Sigurin sukari

i. Larssons Kaj on mustanruunikko ori, jolla on kisattu Vaativaa A:ta yllättävän hyvillä tuloksilla orin luonteeseen nähden. Liikkeet sillä kyllä on hyvät, mutta Kaj tuppaa olemaan melko laiska ja sitä saa työstää aika paljon, jotta sen saa tekemään vaaditut asiat terävästi. Oikeanlaisen lämmittelyn jälkeen ori kuitenkin tekee pyydetyt asiat oikein kivasti ja onhan se nyt näyttävä tapaus, kunhan sen vaan saa ensin liikkumaan kunnolla. Jälkeläisiä Kajlla on kahdeksan kappaletta, joille se ei ole varsojen onneksi periyttänyt laiskuuttaan, vaan lähinnä hyvää liikettä ja mukavan näköistä rakennettaan.

ii. Kristoffer onkin sitten aivan jälkeläisensä vastakohta. Sen kisatulokset eivät mitään päätä huimaavia ole, koska sen keskittymiskyky on aivan luokattoman huono, jonka takia se ei jaksa keskittyä kisoissakaan itse suoritukseen. Onnekseen sen rakenne on kuitenkin erinomainen, joten sitä on sen takia pelkästään haluttu käyttää jalostukseen. Jälkeläisiä ei toki ole kuin kolme, mutta jokainen niistä loistaa omalla sarallaan kisoissa.

iii. Magnus on erittäin komea ilmestys. Se on rakenteeltaan vankka ja lihaksikas, mutta luonne onkin sitten vähän toista. Magnusin kanssa ei pärjää arat ihmiset, vaan sen kanssa pitää osata olla jämäkkä ja tietyllä tavalla peloton. Kisoissa orin hännässä roikkuu aina punainen rusetti ja se pidetään muutenkin muista hevosista kauempana, jottei mitään satu. Itse suorituksen aikana hevonen on kuitenkin yritteliäs ja siitä huokuu se, että se tietää olevansa hieno. Jälkeläisiä orilla on 12 kappaletta, joiden onneksi tämänkään orin luonne ei ole varsoille periytynyt, mutta liikkeet ja rakenne senkin edestä.

iie. Malena on melko tuntematon tamma, joka on lähinnä ollut omistajansa maastopollena. On se toki muutamat kisat käynyt pyörähtämässä ja menestys ollut ihan ok, mutta ei kuitenkaan niin hyvää, että sitä olisi enemmän jaksattu kisata. Luonteeltaan tamma on kultainen ja lempeä, jonka kanssa on ilo työskennellä ja se on ollut äärettömän hyvä emä kahdelle varsalleen.

ie. Larssons Leila on energinen ja herkkä tapaus, jonka sielunelämää täytyy ymmärtää, jotta sen saa toimimaan kunnolla. Raipalla hipaisuunkin se reagoi niin, kuin sitä olisi lyöty sieluun asti ja kädenkin pitää olla erittäin pehmeä, muuten tamma painelee pää taivaassa ja selkä ties missä eteenpäin. Oikean ratsastajan kanssa Leilasta tulee esille mitä hienoin kouluratsu ja liikkeitään se onkin sitten periyttänyt kolmelle varsalleen.

iei. Olav on kiltti ja leppoinen tuntipuksu, vaikka se ori onkin. Luonteeltaan se on kiltti ja oria pystyy käsittelemään kuka vaan. Olav on kisannut Vaativa B-tasolla ihan hyvillä tuloksillakin, mutta erinomaisen luonteensa takia jäänyt tekemään tuntihommia pääasiassa. Jälkeläisiä sille on kuitenkin ehtinyt kerääntyä 10 kappaletta.

iee. Larssons Leonora on oikea prinsessojen prinsessa, luonteeltaan siis. Se ei pidä vedestä, mudasta tai muustakaan liasta. Se on herkkähipiäinen ja vaatii pehmeää käsittelyä niin harjatessa, kuin muutenkin. Ratsuna se on kuitenkin yritteliäs, kunhan vain ei ole märkä ja lällyinen kenttä. Kisoissa tulokset ovatkin olleet vaihtelevia ihan vaan sen takia, että joskus Leonora ei ole suostunut liikkumaan trailerista yhtään mihinkään sään ollessa huono. Jälkeläisiä tammalla on vain yksi, mutta ei se määrä, vaan laatu. Herkkyyttään se kylläkin periytti ainoalle varsalleen, muttei onneksi yhtä pahana kuin hällä itsellään on.

