VP:n valmennukset

VP & Hopeasointu ”Sointu”

Tänään päätettiin VP:n ja Soinnun kanssa treenata sileällä. Ratsukko lämmitteli itsekseen ja samalla kyselin VP:ltä hevosesta ja tutustuin ratsukkoon muutenkin. VP sai hyvin alkulämmittelyjen aikana ratsastettua hevosen takajalat alle ja löytyipä sieltä erinomainen muotokin!
Aloiteltiin alkulämppien jälkeen harjoitukset. Olin ottanut mukaani yhden kouluohjelman, jonka asioita ajattelin teetättää ratsukolla. Aluksi aloitettiin käyntiharjoituksilla, eli tehtiin siirtymisiä lisätyn ja keskikäynnin välillä. Pyysin myös kokoamaan keskikäyntiä, joka sujui oikein mukavasti. Käynnissä tehtiin myös avoa ja sulkua sen verran, että saatiin Sointu taipumaan vielä hippusen paremmin.

Käynnistä vaihdettiin siirtymisiin keskiravista harjoitusraviin ja takaisin. Siirtymiset olivat teräviä ja erittäin hyvin onnistuneita. Oli mukavaa valmentaa tällaista ratsukkoa, joiden yhteistyö toimi saumattomasti ja tehtävät tehtiin kyselemättä!

Vaihdettiin askellajiksi laukka ja tehtiin keski- ja harjoituslaukan sisällä siirtymisiä. Nekin onnistuivat – yllätys, yllätys – erinomaisesti! Siirtymisten jälkeen harjoiteltiinkin sitten vastalaukkaa kahdeksikolla, sekä kiemurauralla. Ensin meinasi Soinnulla vaihtua automaattisesti laukka, mutta toisella kerralla ratsu jo tajusi, että kappas, mennäänkin näin!

Vastalaukankin onnistuessa hyvin otettiin vielä loppuun väistöjä jokaisessa askellajissa. Vähän meinasi välillä perä jäädä matkasta, mutta se oli nopeasti korjattu ja todella huomaamattomalla liikkeellä VP:n toimesta. Hyvä että ehdin edes mainita asiasta, kun hevonen oli suora ja tehtävä suoritettiin moitteettomasti!
VP ratsasti hevostaan pehmeästi ja lähes huomaamattomilla avuilla, eikä hevosestakaan pahaa sana löytynyt. Parivaljakon yhteistyö oli täydellisyyttä hipovaa ja heistä huomasi, että molemmat pitivät hommasta.

*****

Saavuin uudestaan seuraavana päivänä valmentamaan VP:tä ja Sointua. Tällä kertaa tosin lajina esteet. Ajattelin, että harjoiteltaisiin esteitä kaarevilla urilla, sekä parilla tiukemmalla käännöksellä, joten aloin rakentaa rataa maneesiin. Aluksi pari pystyä, kaksiosainen pystysarja, yksittäinen pysty, taas kaksiosainen sarja ja vielä kolme yksittäistä pystyä. Ensimmäiselle esteelle käännyttiin vähän ennen kulmaa, siitä rata kaarsi lievästi oikealle, jonka jälkeen toisen esteen jälkeen jyrkästi vasemmalle sarjalle ja siitä taas loivasti kohti lähtöpäädyn lyhyttä sivua. Kolme metriä ennen uraa tiukka oikea, kuten myös esteen jälkeenkin, jonka jälkeen kahden viimeisen pystyn yli uran sisäpuolelta.

Ratsukko oli hoitanut alkulämmittelyt sillä välin, kun minä rakentelin rataa, joten päästiin aloittamaan hypyt heti. Otettiin tosin ensin Muutamat lämmittely hypyt yksittäisillä esteillä, jonka jälkeen päästin ratsukon hyppäämään rataa.
”Pidätä sitä vähän enemmän seuraavalla sarjalla, niin ei tule niin tiukkaa väliä”, huikkasin, kun ratsukolla meinasi olla lieviä ongelmia sopia ensimmäisen sarjan väleihin ja käännöksetkään eivät liukuisi niin pitkiksi. VP pidätti juuri oikeassa kohdassa seuraavalla sarjalla ja hevosen askeleet saatiin sopimaan oikein kivasti esteiden väliin, sekä käännöksetkin alkoivat sujumaan paremmin. VP ratsasti sointua jälleen kerran pehmeästi ja pysyi hypyissä erinomaisesti mukana. Korottelin esteitä sopivin välein ja ratsukon työskentely ei kärsinyt missään vaiheessa. Aina hypättiin oikealta kohdalta ja laskeuduttiin erinomaisesti.

