VP - sukuselvitys & pk-merkintä

PK-merkintä

Oltiin VP:n kanssa laiteltu viestiä jokin aika sitten, että menisin hoitamaan Lehmuksen tänään, koska muilla oli kiireitä. Olin innoissani uuteen hevoseen tutustumisesta, joten lähdin jo hyvissä ajoin aamulla tallille, jotta ehtisin kunnolla tutustua tammaan.

Tallilla vastassa oli oikein nätti tamma, josta kävi heti ilmi, että se rakastaa huomiota. Vein Lehmuksen tarhasta sisälle pienen rapsutushetken jälkeen ja koko matkan rautias töni minua kerjäten lisää rapsutuksia. Naurahdin pienesti tammalle ennen kuin päästin sen karsinaan ja lähdin hakemaan harjoja.
Aloitin harjaamisen verkkaisin ja pitkin vedoin ja rautiaasta näki, että se nautti käsittelystä erittäin paljon. Päätin siis suorittaa harjauksen oikein pitkän kaavan mukaan ja käytin kaikkia mahdollisia harjoja, mitä neidin harjakassista löytyi. Toki myös välillä piti pysähtyä rapsuttelemaan Lehmuksen otsaa, kun se siitä näytti niin paljon pitävän.

Olin ensin ajatellut, että menisimme maneesiin tekemään puomitehtäviä, mutta ilman ollessa kaunis ja kuulas, päädyinkin lähtemään maastoon, vaikka reitit olivatkin tuntemattomat. VP oli kuitenkin kertonut, että reitti on selvästi merkitty, sen mukaan minkä mittainen matka oli kyseessä, joten luottavaisin mielin ohjasin rautiaan ratsuni pois tallin pihasta.
Metsässä Lehmus asteli eteenpäin varmasti ja rauhallisesti. Hetken kävelyn jälkeen annoin tammalle pohkeet merkiksi raviin siirtymisestä ja siirtymä sujui erittäin kivasti! Ravasimme kaikessa rauhassa eteenpäin, kunnes eteemme avautui pitkä suora, joka totta kai tarkoitti laukkapohkeita.
Lehmus siirtyi pehmeästi laukkaan ja ei edes säpsähtänyt, kun vierestämme lähti pupu juoksemaan poispäin.

Laukkapätkän jälkeen hidastin raviin ja ohjasin tamman kohti kotitallia. Ravasimme vielä jonkin aikaa, kunnes alkoi kauempaa pilkistää tallirakennus puiden välistä, jolloin hidastin käyntiin ja annoin Lehmuksen kävellä kaikessa rauhassa pitkin ohjin tallipihaan.

VP oli käskenyt viedä Lehmuksen takaisin tarhaan, joten hoidin sen tallissa ulosvientikuntoon ja vietin tarhassa vielä lyhyen rapsutteluhetken neidin kanssa, jonka jälkeen huikkasin tallin puolelle heipat ja suuntasin kohti omaa talliani.

Sukuselvitys

i. Lehmuskulkija on vähän sellainen kaiken nähnyt ja kokenut hevonen. Se on omistajansa kanssa pyörinyt, jos jonkinlaisissa kissanristiäisissä ja onkin luonteeltaan hyvin varma ja peloton tapaus. Lehmuskulkija on kisannut kenttä-, este- ja kouluratsastuksessa ja menestynytkin oikein mukavasti. Jälkeläisiä orilla on 12 kappaletta, joista jokainen on saanut osansa isän hyvistä liikkeistä ja hermojen lujuudesta.

ii.  Sielunvaeltaja on vesikammoinen kouluratsu, jonka kanssa kisamenestys on ollut ja on edelleenkin riippuvaista säästä. Kun aurinko paistaa ja on nätti ilma, ori on erittäin hieno ratsu, jolta löytyy liikettä aina vaativaan a:han asti. Sateella taas Sielunvaeltaja näyttää siltä, ettei se selviäisi edes helpon c:n ohjelmasta puhtaasti. Muuten luonteeltaan ori on oikein leppoisa ja mukava tapaus, varsinkin hoitaessa. 

Kahdeksalle jälkeläiselleen Sielunvaeltaja on periyttänyt korrektia rakennettaan.

iii. Voimatkaaja oli komea kuin satuprinssi ja liikettäkin löytyi, vaikka muille jakaa. Ori oli koko ikänsä saman omistajan omistuksessa ja kisasi erinomaisin tuloksin esteitä, kenttää ja koulua. Luonteeltaan Voimatkaaja oli yritteliäs ja kuuliainen hevonen, joka rakasti olla huomion keskipisteenä. Jälkeläisiä orilta jäi jälkeen vain vaivaiset kolme kappaletta, koska ori menehtyi 8-vuotiaana yhdellä karkureissullaan upotessaan suohon.

iie. Tummasielu on nimensä mukaisesti sielultaan tumma. Sitä ei oikeastaan kiinnosta mikään tai kukaan, mutta kyllä se kuitenkin käsittelyn ja ratsastuksenkin hyväksyy. Kentällä se ei viihdy pyörimässä, jonka takia Tummasielu onkin toiminut omistajansa maastopuksuttimena. Kisatuloksiakaan ei tammalla ole, juurikin sen takia, ettei mikään ole oikein kiinnostanut ja ei se mikään liikehienouskaan ole koskaan ollut. Jälkeläisiä tammalla ei ole kuin yksi, joka sitten olikin emänsä vastakohta.

ie. Lehmuskeiju on vaativa hevonen, joka on tarkka ratsastajastaan. Voisi jopa sanoa, että se on yhden ihmisen hevonen ja onneksi sille on löytynyt se oma ihminen, joka saa Lehmuskeijusta sen erittäin hienon puolen esille. Tamma on kiertänyt Lehmuskulkijan lailla, vaikka minkälaisissa kissanristiäisissä ja on kahminut palkintoja vaikka kuinka paljon myös ihan ratsastuskisoissakin. Neljälle jälkeläiselleen Lehmuskeiju on periyttänyt erinomaisia liikkeitään ja rakennettaan.

iei. Lehtikieltäjä on varsasta asti ollut hieman hermoja raastava tapaus. Se temppuilee minkä ehtii, mutta osaa se toki vakavastikin asioihin suhtautua, varsinkin kisoissa. Este- ja kouluradoilla mukavasti pärjännyt ori pistääkin sitten yleensä kotitreeneissä homman ranttaliksi ja välillä jo valmentajatkin ovat sanoneet, että ei enää ikinä tätä hevosta. Omistaja kuitenkin hevosestaan pitää ja onhan sillä oikein hienot liikkeet, sekä erinomainen rakenne, jonka takia sillä jälkeläisiäkin löytyy 15 kappaletta.

iee. Viherkeiju on perso herkuille ja taitaapa se vähän tammassakin näkyä, kun tuppaa herkästi pyöristymään. Onneksi omistaja kuitenkin tarjoaa sille monipuolista tekemistä ja estekisoihinkin he treenaavat ahkerasti. Viherkeiju on yritteliäs ja reipas tamma, jonka kanssa on kyllä mielekäs työskennellä. Jälkeläisiä vaaleanrautiaalla ei ole kuin yksi, koska omistaja on halunnut keskittyä tamman kanssa kisaamiseen ja treenaamiseen, jolloin ei enemmälti varsoille ole aikaa ollut.

e. Talvenneito on aina ollut nopea oppimaan, niin hyvässä, kuin pahassakin. Se myös rakastaa kaikkia, joka on välillä vähän huonokin juttu. Tamma kun ei tajua olevansa iso hevonen ja se ei todellakaan syliin mahdu. Nykyään sille onneksi riittää, että työntää päänsä syliin rapsuteltavaksi. Talvenneito on kisannut vähän joka lajissa, koska omistaja on kaikkea halunnut kokeilla ja ovathan he pärjänneetkin oikein mukavasti lajissa kuin lajissa. Jälkeläisiä Talvenneidolla on kaksi kappaletta, jotka ovat emänsä lailla moniosaajia.

ei. Pakkasukko on määrätietoinen ja itsevarma ori, joka ei siedä kuin tietynlaista käytöstä niin ihmisiltä, kuin hevosiltakin. Laumassa ori on se, jota kaikki kunnioittaa ja varoo suututtamasta, koska tällöin ihan varmasti kiusanhenki saa sellaiset lähdöt, että muistaa loppuelämänsä. Ihmisillekin tehdään hyvin selväksi, jos jokin ei miellytä. Ratsuna Pakkasukko on pilkun tarkka ja vaatii erittäin tasaista ratsastusta, jotta siitä saadaan kaikki parhaimmat puolet esille. Jälkeläisiä orilla on huimat 24 kappaletta!