e. Grön Vante on kärsivällinen ja seuraa rakastava tamma. Sen kanssa voi kokea ne kliseisimmätkin heppaleffa-tilanteet, kun tamma laukkaa laitumelta portille vastaan hirnuen iloisesti. Sen kanssa on moni pikkutyttö ja -poika saanut opetella hevosen hoidon ja ratsastuksen alkeet, koska tamma on niin helppo ja kiltti. Jälkeläisiä tammalla ei ole kuin kaksi, joista molemmat ovat pärjänneet oikein mukavasti maailmalla.

ei. Pilven Piirtäjä myytiin jo ihan pikkuvarsana Ruotsiin, missä se pääsi kuuluisan kouluratsastajan omistukseen. Menestystä tuli ja suunnitelmat oli kovat orin kohdalla, mutta valitettavasi kaikki ei mennyt niin kuin piti. 8-vuotiaana ori oli päässyt karkuun laitumelta ja juossut voimakkaasti virtaavaan koskeen, josta se ei enää ylös päässyt vaan hukkui. Yhden tamman se kuitenkin ehti astumaan onnistuneesti ja sieltä tulikin oikein kaunis ja ihana tammavarsa, joka peri isänsä lempeän ja kärsivällisen luonteen.

eii. Taiteilijasielu, kuten nimikin jo kertoo, kyseessä on melko mielenkiintoinen tapaus. Ori on herkkä ja vähän ehkä jopa raukka tapaus. Se ei ikinä ole haastanut yhdenkään orin tai muun hevosen kanssa riitaa, vaan se alistuu kohtaloonsa olla pahnan pohjimmainen. Ratsunakin Taiteilijasielu on nöyrä, mutta vaatii kuitenkin pehmeät otteet ja saattaakin suutahtaa melkoisesti kovista otteista. Kisoissa ori on suoriutunut ihan hyvin, mitä nyt välillä se saattaa järkyttyä jostain yllättävästä asiasta, jolloin pasmat menevät sekaisin ja suorituskin todennäköisesti penkin alle. Jälkeläisiä orilla on kuitenkin kahdeksan kappaletta, jotka ovat perineet isänsä rakenteen ja vähän ehkä herkkyyttäkin.

eie. Hallatar on perus suomenputte. Jääräpäinen ja rauhallinen tamma, jonka kanssa joutuu oikeasti töitä ratsastaessa tekemään. Kisoissa Hallatar ei ole oikein pärjännyt, mutta näyttelyissä senkin edestä. Rakenne sillä on erinomainen ja onhan se nyt muutenkin nätti kuin karkki. Kolmelle varsalleen se on periyttänyt näitä edellä mainittuja ominaisuuksia, mutta jääräpäisyys on onneksi jäänyt vähemmälle.

ee. Röd Mössa on varmajalkainen ja raudanlujilla hermoilla varustettu vaellusratsu. Se myytiin vaelluskäyttöön aikanaan, koska kisatulokset olivat suoraan sanoen surkeita ja sen silloinen omistaja totesi, ettei tee hevosella mitään, jossei sillä voi kisata. Niin Röd Mössa siis päätyi vaellustallille luottoratsuksi ja onpa sillä kaksi varsaakin tehty. Emältään varsat perivät varmajalkaisuuden ja kärsivällisyyden korrektin rakenteen lisäksi.

eei. Fredrikson on hevonen, joka tietää arvonsa. Sitä ei voi käsitellä ihan miten sattuu, mutta otteiden pitää kuitenkin olla varmat ja ihmisen pitää tietää mitä tekee. Fredriksonilla voi kyllä aloittelijatkin köpötellä, mutta Vaativan A:n liikkeisiin vaaditaan oikeasti osaava ratsastaja, joka osaa pyytää asiat juuri oikein. Ori on myös aikalailla sellainen yhden ihmisen hevonen, jonka takia se onkin päätynyt eräälle kouluratsastajalle, joka hoitaa hevosensa itse. Jälkeläisiä Fredriksonilla on kuusi kappaletta.

eee. Blå Halsduk on yritteliäs ja reipas tamma, joka rakastaa huomiota. Kisoissakin se tekee kaikkensa ollakseen huomion keskipiste, eikä siihen kyllä yleensä paljoa vaadita. Ulkonäkö itsessään jo riittää kiinnittämään ihmisten huomion tammaan, koska se on erittäin kaunis ja sopusuhtainen hevonen ja kuin pisteenä i:n päällä, sen liikkeetkin ovat erinomaiset. Tamma on kiertänyt omistajansa kanssa kisoja ja kissanristiäisiä, vaikka kuinka paljon ja menestys on aina taattu. Jälkeläisiä sillä ei ole kuitenkaan kuin yksi, koska omistaja on halunnut keskittyä kisoihin ja muihin tapahtumiin.

