava tamma, jolta myös löytyy reippautta ja herkkyyttä. Liian herkkähipiäinen se ei kuitenkaan ole.
Otozeva toimii tuntihevosena, jonka takia sillä ei myöskään hirveästi ole varsoja teetetty. Jälkeläisiä on kaksi kappaletta, joista on kehkeytynyt myös oikein mukavia ja herkkiä hevosia.

EE. Vatrena Gugla kuoli jälkeläisensä Smrekan kanssa samassa tulipalossa. Vatrena oli herkkä ja osaava tamma, jolla kisattiin esteillä. Se menestyi hyvin, kuten jälkeläisensäkin Smreka, joka jäi tamman ainoaksi. Vatrena oli omistajansa yksi silmäteristä sen kauneuden ja luotettavuuden takia, sekä toki olihan se hienoa omistaa hillitön rusettihai.

EEI. Vatax toimii omistajansa ”puskaratsuna”, vaikka varmasti taitoa riittäisi kansalliselle tasolle asti niin esteillä, kuin kouluratsastuksessakin. Omistaja ei vain ole kiinnostunut kisaamisesta, joten Vatax saa viettää leppoista perhehevosen elämää pienellä tallilla.
Luonteeltaan ori on reipas ja herkkä hevonen, jolla kuitenkin pystyy myös kokemattomammatkin ratsastamaan. Ihan aloittelija ei selkään kannata laittaa, mutta alkeet osaava ja käsistään herkkä ratsastaja pärjää Vataxin kanssa ongelmitta.
Jälkeläisiä orilla on kaksi kappaletta.

EEE. Jetta on vaativa estepuolen ratsu, jolta löytyy pitkä lista erilaisia meriittejä ja myös hyvä tulosarkisto estekisoista. Ratsuna Jetta on herkkä ja se vaatii ratsastajaltaan todella tasaisen käden, sekä ratsastajan tulee myös pysyä kunnolla hypyiss mukana. Jos ratsastaja nyppäisee suusta tai jää hypyssä jälkeen, päättää tamma jättää homman siihen ja varmasti pysähtyy viimeistään seuraavalle esteelle, jonka jälkeen ei ole toivoakaan hypätä enää sille päivää.
Jälkeläisiä tammalla on kolme kappaletta, jotka eivät onnekseen ole perineet emänsä yliherkkyyttä.

Amanda H - Switchblade Romance

Copyiksi Jaana K. ja linkki mailiin jkvirtuaali[@]gmail.com

I. Wetterfahne on suhteellisen suurikokoinen ori, joka osaa myös käyttää kokoaan hyväkseen arempien käsittelijöiden kanssa. Kokeneempien kanssa ori on ihan mukava, mitä nyt saattaa kuitenkin testailla ja näyttää erittäin hapanta naamaa. Ratsuna Wetterfahne vaatii tehokkaat lämmittelyt, jotta se toimisi kunnolla.
Orilla on kisattu kouluradoilla aktiivisesti ja menestyskin on ollut pääosin oikein hyvää.
Jälkeläisiä orilla on 15 kappaletta, joille ori on osin onnistunut periyttämään vaativaa luonnettaan, mutta myös sulavia ja ilmavia liikkeitään.

II. Pilot's Son on koulupainotteinen, erittäin menestynyt ori. Luonteeltaan se on erittäin reipas ori, joka on kuitenkin myös vaativa ja herkkä tapaus. Pilot's Son ei toimikaan ihan jokaisella ratsastajalla heti, vaan sen kanssa täytyy löytää yhteinen sävel, johon myös kuuluu hevosen herkkyyden huomioiminen. Kovat avut ovat ehdoton ei, jolloin ei orikaan suostu toimimaan.
Jälkeläisiä orilla on 10 kappaletta, jotka ovat perineet isänsä korrektin rakenteen ja upeat liikkeet.