Esteitä ei korotettu maksimikorkeuteen asti, koska nyt oli lähinnä tarkoitus keskittyä niihin kaareviin uriin ja tiukkoihin käännöksiin. Hienojen suoritusten jälkeen annoin luvan aloittaa loppuverryttelyt ja jäin odottelemaan maneesiin, koska seuraavana oli vuorossa VP Lisan kanssa ja tarkoitus oli treenata samaa tehtävää.

 ****

VP & Mörkövaaran Loviisa ”Lisa”

VP ja Lisa pääsi treenaamaan puomeille ja kavalleteille rytmiä. Pyörittelin puomeja pitkälle sivulle, uran sisäpuolelle ravipuomeiksi, sekä molempiin päihin kaarevalle linjalle kolme puomia, jotka ylitettäisiin ravissa ja laukassa. Lisäksi vielä vähän sisemmäs kolme kavallettia samalla idealla. Alkulämmittelyt ratsukko hoitikin jälleen kerran itsenäisesti, jolloin pääsin seurailemaan ratsukon työskentelyä.
Lisa oli aluksi tehtäviä aloittaessa erittäin mukavan näköinen ja toimi hyvin. Vähän meinasi olla virtaa hevosella liikaa, mutta VP työsti tamman ravin oikein mukavaksi ja puomien yli päästiin kompuroimatta hyvällä rytmillä. Lisa nosteli jalkansa oikein tarmokkaasti yli puomeista ja kuunteli ratsastajaansa parhaimman kykynsä mukaan.

Ravista vaihdettiin laukkaan ja tässä vaiheessa Lisa kuumeni älyttömästi. Ensimmäisellä kerralla puomeja mentäessä tamma lähinnä hyppäsi jokaisen puomin yli, joten käskin pysyttelemään pois puomeilta niin kauan, kun hevonen ei ollut nätissä laukassa. Jonkin aikaa siihen meni, että VP sai hevosen takaisin hanskaan kunnolla, jolloin annoin luvan aloittaa puomit myös laukassa. Välillä meinasi Lisa edelleen lähteä tykittämään turhan lujaa, mutta äkkiä ratsastaja sai hevosen haltuun ja edettiin rauhallista ja mukavaa laukkaa.

Välikäyntien jälkeen otettiin vielä tehtävät toiseen suuntaan ja tamma oli huomattavasti rauhoittunut. Aloitettiin puomien ja kavallettien meneminen taas ensin ravissa, jonka jälkeen vaihdettiin laukalle. Puomit eivät enää kolisseet, niin kuin edellisellä kierroksella ja ratsukko eteni koko ajan tasaisessa tahdissa. Rauhallisuuden ja rytmin löydyttyä otettiin vielä muutama kierros puomeja ja kavalletteja, jonka jälkeen ratsukko aloitti loppuverryttelyt ja poistuin maneesista.

****

Odottelin hetken maneesissa Soinnun ja VP:n valmennuksen jälkeen laskien esteet samalla matalammalle, jotta ratsastaja ehti hakea itselleen toisen hevosen alle. Ratsukko saapui maneesiin ja VP kipusi tammansa selkään. Ratsukko aloitti alkulämmittelyt käynnissä ja ratsastaja taivutteli hevostaan rennoksi, vaikka tamma olikin kuumumassa koko ajan enemmän ja enemmän nähtyään esteet. Alkuverryttelit sileällä suoritettiin oikein kivan näköisesti, vaikka VP saikin pidätellä hevostaan melko paljon. Lisa saatiin kuitenkin ainakin sileällä hallintaan ja otettin pari lämmittelyhyppyä, josta tamma innostui totaalisesti.
”Anna sen laukata uraa pitkin muutama kierros, että purkaa pahimmat pöllöilyt pois”, sanoin ja seurasin ratsukkoa katseellani.
”Noni, kokeillaas uusiksi. Tuu noi kaks viimeistä pystyä siitä uran viereltä.” VP teki työtä käskettyä ja Lisakin tuntui olevan jo paremmin kuulolla, joten alettiin treenaamaan rataa.
”Pidätä, pidätä, pidätä, päästä!” Tätä lausetta tulikin itseasiassa aika monesti käytettyä, mutta saatiin kuitenkin tamma sopimaan väleihin ja kääntymäänkin oikein kivasti.