VP:n valmennukset

VP & Hopeasointu ”Sointu”

Tänään päätettiin VP:n ja Soinnun kanssa treenata sileällä. Ratsukko lämmitteli itsekseen ja samalla kyselin VP:ltä hevosesta ja tutustuin ratsukkoon muutenkin. VP sai hyvin alkulämmittelyjen aikana ratsastettua hevosen takajalat alle ja löytyipä sieltä erinomainen muotokin!
Aloiteltiin alkulämppien jälkeen harjoitukset. Olin ottanut mukaani yhden kouluohjelman, jonka asioita ajattelin teetättää ratsukolla. Aluksi aloitettiin käyntiharjoituksilla, eli tehtiin siirtymisiä lisätyn ja keskikäynnin välillä. Pyysin myös kokoamaan keskikäyntiä, joka sujui oikein mukavasti. Käynnissä tehtiin myös avoa ja sulkua sen verran, että saatiin Sointu taipumaan vielä hippusen paremmin.

Käynnistä vaihdettiin siirtymisiin keskiravista harjoitusraviin ja takaisin. Siirtymiset olivat teräviä ja erittäin hyvin onnistuneita. Oli mukavaa valmentaa tällaista ratsukkoa, joiden yhteistyö toimi saumattomasti ja tehtävät tehtiin kyselemättä!

Vaihdettiin askellajiksi laukka ja tehtiin keski- ja harjoituslaukan sisällä siirtymisiä. Nekin onnistuivat – yllätys, yllätys – erinomaisesti! Siirtymisten jälkeen harjoiteltiinkin sitten vastalaukkaa kahdeksikolla, sekä kiemurauralla. Ensin meinasi Soinnulla vaihtua automaattisesti laukka, mutta toisella kerralla ratsu jo tajusi, että kappas, mennäänkin näin!

Vastalaukankin onnistuessa hyvin otettiin vielä loppuun väistöjä jokaisessa askellajissa. Vähän meinasi välillä perä jäädä matkasta, mutta se oli nopeasti korjattu ja todella huomaamattomalla liikkeellä VP:n toimesta. Hyvä että ehdin edes mainita asiasta, kun hevonen oli suora ja tehtävä suoritettiin moitteettomasti!
VP ratsasti hevostaan pehmeästi ja lähes huomaamattomilla avuilla, eikä hevosestakaan pahaa sana löytynyt. Parivaljakon yhteistyö oli täydellisyyttä hipovaa ja heistä huomasi, että molemmat pitivät hommasta.

*****

Saavuin uudestaan seuraavana päivänä valmentamaan VP:tä ja Sointua. Tällä kertaa tosin lajina esteet. Ajattelin, että harjoiteltaisiin esteitä kaarevilla urilla, sekä parilla tiukemmalla käännöksellä, joten aloin rakentaa rataa maneesiin. Aluksi pari pystyä, kaksiosainen pystysarja, yksittäinen pysty, taas kaksiosainen sarja ja vielä kolme yksittäistä pystyä. Ensimmäiselle esteelle käännyttiin vähän ennen kulmaa, siitä rata kaarsi lievästi oikealle, jonka jälkeen toisen esteen jälkeen jyrkästi vasemmalle sarjalle ja siitä taas loivasti kohti lähtöpäädyn lyhyttä sivua. Kolme metriä ennen uraa tiukka oikea, kuten myös esteen jälkeenkin, jonka jälkeen kahden viimeisen pystyn yli uran sisäpuolelta.

Ratsukko oli hoitanut alkulämmittelyt sillä välin, kun minä rakentelin rataa, joten päästiin aloittamaan hypyt heti. Otettiin tosin ensin Muutamat lämmittely hypyt yksittäisillä esteillä, jonka jälkeen päästin ratsukon hyppäämään rataa.
”Pidätä sitä vähän enemmän seuraavalla sarjalla, niin ei tule niin tiukkaa väliä”, huikkasin, kun ratsukolla meinasi olla lieviä ongelmia sopia ensimmäisen sarjan väleihin ja käännöksetkään eivät liukuisi niin pitkiksi. VP pidätti juuri oikeassa kohdassa seuraavalla sarjalla ja hevosen askeleet saatiin sopimaan oikein kivasti esteiden väliin, sekä käännöksetkin alkoivat sujumaan paremmin. VP ratsasti sointua jälleen kerran pehmeästi ja pysyi hypyissä erinomaisesti mukana. Korottelin esteitä sopivin välein ja ratsukon työskentely ei kärsinyt missään vaiheessa. Aina hypättiin oikealta kohdalta ja laskeuduttiin erinomaisesti.

Esteitä ei korotettu maksimikorkeuteen asti, koska nyt oli lähinnä tarkoitus keskittyä niihin kaareviin uriin ja tiukkoihin käännöksiin. Hienojen suoritusten jälkeen annoin luvan aloittaa loppuverryttelyt ja jäin odottelemaan maneesiin, koska seuraavana oli vuorossa VP Lisan kanssa ja tarkoitus oli treenata samaa tehtävää.

