Amanda H. - Willifrid Udo

I. Woudmar Udo on reipas ja mukava luonteinen ori, jonka kanssa on helppo tulla toimeen. Ori kilpailee aktiivisesti Intermediate I-luokissa menestyen oikein mukavasti. Woudmar Uno on ehtinyt tähän mennessä saada 10 varsaa, joista jokainen on perinyt ainakin osan isänsä rakenteesta ja liikkeistä. Suurin osa varsoista on myös luonteeltaan yhtä fiksuja ja elastisia liikkeiltään, kuten myös ori itse.

II. Polyfinoksen pääpainotus kisaamisessa on koulukisat, mutta sillä on myös kisattu esteillä, sekä kenttäkisoissa. Parhaiten ori on menestynyt koulukisoissa, mutta sijoituksia on napattu myös muissa kisoissa. Luonteeltaan Polyfinos on orimainen ja sen kanssa tarvitaan rautaisia hermoja, sekä hyvää hevosen lukutaitoa. Varsoja Polyfinoksella on 6 kappaletta, joista puolet ovat painottuneet täysin kouluratsastukseen ja puolet esteisiin. Varsat ovat saaneet osan isänsä temperamenttisuudesta, mutta myös innon työntekoon.

IE. Hildagarde CC on kaunis, erinomaisen rakenteen omaava tamma, jolla ei kuitenkaan ihmeemmin ole kisattu. Tamma on nimittäin liian temperamenttinen ja hermoileva hevonen kisapaikoille. Sitä on kuitenkin käytetty jalostukseen juurikin sen rakenteen takia. Varsoja tammalla on 5 kappaletta, jotka ovat saaneet osansa tamman temperamenttisuudesta, mutta ei kuitenkaan hermoilusta.

E. Felicia Wauxhall on koulupainotteinen tamma, jolla on kisattu Vaativaa B:tä ja A:ta vaihtelevalla menestyksellä. Tamma on luonteeltaan hieman erakkomainen, mutta tulee kuitenkin toimeen muiden hevosten ja ihmisten kanssa, kunhan sitä ei turhaan lääpitä tai härnätä. Varsoja tammalla on kolme, joista jokaisesta on tullut oikein mukava liikkeinen ja luonteinen hevonen kouluradoille.

EI. Guido Kent oli hieno ja kapasiteetikas kenttäratsastuksessa kisaava ori, jonka kohtaloksi kuitenkin kisat koituivat. Viimeisissä kisoissaan ori astui vahingossa hautaan murtaen etujalkansa, jonka parantumisennuste oli huono ja se päätettiin lopettaa. Jälkeläisiä ori ehti saada yhden ainoan.

EE. Corento on pääsääntöisesti toiminut ainoastaan siitostammana, mutta sillä on kuitenkin käyty näyttelyissä, sekä kantakirjattukin se on. Näyttelyistä se on saanut muotovalio-nimekkeen ja kantakirjapalkintona on II-palkinto. Luonteeltaan lempeä ja ystävällinen tamma on ollut 6 varsalleen hyvä ja rakastava emä, jolta varsat ovat perineet hyvää rakennetta ja edes hieman hyvää luonnetta.

Susirajan tekstit

Tuonenlohtu

Tulin Susirajaan hyvissä ajoin, jotta näkisin Loihdun ja Narrin alkulämmittelyt ja saisin paremman kuvan heidän yhteistyöstään. Ratsukko kävi askellajeja reippasti läpi ja ratsastaja taivutteli hevostaan kulmissa ja ympyröillä.
Huikkasin tervehdyksen ja menin maneesin keskelle katsomaan touhua. Loihtu jännitti hieman minua ja sen huomasi siitä, että se pälyili suuntaani koko ajan. Jonkun ajan päästä tamma kuitenkin hyväksyi omalla tavallaan minut pojottamaan maneesin keskelle ja rentoutui silmiin nähden. Lämpätkin saatiin hoidettua pois alta, joten ei kun hommiin.