Korottelin esteitä taas pikkuhiljaa ja pian alkoikin ilmestyä ongelmia. Lisa päätti, että hän ei enää jaksa hissutella, vaan alkoi kieltää sarjoille.
”Uusiksi ja napauta raipalla juuri ennen hyppyä. Kanna vaikka se hevonen niistä esteistä yli, jos ei muuta!” neuvoin ja tarkoitin toki jälkimmäisen lauseen kuvainnollisena.
”Raippa ei missään nimessä oo rankaisuväline. Ei tarvi lyödä, vaan napauta nätisti”, neuvoin taas ja niin Lisa ja VP meni esteistä yli kyselemättä. Raipasta ei toki Lisa tykännyt ja sitä vastaan piti vähän protestoida pienellä pukilla.

Muutaman virheettömän suorituksen jälkeen sai Lisa ja VP aloittaa loppuverryttelyt, kun itse aloin kerätä esteitä pois. Ratsukko suoriutui ongelmista huolimatta hyvin.

Sussun valmennukset

Tappurainen

Tänään päätettiin Sussun ja Takun kanssa tehdä suhteellisen simppeliä harjoitusta, jossa ori ei kuitenkaan saanut painella täysiä. Kasasin pituushalkaisijalle ensin innarin, siitä yhden laukka-askeleen päähän okserin ja okserista edettiin yhdellä laukka-askeleella taas innarille. Esteitä kasatessa Sussu lämmitteli ratsunsa ja sen jälkeen alettiin ottaa ensimmäisiä hyppyjä.
Aloitettiin ensin pelkällä okserilla, jotta ratsukko sai taas hieman tuntumaa esteillä ennen, kuin lisättäisiin kaikki esteet mukaan. Muutaman esteen korotuksen ja onnistuneiden hyppyjen jälkeen nostin innaritkin mukaan. Sussu sai sovitettua Takun hyvin esteiden väliin ja sovittiin, että otetaan vielä lopuksi maksimikorkeudella muutamat hypyt, tosin innarit muutettaisiin pelkiksi pystyiksi.
Viimeisetkin hypyt onnistuivat oikein loistavasti, joten käskin Sussun taputtaa hevostaan ja aloittaa loppuverkat.

Sarastus

Takun jälkeen Sussulle tuotiin Sara, joten jatkettiin edelleen esteiden merkeissä. Tosin tällä kertaa treenattaisiinkin rataa. Rakensin tallityöntekijän kanssa nopeasti radan sillä välin maneesiin, kun Sussu lämmitteli Saraa. Ratsukon yhteistyö näytti oikein mukavalta ja pian päästiinkin aloittamaan hypyt.
Käskin antaa hieman lisää ohjaa tammalle, jolloin se olisi hieman rennompi ja ei olisi kaula aivan rullalla. Sara rentoutui kivasti ja hyppäsi oikein mukavasti. Pari huolimattomuusvirhettä tuli hyppyjen aikana, mutta korkeammilla esteillä nekin jäi pois. Sussu ratsasti hevostaan pehmeästi ja näytti siltä, että molemmat nautti hommasta äärimmäisen paljon.
Ratsukon suoritukset olivat tasaisen hyviä ja tällaista ratsukkoa oli miellyttävä valmentaa! Varsinkin, kun ohjeet meni perille ongelmitta ja jos jotain ei ymmärretty, niin ratsastaja pyysi selvennystä asiaan.