III. Nameless Writer oli kouluradoilla muutamaan otteeseen vieraillut ori, jonka menestys ei kuitenkaan kummempaa ollut. Pari sijaa se kyllä keräsi, mutta voittoon se ei ikinä yltänyt. Luonteeltaan se oli haastava ja temperamenttinen, joten sekin vaikutti erittäin paljon kisojen tuloksiin.
Orilla kuitenkin astutettiin viisi tammaa, joista jokainen synnytti terveen varsan. Varsat perivät isältään erittäin hyvän rakenteen.
Nameless Writer jouduttiin kuitenkin lopettamaan sen ollessa vain 11-vuotias. Ori sairastui ähkyyn, kun joku oli käynyt kippaamassa orin tarhaan järjettömät määrät ruokaa. Valitettavasti sitä ei tosiaan pystytty pelastamaan ja näin ollen omistaja näki parhaimmaksi lopettaa orin.

IIE. Ich Kann Fliegen on koulupainotteinen tamma, kuten Wetterfahnen isän puoli suvusta muutenkin. Menestys tammalla on ollut vaihtelevaa, mutta pääosin ihan hyvää.
Luonteeltaan Fliegen on rauhaton hevonen, joka vaatii paljon töitä sen eteen, että jaksaisi keskittyä kunnolla työskentelyyn. Kisoissa se yleensä kyllä unohtaa rauhattomuutensa, mutta kotona ratsastus on välillä yhtä tuskaa.
Jälkeläisiä tammalla on kuusi kappaletta, jotka ovat perineet oman osansa emänsä energisyydestä ja herkkyydestä.

IE. Müller's Rosamundesta oli tarkoitus tulla omistajansa rusettihai koulukisoihin, mutta kaikki meni puihin, kun tamma loukkasi jalkansa laitumella ja siitä ei enää aktiiviseen ratsastukseen ollut. Omistaja ei kuitenkaan raskinut luopua tammasta, vaan siirsi sen kokonaan siitoskäyttöön.
Luonteeltaan Rosamunde on kiltti, helppo ja luotettava, jonka takia se onkin monen tallityöntekijän lempihevonen.
Jälkeläisiä sillä on kahdeksan kappaletta, joille Rosamunde sai opetettua edes hieman käytöstapoja ja periytyipä onneksi tamman hyvä rakennekin.

IEI. Müller's Walter on orimainen ja vaativa ori, jolta ei myöskään energisyyttä puutu. Sen kanssa on kyllä mukava työskennellä, kunhan kestää erityisesti tammojen kiiman aikaan pöljäilyt.
Walterilla kisataan menestyksekkäästi vaativilla kouluradoilla. Ihme ja kumma se myös unohtaa pöljäilyt radoilla, jolloin se antaa itsestään kaiken.
Jälkeläisiä orilla on 13 kappaletta, joille se on periyttänyt erinomaista liikettään.

IEE. Feuer Vogel on äkäinen, mutta luotettava tamma, jolta ei myöskään kunnianhimoa puutu. Sillä kisataan kouluratsastuksessa Helpon A:n luokissa ja menestys on ollut ihan mukavaa, mitä nyt välillä on Feuer Vogel vetänyt homman läskiksi äksyillessään.
Jälkeläisiä tammalla on neljä, jotka ovat perineet osan tamman luonteesta ja onneksi myös korrektista rakenteesta.

E. Switchblade Reizend on luonteeltaan reipas opetusmestari, jonka kanssa on ollut monen lapsen ja juniorin opetella kouluratsastuksen salat, sekä tutustua kisaamiseen. Tamma on menestynyt kouluradoilla oikein mukavasti kokeneempienkin ratsastajien kanssa.
Jälkeläisiä sillä ei kuitenkaan ole kuin kaksi kappaletta, koska omistaja ei ole tahtonut sitä enempää varsottaa. Varsoilleen Reizend on periyttänyt upeita liikkeitään.

EI. The Pride of Viktor oli upea kouluratsu, jolta löytyi energiaa vaikka muille jakaa. Vaikka ori oli myös omalla tavallaan tempperamenttinen, silti se oli oikea mamman poika.
Kisoissa ori menestyi kiitettävästi, mutta valitettavasti orin tarina päätyi traagiseen hevoskuljetusonnettomuuteen trailerin suistuessa ojaan ja hevosen katkoessa jalkansa totaalisesti.
Jälkeläisiä ori ehti saada ainoastaan yhden, jolle se onnistui periyttämään erinomaisen rakenteensa ja hienot liikkeet.