Selitin Narrille ensin ideani valmennuksen kulusta ja päästin ratsukon sen jälkeen hommiin. Olin alkulämmittelyjen aikana kantanut kaksi puomia koko rata leikkaan linjalle, joiden kohdalla laukan tulisi nousta.
Narri ratsasti hevostaan määrätietoisesti ja tuki tammaa erittäin hyvin. Loihtu kulki hyvin ja liikkui rennosti, myödäten selästä, kaulasta, suusta ja niskasta ja takajalatkaan eivät olleet talliin jääneet. Käskin ratsukkoa nostamaan laukan, kääntymään koko rata leikkaalle ja puolitoista metriä ennen puomia hidastamaan käyntiin. Puomilta nousi laukka oikein ja käskin kehua.
Tätä treenattiin hetken aikaa, kunnes vaihdettiin suuntaa ja sama homma toiseen suuntaan. Aluksi Loihtu meinasi nostaa väärän laukan, mutta tajusi kuitenkin pian jutun jujun ja nosti laukat oikein.

Laukanvaihtojen jälkeen siirrytiin vastalaukka harjoituksiin. Käskin Narria ohjaamaan hevosensa pääty-ympyrälle ja taivuttamaan samalla hevosta ympyrän suuntaan, jolloin hevosen ulkokylki venyisi kokonaan. Aluksi Loihtu ei millään tahtonut jatkaa vastalaukassa, mutta toisella yrityksellä laukka pysyi yllä.

Aika oli hurahtanut kuin huomaamatta, joten pääsin ratsukon aloittamaan jäähdyttelyt ja kehuin heitä todella paljon. Oikeastaan minkään kanssa ei ollut ollut sen kummempaa ongelmaa.

*************

Iltaukkonen

Tänään Narri pääsikin loikkimaan Taukin kanssa simppeliä esterataa. Rata alkoi uran sisäpuolella olevalla pystyllä, josta jatkettiin vasemmassa laukassa ja maneesin puolen välin jälkeen käännyttiin puoli rata leikkaa ja suunnattiin kohti okseria. Okserin jälkeen oikealle ja uran sisäpuolella olevan pystyn ja okserin yli. Siitä vielä oikeassa kierroksessa, koko rata leikkaa ja muurin yli.

Olin siis jälleen saapunut aikaisessa tallille ja huomasin Taukin olevan erittäin tahmea ja ehkä jopa innoton. Tähän olin itse huomannut sellaisen avun laiskojen/tahmeiden hevosten kanssa, että rallitettiin hetki jokaisessa askellajissa niin lujaa, kuin vain mahdollista. Huikkasin neuvoni Narrille ja hän päättikin kokeilla neuvojani käytännössä Taukin kanssa sillä välin, kun kokosin esteitä.

Rallituksen jälkeen Taukki oli hieman enemmän hereillä olevan tuntuinen, joten päästin ratsukon aloittamaan hyppelyt. Hypytin ensin heitä kolmos-, nelos- ja ykkösesteen yli, vaikka ykkönen hypättiinkin nyt väärään suuntaan. Taukki hyppäsi haluttomasti ja näytti todellakin siltä, että Narri sai ennemmin nostaa hevosen yli esteistä.

Kysäisin onko hevonen missään innokkaampi, kuin maneesissa ja vastauksena tuli maasto. Sinne siis! Päätin saada hevosen hyppämään innokkaammin ja maastosta löytyi se ratkaisu. Onneksi siellä oli muutamia esteitä, joita sai korotettua ongelmitta. Maastossa Taukki hyppäsi paljon innokkaammin ja oli muutenkin terävämpi.

Kaiken kaikkiaan hevoseen pitäisi saada lisää intoa ja terävyyttä hyppyihin, joihin ehkä voisi auttaa jumppasarjat. Narri kyllä auttoi hevosta parhaimpansa mukaan ja teki varmasti kaikkensa sen eteen, että hevonen hyppäisi.

****************

Koistilan Malva
Vaikka Malvalla riittää ponnua isommillekin radoille, niin olin päättänyt, että tänään hypättäisiin vähän erilaisempaa, jumppasarjan tyyppistä rataa, jossa tamma joutuisi ehkä hieman käyttämään päätäänkin.

Olin rakentanut radan maneesin toiselle puolikkaalle vähän kuin puolikuun muotoon. Maneesin puolessa välissä oli maksimi korkeudella pysty, josta jatkettiin ”puolikuun” muotoiselle sarjalle, jossa oli kuusi estettä ja joka toinen oli korkeampi ja joka toinen (loogisesti) matalampi ja näiden jälkeen vielä taas maneesin puolessa välissä oli maksimi korkeudella oleva pysty.

