Copyihin Jaana K. ja linkki jkvirtuaali@gmail.com.
Riiviöiden Haluttu ”Hali”
Riiviöiden Haluttu ”Hali”
Luonteeltaan Riiviöiden Haluttu, eli
tutummin Hali, vastaa aika hyvin sitä, millaiseksi se yleensä
kuvaillaan.
Hoitaessa Hali on yhteistyöhaluinen ja antaa hoitajansa tehdä hoitotoimenpiteet ongelmitta. Tamman saa harjata läpikotaisin ihan millä harjalla vain ja kavioidenkin puhdistus sujuu nopeasti hevosen kannatellessa osin jalkojensa painoa. Halin kanssa kyllä saa kulumaan tovin jos toisenkin harjaamiseen, koska liinakosta näkee sen nauttivan harjauksesta ja itsellekin se on jonkin sortin hermolomaa hetken aikaa, kun keskittyy vain hevosen harjaukseen.
Varustaessa tamma seisoo paikallaan, eikä varmasti pullistele. Sen puolesta siis satulavyö on erittäin helppo kiristää. Suitsiessa Hali pitää päänsä tarpeeksi alhaalla ja nappaa kuolaimet suuhunsa kyselemättä.
Taluttaessa suomi-neito on eloisa, mutta kävelee kuitenkin taluttajansa vierellä etuilematta. Tätä hevosta et myöskään näe kiskomassa joka ikiselle ruohomättäälle tai ruokien luo, jos sellaisia lähistöllä on. Hali tasan kävelee sinne, minne taluttaja sen johdattaa ja sen kanssa on myös mukava käydä ihan vain käppäilemässä maastossa hevosen ollessa vain narun nokassa, koska se etenee sitä vauhtia, mitä taluttajakin.
Ratsuna Riiviöiden Haluttu on reipas ja valpas, muttei missään nimessä säikky. Esteillä tamma on hieman kömpelö, jonka takia se onkin enimmäkseen keskittynyt vain kouluratsastukseen. Esteillä neiti nimittäin unohaa miten päin jalkojen pitäisi olla ja ne turhat tikutkin kahden tolpan välissä häiritsee hirmuisesti sen keskittymistä.
Sileällä Hali on oikein mukava tapaus, joka antaa myös ratsastajansa virheitä anteeksi, mutta vain tiettyyn pisteeseen asti. Jos ratsastaja liikaa möhlii, huomauttaa liinakko varmasti asiasta närkästyneellä pään heilautuksella tai vastaavalla.
Hoitaessa Hali on yhteistyöhaluinen ja antaa hoitajansa tehdä hoitotoimenpiteet ongelmitta. Tamman saa harjata läpikotaisin ihan millä harjalla vain ja kavioidenkin puhdistus sujuu nopeasti hevosen kannatellessa osin jalkojensa painoa. Halin kanssa kyllä saa kulumaan tovin jos toisenkin harjaamiseen, koska liinakosta näkee sen nauttivan harjauksesta ja itsellekin se on jonkin sortin hermolomaa hetken aikaa, kun keskittyy vain hevosen harjaukseen.
Varustaessa tamma seisoo paikallaan, eikä varmasti pullistele. Sen puolesta siis satulavyö on erittäin helppo kiristää. Suitsiessa Hali pitää päänsä tarpeeksi alhaalla ja nappaa kuolaimet suuhunsa kyselemättä.
Taluttaessa suomi-neito on eloisa, mutta kävelee kuitenkin taluttajansa vierellä etuilematta. Tätä hevosta et myöskään näe kiskomassa joka ikiselle ruohomättäälle tai ruokien luo, jos sellaisia lähistöllä on. Hali tasan kävelee sinne, minne taluttaja sen johdattaa ja sen kanssa on myös mukava käydä ihan vain käppäilemässä maastossa hevosen ollessa vain narun nokassa, koska se etenee sitä vauhtia, mitä taluttajakin.
Ratsuna Riiviöiden Haluttu on reipas ja valpas, muttei missään nimessä säikky. Esteillä tamma on hieman kömpelö, jonka takia se onkin enimmäkseen keskittynyt vain kouluratsastukseen. Esteillä neiti nimittäin unohaa miten päin jalkojen pitäisi olla ja ne turhat tikutkin kahden tolpan välissä häiritsee hirmuisesti sen keskittymistä.
Sileällä Hali on oikein mukava tapaus, joka antaa myös ratsastajansa virheitä anteeksi, mutta vain tiettyyn pisteeseen asti. Jos ratsastaja liikaa möhlii, huomauttaa liinakko varmasti asiasta närkästyneellä pään heilautuksella tai vastaavalla.
Halin askellajit on tasaisia ja niissä
on helppo istua. Monet väittävät suomenhevosten painavan aina
kädelle, mutta tämä tamma on niin kevyt ratsastaa, ettei toista
ole!
Maastoillessa liinakon selkään laitetaan yleensä ne arimmat tai kokemattomimmat ratsastajat. Se nimittäin on todella varma tapaus, vaikka eihän mitään hevosta täysin varmaksi voi sanoa. Tammalla on kuitenkin rautaiset hermot ja se on aikanaan totutettu todella hyvin kaikkeen, joten tämän hevosen uskaltaisi sanoa olevan melkein pommin varma tapaus.
Maastoillessa liinakon selkään laitetaan yleensä ne arimmat tai kokemattomimmat ratsastajat. Se nimittäin on todella varma tapaus, vaikka eihän mitään hevosta täysin varmaksi voi sanoa. Tammalla on kuitenkin rautaiset hermot ja se on aikanaan totutettu todella hyvin kaikkeen, joten tämän hevosen uskaltaisi sanoa olevan melkein pommin varma tapaus.