EII. Schnell-Viktor on menestyvä kouluratsu, joka on luonteeltaan energinen ja helppo. Sen kanssa on myös miellyttävä työskennellä ja maastoillessakin se on varma ja luotettava tapaus.
Jälkeläisiä sillä on 12 kappaletta, joille se on periyttänyt energisyyttä ja sulavia liikkeittä.

EIE. Ada on tammamainen diiva, joka ei pidä vedestä tai liasta. Tämän takia on myös kisatkin kärsineet, jos ne on pidetty ulkona ja kenttä on ollut vetinen. Tamma ei yksinkertaisesti suostu liikkumaan vetisellä/mutaisella alustalla kunnolla.
Jälkeläisiä tammalla on kuusi kappaletta, jotka ovat perineet onneksi vain emänsä rakennetta, eikä diivamaista luonnetta.

EE. Switchblade Reizvoll on rauhallinen ja reipas tamma, joka on tehnyt uransa tuntiratsuna. Se on toiminut myös alkeistunnilla varmuutensa vuoksi ja moni on siihen ihastunut sen helppouden takia. Reizvollin kanssa on miellyttävä työskennellä ja sen kanssa oppii myös asiat nopeasti, sekä vaivatta.
Jälkeläisiä tammalla on teetetty kaksi kappaletta, jotka ovat perineet sen luonteen. Rakenne tammalla ei järin hyvä ole, joten se on onneksi jäänyt periytymättä varsoille.

EEI. Gewinner oli kiltti ja reipas ori, jolla kisattiin vaativilla kouluradoilla menestyen pääosin hyvin. Se rakasti kisaamista yli kaiken ja vielä vanhoilla päivilläänkin se jaksoi treenata kunnolla, kunhan alku- ja loppuverryttelyt suoritettiin huolellisesti. Ori kuoli ollessaan kunnioitettavassa 25 vuoden iässä ja kuolinsyynä oli niinkin luonnollinen asia kuin vanhuus. Gewinner löydettiin vain eräänä aamuna makaamasta laitumeltaan, jonne se myös haudattiin.
Jälkeläisiä orille kertyi 11 kappaletta, jotka perivät Gewinnerin hienon rakenteen ja lennokkaat liikkeet.

EEE. Goebbel's White Miracle on arka ja varovainen tamma, jonka kanssa yritettiin kiertää koulukisoja, mutta jo kuljetus stressasi tammaa niin paljon ettei hommasta mitään tullut. Se kuitenkin siirrettiin siitoskäyttöön sen suvun ja rakenteen takia.
Jälkeläisiä tammalla on tällä hetkellä 10, joille se on periyttänyt rakennettaan.

Amanda H. - Willifrid Udo

I. Woudmar Udo on reipas ja mukava luonteinen ori, jonka kanssa on helppo tulla toimeen. Ori kilpailee aktiivisesti Intermediate I-luokissa menestyen oikein mukavasti. Woudmar Uno on ehtinyt tähän mennessä saada 10 varsaa, joista jokainen on perinyt ainakin osan isänsä rakenteesta ja liikkeistä. Suurin osa varsoista on myös luonteeltaan yhtä fiksuja ja elastisia liikkeiltään, kuten myös ori itse.

II. Polyfinoksen pääpainotus kisaamisessa on koulukisat, mutta sillä on myös kisattu esteillä, sekä kenttäkisoissa. Parhaiten ori on menestynyt koulukisoissa, mutta sijoituksia on napattu myös muissa kisoissa. Luonteeltaan Polyfinos on orimainen ja sen kanssa tarvitaan rautaisia hermoja, sekä hyvää hevosen lukutaitoa. Varsoja Polyfinoksella on 6 kappaletta, joista puolet ovat painottuneet täysin kouluratsastukseen ja puolet esteisiin. Varsat ovat saaneet osan isänsä temperamenttisuudesta, mutta myös innon työntekoon.