Aluksi toki esteet olivat matalampia ja joka toinen sarjan esteistä oli alhaalla, jotta ratsukko sai vähän tuntumaa hommaan. Vauhtia Malvalta löytyi vaikka muille jakaa ja homma todellakin näytti melko älyvapaalta hevosen puolesta ratsastajan tehdessä kaikkensa hidastaakseen hevosta.
Käskin ottaa tamman voltille ja siinä yrittää hillitä laukkaa ennen esteelle saapumista ja lähestymisenkin käskin tehdä himpun vinoon, jos vaikka Malva tajuaisi himmailla.

Rataa hinkutettiin vajaavaisena ties kuinka kauan ja hevosen vauhti hidastui ehkä inan verran, jolloin kasasin koko radan ja päästin vauhtihirmun ratsastajineen vapaaksi. Hyvin ratsastaja kyllä yritti hidastaa, mutta hevonen oli eri mieltä ja liian kovista pidätteistä vedettiin hernenokkaan kiertäen kaikki esteet.

Pari onnistunutta rataa saatiin ja käskin lopettaa siihen. Turha oli hinkuttaa niin kauan, että hevosella, ratsastajalla ja mahdollisesti valmentajallakin menisi hermot. Lisää kontrollia hevoseen tarvittaisiin ehdottomasti, mutta eri asia miten sen saa kontrolliin.

**************

Darn Inkfoul

Maneesiin saapui erittäin komea ja kirvaja täysiveriori, sekä ratsastajansa Narri. Itselläni oli orin jälkeläinen ja tiesin orin kyvyt ja luonnekin oli melko tuttu. Ratsastaja kertoi käyneensä hoitamassa alkuverkat maastossa, joten työt voitaisiin aloittaa heti. Olimme sopineet, että ratsukko treenaisi vaativa B:0-ohjelmaa ja korjailisin mahdollisia virheitä, eli jonkin sortin kisatreeni olisi tarkoitus pitää.

Ratsukko aloitti ohjelman ja jo heti alussa neuvoin hillitsemään harjoitusravia, joka oli turhan vauhdikasta ja ratsastaja pomppi melkoisesti selässä. Narri sai hillittyä ravia ja näytti heti paremmalta, joten jatkuu.
Avotaivutusta korjaisin sen verran, että hieman selkeämpi taivutus hevosella ja se hipoisi täydellisyyttä. Sulkutaivutuksen kanssa sama homma.
Ympyrät ja muut onnistuivat oikein mukavasti, tosin laukassa Kääpä tykkäsi lisätä vauhtia hieman liikaa.

Näitä ”virheitä” päädyin korjaamaan sillä, että ratsukko sai vääntää avo- ja sulkutaivutusta vuorotellen muutamaan kertaan, kunnes hevonen oli selvästi taivutettu ja kulkikin rennosti kiirehtimättä.
Vauhtiongelmaa lähdettiin korjaamaan siirtymisillä. Aluksi laukka-ravi-laukka-siirtymisiä ja sitten vielä laukka-stop-laukka-siirtymisiä. Laukka-ravi-laukka-siirtymiset hoituivat oikein mukavasti, mutta laukka-stop-laukka aiheutti Käävällä reaktion, jolloin se lähti pysähdyksistä kuin tykin suusta. Jonkin ajan päästä alkoi myös nämäkin siirtymiset luonnistumaan, joten takaisin ohjelman pariin.

Ohjelma alkoi sujumaan nyt todella hyvin ja taivutuksetkin olivat selviä, eikä vähän sinne päin tehtyjä. Kääpäkään ei kaahottanut enää niin paljoa laukassa, joten käskin taputtaa hevosta ja aloittamaan jäähdyttelyt.

************

Chichi Chimenea

Tarkoituksena oli suorittaa samanlainen valmennus, kuin Narrin ja Käävän kanssa, mutta tamma osoitti heti alkuunsa mielipiteensä asiaan viskaamalla ratsastajansa tantereeseen ja potkaisemalla minua kohti. Aha selvä, tälläistä tänään.