eii. Hallanturma on monen mielestä tylsä hevonen, vaikka erinomaiset liikkeet ja rakenne siltä löytyykin. Ori on niin täydellinen suomenhevosen perikuva, kun vaan olla ja voi. Se on ratsastaessa tasainen, mutta hieman jyräävä ja ihan kiva ratsu muuten. Esteillä hieman laiska, kuten myös kouluratsastuksessa. Hallanturmalla ollaan muutamissa kisoissa käyty, mutta ei se menestys ole päätä huimannut, kun ei hevosesta mitään kovin erikoista irti saa. Jälkeläisiä orilla on seitsemän kappaletta, jotka ovat onnekseen perineet isältään vain erinomaista rakennetta.

eie. Kuurankukka on hoitaessa kiukkuinen tapaus, joten yleensä se hoidetaankin aikuisten toimesta ja hoitopaikalla molemmin puolin kiinnitettynä. Kuurankukka toimii siis ratsastuskouluna opetushevosena ja ratsuna se onkin oikein pätevä kampe, vaikka hoitaessa onkin vaikea. Toki töitä saa tamman kanssa tehdä, mutta mukava ratsu se silti on. Ratsastuskoulu-uran takia Kuurankukalla ei ole kuin yksi jälkeläinen, joka on menestynyt oikein mukavasti koulu-, este- ja kenttäratsastuksen saralla.

ee. Lumineitonen kerää helposti energiaa yhdestäkin vapaapäivästä ja uusilla paikoilla se on kuin hyrrä. Itse kisatilanteessa se onneksi osaa rauhoittua ja panostaa suoritukseen täysillä. Tammalla kisataankin koulu-, este- ja kenttäratsastuksessa ja kaikissa lajeissa se on pärjännyt oikein mukavasti. Lumineitosella on varsoja vain kaksi kappaletta, mutta sitäkin hienompia ja menestyneempiä ne ovat.

eei. Lumituisku on itsepäinen ja määrätietoinen ori. Jotain kun se päättää, niin niin myös tapahtuu, joten joskus saattaa ratsastaminen orilla olla tuskaa. 14 jälkeläisen epäonneksi ovat nekin saaneet osansa isänsä jääräpäisyydestä, mutta myös onnekseen rakenteesta.
Lumituiskun kanssa on käyty myös pyörähtämässä kisaradoilla useampaankin otteeseen. Tosin menestys on ollut erittäin vaihtelevaa orin jääräpäisyyden takia. Se saattaa ihan hyvin kesken esteradan päättää, että tämä oli muuten tässä ja pysähtyä niille sijoilleen.

eee. Valkolakka on varma ja mukava tamma. Sitä pystyy hoitamaan ja ratsastamaan kuka tahansa vauvasta vaariin ja se kantaa jokaisen ratsastajansa ylpeänä ja turvallisesti. Sen omistaja onkin alkanut menemään tammalla ilman varusteita, koska hevonen kuuntelee niin tarkkaan ratsastajaansa. Kisoissa toki on normaalit varusteet päällä, mutta tällöinkin Valkolakka luottaa 100 prosenttisesti ratsastajansa valintoihin ja noudattaa käskyjä kyselemättä. Jälkeläisiä tammalla on viisi kappaletta.

PJ - sukuselvitys

Muistiharha
I. Timonen on tummanrautias, 170 senttimetrinen kouluratojen konkari. Luonteeltaan se on jääräpäinen hevonen, joka myös käyttää kokoaan hyväkseen, jos käsittelijänä epävarma henkilö. Ratsuna kuitenkin päättäväisen ratsastajan kanssa erittäin mukava tapaus, jolta löytyy liikettäkin erittäin hyvin. Kuudelle jälkeläiselleen ori on periyttänyt erinomaista rakennettaan, sekä oikein mukavia liikkeitä.

II. Lasileuka on herkkä ja vaativa kouluhevonen, jonka kanssa on pärjätty melko vaihtelevallakin menestyksellä. Hienoimmillaan musta, 169 senttinen ori lumoaa kaikki ja pahimmillaan se taas saa kaikki kauhun valtaan. Yleisesti ottaen se on kuitenkin käsiteltävissä ja ratsunakin toimii suhteellisen moitteettomasti, kunhan ei ole älytöntä määrää kiimaisia tammoja lähellä, jolloin orin pää menee auttamattomasti sekaisin.

III. Sinisiipi on taas jälkeläisensä Lasileuan vastakohta. Se on yritteliäs ja erittäin kiltti vaaleanpunarautias ori, jonka kanssa on miellyttävä työskennellä. Kouluradoillakin ori on häikäissyt tuomarit ja katselijat liikkeillään ja harva ratsastaja on voinut olla kehumatta Sinisiipeä maasta taivaaseen ratsastuksen jälkeen. Yleisimmät kehut hevosta kohtaan ovat olleet sen herkkyys vastata apuihin ja se, että se todellakin tekee kaikkensa.
Jälkeläisilleen, joita on 12 kappaletta saatettu tähän maailmaan, ori on periyttänyt erinomaisia liikkeitään ja suurin osa myös on isänsä lailla yritteliäs ja kiltti kouluratojen tähti.

IIE. Kolttonen on musta ja suurikokoinen tamma. Luonteeltaan se on energinen ja tamma isolla T:llä, jonka takia kisatulokset ovat erittäinkin vaihtelevia, koska tamma on kuin tuuliviiri ja silloin kun sitä ei kiinnosta, niin sitä ei myöskään kiinnosta.
Jälkeläisiä tammalla ei ole kuin yksi, joka sitten onkin perinyt emänsä haastavuuden ja toki myös värin ja suuren koon.

IE. Neiti Etsivä on erittäin kaunis punarautias tamma, joka on luonteeltaan tasainen ja ratsunakin kuuliainen hevonen. Sen selkään uskaltaa laittaa kenet tahansa ja moni pikkuinen onkin tutustunut ratsastuksen ihmeelliseen maailmaan tämän neidin selästä.
Jälkeläisiä Neiti Etsivällä on kolme kappaletta, joista jokaisesta on kuoriutunut erittäin mukavia kouluhevosia.

IEI. Karamellihaave on toiminut omistajansa maastopuksuttimena, koska yleisesti ottaen ori on laiska ja yhteistyöhaluton hevonen, joka nauttii kaikista eniten rauhallisista maastoreissuista. Toki vauhtiakin tästä herrasta löytyy, mutta yleisimmin sen näkee löntystelemässä maastossa pitkillä ohjilla kaikessa rauhassa.
Jälkeläisiä orilla ei ole kuin yksi.

IEE. Ylva on reipas ja leikkisä punarautias tamma, jolla on jatkuvasti pilke silmäkulmassa. Varsinkin tarhasta hakiessa saatat joutua yrittämään kerran, jos toisenkin saada tamman kiinni. Se on erittäin ketterä ja nopea liikkeistään, jonka takia se kyllä pääsee karkaamaan, jos se vain tahtoo. Kouluradalla se etenee energisesti ja sen askellajit ovat erinomaiset.

E. Meirami on siro, punarautias tamma, joka osaa ottaa asiat rennosti ja ei säiky oikeastaan mitään. Sen kanssa on miellyttävä treenata, koska Meirami on reipas ja avuille herkkä ratsu, sekä yritteliäisyyttäkin löytyy. Kisoissa Meirami panostaa ihan kaiken ja osaapa se myös esiintyäkin erinomaisesti.
Jälkeläisiä Meiramilla on kaksi kappaletta ja onnekseen varsat ovat perineet emänsä luonteen.

EI. Pisarapakkanen on voikko, erittäin voimakas ja kuumuva ori, joka kuitenkin on myös yhtä aikaa kiltti. Selkään täytyy laittaa ratsastaja, joka osaa lukea hevosta, sekä ei säikähdä, jos se yhtäkkiä ottaakin muutaman rivakamman askeleen.
Pisarapakkasella jälkeläisiä on 16 kappaletta ja jokainen niistä on omalla tavallaan hieno. Toki kaikki eivät ole kouluradoilla pärjänneet, mutta ovat kuitenkin erinomaisia yksilöitä omalla sarallaan esimerkiksi tuntihevosena.

EII. Remus on jälkeläisensä lailla voikko ja noin 2/3 orin 13 jälkeläisestä onkin voikko. Energinen ori on loistanut kouluradoilla, mutta toki pieniä kolhujakin uralla on ollut säikkymisen takia. Nykyään sen säikkymiset ei kuitenkaan enää mitään suuria ole, mutta säpsyy kuitenkin yhtäkkisiä ääniä ja liehuvia asioita.