IE. Hildagarde CC on kaunis, erinomaisen rakenteen omaava tamma, jolla ei kuitenkaan ihmeemmin ole kisattu. Tamma on nimittäin liian temperamenttinen ja hermoileva hevonen kisapaikoille. Sitä on kuitenkin käytetty jalostukseen juurikin sen rakenteen takia. Varsoja tammalla on 5 kappaletta, jotka ovat saaneet osansa tamman temperamenttisuudesta, mutta ei kuitenkaan hermoilusta.

E. Felicia Wauxhall on koulupainotteinen tamma, jolla on kisattu Vaativaa B:tä ja A:ta vaihtelevalla menestyksellä. Tamma on luonteeltaan hieman erakkomainen, mutta tulee kuitenkin toimeen muiden hevosten ja ihmisten kanssa, kunhan sitä ei turhaan lääpitä tai härnätä. Varsoja tammalla on kolme, joista jokaisesta on tullut oikein mukava liikkeinen ja luonteinen hevonen kouluradoille.

EI. Guido Kent oli hieno ja kapasiteetikas kenttäratsastuksessa kisaava ori, jonka kohtaloksi kuitenkin kisat koituivat. Viimeisissä kisoissaan ori astui vahingossa hautaan murtaen etujalkansa, jonka parantumisennuste oli huono ja se päätettiin lopettaa. Jälkeläisiä ori ehti saada yhden ainoan.

EE. Corento on pääsääntöisesti toiminut ainoastaan siitostammana, mutta sillä on kuitenkin käyty näyttelyissä, sekä kantakirjattukin se on. Näyttelyistä se on saanut muotovalio-nimekkeen ja kantakirjapalkintona on II-palkinto. Luonteeltaan lempeä ja ystävällinen tamma on ollut 6 varsalleen hyvä ja rakastava emä, jolta varsat ovat perineet hyvää rakennetta ja edes hieman hyvää luonnetta.

Susirajan tekstit

Tuonenlohtu

Tulin Susirajaan hyvissä ajoin, jotta näkisin Loihdun ja Narrin alkulämmittelyt ja saisin paremman kuvan heidän yhteistyöstään. Ratsukko kävi askellajeja reippasti läpi ja ratsastaja taivutteli hevostaan kulmissa ja ympyröillä.
Huikkasin tervehdyksen ja menin maneesin keskelle katsomaan touhua. Loihtu jännitti hieman minua ja sen huomasi siitä, että se pälyili suuntaani koko ajan. Jonkun ajan päästä tamma kuitenkin hyväksyi omalla tavallaan minut pojottamaan maneesin keskelle ja rentoutui silmiin nähden. Lämpätkin saatiin hoidettua pois alta, joten ei kun hommiin.

Selitin Narrille ensin ideani valmennuksen kulusta ja päästin ratsukon sen jälkeen hommiin. Olin alkulämmittelyjen aikana kantanut kaksi puomia koko rata leikkaan linjalle, joiden kohdalla laukan tulisi nousta.
Narri ratsasti hevostaan määrätietoisesti ja tuki tammaa erittäin hyvin. Loihtu kulki hyvin ja liikkui rennosti, myödäten selästä, kaulasta, suusta ja niskasta ja takajalatkaan eivät olleet talliin jääneet. Käskin ratsukkoa nostamaan laukan, kääntymään koko rata leikkaalle ja puolitoista metriä ennen puomia hidastamaan käyntiin. Puomilta nousi laukka oikein ja käskin kehua.
Tätä treenattiin hetken aikaa, kunnes vaihdettiin suuntaa ja sama homma toiseen suuntaan. Aluksi Loihtu meinasi nostaa väärän laukan, mutta tajusi kuitenkin pian jutun jujun ja nosti laukat oikein.

