misery. - luonne & 2x valmennus

Fiktion Kreeta, eli tutuille ihan vain Kreeta, on yleisesti ottaen kiltti hevonen, joka kuitenkin tarvitsee käsittelijäkseen rauhallisen ihmisen, joka osaa olla kiirehtimättä turhia tämän hieman hermostuneen tamman kanssa. Kreeta tarvii myös tasaista arkea ja rutiinin muutokset aiheuttavat sille järkytyksen.

Hoitaessa ei siis parane hoppuilla, koska silloin tamma hermostuu ja alkaa väistämään kosketusta, sekä saattaa myös säpsyä turhia ja liikehtiä levottomasti ympäriinsä, jolloin alkaa varustaminen ja hoitaminen yleensäkin olemaan suhteellisen turhauttavaa.
Jos taas ihminen osaa toimia kaikessa rauhassa ja aikaa käyttäyen Kreetan hoitamiseen, on tamma rauhallinen ja helppo tapaus, jonka kanssa puuhailee mielellään. Se antaa harjata itsensä läpikotaisin ja kaviotkin saa puhdistaa, eikä tammalla ole mikään kiire mihinkään.
Varustamiseen kannattaa myös varata aikaa, vaikka ei se sinänsä kauaa viekkään. Suitset saa ongelmitta päähän, mutta hihnat tulee kiristää rauhallisesti (niinkuin kaikki muukin tehdään Kreetan kanssa).
Satula tulee tuoda tammalle rauhallisesti luokse ja nostaa se selkään varovasti. Vyön Kreeta antaa kiristää sen kummempia ihmettelmättä, paitsi jos se kiskaistaan yhtäkkiä lopulliseen kireyteen. Silloin voi ”pienen” tamman maailma järkkyä ja se alkaa taas hermostuneesti liikehtimään ynnä muuta.

Alkulämmittelyt Kreetalla suoritetaan aina samaan malliin, jotta edes jonkun tason rutiini säilyy ratsastuksessakin, vaikka samoja tehtäviä ei tehtäisikään. Ratsastajakseen tamma vaatii myös rauhallisen ihmisen, joka osaa tukea hevosta niin ratsastuksen aikana, kuin mahdollisten jännittävien tilanteiden sattuessa. Kreeta on hevonen, joka ottaa erittäin paljon vaikutteita ratsastajastaan. Jos ratsastaja on hermostunut, on tammakin ja jos ratsastaja taas on rauhallinen ja vaikka juttelee matalalla ja rauhoittavalla äänelle hevoselle, niin on tammakin rauhallinen ja kuulolla. Kreeta siis on kuin peili, joka heijastaa ratsastajan tunnetiloja melko vahvasti.
Muuten tamma on ratsuna oikein mukava peli, joka varmasti toimii ratsastajan ohjeiden mukaan, kunhan ne ovat selvät. Hevosen liikkeet ovat aivan mahtavat ja sen ravissakin on äärimmäisen helppo istua.

Kisoissa Kreeta todellakin vaatii sen rauhallisen ihmisen kanssaan, koska ovathan kisat nyt melkoinen poikkeus normaaliin arkeen. Tamma on viisainta pitää mahdollisimman kauan kaukana kisahälinän ytimestä ja vasta viime hetkillä mennä odottamaan oman suorituksen vuoroa. Lämmittelytkin on siis parasta hoitaa kauempana, jos mahdollista.
Itse kisatilanteessa Kreeta keskittyy ratsastajaansa, kunhan ratsastajakin on varma tilanteesta, eikä anna tammalle tilaisuutta alkaa hermoilemaan.

**********************

Saavuin tallille ja näin Miseryn taluttamassa Mimmiä maneesiin. Olimme sopineet, että tänään keskityttäisiin tamman etupainoisuuteen ja sen ryhdikkääksi ratsastamiseen pääosin.

Lähdin ratsukon mukana halliin, jotta pääsisin näkemään minulle tuntemattoman ratsukon heti alusta asti. Autoin Miseryn selkään ja käskin aloittamaan alkulämmittelyt.
Huomasin hevosen olevan melko pahasti etupainoinen, joten käskin ratsukkoa tekemään käynnissä pysähdyksiä ja takaisin käyntiin siirtymisiä. Neuvoin Miseryä ratsastamaan Mimmin pohkeen eteen ja tarkkailemaan, ettei tamma painaudu kuolaimeen pysähtyessä. Pidätteidenkin tulisi olla lyhytkestoisia, ettei hevonen saa liikaa tukea ratsastajaltaan ja vaikka reaktiota pidätteeseen ei tulisi, pitäisi myödätä ja tehdä nopeasti uusi pidäte.