EIE. Matleena on siinä mielessä ristiriitainen tapaus, että se on kuumuva ja kädelle painava, vaikka onkin suustaan herkkä. Esteitä ei rautiaalla tammalla oikeastaan koskaan hypätä, koska varsinkin silloin se alkaa kiukkuilemaan, jos ote suusta on neidin mielestä liian kova, vaikka yrittäisi vain tarjota tarvittavan tuen hypyissä. Sileällä taas Matleena on suhteellisen miellyttävä tapaus, vaikka vauhtia löytyykin.
Ainoalle jälkeläiselleen se on valitettavasti periyttänyt kuumuvaa luonnettaan, mutta on Pisarapakkanen kuitenkin onneksi myös liikkeitä perinyt emältään.

EE. Onerva on haaveileva ja aika keskittymiskyvytön tapaus, jolloin tummanpunarautiaalle saa jatkuvasti olla muistuttamassa, että jotain oltiin tekemässä. Kisoissakin tamma on pyörinyt ja pyörii edelleen, mutta ei menestys hääviä ole ollut. Radat on toki päästy alusta loppuun, mutta pisteet eivät kovin kummoiset ole olleet.

EEI. Darius on kuuliainen, mutta hieman kömpelö ori, joka vaatii pitkät alkuverryttelyt, jotta saadaan paketti kasaan. Tämän takia mustan orin kanssa tulee olla hyvissä ajoin kisapaikalla, että ehtii saada hevosen kunnolla lämpimäksi, takajalat tallista mukaan ja kilometrikaulakin lyhemmäksi. Paketin ollessa kasassa Darius on oikeinkin mukava liikkeinen hevonen.

EEE. Martina on siro, mutta kuitenkin sähäkkä ja ketterä rautias tamma, joka on suurimman osan palkinnoistaan kahminut esteillä. Tamma on myös melko levoton, jonka takia sitä ei kovinkaan monesti ole kouluradoilla nähty, koska tammalla ei riitä yksinkertaisesti mielenkiinto pikkutarkkaan hinkuttamiseen, vaan tarjolla täytyy olla vauhtia ja ”vaaratilanteita”.
Jälkeläisiä tammalla on kolme kappaletta, jotka ovat emältään oikein mukavaa rakennetta ja suhteellisen kivaa luonnettakin perinyt.

Susiraja - este- ja valjakkovalmennus

Fiktion Kalmia ”Kaali” – estevalmennus

Olin saapunut tallille hieman ajoissa ja huomasin kentän olevan tyhjä, joten suuntasin suoraan sinne ja aloitin radan rakentamisen.
Ensimmäisenä laitoin suoralle linjalle, pitkän sivun sisäpuolelle kaksi pystyä, joilta oli tarkoitus mennä kohti lyhyttä sivua ja ennen kulmaa kääntyä suhteellisen tiukasti vasemmalle okserille, mistä jatkettiin loivasti oikealle kaartaen ensimmäiselle sarjalle. Sarjan ensimmäinen este oli pysty ja toinen okseri. Okserin jälkeen ratsastettiin lyhyelle sivulle ja kulman jälkeen koko rata leikkaa-uralla oli ensin alkupäässä pysty, jonka alla vesimatto ja loppupäässä ihan simppeli pysty.
Pystyltä kaarrettiin vasemmalle ja sieltä löytyi toisen pitkän sivun sisäpuolelta toinen sarja, jossa ensimmäinen osa oli okseri ja toinen pysty. Tämän jälkeen vielä pikkumutka lyhyellä sivulla, josta puolesta välistä kaartaen vasemmalle pystyn yli pitkälle sivulle ja sieltä viimeisen pystyn yli.

Radan rakentamisen aikana ratsukkokin oli saapunut kentälle ja oli juuri alkuverryttelyjen loppupuolella. Ratsastaja kertoili tammasta jonkun verran, minkä keskittymiseltään ehti ja käskin heitä aloittaa hyppäämisen. Ensin laitoin ratsukon hyppäämään rataa osissa ja katsoin samalla ratsukon työskentelyä.
”Anna sille vähän enemmän tilaa hypätä, niin se pääsee vähän paremmin venymään siinä okserilla”, huikkasin. Toisella kerralla ratsastaja uskalsi antaa vähän enemmän ohjaa tammalle, jolloin se venyi esteen yli erinomaisesti käyttäen selkäänsä juuri oikein.

Käytiin vielä kertaalleen läpi esteiden järjestys, jonka jälkeen ratsukko alkoi hyppäämään rataa kokonaisena. Nyt kun tamma sai tarpeeksi tilaa hyppyihinsä ja ratsastaja ei yrittänyt liikaa sitä jarrutella, kaikki sujui oikein kivasti. Pari puomia tuli vielä alas, kun ratsastaja meinasi hieman jäädä hypyissä jälkeen, mutta pienellä parilla ponnistuspuomilla sekin saatiin ratkaistua.
Vesiesteelläkin Kaali hyppäsi reippaasti ja siitä huomasi, kuinka se rakasti hyppäämistä! Ratsastajakin toimi tamman kanssa hyvin yhteen varsinkin sen jälkeen, kun saatiin turha rajoittaminen pois. Rata sujui loppuvaiheessa todella hyvin ja useamman onnistuneen suorituksen jälkeen ratsukko aloitti loppuverkat.

Fiktion Kalmia ”Kaali” – valjakkovalmennus

Toissa päivänä valmensin Kaalia esteiden muodossa, mutta tänään oli tarkoitus vaihtaa lajia ja treenata hieman valjakkoajoa. Kaali ilmestyi kärryineen ja ohjastajineen kentälle ja ohjastaja kertoi heidän käyneen maastossa lämmittelemässä, joten päästiin saman tien hommiin. Toki ensin täytyi tehdä pieni tehtävärata, joten hain kartioita ja tein niistä seitsemän porttia kentälle.

Aloitimme ensin käynnissä, jolloin valjakko sai tuntumaa tehtäviin ja ohjastajakin pystyi katsomaan sopivat tiet heille.  Hieman muokkasin vielä porttien leveyttä, jotta tehtävä ei aluksi olisi niin vaikea. Käynnissä valjakko suoriutui hyvin, joten päätettiin melko nopeasti siirtyä raviin.
Ravissakin valjakko suoriutui tehtävästä hyvin, joten päädyimme hieman kaventamaan portteja, jolloin saataisiin haastetta tehtävään.

Päätin vielä lisätä porttien lisäksi puomeista tehtyjä kulmatehtäviä, jotta ei homma kävisi aivan tylsäksi. Aluksi meinasi mennä käännökset huti ja kulmatehtävät vaativat useamman toiston, että ne saatiin sujumaan. Toki groomia ei tällä hetkellä ollut matkassa, mutta silti niistä selvittiin loppujen lopuksi hyvin. Kaali kuunteli ohjastajaansa erinomaisesti ja raviosuuden loppua kohden tehtävät alkoivat sujua koko ajan paremmin ja paremmin. Toki aiemmin sattui muutama kartion yliajo, mutta kukaan ei ole täydellinen!

Lopuksi valjakko halusi vielä suorittaa radan ilman kulmatehtäviä laukassa, joten ei kun hommiin! Aluksi Kaali meinasi olla vähän turhan vauhdikas, jonka takia kartiot ottivat osumaa, mutta ohjastaja sai kuitenkin hevosen hallintaansa ja kuunteli erittäin hyvin ohjeitani, jolloin saatiin osumat nollaan. Laukkaa varten olin toki leventänyt portit, jotta tehtävä ei olisi liian haastava.

Susiraja - koulu- ja estevalmennuksia

Kalvia ”Kölvi” - kouluvalmennus

Jälleen kerran olin ajamassa kohti Susirajaa ja tiedossa oli muutamia valmennuksia. Muita en ollutkaan valmentanut vähään aikaan, paitsi susirajalaisia, mutta heitä on kyllä todella mukava valmentaa, kun löytyy erilaisia hevosia valmennettavaksi.
Tallin parkkipaikalla nappasin paksumman takkini takapenkiltä ja lähdin kävelemään kohti kenttää, missä ratsukko olikin jo lämmittelemässä.