Laukanvaihtojen jälkeen siirrytiin vastalaukka harjoituksiin. Käskin Narria ohjaamaan hevosensa pääty-ympyrälle ja taivuttamaan samalla hevosta ympyrän suuntaan, jolloin hevosen ulkokylki venyisi kokonaan. Aluksi Loihtu ei millään tahtonut jatkaa vastalaukassa, mutta toisella yrityksellä laukka pysyi yllä.

Aika oli hurahtanut kuin huomaamatta, joten pääsin ratsukon aloittamaan jäähdyttelyt ja kehuin heitä todella paljon. Oikeastaan minkään kanssa ei ollut ollut sen kummempaa ongelmaa.

*************

Iltaukkonen

Tänään Narri pääsikin loikkimaan Taukin kanssa simppeliä esterataa. Rata alkoi uran sisäpuolella olevalla pystyllä, josta jatkettiin vasemmassa laukassa ja maneesin puolen välin jälkeen käännyttiin puoli rata leikkaa ja suunnattiin kohti okseria. Okserin jälkeen oikealle ja uran sisäpuolella olevan pystyn ja okserin yli. Siitä vielä oikeassa kierroksessa, koko rata leikkaa ja muurin yli.

Olin siis jälleen saapunut aikaisessa tallille ja huomasin Taukin olevan erittäin tahmea ja ehkä jopa innoton. Tähän olin itse huomannut sellaisen avun laiskojen/tahmeiden hevosten kanssa, että rallitettiin hetki jokaisessa askellajissa niin lujaa, kuin vain mahdollista. Huikkasin neuvoni Narrille ja hän päättikin kokeilla neuvojani käytännössä Taukin kanssa sillä välin, kun kokosin esteitä.

Rallituksen jälkeen Taukki oli hieman enemmän hereillä olevan tuntuinen, joten päästin ratsukon aloittamaan hyppelyt. Hypytin ensin heitä kolmos-, nelos- ja ykkösesteen yli, vaikka ykkönen hypättiinkin nyt väärään suuntaan. Taukki hyppäsi haluttomasti ja näytti todellakin siltä, että Narri sai ennemmin nostaa hevosen yli esteistä.

Kysäisin onko hevonen missään innokkaampi, kuin maneesissa ja vastauksena tuli maasto. Sinne siis! Päätin saada hevosen hyppämään innokkaammin ja maastosta löytyi se ratkaisu. Onneksi siellä oli muutamia esteitä, joita sai korotettua ongelmitta. Maastossa Taukki hyppäsi paljon innokkaammin ja oli muutenkin terävämpi.

Kaiken kaikkiaan hevoseen pitäisi saada lisää intoa ja terävyyttä hyppyihin, joihin ehkä voisi auttaa jumppasarjat. Narri kyllä auttoi hevosta parhaimpansa mukaan ja teki varmasti kaikkensa sen eteen, että hevonen hyppäisi.

****************

Koistilan Malva
Vaikka Malvalla riittää ponnua isommillekin radoille, niin olin päättänyt, että tänään hypättäisiin vähän erilaisempaa, jumppasarjan tyyppistä rataa, jossa tamma joutuisi ehkä hieman käyttämään päätäänkin.

Olin rakentanut radan maneesin toiselle puolikkaalle vähän kuin puolikuun muotoon. Maneesin puolessa välissä oli maksimi korkeudella pysty, josta jatkettiin ”puolikuun” muotoiselle sarjalle, jossa oli kuusi estettä ja joka toinen oli korkeampi ja joka toinen (loogisesti) matalampi ja näiden jälkeen vielä taas maneesin puolessa välissä oli maksimi korkeudella oleva pysty.

Aluksi toki esteet olivat matalampia ja joka toinen sarjan esteistä oli alhaalla, jotta ratsukko sai vähän tuntumaa hommaan. Vauhtia Malvalta löytyi vaikka muille jakaa ja homma todellakin näytti melko älyvapaalta hevosen puolesta ratsastajan tehdessä kaikkensa hidastaakseen hevosta.
Käskin ottaa tamman voltille ja siinä yrittää hillitä laukkaa ennen esteelle saapumista ja lähestymisenkin käskin tehdä himpun vinoon, jos vaikka Malva tajuaisi himmailla.