 ****

VP & Mörkövaaran Loviisa ”Lisa”

VP ja Lisa pääsi treenaamaan puomeille ja kavalleteille rytmiä. Pyörittelin puomeja pitkälle sivulle, uran sisäpuolelle ravipuomeiksi, sekä molempiin päihin kaarevalle linjalle kolme puomia, jotka ylitettäisiin ravissa ja laukassa. Lisäksi vielä vähän sisemmäs kolme kavallettia samalla idealla. Alkulämmittelyt ratsukko hoitikin jälleen kerran itsenäisesti, jolloin pääsin seurailemaan ratsukon työskentelyä.
Lisa oli aluksi tehtäviä aloittaessa erittäin mukavan näköinen ja toimi hyvin. Vähän meinasi olla virtaa hevosella liikaa, mutta VP työsti tamman ravin oikein mukavaksi ja puomien yli päästiin kompuroimatta hyvällä rytmillä. Lisa nosteli jalkansa oikein tarmokkaasti yli puomeista ja kuunteli ratsastajaansa parhaimman kykynsä mukaan.

Ravista vaihdettiin laukkaan ja tässä vaiheessa Lisa kuumeni älyttömästi. Ensimmäisellä kerralla puomeja mentäessä tamma lähinnä hyppäsi jokaisen puomin yli, joten käskin pysyttelemään pois puomeilta niin kauan, kun hevonen ei ollut nätissä laukassa. Jonkin aikaa siihen meni, että VP sai hevosen takaisin hanskaan kunnolla, jolloin annoin luvan aloittaa puomit myös laukassa. Välillä meinasi Lisa edelleen lähteä tykittämään turhan lujaa, mutta äkkiä ratsastaja sai hevosen haltuun ja edettiin rauhallista ja mukavaa laukkaa.

Välikäyntien jälkeen otettiin vielä tehtävät toiseen suuntaan ja tamma oli huomattavasti rauhoittunut. Aloitettiin puomien ja kavallettien meneminen taas ensin ravissa, jonka jälkeen vaihdettiin laukalle. Puomit eivät enää kolisseet, niin kuin edellisellä kierroksella ja ratsukko eteni koko ajan tasaisessa tahdissa. Rauhallisuuden ja rytmin löydyttyä otettiin vielä muutama kierros puomeja ja kavalletteja, jonka jälkeen ratsukko aloitti loppuverryttelyt ja poistuin maneesista.

****

Odottelin hetken maneesissa Soinnun ja VP:n valmennuksen jälkeen laskien esteet samalla matalammalle, jotta ratsastaja ehti hakea itselleen toisen hevosen alle. Ratsukko saapui maneesiin ja VP kipusi tammansa selkään. Ratsukko aloitti alkulämmittelyt käynnissä ja ratsastaja taivutteli hevostaan rennoksi, vaikka tamma olikin kuumumassa koko ajan enemmän ja enemmän nähtyään esteet. Alkuverryttelit sileällä suoritettiin oikein kivan näköisesti, vaikka VP saikin pidätellä hevostaan melko paljon. Lisa saatiin kuitenkin ainakin sileällä hallintaan ja otettin pari lämmittelyhyppyä, josta tamma innostui totaalisesti.
”Anna sen laukata uraa pitkin muutama kierros, että purkaa pahimmat pöllöilyt pois”, sanoin ja seurasin ratsukkoa katseellani.
”Noni, kokeillaas uusiksi. Tuu noi kaks viimeistä pystyä siitä uran viereltä.” VP teki työtä käskettyä ja Lisakin tuntui olevan jo paremmin kuulolla, joten alettiin treenaamaan rataa.
”Pidätä, pidätä, pidätä, päästä!” Tätä lausetta tulikin itseasiassa aika monesti käytettyä, mutta saatiin kuitenkin tamma sopimaan väleihin ja kääntymäänkin oikein kivasti.

Korottelin esteitä taas pikkuhiljaa ja pian alkoikin ilmestyä ongelmia. Lisa päätti, että hän ei enää jaksa hissutella, vaan alkoi kieltää sarjoille.
”Uusiksi ja napauta raipalla juuri ennen hyppyä. Kanna vaikka se hevonen niistä esteistä yli, jos ei muuta!” neuvoin ja tarkoitin toki jälkimmäisen lauseen kuvainnollisena.
”Raippa ei missään nimessä oo rankaisuväline. Ei tarvi lyödä, vaan napauta nätisti”, neuvoin taas ja niin Lisa ja VP meni esteistä yli kyselemättä. Raipasta ei toki Lisa tykännyt ja sitä vastaan piti vähän protestoida pienellä pukilla.

Muutaman virheettömän suorituksen jälkeen sai Lisa ja VP aloittaa loppuverryttelyt, kun itse aloin kerätä esteitä pois. Ratsukko suoriutui ongelmista huolimatta hyvin.