Tein kartioista keskelle kenttää portin, jotta siinä pystyi tekemään kaarron radan poikki. Tällä kohdalla tultaisiin keskittymään hevosen suoruuteen ja kentän päissä sitten tehtäisiin pääty-ympyrät. Kaarrosta voisi myös lähteä joko oikealle tai vasemmalle ja kulmat tulisi joka vaiheessa ratsastaa kunnolla.

Tehtävä aloitettiin käynnissä, jotta saatiin vähän tuntumaa asiaan ja kulmissa painotin ratsastamaan hevosen syvälle kulmaan.
”Vähän sisäpohkeella autat sitä pysymään siellä kulmassa. Kokeileppa pysäyttää se. Onko se suora vai meneekö kulman muotoisesti?” Höpisin ratsastajalle, joka kertoi hevosen olevan kulman muotoisesti, jolloin kehuin ja käskin jatkaa matkaa.
”Ulko-ohjalla nyt vähän suoristat sitä, noin!” neuvoin kaarrossa. Kölvi työskenteli hyvin ratsastajansa kanssa, mutta välillä meinasi vähän ylisuorittaa, joka kuitenkin korjautui pienillä avuilla.

Ravissa tehtävä sujui erittäin hyvin ja ratsukon yhteistyö oli saumatonta. Ratsukko pääsi ratsastamaan syvälle kulmiin, pääty-ympyröillä taipuminen oli erittäin hyvää molempiin suuntiin ja suoruuskin oli kaarrossa erittäin hyvä!
Muutamien toistojen jälkeen käskin nostaa laukan ennen uran kulmia ja tekemään pääty-ympyrän laukassa, sekä siirtymään laukasta raviin ympyrältä tulon ja kulman jälkeen. Siirtymät olivat tarkkoja ja hevonen pysyi rentona, sekä peräänannossa siirtymienkin jälkeen.

Kaiken kaikkiaan ratsukon yhteistyö sujui erinomaisesti ja heitä oli erittäin miellyttävä valmentaa, kun neuvot otettiin vastaan hyvin ja niitä oikeasti kuunneltiin.

Sarkasmin Ärräpää ”Ämpäri” - estevalmennus

Tänään pääsin valmentamaan Ämpäriä ratsastajansa kanssa ensimmäistä kertaa ja tarkoituksena oli treenata esteitä ja samalla esteiden välillä laukanvaihtoa.
Raahasin kentälle kahdeksan tolppaa ja kahdeksan puomia, jotta sain tehtyä pituushalkaisijalle neljä estettä poikittain, eli esteille tultiin aina pitkän sivun kautta. Ensimmäinen ja viimeinen este olivat lähes lyhyellä uralla, mutta jäi kuitenkin sen verran väliä, että ne pääsi kiertämään vielä esteen ja aidan välistä.
Tehtävässä oli tarkoituksena keskittyä suhteellisen tiukkoihin teihin, vaikka ne Ämpärille vaikuttavatkin vähän haastavia olevan ja samalla myös myötälaukkaan, koska jokaisella esteellä laukan joutui vaihtamaan.

Ratsukko lämmitteli itsenäisesti sileällä ja sillä aikaa laitoin ensimmäiseksi 40 senttiset ristikot, joilla pystyttiin aloittamaan lämmittely myös esteillä.
Käskin ratsastajaa aloittamaan esteille tulon, mutta niin että otettaisiin ensin vain ensimmäinen ja kolmas este, jotta ei heti aloitettaisi lyhyemmällä tiellä ja ratsukko saisi tuntumaa esteille. Kuten minulle oli kerrottu, Ämpäri oli hyvin laiska jalkojensa suhteen ainakin näillä matalammilla esteillä.

Korottelin esteitä pikkuhiljaa ja muutin esteet ristikosta pystyiksi, jolloin sain laitettua myös ponnistuspuomin. Ratsastaja osasi ratsastaa hevostaan hyvin ja hypyt onnistuivat suurimmaksi osaksi hyvin, vaikka edelleen oli havaittavissa laiskuutta Ämpärin jalkojen suhteen. Otettiin myös kaikki esteet mukaan, joten esteiden välikin lyheni. Ämpäri kuitenkin pysyi suhteellisen hyvässä rytmissä ja suoriutui esteistä suurimmaksi osaksi puhtaasti. Toki muutamia pudotuksia tuli, mutta ikinä ei voi olla täydellinen ja ei tarvitsekaan. Laukkakin saatiin hyvin pysymään myötälaukkana koko ajan, kun ratsastaja antoi selkeät avut hevoselle, jolloin se tiesi esteeltä laskeutuessaan, kumpaa laukkaa edettiin.

Sarkasmin Ärräpää ”Ämpäri” - estevalmennus

Toissa päivänä oli pieniä tarkkuusharjoituksia ja tänään oli tarkoituksena sitten tehdä jonkin sortin ratatreeniä. Ratsukko lämmitteli jälleen kerran itsenäisesti ja sillä välin minä rakensin radan. Kasasin kentälle kuusi estettä, joista kaksi hypättäisiin molempiin suuntiin. Radalta löytyi niin pystyjä, kuin okseri ja trippelikin. Aluksi esteet toki olivat matalia ihan lämmittelyn kannalta, mutta kyllä niitä pikkuhiljaa koroteltaisiin!

Aloitimme ihan parilla esteellä, jotta ratsukko sai taas tuntumaa esteisiin ja lisäiltiin sitten vähitellen esteitä mukaan, jotta päästäisiin hyppäämään kaikki esteet ratana.
Ämpäri eteni tasaista vauhtia, mutta laukka olisi saanut olla matkaa voittavampi ja eteneminen pikkuisen nopeampaa. Välillä näytti, että hevonen suunnitteli jäävänsä levitoimaan esteen ylle, mutta loogisesti sieltä kuitenkin joka kerta alas tultiin. Ratsastaja sai myös hieman lisää vauhtia oriin, kun muistutti hieman raipalla pohkeiden tarkoitusta.

Hieman oli hyppykohdat turhan kaukana, mutta nekin ratsastaja sai korjattua, kun asiasta huomautin. Ämpäri kuunteli ratsastajaansa hyvin ja jalatkin olivat nyt hieman paremmin mukana kuin aiemmin. Esteiden korkeuden noustessa alkoi ne jalatkin löytymään suht hyvin mukaan, eikä puomit tippuneet yhtä monesti kuin toissa päivänä.

”Väärä laukka. Tee voltti ja vaihda se”, huikkasin ja ratsukko teki työtä käskettyä. Heidän yhteistyönsä todellakin toimi, vaikka Ämpäri ei erityisemmin näköjään esteistä välittänyt. Se kuitenkin suoriutui radasta hyvin ja maksimikorkeudella jäi pudotuksetkin kokonaan unholaan. Käskin tulemaan vielä kerran ja sen jälkeen ratsukko sai aloittaa loppuravit ja -käynnit.

Lapinleimu “Leuku” – kouluvalmennus

Ämpärin valmennuksen jälkeen tuli Leuku ratsastajineen kentälle ja aloitti lämmittelyt. Siinä olikin sitten sopiva väli kerätä estetolpat ja puomit pois, sekä viedä ne varastoon. Seurailin sivusilmällä ratsukon työskentelyä, joka näytti erittäin mukavalta, vaikka Leuku vähän hapannaamalta näyttikin koko ajan.

Aloitettiin valmennus väistöillä, joihin Leuku taipui kyllä ihan hyvin ja väistöjen jälkeen lisättiin päätyihin pääty-ympyrät, joilla tuli väistättää takapää ympyrän ulkopuolelle.
”Ootteko te suorassa? Voisinko mä taputella tästä sua hartelle pitäen kädet suorassa ja ilman, et kääntysin?” kysyin ratsastajalta.
”No ei me olla”, ratsastaja naurahti. Ratsastaja pidätti hieman vasemmasta ohjasta ja piti etupohjetta hieman edessä, jotta Leuku ei pääsisi puskemaan etuosaansa kohti uraa.
”Noin! Nyt te ootte suorassa!” kehaisin.

Ravissakin väistöt sujuivat ja ratsukko pysyi tällä kertaa suorassa. Pääty-ympyröille lisäsin muutaman ravikerran jälkeen laukannoston ympyrän loppuun. Ratsastaja käsitteli hevosta nätisti ja pienin avuin, joihin Leuku reagoi erittäin hyvin ja kyseenalaistamatta.

Käskin ratsukkoa vaihtamaan suunnan ja otettiin muutama toisto käynnissä samaa tehtävää, jonka jälkeen oli aika siirtyä raviin. Ravissa meinasi taas suoruus väistössä alkaa häviämään, mutta ratsastaja ehti korjata asian ennen kuin edes asiasta huomautin.
Laukannostot olivat täsmällisiä ja laukka nousi heti ilman turhaa ravikiihdyttelyä.