Käynnissä Mimmi alkoi jo näyttää ihan kivalta ja se katoi itsensä suhteellisen hyvin, kunhan ratsastaja antoi sille mahdollisuuden kantaa itse kaulansa ja päänsä.
”Sä näytät sille hevoselle, miten päin sen pitää kulkee, mutta sen täytyy kuitenkin ite kantaa ittensä”, selitin.

Laitoin ratsukon tekemään seuraavaksi käynti-ravi-käynti siirtymisiä. Mimmi pyrki suhteellisen hyvin itse eteenpäin ja reagoi Miseryn apuihin jo alkua paremmin. Tammakin jousti jo hieman niskastaan, eikä enää edennyt pää melkein taivaissa.
Ravin tahti saatiin kohdilleen ja siirtymisetkin sujuivat oikein nätisti, joten oli mahdollista siirtyä laukkaan.
Laukassa Mimmi kyllä liikkui rytmikkäästi, mutta lässähti melko etupainotteiseksi taas. Käskin Miseryä ratsatamaan hieman uran sisäpuolella, jolloin saatiin testattua oliko hevonen todellakin avuilla, eikä hakenut tukea maneesin seinästä.

Mimmi oli myös hieman vino, kuten jokainen hevonen on yleensä jommalle kummalle puolelle, joten käskin asettaa tammaa hieman poispäin laukan suunnasta ja vaikutuksen huomasi heti. Tamman ryhti parani heti ja käskin alkaa tehdä siirtymisiä keskilaukasta harjoituslaukkaan ja takaisin.
Misery kuunteli ohjeita hyvin ja ratsukon yhteistyö näytti oikein mukavalta! Hevonenkin oli ottanut ne takajalat tallista jo allensa ja hakeutui oikein mukavaan muotoon.

Käskin vielä lopuksi ottaa vastalaukka pätkiä molempiin suuntiin, jolla haettiin siis hieman notkeutta hevoseen ja heti, kun tamma tuntuisi tasapainoiselta, myös temponlisäyksiä laukassa. Mimmi näytti toimivan kuin unelma, jolloin käskin aloittaa loppuravit ja taputtaa myös hevosta.

**********************

Saavuin maneesiin hiljaa, jolloin siellä ollut ratsukko ei edes huomannut minua. Seurailin heidän puuhiaan rauhassa, kunnes alkulämmittelyt näyttivät olevan loppusuoralla. Huikkasin tervehdyksen ja lähdin kävelemään maneesin keskelle.

Käskin Miseryn hidastaa käyntiin ja alkaa tehdä aluksi käynnissä avotaivutusta vasemmalle. Mimmi kuunteli ratsastajaansa hyvin eilisen jäljiltä, jolloin oli tosiaan hieman tamman etupainoisuuden kanssa ”taisteltu”.
Avotaivutuksessa käskin ratsatajan taivuttaa ratsuaan ehkä vähän ylikin, jotta saataisiin samalla taivutettua tammaa hieman paremmin. Mimmi taipui hyvin ja kulki oikein nätissä muodossa sen ollessa erinomaisesti kuulolla.

Avotaivutuksen jälkeen oli nyt vain loogista vaihtaa sulkutaivutukseen ja sekin käynnissä. Edelleen ratsukon yhteistyö sujui ja hevonen taipui oikein nätisti sen kummempia kyselemättä. Etupainoisuudestakaan ei tällä hetkellä ollut tietoa - Misery oli ilmeisesti lämmitellyt ratsunsa juuri oikealla tavalla!
Sulkutaivutuksessa Mimmi ei meinannut ensin saada koipiaan uran sisäpuolelle, vaan etupää meinasi mennä seinälle. Pienellä raipan muistutuksella saatiin takajalat kuitenkin oikeaan paikkaan.