Sussun valmennukset

Tappurainen

Tänään päätettiin Sussun ja Takun kanssa tehdä suhteellisen simppeliä harjoitusta, jossa ori ei kuitenkaan saanut painella täysiä. Kasasin pituushalkaisijalle ensin innarin, siitä yhden laukka-askeleen päähän okserin ja okserista edettiin yhdellä laukka-askeleella taas innarille. Esteitä kasatessa Sussu lämmitteli ratsunsa ja sen jälkeen alettiin ottaa ensimmäisiä hyppyjä.
Aloitettiin ensin pelkällä okserilla, jotta ratsukko sai taas hieman tuntumaa esteillä ennen, kuin lisättäisiin kaikki esteet mukaan. Muutaman esteen korotuksen ja onnistuneiden hyppyjen jälkeen nostin innaritkin mukaan. Sussu sai sovitettua Takun hyvin esteiden väliin ja sovittiin, että otetaan vielä lopuksi maksimikorkeudella muutamat hypyt, tosin innarit muutettaisiin pelkiksi pystyiksi.
Viimeisetkin hypyt onnistuivat oikein loistavasti, joten käskin Sussun taputtaa hevostaan ja aloittaa loppuverkat.

Sarastus

Takun jälkeen Sussulle tuotiin Sara, joten jatkettiin edelleen esteiden merkeissä. Tosin tällä kertaa treenattaisiinkin rataa. Rakensin tallityöntekijän kanssa nopeasti radan sillä välin maneesiin, kun Sussu lämmitteli Saraa. Ratsukon yhteistyö näytti oikein mukavalta ja pian päästiinkin aloittamaan hypyt.
Käskin antaa hieman lisää ohjaa tammalle, jolloin se olisi hieman rennompi ja ei olisi kaula aivan rullalla. Sara rentoutui kivasti ja hyppäsi oikein mukavasti. Pari huolimattomuusvirhettä tuli hyppyjen aikana, mutta korkeammilla esteillä nekin jäi pois. Sussu ratsasti hevostaan pehmeästi ja näytti siltä, että molemmat nautti hommasta äärimmäisen paljon.
Ratsukon suoritukset olivat tasaisen hyviä ja tällaista ratsukkoa oli miellyttävä valmentaa! Varsinkin, kun ohjeet meni perille ongelmitta ja jos jotain ei ymmärretty, niin ratsastaja pyysi selvennystä asiaan.

Staffan

Piaffea, passagea ja laukanvaihtoja. Toki aluksi Sussu sai läpiratsastaa hevosensa ihan rauhassa ja kommentoin aina väliin, jos oli jotain, mitä voisi tehdä eri tavalla. Fansu oli aluksi todellakin hieman varovainen, joten käskin kannustaa sitä etenemään reippaammin kaikissa askellajeissa. Neuvoin myös Sussua antamaan ihan vähän lisää ohjaa, koska ori jännittämään niskansa erittäin korkealle. Pikkuhiljaa Fansu rentoutui ja oli paljon rohkeampi ja letkeämpi, joten päästiin aloittamaan nuo kolme alussa mainittua liikettä. Ori vastasi reippaasti ratsastajansa apuihin ja vaihdot onnistuivat erittäin kivasti. Aluksi toki vaihdot tehdiin pidemmällä välillä, mutta ratsukko teki vaihtoja joka askeleella. Välillä käskin antaa Fansun laukata ihan vain urallakin, koska ikinä ei kannattanut liian kauaa hinkata samaa asiaa.
Passage ja piaffekin onnistuivat oikein näppärästi, kuten myös vaihdot näiden välillä. Muutamien onnistuneiden suoritusten jälkeen otettiin vielä parit laukanvaihdot loppuun ja annoin luvan aloitella loppuverkat.

Pirunkorven Luovi

Luovi ja Sussu saisi käydä tänään läpi oikeastaan kaikkia liikkeitä, joita vaadittiin vaativassa B:ssä, eli käytännössä harjoiteltiin yhtä kouluohjelmista. Sanoin, että tänään pyrkisin olemaan mahdollisimman hiljaa ja korjaisin vain silloin, jos ratsastaja itse ei huomaisi. Toki ohjasin ratsastusta sen verran, että kerroin aina seuraavan liikkeen.
Alkulämmittelyt oli jo hoidettu, joten aloitettiin heti. Toki aluksi kootussa laukassa tervehdykseen ja siitä harjoitusravissa eteenpäin. Huikkailin liikkeitä sitä mukaa, kun edellinen lähestyi loppuaan ja Sussun ratsastus oli oikein hyvän näköistä. Käskin kuitenkin avata polvea hieman ja rentouttaa käsiä. Ratsastajalla oli sama ongelma kuin minulla harteidensa kanssa, eli hän jännitti niitä melkoisesti välillä. Ohjelma saatiin käytyä läpi ja kysyin, oliko Sussu huomannut jotain, mikä oli jäänyt korjaamatta. Ratsastaja mainitsi, että siirtymiset olivat hieman puolivillaisia, joten otettiin vielä valmennuksen loppupuolella muutamia siirtymisiä, jotta saatiin ne teräväksi ja hyvännäköiseksi.