Eihän Leuku mikään liikejumala ole, mutta sen työmoraalin näki erittäin selvästi, kun hevonen teki parhaimpansa suoriutuakseen tehtävistä ja varsinkin laukka näytti erittäin miellyttävältä, eikä se näyttänyt välittävän ratsastajan parista epäselvästä avusta, mikä on erittäin hyvä!

Susiraja & Savusurmia - koulu- & estevalmennus

Savusurmia ”Suukko” kouluvalmennus

Kapun valmennuksen jälkeen oli sovittu vielä toinen valmennus, joten ratsastajalle tuotiin uusi hevonen alle, jonka kanssa hän aloitti alkuverryttelyt heti ja päätin, että ratsukko tekisi samaa tehtävää, kuin edellisessäkin valmennuksessa Kapun kanssa.

Eli tehtävähän meni näin: Aloitettiin kulman jälkeen tekemään suhteellisen loivaa väistöä urasta noin kolmen metrin päähän tötsää kohti. Heti tötsän kohdalta aloitettaisiin 10 metrin voltti ja siitä jatkettaisiin viisi metriä avotaivutuksessa, jonka jälkeen sitten palattaisiin uralle jälleen loivassa väistössä. Tämä tehtäisiin sitten kaikissa askellajeissa, jos ja kun ratsukko siihen kykenee.

Tällä kertaa ratsukko teki hieman lyhyemmät verryttelyt ja aloitti tehtävän suorittamisen oikeastaan heti, kun ratsastaja oli käynyt kaikki askellajit hevosen kanssa läpi. Suukko aloitti väistöissä erinomaisesti, mutta voltilla meinasi kaatua sisälle päin. Käskin ratsastajan jälleen kerran katsomaan vasemmalle ja taivuttamaan hevostakin vasemmalle.
”Taivuta oikeelle seuraavalla kierroksella. Jos se alkaa taas kaatumaan, niin käännä taivutus vasemmalle”, sanoin ja seurasin ratsukon menoa.

Käynnissä tehtävä sujui erinomaisesti ja ratsukko saatiin ympyrälläkin tasapainoiseksi, joten käskin heidän siirtyä raviin. Ravissakin tehtävä sujui hyvin, mutta avotaivutuksessa jouduttiin vähän tekemään töitä, että etuosa saatiin omalle paikalleen. Ratsastaja kuitenkin korjasi hevostaan hyvin ja tehtäväkin alkoi sujumaan ongelmitta.

Laukassa Suukko meinasi olla turhan pitkänä ja tämän vuoksi kääntyminen ympyrälle meinasi venähtää, joten käskin ratsastajaa lyhentämään laukkaa. Oikeastaan kaikki muu sujui laukassa paremmin, kuin ravissa. Hevonen kuunteli ratsastajaansa ja ratsastajan avut olivat pehmeitä, eikä avut jääneet missään vaiheessa ns. junnaamaan.

Savusurmia ”Suukko” estevalmennus

Tänään oli sitten vuorossa jälleen Suukko ratsastajineen, mutta lajina esteet. Ratsukko lämmitteli omatoimisesti sileällä, sillä välin kun minä rakensin ratsukolle sopivaa rataa. Koska olin kuullut Suukolla olevan hieman ongelmia etäisyyksien kanssa, laitoin jokaisen esteen eteen maapuomin helpottamaan hyppypaikan löytämistä.

Kentälle rakentui kahdeksan estettä, joista kahdesta tekisin sarjaesteen. Radan ensimmäisen esteen virkaa toimitti ihan perus simppeli pysty, jonka jälkeen kaarrettiin oikealle okseria kohti. Okserin jälkeen tulikin sitten pysty, jolta suunnattiin kohti kentän toista pitkää sivua ja uralta löytyi toinen okseri. Okserilta suunta oli kohti lyhyen sivun alkua ja siitä vasemmalle, kunnes ratsukon tuli kaartaa hieman kulman jälkeen oikealle kohti sarjaa. Sarja rakentui kahdesta pystystä ja näiden väliin jäi yksi laukka-askel. Kuudes este olikin hieman erikoisempi este, nimittäin kolmipuominen viuhka, jonka jälkeen jatkettiin vielä viimeiselle okserille.

Lämmittelyt oli hoidettu, joten ratsukko otti muutamat lämmittelyhypyt ja viuhkaakin kokeiltiin. Kaikista tamma suoriutui hyvin, vaikka viuhka meinasi ensin vähän jännittää. Suukko kuitenkin eteni tasaista tahtia ja ratsastaja osasi tukea tammaa juuri oikeissa kohdissa.

Välillä meinasi lähestymiset mennä turhan lähelle, mutta maapuomit selvästi auttoivat hevosta hahmottamaan asiat paremmin ja Suukko kuunteli erinomaisesti ratsastajansa merkkejä milloin täytyi lähteä hyppyyn. Kukaan meistä ei ole täydellinen, joten virheitä sattuu parhaimmillekin.

Olimme aloittaneet suhteellisen matalilta esteiltä, mutta korotin puomeja sopivin väliajoin. Aina sitä mukaa, kun Suukon lähestymiset paranivat. Ratsukon yhteistyö oli hyvää ja näytti, että Suukkokin sai aika ajoin tietynlaista varmuutta etäisyyksien suhteen. 

Susiraja - 2x kouluvalmennus, 1 valjakkovalmennus

Crayon Archmobile ”Biili” kouluvalmennus
Oltiin sovittu Lissun kanssa, että menisin valmentamaan häntä ja Biiliä kouluratsastuksen muodossa ja ajelin tallin pihaan. Suuntasin askeleeni suoraan kentälle, missä ratsukko olikin jo odottelemassa ja aloittelemassa alkuverkkaa. Samalla ratsastaja kertoi hevosestaan ja päädyimme siihen, että Biilin ollessa helppo, keskittyisimme lähinnä ratsastajan omaan istuntaan ja yleensäkin apuihin.

Annoin tehtäväksi alkuverkassa tehdä isoa neliötä, jolloin saataisiin hevosen ulkolapa kääntymään paremmin ja ori ei kaatuisi sisäänpäin.
”Laita se kulkemaan vielä vähän aktiivisemmin ja isommin, että se käyttää sitä selkäänsä”, neuvoin ja Lissu teki työtä käskettyä ja Biili reagoi apuihin heti. Hetken päästä ratsukko siirtyi ravissa tekemään samaa tehtävää ja edelleen kaikki sujui oikeinkin kivasti.

 Otettiin vielä ravissa avotaivutusta pitkillä sivuilla, jonka jälkeen ratsukko vaihtoi laukkaan ja teki edelleen avoa pitkillä sivuilla. Biili kuunteli erinomaisesti ratsastajaansa ja Lissukin istui hyvin hevosensa selässä vaikuttaen siihen pienin avuin tarvittaessa.

Jatkettiin avotaivutuksesta laukanvaihtoihin, joita ratsukko teki koko rata leikkaa-linjalla aina 10 kappaletta. Yllätys yllätys (*köh* sarkasmi *köh*) Biili suoriutui vaihdoista ongelmitta ja vaihdot olivat erittäin teräviä, eikä ori jäänyt miettimään Lissun apujen jälkeen hetkeäkään. Tuntui, että näillä kahdella oli jokin telepaattinen yhteys, niin hienosti ja jopa ennakoivasti hevonen toimi. Toisteltiin laukanvaihtoja vielä hetki, kunnes totesin, että turha tylsistyttää hevosta samalla ja päätin, että lopuksi vielä tehtäisiin pienet pätkät piaffessa.

Piaffessa sitten pääsinkin sanomaan ihan pienesti kokoamisasteesta, mutta eipä siinäkään kyllä paljoa korjattavaa ollut. Vähän turhan tiukka paketti meinasi olla, mutta sekin korjaantui ihan pienellä ohjasotteen löysäämisellä, johon Biili (taas jälleen kerran) vastasi heti kyselemättä.

Sukkamieli ”Sukka” valjakkovalmennus
Susirajasta oli pyydetty valmentamaan Sukkaa valjakkoajossa ja pakko myöntää, että hieman jännitti. Olen tainnut ehkä kerran aiemmin pitää valjakkovalmennuksen, mutta toki omien kanssa on tullut sen verran ajettua ja treenattua eri valmentajien kanssa, että eiköhän me nyt jotain valjakolle keksitä.
Ajellessani tallille suunnittelin hieman tarkkuuskoetta vastaavaa treeniä, jonka tarkoituksena olisi saada hiottua ajajan silmää teistä.