Rataa hinkutettiin vajaavaisena ties kuinka kauan ja hevosen vauhti hidastui ehkä inan verran, jolloin kasasin koko radan ja päästin vauhtihirmun ratsastajineen vapaaksi. Hyvin ratsastaja kyllä yritti hidastaa, mutta hevonen oli eri mieltä ja liian kovista pidätteistä vedettiin hernenokkaan kiertäen kaikki esteet.

Pari onnistunutta rataa saatiin ja käskin lopettaa siihen. Turha oli hinkuttaa niin kauan, että hevosella, ratsastajalla ja mahdollisesti valmentajallakin menisi hermot. Lisää kontrollia hevoseen tarvittaisiin ehdottomasti, mutta eri asia miten sen saa kontrolliin.

**************

Darn Inkfoul

Maneesiin saapui erittäin komea ja kirvaja täysiveriori, sekä ratsastajansa Narri. Itselläni oli orin jälkeläinen ja tiesin orin kyvyt ja luonnekin oli melko tuttu. Ratsastaja kertoi käyneensä hoitamassa alkuverkat maastossa, joten työt voitaisiin aloittaa heti. Olimme sopineet, että ratsukko treenaisi vaativa B:0-ohjelmaa ja korjailisin mahdollisia virheitä, eli jonkin sortin kisatreeni olisi tarkoitus pitää.

Ratsukko aloitti ohjelman ja jo heti alussa neuvoin hillitsemään harjoitusravia, joka oli turhan vauhdikasta ja ratsastaja pomppi melkoisesti selässä. Narri sai hillittyä ravia ja näytti heti paremmalta, joten jatkuu.
Avotaivutusta korjaisin sen verran, että hieman selkeämpi taivutus hevosella ja se hipoisi täydellisyyttä. Sulkutaivutuksen kanssa sama homma.
Ympyrät ja muut onnistuivat oikein mukavasti, tosin laukassa Kääpä tykkäsi lisätä vauhtia hieman liikaa.

Näitä ”virheitä” päädyin korjaamaan sillä, että ratsukko sai vääntää avo- ja sulkutaivutusta vuorotellen muutamaan kertaan, kunnes hevonen oli selvästi taivutettu ja kulkikin rennosti kiirehtimättä.
Vauhtiongelmaa lähdettiin korjaamaan siirtymisillä. Aluksi laukka-ravi-laukka-siirtymisiä ja sitten vielä laukka-stop-laukka-siirtymisiä. Laukka-ravi-laukka-siirtymiset hoituivat oikein mukavasti, mutta laukka-stop-laukka aiheutti Käävällä reaktion, jolloin se lähti pysähdyksistä kuin tykin suusta. Jonkin ajan päästä alkoi myös nämäkin siirtymiset luonnistumaan, joten takaisin ohjelman pariin.

Ohjelma alkoi sujumaan nyt todella hyvin ja taivutuksetkin olivat selviä, eikä vähän sinne päin tehtyjä. Kääpäkään ei kaahottanut enää niin paljoa laukassa, joten käskin taputtaa hevosta ja aloittamaan jäähdyttelyt.

************

Chichi Chimenea

Tarkoituksena oli suorittaa samanlainen valmennus, kuin Narrin ja Käävän kanssa, mutta tamma osoitti heti alkuunsa mielipiteensä asiaan viskaamalla ratsastajansa tantereeseen ja potkaisemalla minua kohti. Aha selvä, tälläistä tänään.

Noh, Lissu kipusi takaisin selkään, taisteli rodeohärkänsä kanssa hetken aikaa minun seuraillessa hommaa sivusta tahtojen taistoa. Ehdin jo melkein menettää toivoni hevosen valmentamisen suhteen, kunnes pikku hiljaa rautias tamma alkoi luovuttaa taisteluissaan ja alkoi toimia yllättävän kivasti.