Noh, Lissu kipusi takaisin selkään, taisteli rodeohärkänsä kanssa hetken aikaa minun seuraillessa hommaa sivusta tahtojen taistoa. Ehdin jo melkein menettää toivoni hevosen valmentamisen suhteen, kunnes pikku hiljaa rautias tamma alkoi luovuttaa taisteluissaan ja alkoi toimia yllättävän kivasti.

Ratsastajan kanssa oli sovittu kouluohjelman hiomisesta ja totesin, että juurikin vaativan B:n 0-ohjelma olisi fiksuin vaihtoehto tällä hetkellä. Se oli tarpeeksi lyhyt, jottei Sintti (, ratsastaja ja/tai valmentaja) menettäisi hermojaan turhan pitkän saikkaamisen takia.
Ratsukko aloitti kouluohjelman ja ratsasti sen kokonaan läpi, ennen kuin avasin suuni. Laukanvaihtoihin pitäisi saada terävyyttä ja harjoitusravi kaipasi pientä hillitsemistä.

Aloitimme ensin hiomaan harjoitusravia. Käskin Lissua ratsastamaan aina ympyrän, kun Sintti tuntui lähtevän turhan lujaa tikkaamaan ravia ja pitämään ravin myös aisoissa suoralla uralla pieniä pidätteitä tehden. Jonkin ajan päästä oli Sintin harjoitusravi paremman näköistä ja Lissukaan ei pomppinut selässä. Tosin katseesta ja käsistä muistutin pariin otteeseen. Katse kun tuppasi tipahtamaan hevosen korviin ja kädet lepäili välillä turhan alhaalla.

”Katse ylös ja kanna ne kädet!” kajahti pari kertaa hallissa.

Laukanvaihtojen terävyyttä ajattelin hioa ihan puomeilla ja raahasin muutamat puomit maneesiin. Laukanvaihdon tuli siis tapahtua vain ja ainoastaan, sekä tasan siinä puomin päällä. Tätäkin jankattiin hetki ja alkoihan se vaihto tulemaan terävämmin.

Kaiken kaikkiaan ratsukon yhteistyö (sen löydyttyä) oli oikein mukavaa katseltavaa ja Lissun ratsastus oli hevoselle sopivaa.

*************

Valvemahla

Pientä ristiriitaa aiheutti hevosen lempinimi ja sukupuoli, mutta siihen sen enempää takertumatta ratsukko treenasi tänään avo- ja sulkutaivutuksia ravissa, sekä sulkua laukassa.

Alkulämpät hoideltiin tunnollisesti alta ja niiden aikana Narri teki avoa ja sulkua myös käynnissä. Likka oli tänään selvästi tyytyväinen jokaiseen yksityiskohtaan, koska se toimi oikein mukavasti ratsastajansa alla ja ratsatajakin toki osasi kohdella hevostaan niin kuin herran arvolle oli sopivaa.

Avotaivutukset onnistuivat mukavasti, mitä nyt Likka hieman puski aluksi pois uralta melkein kokonaan, mutta selvillä avuilla oltiin oikealla kohdalla ja jatkettiin menoa ongelmitta korjailujen jälkeen. Sama homma sulkutaivutuksessa, tosin takamus meinasi lähteä liiraamaan omiaan. Sisäpohjetta hieman taaemmas ja paketti oli kasassa.

Laukassa sulkutaivutus suijuikin jo oikein mukavasti, kun sitä oli tarpeeksi korjailtu ravissa, joten askellajin vaihtuminen ei suoritukseen vaikuttanut oikein mitenkään.

Yhteenvetona ratsukko ovat toisilleen sopivia ja heidän työskentely oli saumatonta niiltä osin, että orikin oli päättänyt, että tänään on hyvä päivä ja voi työskennellä.

*******************

Ara Kay
Saavuin maneesiin samaan aikaan, kuin ratsukkokin ja käskin aloittaa verryttelyt itsenäisesti sillä välin, kun minä rakentelin rataa. Rakensin radan pituushalkaisijalle laittaen siihen puomeja, pari ristikkoa ja loppuun okserin, josta sitten käännyttiin vuorotelleen oikealle ja vasemmalle.