Staffan

Piaffea, passagea ja laukanvaihtoja. Toki aluksi Sussu sai läpiratsastaa hevosensa ihan rauhassa ja kommentoin aina väliin, jos oli jotain, mitä voisi tehdä eri tavalla. Fansu oli aluksi todellakin hieman varovainen, joten käskin kannustaa sitä etenemään reippaammin kaikissa askellajeissa. Neuvoin myös Sussua antamaan ihan vähän lisää ohjaa, koska ori jännittämään niskansa erittäin korkealle. Pikkuhiljaa Fansu rentoutui ja oli paljon rohkeampi ja letkeämpi, joten päästiin aloittamaan nuo kolme alussa mainittua liikettä. Ori vastasi reippaasti ratsastajansa apuihin ja vaihdot onnistuivat erittäin kivasti. Aluksi toki vaihdot tehdiin pidemmällä välillä, mutta ratsukko teki vaihtoja joka askeleella. Välillä käskin antaa Fansun laukata ihan vain urallakin, koska ikinä ei kannattanut liian kauaa hinkata samaa asiaa.
Passage ja piaffekin onnistuivat oikein näppärästi, kuten myös vaihdot näiden välillä. Muutamien onnistuneiden suoritusten jälkeen otettiin vielä parit laukanvaihdot loppuun ja annoin luvan aloitella loppuverkat.

Pirunkorven Luovi

Luovi ja Sussu saisi käydä tänään läpi oikeastaan kaikkia liikkeitä, joita vaadittiin vaativassa B:ssä, eli käytännössä harjoiteltiin yhtä kouluohjelmista. Sanoin, että tänään pyrkisin olemaan mahdollisimman hiljaa ja korjaisin vain silloin, jos ratsastaja itse ei huomaisi. Toki ohjasin ratsastusta sen verran, että kerroin aina seuraavan liikkeen.
Alkulämmittelyt oli jo hoidettu, joten aloitettiin heti. Toki aluksi kootussa laukassa tervehdykseen ja siitä harjoitusravissa eteenpäin. Huikkailin liikkeitä sitä mukaa, kun edellinen lähestyi loppuaan ja Sussun ratsastus oli oikein hyvän näköistä. Käskin kuitenkin avata polvea hieman ja rentouttaa käsiä. Ratsastajalla oli sama ongelma kuin minulla harteidensa kanssa, eli hän jännitti niitä melkoisesti välillä. Ohjelma saatiin käytyä läpi ja kysyin, oliko Sussu huomannut jotain, mikä oli jäänyt korjaamatta. Ratsastaja mainitsi, että siirtymiset olivat hieman puolivillaisia, joten otettiin vielä valmennuksen loppupuolella muutamia siirtymisiä, jotta saatiin ne teräväksi ja hyvännäköiseksi.

Mixed Snowbear

Olin rakennellut maneesiin jälleen kerran esteradan. Tällä kertaa olin ottanut mallia Power Cupin aluekarsinnan uusintaradasta. Sussu lämmitteli ensin ratsunsa sileällä, jonka jälkeen otettiin pari kertaa lämmittelyhyppyjä ennen tositoimiin ryhtymistä.
Ratsukko suoriutui mukavasti jo matalilla esteillä, joten korottelin esteitä pikkuhiljaa kohti maksimikorkeutta. Mitä enemmän korkeutta tuli lisää, sitä enemmän Berry panosti hyppyihin. Sussu pysyi erinomaisesti hyppyjen mukana, paitsi kerran, kun ratsastaja pääsi maistelemaan maneesin hiekkaa tamman kieltäessä esteelle. Nopeasti oli kuitenkin hevonen kiinni ja ratsastaja takaisin selässä ja eikun uusiksi. Tällä kertaa käskin näpäyttää raipalla juuri ennen estettä, jotta Berry menisi yli ja niinhän se menikin! Otetiin vielä muutaman kerran uusiksi rata maksimikorkeudella ja sitten saikin ratsukko aloittaa loppuverryttelyt.
Hypyt onnistuivat erinomaisesti. Sussu oli jämäkkä, mutta pehmeä ratsastaja, jolla ei ollut mitään ongelmaa pysyä hypyissä mukana isoillakaan korkeuksilla.