Mixed Snowbear

Olin rakennellut maneesiin jälleen kerran esteradan. Tällä kertaa olin ottanut mallia Power Cupin aluekarsinnan uusintaradasta. Sussu lämmitteli ensin ratsunsa sileällä, jonka jälkeen otettiin pari kertaa lämmittelyhyppyjä ennen tositoimiin ryhtymistä.
Ratsukko suoriutui mukavasti jo matalilla esteillä, joten korottelin esteitä pikkuhiljaa kohti maksimikorkeutta. Mitä enemmän korkeutta tuli lisää, sitä enemmän Berry panosti hyppyihin. Sussu pysyi erinomaisesti hyppyjen mukana, paitsi kerran, kun ratsastaja pääsi maistelemaan maneesin hiekkaa tamman kieltäessä esteelle. Nopeasti oli kuitenkin hevonen kiinni ja ratsastaja takaisin selässä ja eikun uusiksi. Tällä kertaa käskin näpäyttää raipalla juuri ennen estettä, jotta Berry menisi yli ja niinhän se menikin! Otetiin vielä muutaman kerran uusiksi rata maksimikorkeudella ja sitten saikin ratsukko aloittaa loppuverryttelyt.
Hypyt onnistuivat erinomaisesti. Sussu oli jämäkkä, mutta pehmeä ratsastaja, jolla ei ollut mitään ongelmaa pysyä hypyissä mukana isoillakaan korkeuksilla.

Janella & Firefyl HMS

Copyihin Jaana K. ja linkki jkvirtuaali@gmail.com. 

Janella G & Firefly HMS ”Fire”

Tänään oli tarkoitus treenailla Janellan ja Firen kanssa. Saavuin tallille hyvissä ajoin, jotta ehtisin rakentaa radan ja tutustua ratsukkoon. Juteltiin samalla, kun ratsukko hoiti lämmittelyjä sileällä ja minä rakensin esterataa kentälle. Löysin estevarastosta onneksi vesimaton ja hain muutaman ämpärillisen vettä siihen.

Kun rata oli rakennettu ja ratsukko hoitanut lämmittelyt sileällä, aloitettiin ensimmäiset hypyt. Treenattiin ensin esteitä niin, että ensin hypättiin kuusi estettä niistä 11 esteestä. Esteet olivat vielä suhteellisen matalia, mutta korotelin niitä pikkuhiljaa valmennuksen edetessä. Janella pysyi hyvin Firen hypyissä mukana ja hevonenkin totteli oikein mukavasti. Välillä hymähdin itsekseni, kun ratsukolla meni niin hyvin ja kävi mielessä ajatus, että eihän mua tässä edes tarvita.

Lisättiin pikkuhiljaa esteitä rataan mukaan ja hieman taisi Firellä tökkiä vesimatto, mutta siitäkin se hyppäsi rohkeasti yli, kun Janella vain antoi merkin hypätä. Ratsukon eteneminen oli sulavaa, vaikka vauhtia meinasi välillä tulla vähän liikaa. Tällöin käskinkin tehdä voltin sopivaan väliin ja ottaa hevonen kunnolla hallintaan, jotta ratsukko ei kaahottaisi radan läpi.

Vilkaisin kelloani ja huomasin, että aikamme oli loppumassa. Käskin ottaa radan vielä kertaalleen kokonaisena 140 senttisillä esteillä, jonka jälkeen annoin luvan aloittaa jäähdyttelyn ja keräsin esteet pois ja huikkasin heipat ratsukolle.

Janella & Fire 2. valmennus (160cm)

Edellisestä valmennuksesta oli viikko ja saavuin uudelleen valmentamaan Janellaa ja Fireä. Tällä kertaa oli tarkoitus päästä sitten ihan maksimikorkeudella esteillä. Jälleen kerran saavuin tallille hyvissä ajoin ja kasasin radan kentälle. Ihmettelin hetken, kun ratsukkoa ei näkynyt sovittuun aikaan, mutta pian he ilmestyivätkin maastoreissultaan. Janella pahoitteli myöhästymistä ja naurahdin huitaisten kättäni. Eipä tuo niin justiinsa ole.