Ratsastajan kanssa oli sovittu kouluohjelman hiomisesta ja totesin, että juurikin vaativan B:n 0-ohjelma olisi fiksuin vaihtoehto tällä hetkellä. Se oli tarpeeksi lyhyt, jottei Sintti (, ratsastaja ja/tai valmentaja) menettäisi hermojaan turhan pitkän saikkaamisen takia.
Ratsukko aloitti kouluohjelman ja ratsasti sen kokonaan läpi, ennen kuin avasin suuni. Laukanvaihtoihin pitäisi saada terävyyttä ja harjoitusravi kaipasi pientä hillitsemistä.

Aloitimme ensin hiomaan harjoitusravia. Käskin Lissua ratsastamaan aina ympyrän, kun Sintti tuntui lähtevän turhan lujaa tikkaamaan ravia ja pitämään ravin myös aisoissa suoralla uralla pieniä pidätteitä tehden. Jonkin ajan päästä oli Sintin harjoitusravi paremman näköistä ja Lissukaan ei pomppinut selässä. Tosin katseesta ja käsistä muistutin pariin otteeseen. Katse kun tuppasi tipahtamaan hevosen korviin ja kädet lepäili välillä turhan alhaalla.

”Katse ylös ja kanna ne kädet!” kajahti pari kertaa hallissa.

Laukanvaihtojen terävyyttä ajattelin hioa ihan puomeilla ja raahasin muutamat puomit maneesiin. Laukanvaihdon tuli siis tapahtua vain ja ainoastaan, sekä tasan siinä puomin päällä. Tätäkin jankattiin hetki ja alkoihan se vaihto tulemaan terävämmin.

Kaiken kaikkiaan ratsukon yhteistyö (sen löydyttyä) oli oikein mukavaa katseltavaa ja Lissun ratsastus oli hevoselle sopivaa.

*************

Valvemahla

Pientä ristiriitaa aiheutti hevosen lempinimi ja sukupuoli, mutta siihen sen enempää takertumatta ratsukko treenasi tänään avo- ja sulkutaivutuksia ravissa, sekä sulkua laukassa.

Alkulämpät hoideltiin tunnollisesti alta ja niiden aikana Narri teki avoa ja sulkua myös käynnissä. Likka oli tänään selvästi tyytyväinen jokaiseen yksityiskohtaan, koska se toimi oikein mukavasti ratsastajansa alla ja ratsatajakin toki osasi kohdella hevostaan niin kuin herran arvolle oli sopivaa.

Avotaivutukset onnistuivat mukavasti, mitä nyt Likka hieman puski aluksi pois uralta melkein kokonaan, mutta selvillä avuilla oltiin oikealla kohdalla ja jatkettiin menoa ongelmitta korjailujen jälkeen. Sama homma sulkutaivutuksessa, tosin takamus meinasi lähteä liiraamaan omiaan. Sisäpohjetta hieman taaemmas ja paketti oli kasassa.

Laukassa sulkutaivutus suijuikin jo oikein mukavasti, kun sitä oli tarpeeksi korjailtu ravissa, joten askellajin vaihtuminen ei suoritukseen vaikuttanut oikein mitenkään.

Yhteenvetona ratsukko ovat toisilleen sopivia ja heidän työskentely oli saumatonta niiltä osin, että orikin oli päättänyt, että tänään on hyvä päivä ja voi työskennellä.

*******************

Ara Kay
Saavuin maneesiin samaan aikaan, kuin ratsukkokin ja käskin aloittaa verryttelyt itsenäisesti sillä välin, kun minä rakentelin rataa. Rakensin radan pituushalkaisijalle laittaen siihen puomeja, pari ristikkoa ja loppuun okserin, josta sitten käännyttiin vuorotelleen oikealle ja vasemmalle.

Ratsukko oli saanut verkkailunsa tehtyä ja olivat valmiita aloittamaan hyppäämisen, joten käskin aloittaa ravissa ja suunnata radalle. Ara hyppäsi reippaalla ilmavaralla, vaikka esteet eivät olleetkaan kuin 60 senttisiä, mutta ei vara venettä kaada. Narri ratsasti hevostaan päättäväisesti ja johdonmukaisesti, vaikka tammakin oli erittäin reipas ja mukavan näköinen.