Kun molemmat oli käyty käynnissä läpi, oli vuoro vaihtaa askellajia, joten ratsukko nosti ravin. Mimmi meinasi puskea uralta pois avotaivutuksessa, mutta Misery korjasi kuitenkin asian nopeasti ja pian maneesissa ravasikin ratsukko oikein hyvää avotaivutusta tehden. Käskin tehdä vielä sulkua myös ravissa ja sitten otettaisiin pienet välikäynnit, ennen kuin jatkettiin laukassa samoja asioita.

Laukassakin avot ja sulut onnistuivat huoletta ja nyt ei Mimmikään alkanut puskea pois uralta, vaan pysyi täysin siellä missä pitikin. Muoto oli hyvä ja takajalat olivat edelleen pysyneet mukana, vaikka askellajina olikin laukka, jossa moni etupainoinen hevonen lässähti takaisin etupainoiseksi, vaikka ne olisi saatukin koottua.

Kaiken kaikkiaan jokaisessa askellajissa saatiin onnistumisia oikein hyvin ja hevonen oli tarkkaavainen. Eteenpäinpyrkimys oli Mimmillä kohdillaan ja takaosakin työskenteli erinomaisesti. Misery itse käytti apuja pehmeästi ja lähes huomaamattomasti ja istuntakin näytti oikein hyvältä!

Heidi H - tuonti, sukari + luonne

Datherine Prima ”Prima”

168cm, punaruunikko

estep., 140cm

i. Cory Cumulus

ii. Scruffy Arago

ie. Francine Feetsy

e. Ophelia Ziarre

ei. Bonzai Jazzy

ee. Sunkist Taffy

i. Cory Cumulus, eli tutuille Cory, on tummaruunikko esteratsu, joka on omistajansa kolunnut myös jos jonkinlaisia kissanristiäisiä estekenttien lisäksi. Cory on suurikokoinen (170cm), mutta kuitenkin luonteeltaan erittäin lempeä ja yritteliäs kaveri. Ratsuna miellyttävä ja kevyt ratsastaa.
Coryllä on jälkeläisiä kolme kappaletta, jotka ovat saaneet osansa isänsä mainiosta (kehujakin keränneestä) rakenteesta.

ii. Scruffy Arago (169cm) muistuttaa hyvin paljon poikaansa Coryä. Ruunikko hevonen on energinen, mutta kuitenkin leppoisa kaveri, jonka kanssa on miellyttävä puuhailla. Ratsastaessa omalla moottorilla liikkuva ja omaa erinomaisen pelisilmän esteillä. Se on toiminut koko ikänsä junioireiden opetusmestarina ja tutustuttanut monet nuoret esteiden ja kisojen ihmeelliseen maailmaan, jolloin he ovat myös saaneet maistaa palan voittoa.
Jälkeläisiä Scruffylle on suotu ainoastaan kaksi, koska se on haluttu ruunata melko aikaisessa vaiheessa, jottei hormoonihuurut sekoittaisi sen päätä turhaan.

ie. Francine Feetsy (punarautias, 165cm) on melko tuntematon nimi estemaailmassa, vaikka sen vanhemmat ja jälkikasvu ovat melko kuuluisia. Tammalla ei ole kisattu oikeastaan ollenkaan, vaan se on toiminut omistajansa puskaratsuna. Francine mursi jalkansa nuorena ollessaan laitumella, joka myös sitten esti kisaamisen ja hyppäämisen. Maastoilua ja sileällä menoa tamma kyllä kestää.
Se on ollut mainio emä kahdelle varsalleen, jotka ovat perineet äitinsä rauhallisen ja kiireettömän luonteen.

e. Kaunis, punarautias tamma Ophelia Ziarre (162cm) on katseet kääntävä ja näyttävä hevonen. Se osaa kiinnittää huomion itseensä ja saa pikkutytöt huokailemaan ihastuksesta. Tamman lennokas askellus ja varovainen hyppytyyli on myös jollain tasolla periytynyt sen ainoalle jälkeläiselle.
Tuntemattomien ihmisten käsissä Ophelia on vaativa ja pippurinen tapaus, joka ei siedä yhtään virhettä käsittelijältään. Tuttujen kanssa muuttuu täysin pehmoksi, eikä välitä ratsastajan tekemistä virheistäkään kovin paljoa.