Aloitetiin taas hypyt matalemmilta esteiltä ja jälleen kerran hypyt onnistuivat odotetusti, eli hyvin. Janella myötäsi oikeissa kohdissa ja Firelläkään ei ollut ongelmia hyppypaikan katsomisessa. Pari kertaa kolahti puomi, mutta yksikään ei tullut alas. Sarjalla tosin jouduin Janellalle sanomaan, ettei jää katsomaan taakseen, että tuliko se puomi alas vai ei, vaan keskittäisi huomionsa kahteen seuraavaan esteeseen, jotta pysyisi mukana.

Korottelin esteitä suhteellisen nopeasti ja pian oltiin orin maksimikorkeudella ja vauhtiakin alkoi olla. Käskin pidättää hevosta sarjalla, koska muuten ei ratsukko sopisi väleihin. Nopeasti Janella korjasikin hevostaan ja saatiin laukat sopimaan esteiden väliin.

Ratsukon työskentelyä oli oikein ilo katsella ja mukava päästä valmentamaan ratsukkoa, jonka yhteistyö toimii erinomaisesti!

Chiara & Oh Happy Day

Copyihin Jaana K. ja linkki jkvirtuaali@gmail.com. 

Chiara & Oh Happy Day ”Darcy”

Olin lupautunut valmentamaan Chiaraa ja Darcya esteillä. Tarkoitus oli tänään treenata vähän matalempia esteitä ja katsella mahdollisia ongelmakohtia. Päädyin myös tekemään radan lähinnä erikoisesteistä, jotta saataisiin niitäkin treenattua.
Sään suosiessa rakensin esteradan kentälle. Ensimmäisenä aloin pykäämään pidennettyä okseria, jossa oli puomien välissä vesimatto. Löytyi myös muuria, porttia, viuhkaa ja lankkuestettä. Onneksi tallilla oli monipuolinen estevarasto!

Chiara ja Darcy saapui kentälle ja ratsataja kertoi heidän hoitaneen lämmittelyt maastossa, joten päästiin heti aloittamaan. Esteet eivät toki heti olleet korkeita, vaan korottelin niitä valmennuksen kuluessa pikkuhiljaa. Hypyt sujuivat hyvin, eikä Darcykään esteitä arastellut. Chiara meinasi muutaman kerran jäädä hypyistä hieman jälkeen, mutta ei kuitenkaan nykäissyt hevostaan suusta.
Ratsukko jatkoi esteiden hyppäämistä ja mitään isompaa korjattavaa en huomannut ainakaan tällä kertaa. Toki vähän ennakointia hyppyihin, ettei ratsastaja jää jälkeen, mutta muuten kaikki sujui oikein mukavasti. Darcy hyppäsi kaiken, mitä vastaan tuli ja Chiarakin tuki tammaansa oikein mukavasti, kunhan pääsi vain kunnolla hyppyyn mukaan.

Darcyn 2. estevalmennus

Tänään päätettiin sitten treenata maksimitasolla rataa. Chiara lämmitteli hevosensa itsenäisesti sillä aikaa, kun rakentelin radan kentälle. Onneksi sää oli jälleen hyvä, niin saatiin olla ulkona!
Kun sileällä lämmittelyt oli hoidettu, päästiin ottamaan ensimmäisiä hyppyjä. Rata koostui oksereista, pystyistä ja trippeleistä. Ensimmäisenä esteenä oli okseri, jonka yli ratsukko suoriutui erinomaisesti. Darcy kiskaisi jalkansa mahaan kiinni ja liiteli kevyesti esteen yli. Muistakin esteistä selvittiin oikein kivasti, mitä nyt trippelillä tuli viimeinen puomi alas, jonka takia alettiin treenaamaan kolmiosaista sarjaa, jolta trippeli löytyi.

Trippeli oli siis sarjan ensimmäinen este ja puomin pudotessa meinasi Darcyllä mennä pasmat hieman sekaisin. Tamma lähti aluksi vähän turhan kaukaa hyppyyn, mutta tämäkin saatiin korjattua puomilla, jolloin ei enää puomit kolisseet. Otettiin vielä pari kertaa rata uudestaan 130 senttisillä esteillä, jonka jälkeen käskin jäähdytellä hevosen hyvin, olihan hyppyjä tullut todella paljon tälle päivää.

Kaiken kaikkiaan ratsukko on oikein osaava, varsinkin hevonen! Treenaisin itse vielä ainakin trippeliä, mutta kyllähän sekin sujui oikein hyvin loppujen lopuksi.

Susssu.:n valmennukset

Copyihin Jaana K. ja linkki jkvirtuaali@gmail.com. 

Susssu. & Marabounta LM ”Tara”

Olin kasannut Susssulle ja Taralle maneesiin toiselle pitkälle sivulle kuusi estettä, joiden korkeus tulisi nousemaan asteittain varsinkin korkeammilla esteillä ja toiselle sivulle kaarevalle linjalle kolme estettä. Kuuden esteen sarjassa oli ensin kaksi pystyä, okseri, kaksi pystyä ja okseri. Kaarevan linjan esteet olivat sitten pysty, okseri ja pysty.