Susirajalla painelin kohti kenttää, jossa jo valjakko lämmitteli kaikessa rauhassa. Ajaja kertoi samalla hevosesta aina kun ehti ja sain kuvan, että todellakin tarkkuus voisi olla omiaan tämän päivän valmennukseen. Toki valjakon lämmittelyä seuratessa huomasi ajajan sanat todeksi, että ei se Sukka nyt ehkä mikään maailman notkein tai edes välttämättä yhteistyöhaluisin ollut.
Hain siis tarvittavat tarvikkeet ja aloin asettelemaan tötsiä porteiksi pitkin kenttää samalla numeroiden ne, sekä asettaen jokaisen tötsän päälle pallon, joka putoaisi, jos tötsään osuttaisiin.

Tein kentälle 14 porttia ja leveys porteilla oli 40 senttimetriä, jotta valjakolla oli oikeasti tilaa. Olisipahan mahdollisuus pienentää portin leveyttä, jos näyttäisi että homma alkaakin sujumaan.

Alkuverkkojen jälkeen valjakko aloitti heti radan suorittamisen ja seurasin heidän menoaan hetken hiljaa.
”Hei, se raippa ei ole mikään koriste. Käytä sitä! Ei tarvi lyödä, vaan naputa kevyesti”, huikkasin, kun alkoi näyttää siltä, että Sukka ei meinaa kääntyä ei sitten millään. Jonkin ajan päästä alkoi valjakon homma toimimaan paljon paremmin ja tammakin kääntyi suhteellisen näppärästi. Toki käännökset olisivat voineet olla edelleen parempia, mutta nyt ei enää pudoteltu jokaista palloa matkan varrelta.
Valjakko vaihtoi ravista laukkaan, jolloin helpotin hieman tehtävää ja laukassa tuntui, että tamma kääntyi paljon paremmin, kuin ravissa ja pallotkin pysyivät paikallaan.

Osa reiteistä oli kyllä oikeastikin haastavia tämän tasoiselle hevoselle, mutta hienosti se kuitenkin selviytyi tiukemmistakin käännöksistä, joita oli pari. Kaiken kaikkiaan mukava valmennus ja ainoana parannettavana asiana tältä kerralta sanoisin sen, että se raipan käyttö täytyy muistaa. Se korvaa istunnan ja pohkeiden avut, jolloin sitä on yksinkertaisesti pakko käyttää.

Turmeltajan Ruutikapina ”Kapu” kouluvalmennus
Tänään pääsin sitten vuorostaan valmentamaan tutun ja turvallisen kouluratsastuksen parissa. Jälleen kerran valmennuksen suunnittelut hoidin samalla kun ajelin Susirajaa kohti ja tuttuun tapaan suuntasin autolta suoraan kentälle.

Kentällä minua odotteli Kapu ratsastajineen ja suunnitelmissahan oli tänään treenata hieman avotaivutusta ja vastalaukkaa. Ratsukko lämmitteli toki ensin itsenäisesti kaikissa askellajeissa ja sillä välin minä asettelin muutaman tötsän kentälle.

Tehtävähän meni siis näin. Aloitettiin kulman jälkeen tekemään suhteellisen loivaa väistöä urasta noin kolmen metrin päähän tötsää kohti. Heti tötsän kohdalta aloitettaisiin 10 metrin voltti ja siitä jatkettaisiin viisi metriä avotaivutuksessa, jonka jälkeen sitten palattaisiin uralle jälleen loivassa väistössä. Tämä tehtäisiin sitten kaikissa askellajeissa, jos ja kun ratsukko siihen kykenee.

Alkuverkat oli suoritettu, joten aloitimme tehtävän aluksi käynnissä. Aluksi Kapu hangoitteli vastaan väistöissä, mutta ratsastajan hienon työstämisen myötä tamma myöntyi kohtaloonsa ja väistikin oikein mallikkaasti.
”Käytä siinä ympyrällä sisäjalkaa ja ulkokättä. Hyvä, just noin!” kehuin, kun Kapu taipui oikein nättiin muotoon ja takajalatkin polki alleen hienosti.
Avotaivutuksessa ei ollut sen kummempia ongelmia, joten ratsukko jatkoi ilman sen kummempia kommentteja kohti seuraavaa väistöä. Tällä kertaa ei edes Kapu laittanut vastaan, vaan väisti niin kuin pitikin.

Kun tehtävä sujui käynnissä hyvin, oli vuoro siirtyä raviin. Ravissa Kapu koitti taas vähän vängätä vastaan väistöissä, mutta jälleen kerran taipui ratsastajansa tahtoon ja teki väistöt nätisti. Ympyrällä käskin ratsastajaa katsomaan vasemmalle, jottei itse kallistuisi liikaa ja heti kun ratsastajan kallistuminen saatiin kuntoon, ei Kapukaan tahtonut kaatua vasemmalle, vaan eteni erinomaisesti.

Ravin jälkeen otettiin pienet välikäynnit, jolloin ratsukko myös vaihtoi suuntaa. Välikäyntien jälkeen olikin vuorossa laukka, joten eikun tehtävän kimppuun.
Laukassa Kapu väisti erittäin hienosti ja vastalaukka ympyräkin sujui ongelmitta. Avossa meinasi olla hieman ongelmia, mutta näppärästi ratsastaja korjasi senkin ja ratsukko suoriutui tehtävästä erinomaisesti.

Vaihdettiin vielä hetken päästä toiseen suuntaan, jotta saataisiin molempiin suuntiin tehtävä tehtyä ja toiseenkin suuntaan ratsukon suoritus oli erittäin hyvä.

Dookie & Tervatassu & Kärmeniemen Myrskyvaara

Tervatassu pk-merkintä

Olin sopinut Dookien kanssa, että kävisin tänään hoitamassa ja liikuttamassa yhden hänen hevosistaan. Ajelin tallin pihaan ja lähdin etsiskelemään hopeanruunikkoa tammaa, jonka tarhan luo minut tallityöntekijä ohjasikin huomattuaan, että taisin olla hieman hukassa uudessa paikassa. Sujahdin tamman tarhan portista sisään ja saman tien minulla olikin hevosen pää sylissä hakemassa rapsutuksia. Rapsuttelin hopeanruunikon otsaa hetken, jonka jälkeen laitoin Tapille päitset päähän ja avasin portin suunnaten askeleeni tallia kohti. Koko matkan tarhalta talliin hevonen seurasi hieman takaviistossa turvan koko ajan koskiessa kyynärpäähäni. Selvästi siis läheisyydenkaipuinen tamma.

Tapin karsina oli onneksi helppo löytää, kun lueskeli vaan nimikylttejä karsinoiden ovissa. Päästin hevosen karsinaansa ja lähdin hakemaan sen varusteita ja harjoja. Niitäkin etsiessä meni hetki, mutta onneksi löytyi oikeat varusteet ja muut, joten pääsin palaamaan takaisin suloisen pikkutamman luo.

Harjaus oli sinänsä hassua, kun Tappi oli koko ajan niin kiinni. Omissa hevosissa oli tottunut siihen, että monikaan niistä ei niin kiinnostuneita ihmisestä ollut. Oli siis mukavaa vaihtelua hoitaa hevosta, joka selvästi oli kiinnostunut. Tappi antoi harjata itsensä läpikotaisin erittäin hyvin ja kavioiden puhdistuskin tapahtui helposti ja vaivattomasti. Koska näin tamman nauttivan harjauksesta, pidensin vielä harjaustuokiotamme ja rapsuttelin samalla hevosta kaikessa rauhassa.

Varustuksen jälkeen suuntasimme maneesiin, missä kipusin tamman selkään ja aloitin saman tien tehtävät. Tarkoituksena oli vain saada Tapin takajalat kunnolla alle ja taipumaan nätisti, joten aloin tekemään ympyrän jokaisessa kulmassa. Ulko-ohja, sisäjalka, ulko-ohja, sisäjalka. Tämä mantra tuli hyvin tutuksi koko ratsastuksen aikana. Tappi toimi erittäin hyvin ja vaikkei se mikään liitokavio olekaan, niin sen liikkeet olivat silti erittäin helpot istua ja muutenkin miellyttävät. Nopeasti hevonen myös tajusi mitä siltä haetaan, joten olin tyytyväinen ratsastukseen.

Ratsastuksen jälkeen palautin tamman karsinaansa, vein varusteet paikalleen, sekä harjasin hevosen ja kylmäsin sen jalat, jonka jälkeen pääsinkin lähtemään kotiin päin.