*************************************************************
Abele Sta
Diamante ”Abe”
Abele Sta Diamante, eli tutuille Abe on
luonteeltaan pippurinen ori, jonka kanssa saa töitäkin tehdä.
Hirviö se ei missään nimessä ole, mutta vaativa ja orimainen
hevonen.
Hoitaessa on fiksuinta, että sen hoitaa vain kokenut hoitaja, joka ei säpsähdä hevosen mahdollisesti uhittelusta tai hermoilusta. Abella kun on tapana steppailla, viskellä päätään ja muulla tavoin osoittaa olevansa talon kingi. Harjata se kyllä antaa joka paikasta sinänsä ongelmitta, mutta paikallaan se ei ihmemmiin malta olla.
Kavioidenkin putsaaminen tulee suorittaa mahdollisimman nopeasti, koska eihän hänen korkeudellaan ole ylimääräistä aikaa pidellä jalkojaan ylhäällä.
Varustaminen on helpoin hoitaa hoitopaikalla, missä orin saa molemmin puolin kiinni. Sillä kun on tapana yrittää näykkiä, kun satulavyötä kiristetään. Saattaapa Abe myös jaloillaan huitoa, jos oikein kiukuttaa.
Suitset saa kuitenkin ongelmitta laittaa päähän ja kiristellä rauhassa remmit. Niihin ei ori reagoi sen kummemmin, koska tietää vihdoin ja viimein pääsevänsä töihin.
Hoitaessa on fiksuinta, että sen hoitaa vain kokenut hoitaja, joka ei säpsähdä hevosen mahdollisesti uhittelusta tai hermoilusta. Abella kun on tapana steppailla, viskellä päätään ja muulla tavoin osoittaa olevansa talon kingi. Harjata se kyllä antaa joka paikasta sinänsä ongelmitta, mutta paikallaan se ei ihmemmiin malta olla.
Kavioidenkin putsaaminen tulee suorittaa mahdollisimman nopeasti, koska eihän hänen korkeudellaan ole ylimääräistä aikaa pidellä jalkojaan ylhäällä.
Varustaminen on helpoin hoitaa hoitopaikalla, missä orin saa molemmin puolin kiinni. Sillä kun on tapana yrittää näykkiä, kun satulavyötä kiristetään. Saattaapa Abe myös jaloillaan huitoa, jos oikein kiukuttaa.
Suitset saa kuitenkin ongelmitta laittaa päähän ja kiristellä rauhassa remmit. Niihin ei ori reagoi sen kummemmin, koska tietää vihdoin ja viimein pääsevänsä töihin.
Taluttaessa on helpoin käyttää
ketjunarua ja laittaa se mahdollisesti suuhun, jos Abella on niin
sanottu villikkopäivä, jolloin se teutaroi ja steppailee minkä
ehtii. Ketju rauhoittaa hevosta huomattavasti ja se kävelee
huomattavasti nätimmin, vaikka hermoilee ja steppailee hieman
edelleen.
Suitsien kanssa talutus onnistuu ihan hyvin, vaikka Abe saattaakin hieman hölmöillä.
Ratsastajan kiivettyä selkään ja hoidettua alkulämmittelyt, ei oria meinaa tunnistaa samaksi hevoseksi. Se rentoutuu ja alkaa kuunnella äärettömän hyvin. Ruunikonkimo hevonen antaa itsestään kaiken, mitä siitä vain irti saa ja toteuttaa ratsastajan pienimmänkin käskin ja kirjaimellisesti sen pienimmänkin.
Jos ori huomaa ratsastajan hiemankin laittavan istunnalla vastaan, niin se ei myöskään sitten lähde lujempaa eteenpäin, vaikka kuinka pohkeilla käskisi. Aben ratsastajan tulee siis tuntea kroppansa ja tietää jokaisen liikkeen tarkoitus, jotta se saa Abesta kaiken irti.
Maastoillessa Abe rentoutuu ja sen kanssa voi myös kävellä pitkillä ohjitta ilman huolta. Orin kanssa onkin erittäin miellyttävä käydä pitempiä ja rauhallisia maastolenkkejä, koska silloin se on se rauhallinen ja ihana Abe, josta kaikki tykkää.
Suitsien kanssa talutus onnistuu ihan hyvin, vaikka Abe saattaakin hieman hölmöillä.
Ratsastajan kiivettyä selkään ja hoidettua alkulämmittelyt, ei oria meinaa tunnistaa samaksi hevoseksi. Se rentoutuu ja alkaa kuunnella äärettömän hyvin. Ruunikonkimo hevonen antaa itsestään kaiken, mitä siitä vain irti saa ja toteuttaa ratsastajan pienimmänkin käskin ja kirjaimellisesti sen pienimmänkin.
Jos ori huomaa ratsastajan hiemankin laittavan istunnalla vastaan, niin se ei myöskään sitten lähde lujempaa eteenpäin, vaikka kuinka pohkeilla käskisi. Aben ratsastajan tulee siis tuntea kroppansa ja tietää jokaisen liikkeen tarkoitus, jotta se saa Abesta kaiken irti.
Maastoillessa Abe rentoutuu ja sen kanssa voi myös kävellä pitkillä ohjitta ilman huolta. Orin kanssa onkin erittäin miellyttävä käydä pitempiä ja rauhallisia maastolenkkejä, koska silloin se on se rauhallinen ja ihana Abe, josta kaikki tykkää.
Kisatilanteessa saattaa ori alkaa hermoilla, mutta rauhallisen ja kannustavan ratsastajan kanssa se suorittaa vaaditut asiat sen kummempia temppuilematta.