Ratsukko hoiti alkulämmittelyt itsekseen ja juteltiin hevosesta ynnä muusta. Aloitettiin hyppääminen ja Susssu sai hillittyä tammaansa tosi hyvin. Ratsukko aloitti kaarevalta uralta hyppynsä ja suoriutuivat sarjasta oikein kivasti. Annoin Susssun ja Taran hypätä kaarevaa uraa muutaman kerran, kunnes pidensin okseria, jotta Tara joutuisi venyttämään iteään vähän enemmän hypyissä. Edelleen hypyt onnistuivat ongelmitta, jolloin liitettiin myös kuusi muuta estettä suoralta uralta mukaan.

Vaikka ratana esteet olivat ehkä hieman tylsiä, koska kierrettiin vaan tavallaan uraa, mutta tehtävä sopi ratsukolle oikein kivasti, koska Tara ei ehtinyt kiihdytellä turhan paljon esteiden välillä ja tempo pysyi sopivana. Sussu hallitsi hyvin hevosensa ja Taran hyppytyyli oli erinomainen. Korottelin esteitä pikkuhiljaa ja pian ne olikin maksimikorkeudella. Ratsukko suoritti jälleen kerran erinomaisesti radan, jonka jälkeen käskin aloittaa loppuverkat ja kehua hevosta. Hienoa!

Susssu. & Crayon Adelia ”Delia”
Susssun kanssa oltiin sovittu, että tulisin seuraavana päivänä treenaamaan häntä ja Deliaa kouluratsastuksessa ja intermediate I-tasolla. Päädyttiin treenaamaan lähinnä kouluohjelmaa läpi, jotta korjailtaisiin mahdollisia virheitä ja katsottaisiin paketti kuntoon.

Susssu ja Delia oli jo lämmittelemässä maneesissa kaikessa rauhassa, kun saavuin paikalle. Moikkasin ja jäin katselemaan ratsukon lämmittelyä. Jäin katsomoon istuskelemaan ja sanoin Susssulle, että aloittaa kouluohjelman, kunhan on valmis siihen ja kommentoin sitä mukaa, kun huomaan jotain.

Sussu aloitti radan ja tervehdyksessä Delia seisoi erinomaisesti paikallaan. Vähän enemmän toki tammaa olisi saanut koota, josta sanoinkin ja ratsastaja korjasi asian heti. Muuten perusjutut sujui oikein kivasti.
Avo- ja sulkutaivutuksessakaan ei sen kummempaa sanottavaa ollut, mutta laukanvaihdot olisivat saaneet olla hieman terävämpiä. Laukkapiruetissa meinasi Delialla hieman laukka hyytyä, mutta Susssu korjasi ratsuaan hyvin ja piruettikin onnistui kivasti.

Isompia korjauksia en ratsukon ratsastuksessa huomannut, joten uskoisin heidän onnistuvan kisatilanteessakin oikein mukavasti!

Susssu. & Crayon Liquer ”Euro”

Jälleen kerran saavuin valmentamaan Susssua ja hänen hevostaan. Tällä kertaa tosin hevonenkin oli eri, eli maneesista löytyi Susssu ja Euro. Alkulämmittelyt ratsukko hoiti sillä aikaa, kun rakensin rataa.

Aloitettiin hyppäämiset 70 senttimetristä ja esteitä oli peruspystyjen ja oksereiden lisäksi vesieste, muuri ja trippeli. Euro ei epäröinyt yhdenkään esteen kohdalla sekuntiakaan, vaan hyppäsi tasan sen mitä vastaan tuli. Susssu tuki ratsuaan hypyissä hyvin, eikä isompia virheitäkään tullut. Hieman lisää olisi toki voinut myödätä, mutta ei nykyinenkään myötäys huono ollut missään nimessä.

Korottelin esteitä suhteellisen nopeasti, koska isompia ongelmia ei ratsukolla tosiaan ilmestynyt. Pidensin hieman okserin puomien väliä, jotta saataisiin Euro venymään esteillä kunnolla. Maksimikorkeudella meinasi Euro alkaa hieman kaahaamaan, mutta parilla voltilla saatiin sekin kuriin ja tasaiset välit jokaiselle esteelle. Hyppypaikan ratsukko valitsi erinomaisesti ja alaskin esteeltä tultiin hyvin. Euro varoi jalkojaan aika paljon, mutta niin ettei se hyppäämistä haitannut.

Ratsukko suoriutui siis tehtävistään hyvin, joten annoin luvan aloittaa loppuverryttelyt ja lähdin itse takaisin autolleni päin.