 

Tervatassu valmennus

Eilen kävin ratsastamassa itse Tapin, mutta tänään oli tarkoitus valmentaa Dookieta tamman kanssa. Tänään olikin sitten kuvioissa esteharjoituksia ja harjoitukset aloitettaisiin innareilla lämmittelyn vuoksi. Aluksi toki ratsukko lämmitteli ihan sileällä omaan tahtiinsa ja sillä välin kasailin sitten tarvittavat esteet maneesiin. Innarit pystytin toiselle pitkälle sivulle, jotta muualle jäisi tilaa sitten tilaa muille esteille, joita sitten käytettäisiin ihan rataharjoituksena. Muistelin nähneeni kivan rataesteharjoituksen ratsastus.fi-sivustolla, joten rakensin sitä apuna käyttäen maneesiin mukavan pikkuradan. Radalta löytyi muutama pysty ja kaksi sarjaa, joista toisella oli ns. pituusokseri ja toista sarjaa ennen oli maapuomi.

Dookie ja Tappi oli hoitanut lämmittelyt sileällä, joten annoin luvan aloittaa innareille tulon. Tappi laukkasi rauhallisesti eteenpäin ja keskittyi erinomaisesti käsillä olevaan tehtävään. Korotin hieman puomeja muutaman hyppykerran jälkeen, jotta saatiin korkeammallakin lämmiteltyä. Tästäkin ratsukko suoriutui erittäin hyvin, joten päästiin aloittamaan itse rata.

Ensimmäisenä ratsukko suuntasi pystylle, jonka jälkeen seuraavalle pystylle tehden laajan kaaren vasemmalle samalla. Kolmannelle pystylle suunnattiin okserin takaa melko tiukasti kaartaen edelleen vasemmalle. Viimeisen yksittäisen pystyn jälkeen oli vuorossa tasaokseri ja siitä suunnattiin lyhyttä sivua pitkin ensimmäiselle sarjalle. Sarjan A- ja B-osat olivat pystyjä, joiden välissä oli yksi laukka ja C-osiona pituusokseri.

Tähän asti ratsukon suoritus oli ollut erinomainen ja viimeinen sarjakin onnistui erittäin hienosti.

Korottelin esteitä aina parin hyppykerran välein ja ainoa mitä kehitettävää keksin sanoa tässä vaiheessa, oli että ratsastajan itsensä pitäisi joustaa ehkä hieman enemmän omista käsistään ja antaa tammalla enemmän tilaa hypätä, vaikka tällä hetkelläkin kyllä hyppääminen sujui erinomaisesti.

Kärmeniemen Myrskyvaara valmennus

Kun olin saanut Tapin ja Dookien valmennuksen hoideltua loppuun, tuotiin Dookielle toinen hevonen ratsastettavaksi ja tämänkin kanssa oli tarkoitus pitää estevalmennus. Jätin innarit paikalleen toiselle pitkälle sivulle ja aloin kasaamaan erilaista rataa. Tällä kertaa pituushalkaisijalle pystytin kolme estettä, sekä ns. kulmista hypättäväksi neljä estettä. Käytännössä rata muistutti kahta sydäntä. Pituushalkaisijan keskimmäinen este hypättäisiin myös vinottain.

Dookie lämmitteli ratsunsa ensin sileällä ja sain melko hyvän kuvan hevosesta jo siinä. Nyt jouduttaisiin keskittymään melko paljon siihen, että hevonen saataisiin sopivalla vauhdilla esteille. Käskin ratsukon aloittaa innareilla lämmittelyn ja korottelin välillä innarin puomeja hieman. Loppujen lopuksihan estekorkeudet nousivat vaiheittain jokaisen esteen kohdalla ja ratsukko suoriutui ihan kivasti tehtävästä, vaikka laukka olisi saanut olla vielä hieman voimakkaampi ja eteenpäin menevä.

Siirryttiin kuitenkin itse radan pariin, mutta aluksi vain suoran linjan hypyillä.

”Sun pitää saada Aapo lyhentämään sen laukkaa. Noihin väleihin pitäis saada neljä, eikä kolme laukkaa” huikkasin Dookielle ja jäin odottamaan uusintayritystä.  Aapo yritti pistää hanttiin, joten käskin tekemään voltteja niin kauan, kuin tuntui ettei Aapo vastannut pidätteisiin.

Hetken päästä Dookie koki tilanteen sopivaksi ja päästi orin kohti esteitä.

”Pidätä, pidätä, pidätä, HYVÄ!” ja näin oli selvitty oikein näppärästi suoralla linjalla, joten pyysin lisäämään muutkin esteet mukaan.

Aluksi Aapo oli hieman hämmentynyt, kun pituushalkaisijan keskimmäinen este hypättiin vinottainkin, mutta hyppäsi kuitenkin hyvällä halulla. Dookiekin pysyi orin välillä melko mielenkiintoisen näköisissäkin loikissa mukana, mutta vauhdin kanssa ratsukko sai tehdä töitä. Aluksi oli näyttänyt siltä, että orista ei löydy vauhtia nimeksikään ja sitten yhtäkkiä se lähtikin kuin tykin suusta. Kaiken kaikkiaan mielestäni kuitenkin onnistunut treeni!

Tildan valmennukset

Kattiina

Tilda oli pyytänyt apua kisojen lähestyessä ja olimme sopineet, että käytäisiin Helpon B:n ohjelmaa läpi. Toki niin, että toimisin lähinnä tuomarin roolissa ja toki valmentajana siinä mielessä, että etsisin ne pienimätkin virheet.
Ratsukko lämmitteli kaikessa rauhassa samalla kun katselin heidän työskentelyään. Yhteistyö näytti oikein kivalta, mitä nyt hevonen säpsyi välillä vähän mitä sattuu, mutta Tilda kuitenkin tuki tammaansa hyvin, eikä lähtenyt sen panikointiin mukaan, vaan rauhoitteli puhelemalla hiljaisella ja pehmeällä äänellä.

Ratsukon hoidettua lämmittelyt loppusuoralle, käskin Tildaa aloittamaan kouluradan milloin tahtoi.
”Koita saada sitä vielä vähän rennommaksi rentouttamalla omat hartiat”, sanoin samalla, kun seurasin ratsukon menoa. Heti, kun Tilda sai omat hartiansa rennoksi, näytti Kaisakin paremmalta. Voltin kanssa saisi myös olla tarkempi, se vähän levähti toiselta reunalta, mutta muuten oikein hyvä.
”Terävämpi siirtymä!” huikkasin.

Sitten taas sujui erittäin hyvin, kunnes tuli peruutusten vuoro. Ne tuntuivat olevan hieman epämiellyttävää hevoselle jostain syystä, ja se lähti helposti kääntämään takapäättään oikealle, joten käskin Tildan korjata hevosta. Hetken hiomisen jälkeen Kaisa kuitenkin peruutti oikein hienosti neljä askelta suoraan taaksepäin ja nosti ravinkin erinomaisesti pysähdyksestä.

Käytiin ohjelmaa läpi muutamaan otteeseen ja kun suoritus alkoi näyttää hyvältä, käytiin vielä hiomista vaativat kohdat läpi suullisesti ja ratsukko aloitti loppuravit ja -käynnit.

Hessa

Tänään Tilda pääsi jumppailemaan Hessan kanssa kolmikaariselle kiemurauralle, jota tehtiin molemmilla pitkillä sivuilla. Alkulämmittelyt ratsukko hoiti jälleen kerran itsekseen ja asettelin merkit kiemurauran hahmottamisen helpottamiseksi.

Aloitettiin tehtävä käynnissä, jolloin aluksi ensin taivutettiin hevonen seinään päin ja puolessa välissä merkkien välissä vaihdettiin taivutus vasemmalle ja taas merkkien puolessa välissä seinää päin.
”Se muuten liikkuu ihan pirun hyvin, ottaen huomioon, että sen on pakko imeä eteenpäin, jotta pystyy laukassa tekemään saman”, huikkasin ja Tilda hymyili. Ratsukko jatkoi tehtävää käynnissä molemmilla kiemuraurilla.
”Rentouta taas ne hartiat ja KÄÄNNÄ sitä taivuttavan käden olkapäätä taakse ja toista hieman eteen, ei se tamma voi taipua, josset sä anna sille siihen mahdollisuutta!” neuvoin ja ratsastaja teki työtä käskettyä. Välillä sai kuitenkin uudestaan huomauttaa asiasta ja käskin myös liikuttelemaan kättä, jolla ei taivutettu hevosta sillä hetkellä, jotta Hessa hakeutuisi paremmin kuolaimelle ja myötäisi niskasta.