Korottelin esteitä pikkuhiljaa ja pidensin puomien väliä, jotta voitiin aloittaa laukassakin tuleminen. Ara hyppäsi edelleen suurella ilmavaralla ja Narri oli hypyissä erittäin hyvin mukana. Jossain välissä oli kuitenkin jostain päässyt lunta keskelle rataa ja sehän aiheutti melkoiset jäätymiset tammalle. Ratsastaja kuitenkin piti hevosensa hallinnassa ja selvisi kunnialla ohi lumesta. Kävin potkaisemassa hiekkaa lumen päälle ja saipa tammakin käydä vielä vilkaisemassa, ettei siellä mitään ollut.

Nyt alkoi jo rata lähentelemään sellaisia korkeuksia, että päätin ottaa puomit kokonaan pois jättäen rataan vain kolme estettä, joista ensimmäinen oli iso ristikko, toinen pysty ja kolmas pidennetty okseri.
Ratsukko hyppäsi radan muutaman kerran ja kääntyi vuorotelleen oikealle ja vasemmalle. Laukkakin oli aina esteen jälkeen oikea, joten käskin Narrin kehua hevostaan ja annoin luvan aloittaa jäähdyttelyt.

******************

Koistilan Maitoparta
Kuulemani mukaan Viili on hieman tahmea, joten aluksi siihen piti saada vauhtia. Käskinpä ratsukon siis rallittamaan ympäri maneesia niin lujaa kuin lähtee jokaisessa askellajissa lämmittelyn jälkeen samalla, kun rakensin itse rataa ratsukolle.

Hypättäväkseen Narri ja Viili saivat toisessa päässä maneesia olevan kaarevan radan, jonka alussa ja lopussa oli hieman muita korkeampi este. Muut esteet menivät aikalailla innarin tyyliin tai sitten yhdellä laukalla välissä.

Ratsukko aloitti radan, mutta Viili oli edelleen hieman tahmea ja elättelin toiveita, että se heräisi vielä loppua kohti. Narri piti ratsunsa kyllä liikkeessä koko ajan, mutta jotain olisi vielä kaivattu, että oriin olisi vauhtia tullut lisää.
Ratsukko selviytyi radasta oikein mukavasti ja alkoipa hevonenkin intoutua pikkuhiljaa, vaikka vauhti ei vieläkään ollut oikealla tasolla. He kuitenkin selvisivät radasta ongelmitta, joten en sinänsä nähnyt vauhdin puuttumista hirveänä asiana. Korkeuskaan ei tuottanut kummallekkaan ongelmia, joten mikäs siinä, kunhan yli mentiin puhtaasti ja hyvällä tyylillä.

Muutamat hypyt otettiin vielä ja käskin aloittaa loppuverkat.

*******

Lumivuon Ingólemo
Tänään oli vuorossa Velho ja Narri, joiden kanssa treenattaisiin Helpon A:n asioita kisoja ajatellen. Hiomista oli kuulemma vielä taivutuksissa, joten niihin keskityttäisiin eniten.

Ratsukko aloitti avotaivutukset käynnissä ja käskin tukemaan ulko-ohjalla hevosta paremmin ja siirtämään ulkopohjetta hieman taaemmas pitääkseen takapään kontrollissa. Avotaivutus alkoi sujumaan käynnissä, joten vaihdettiin sulkutaivutukseen käynnissä. Muistutin edelleen ulko-ohjan ja ulkopohkeen tuesta. Alkoi se sulkukin sitten sujumaan, joten käskin vaihdella taivutusta välillä.

Ratsukon yhteistyö oli moitteetonta ja oiken mukavan näköistä. Käskin siirtymään vielä raviin ja kokeilemaan ravissakin molempia taivutuksia. Nyt ei tarvinnut enää huomauttaa tuesta, joten pysyttelin hiljaa ja katselin ratsukon kauniin näköistä ja ratsastajan melkein eleetöntä ratsastusta. Siinä oli toisilleen omiaan oleva pari.