Ratsukko oli saanut verkkailunsa tehtyä ja olivat valmiita aloittamaan hyppäämisen, joten käskin aloittaa ravissa ja suunnata radalle. Ara hyppäsi reippaalla ilmavaralla, vaikka esteet eivät olleetkaan kuin 60 senttisiä, mutta ei vara venettä kaada. Narri ratsasti hevostaan päättäväisesti ja johdonmukaisesti, vaikka tammakin oli erittäin reipas ja mukavan näköinen.

Korottelin esteitä pikkuhiljaa ja pidensin puomien väliä, jotta voitiin aloittaa laukassakin tuleminen. Ara hyppäsi edelleen suurella ilmavaralla ja Narri oli hypyissä erittäin hyvin mukana. Jossain välissä oli kuitenkin jostain päässyt lunta keskelle rataa ja sehän aiheutti melkoiset jäätymiset tammalle. Ratsastaja kuitenkin piti hevosensa hallinnassa ja selvisi kunnialla ohi lumesta. Kävin potkaisemassa hiekkaa lumen päälle ja saipa tammakin käydä vielä vilkaisemassa, ettei siellä mitään ollut.

Nyt alkoi jo rata lähentelemään sellaisia korkeuksia, että päätin ottaa puomit kokonaan pois jättäen rataan vain kolme estettä, joista ensimmäinen oli iso ristikko, toinen pysty ja kolmas pidennetty okseri.
Ratsukko hyppäsi radan muutaman kerran ja kääntyi vuorotelleen oikealle ja vasemmalle. Laukkakin oli aina esteen jälkeen oikea, joten käskin Narrin kehua hevostaan ja annoin luvan aloittaa jäähdyttelyt.

******************

Koistilan Maitoparta
Kuulemani mukaan Viili on hieman tahmea, joten aluksi siihen piti saada vauhtia. Käskinpä ratsukon siis rallittamaan ympäri maneesia niin lujaa kuin lähtee jokaisessa askellajissa lämmittelyn jälkeen samalla, kun rakensin itse rataa ratsukolle.

Hypättäväkseen Narri ja Viili saivat toisessa päässä maneesia olevan kaarevan radan, jonka alussa ja lopussa oli hieman muita korkeampi este. Muut esteet menivät aikalailla innarin tyyliin tai sitten yhdellä laukalla välissä.

Ratsukko aloitti radan, mutta Viili oli edelleen hieman tahmea ja elättelin toiveita, että se heräisi vielä loppua kohti. Narri piti ratsunsa kyllä liikkeessä koko ajan, mutta jotain olisi vielä kaivattu, että oriin olisi vauhtia tullut lisää.
Ratsukko selviytyi radasta oikein mukavasti ja alkoipa hevonenkin intoutua pikkuhiljaa, vaikka vauhti ei vieläkään ollut oikealla tasolla. He kuitenkin selvisivät radasta ongelmitta, joten en sinänsä nähnyt vauhdin puuttumista hirveänä asiana. Korkeuskaan ei tuottanut kummallekkaan ongelmia, joten mikäs siinä, kunhan yli mentiin puhtaasti ja hyvällä tyylillä.

Muutamat hypyt otettiin vielä ja käskin aloittaa loppuverkat.

*******

Lumivuon Ingólemo
Tänään oli vuorossa Velho ja Narri, joiden kanssa treenattaisiin Helpon A:n asioita kisoja ajatellen. Hiomista oli kuulemma vielä taivutuksissa, joten niihin keskityttäisiin eniten.

Ratsukko aloitti avotaivutukset käynnissä ja käskin tukemaan ulko-ohjalla hevosta paremmin ja siirtämään ulkopohjetta hieman taaemmas pitääkseen takapään kontrollissa. Avotaivutus alkoi sujumaan käynnissä, joten vaihdettiin sulkutaivutukseen käynnissä. Muistutin edelleen ulko-ohjan ja ulkopohkeen tuesta. Alkoi se sulkukin sitten sujumaan, joten käskin vaihdella taivutusta välillä.

Ratsukon yhteistyö oli moitteetonta ja oiken mukavan näköistä. Käskin siirtymään vielä raviin ja kokeilemaan ravissakin molempia taivutuksia. Nyt ei tarvinnut enää huomauttaa tuesta, joten pysyttelin hiljaa ja katselin ratsukon kauniin näköistä ja ratsastajan melkein eleetöntä ratsastusta. Siinä oli toisilleen omiaan oleva pari.