Hessa saatiin tukeutumaan paremmin ratsastajaan ja alkoipa se väläyttelemään oikein mukavaa muotoakin, jopa ravissa ja laukassa, joten käskin Tildan taputtaa tammaansa ja aloittaa jäähdyttelyt omaan tahtiin. Huikkasin heipat ja lähdin kohti omaa tallia huolehtimaan omieni liikutuksesta.

Susirajan valmennukset

Olin jo ennen Susirajaan saapumista suunnitellut tehtävät, mitä tänään tehtäisiin ja pyytänyt, että tallilla laitettaisiin maastoesteet valmiiksi omille pakoilleen ja niin, että jalkaisin oli helppo pysyä mukana. Tallille saapuessa tallityöntekijä huikkasi, että ratsukko oli jo mennyt pellolle lämmittelemään, joten suuntasin kulkuni sinne. Tervehdin ratsukkoa saapuessani paikalle ja kyselin ratsastajalta vähän hevosesta. Tänään käytäisiin erityisesti pituus- ja nousuesteitä, sekä vesiesteitä läpi. Vedessä oli pelkästään hyppy veteen, mutta este oli kyllä mahdollista hypätä toisestakin suunnasta, jos niikseen sattuisi tulemaan.

Aloitimme suhteellisen matalilla esteillä, ja Rauski tuntui ensin pistävän hanttiin minkä ehti. Ratsastaja kuitenkin jaksoi hölmöilevän hevosen kanssa hyvin ja muutamien hyppyjen jälkeen alkoi orikin jo toimia ihan kivasti. Välillä se kielsi parille esteelle, mutta käskin ratsastajaa ottamaan hypyt heti uusiksi ja kannustamaan hieman enemmän hyppäämään. Rauski uskalsi luottaa ratsatajaansa enemmän ja alkoi hyppäämän oikein mukavalla tyylillä! Pituusesteellä ori venyi erinomaisesti, eikä kolinat olleet lähelläkään.

Siirryttiin vähän haastavampiin ja korkeampiin esteisiin, sekä päästiin kokeilemaan vesiestettä. Aluksi sielläkin Rauski kielsi, mutta taas käskin kannustamaan hevosta vähän enemmän ja pian ori hyppäsikin onnistuneesti yli. Siitä näki, ettei tilanne sitä kyllä erityisesti miellyttänyt ja häntä viuhtoi kiukkuisesti, mutta hevonen suoritti kuitenkin tehtävän mukisematta ratsastajan tukiessa ratsuaan erinomaisesti. Yhteistyö alkoi sujumaan moitteetta, joten päätettiin ottaa vielä kertaalleen koko rata ja siitäkin ratsukko suoriutui hyvin. Käskin kehua hevosta ja jäähdytellä sen hyvin, jonka jälkeen huikkasin heipat ja suuntasin autolleni.

******************************

Tänään pääsi Kaapo ratsastajineen treenaamaan maastoesteradalle. Radalta löytyi paljon erilaisia esteitä, mutta tällä kertaa taisi pääosassa olla pituusesteet. Olin tutkiskellut löytyvät esteet ja suunnitellut niin ollen radan, jota olisi helppo seurata jalkaisinkin, mutta siinä olisi myös sopivasti haastetta ratsukolle. Ratsukko oli hoitanut lämmittelyt omatoimisesti kentällä, joten kävelimme yhtä matkaa pellolle, mistä esteet löytyivät. Vilkaisin vielä nopeasti, että löytyihän sieltä kaikki mitä olin suunnitellutkin ja selitin järjestyksen ratsastajalle. He olivat myös ottaneet kentällä muutaman lämmittelyhypyn, joten pystyttiin huoletta aloittamaan hyppäämiset.

Aluksi otettiin puolet esteistä sarjana, jonka jälkeen oli tarkoitus lisäillä esteitä sitä mukaa, kun jokainen alkoi sujua. Ensimmäisenä oli vuorossa tukki, jolta edettiin talon yli nousuesteelle. Sieltä kaarrettiin vasemmalle kohti tynnyreitä, jonka jälkeen oli vielä pituuseste, pysty ja hauta. Ratsukko eteni hieman liian hidasta laukkaa, joten käskin kannustamaan tammaa reippaampaan laukkaan. Ensimmäinen hyppy lähti inan liian kaukaa, mutta Kaapo venyi hienosti esteen yli ja siitä näki, että se tykkäsi hyppäämisestä.  Ratsastaja ohjasi hevostaan pehmeästi ja osasi mukautua hyppyihin erinomaisesti. Sarja saatiin suoritettua loppuun moitteetta, joten käskin lisäämään mukaan toisen pituusesteen ja banketin.

Pikkuhiljaa lisäiltiin esteitä ja loppujen lopuksi sarjassa olikin jo neljätoista estettä, joista ratsukko suoriutui oikein kivasti, vaikka välillä hyppypaikat olivatkin vähän huonoja. Ratsastaja pysyi hyvin hypyissä mukana ja hevonenkin alkoi skarppaamaan loppua kohti oikein mukavasti. Loppupään vesiestekään ei tuottanut ratsukolle vaikeuksia, vaikka moni hevonen ei veteen hyppäämisestä pidäkään ja hautakin saattaa joillekin tuottaa vaikeuksia.

*************************************

Tänään saavuin valmentamaan Rivoa ja harjoitukseksi oli valikoitunut kolmikaarisella kiemurauralla käynti- ja raviväistöt, sekä vastalaukat. Suuntahan tehtävällä vaihtui sen mukaan, kumpaan suuntaan ratsukko päätti lähteä kiemurauran lopussa keskellä lyhyttä sivua.

 Ratsukko oli jo hoitamassa lämmittelyjä pois alta, kun saavuin paikalle, joten seurailin kaikessa rauhassa heidän lämmittelyään. Koska kyseessä oli hevonen, jolta vauhtia ei puuttunut, niin käskin jo lämmittelyjen aikana tekemään paljon siirtymisiä ja tekemään paljon voltteja.

Lämmittelyjen jälkeen aloitettiin harjoitus käynnissä, eli aluksi ratsukko meni ihan vain pari kertaa pelkässä käynnissä kiemurauran ilman väistöjä taivuttaen aina kaaren mukaisesti, mutta suoristamalla puolessa välissä kaarta ja vaihtamalla asetuksen toiseen suuntaan. Rivo kuunteli ihan hyvin, mitä nyt välillä yritti lähteä raville. Käskin myös tehdä tötsien kohdalla voltin ja asettaa hevosta kunnolla sisälle päin.

Pikkuhiljaa, kun hevonen alkoi tuntua paremmalta, alettiin lisätä mukaan väistöä. Eli kaaren lopussa väistettiin muutama askel ja sitä mukaa, mitä paremmin alkoi väistöt sujua, lisättiin matkaa, jolla väistöt tehtiin. Jostain syystä Rivokin alkoi kuuntelemaan hieman paremmin ratsastajaansa ja enää se ei yrittänyt koko ajan lähteä raville.

Kun käynnissä saatiin harjoitus sujumaan suhteellisen hyvin, oli aika nostaa ravi. Taas meinasi Rivo alkaa kaahottaa, ja ratsastaja teki kaikkensa, jotta etenemin olisi ollut rauhallista.

”Älä anna sen rynniä sun läpi. Näytä, että sulla on siellä vatsalihaksissa jotain, millä pidättää sitä hevosta!” huikkasin ja ratsastaja teki työtä käskettyä. Vaikka orilla olikin vauhti päällä, niin tehtävistä suoriuduttiin kuitenkin ihan kivasti, joten pystyttiin taas alkaa lisätä väistöjä mukaan, jotka sitten hidastivatkin hieman hevosen menohaluja, kun joutui keskittymään hieman enemmän jalkoihin, ettei nurin mene.

Laukassa Rivo eteni yllättävän tasaisesti aiempaan verrattuna, mutta pudotti pari kertaa laukan raville, kun vastalaukka ei ollutkaan orin mieleen.

”Ei haittaa, nosta uusiksi laukka”, käskin ja ratsukko teki työtä käskettyä. Pian alkoi laukkakin pysyä yllä ja hevonen taipumaan oikein mukavasti. Kun meno alkoi näyttää hyvältä, käskin vielä antaa Rivon laukata kunnolla eteenpäin ja antaa hieman ohjaa, jonka jälkeen aloittaa loppuravit ja jäähdyttelyt.