ei. Bonzai Jazzy on pieneksi jäänyt (158cm) musta ori, jolla on kisattu metrin luokkia esteillä. Menestys on ollut tasaista pysyen aina kärkikolmikon tuntumassa ja onpa sinne pari sijoitustakin sattunut.
Jazzy on hieman laiska tapaus, joka vaatii hetken herättelyä, jotta se toimisi kunnolla. Herättelyn jälkeen se kuitenkin on melko etupainoinen ja vaatii siltikin ratsasajalta melko paljon. Monella on hermo hevoseen mennyt, mutta oikeanlaisen ratsastajan kanssa kuitenkin toimiva pakkaus.
Jälkeläisiä Jazzylla on neljä kappaletta, jotka ovat onnekseen perineet isänsä hyppytaitoja, eikä luonnetta.

ee. Sunkist Taffy on 165 senttinen rautias tamma, joka rakastaa huomiota ja sitä se myös saa. Varsoilleenkin periytetty näyttävyys löytyy myös tältä neidiltä. Sen askellus on ilmavaa, melkein kuin se lentäisi! Hypätäkkin Taffy toki osaa ja onkin pärjännyt radoilla mainiosti.
Jälkeläisiä tammalla on kolme kappaletta.

LUONNE

Yleisesti ottaen Prima on miellyttävä hevonen, jonka kanssa touhuilee mielellään. Se on myös aloittelijoille oiva ratsu, jonka kanssa pystyy rauhassa opettelemaan ratsastuksen salat, sekä tutustumaan myös esteratsastukseen ja kilpailujen ihmeelliseen maailmaan.

Karsinan oven ei tarvitse yleensä olla Primaa hoitaessa kiinni. Toki tamma tunkee päänsä käytävälle, mutta siihen se sitten jääkin. Se pitää ihmisten seurasta erittäin paljon ja onkin koko ajan kerjäämässä rapsutuksia, muta jos sitä hoidetaan, niin ei se mihinkään karsinasta lähde.
Prima antaa harjata itsensä läpikotaisin kyselemättä, joten hampaista kankussa ei ole pelkoa. Kavioiden putsaus sujuu näppärästi, vaikka takakaviot tammalla on paha tapa nostaa melko vauhdilla, jolloin niitä saattaa joutua väistämään hieman.
Varustaessa Prima ei reagoi satulan laittoon oikeastaan mitenkään ja vyönkin saa kiristää ihan rauhassa. Kuolaimet otetaan suuhun sen isompia vastustelematta ja annetaan hoitajan kaikessa rauhassa laittaa remmit ja soljet kiinni.

Taluttaessa Prima seuraa hieman takaviistossa, turvan mahdollisesti koskiessa taluttajansa kyynärpäähän. Se ei varmasti yritä mennä taluttajan edelle, vaan todellakin seuraa perässä nöyränä. Tamma reagoi heti, jos ihminen pysähtyy tai kääntyy.

Ratsuna yritteliäs ja reipas tapaus, joka tekee töitä suurella motivaatiolla. Primalla on pehmeät ja tasaiset askeleet, joissa on helppo ja miellyttävä istua. Neidin hyppytyylikin on erittäin miellyttävä, mutta ratsastajan jäädessä hypystä jälkeen ja mahdollisesti suusta nyppäistessä antaa Prima kyllä palautteen heti pienellä pukilla alastulon jälkeen. Opettavainen tapauskin siis jossain mielessä.
Sileällä ratsastaessa höyhenen kevyt ja nöyrä ratsu, joka hakeutuu peräänatoon kuin itsestään, kunhan ratsasaja kantaa itsensä.
Maastossa Prima on rauhallinen ja varma hevonen, jota myös vetohevosena maastoreissuilla on käytetty. Se ylittää purot ja joet sen kummempia ihmettelemättä ja puskasta lehahtava lintuparvikaan ei sitä säikäytä.. Välillä tulee mietittyä onko tamma edes hengissä, vaikka se liikkuukin.

Kisoissa toimii kuten kotioloissakin. Ei hötkyile tai säiky turhia, mutta toki huomiota pitää saada. Se tosin hoidetaan aivan muutoin, kuin pöljäilemällä. Yleensä Prima käyttäytyy kisapaikalla erityisen hienosti ja arvokkaasti, jolloin ihmiset väkisin kiinnitävät huomionsa tuohon ylväästi kulkevaan hevoseen.