Tildan valmennukset

Kattiina

Tilda oli pyytänyt apua kisojen lähestyessä ja olimme sopineet, että käytäisiin Helpon B:n ohjelmaa läpi. Toki niin, että toimisin lähinnä tuomarin roolissa ja toki valmentajana siinä mielessä, että etsisin ne pienimätkin virheet.
Ratsukko lämmitteli kaikessa rauhassa samalla kun katselin heidän työskentelyään. Yhteistyö näytti oikein kivalta, mitä nyt hevonen säpsyi välillä vähän mitä sattuu, mutta Tilda kuitenkin tuki tammaansa hyvin, eikä lähtenyt sen panikointiin mukaan, vaan rauhoitteli puhelemalla hiljaisella ja pehmeällä äänellä.

Ratsukon hoidettua lämmittelyt loppusuoralle, käskin Tildaa aloittamaan kouluradan milloin tahtoi.
”Koita saada sitä vielä vähän rennommaksi rentouttamalla omat hartiat”, sanoin samalla, kun seurasin ratsukon menoa. Heti, kun Tilda sai omat hartiansa rennoksi, näytti Kaisakin paremmalta. Voltin kanssa saisi myös olla tarkempi, se vähän levähti toiselta reunalta, mutta muuten oikein hyvä.
”Terävämpi siirtymä!” huikkasin.

Sitten taas sujui erittäin hyvin, kunnes tuli peruutusten vuoro. Ne tuntuivat olevan hieman epämiellyttävää hevoselle jostain syystä, ja se lähti helposti kääntämään takapäättään oikealle, joten käskin Tildan korjata hevosta. Hetken hiomisen jälkeen Kaisa kuitenkin peruutti oikein hienosti neljä askelta suoraan taaksepäin ja nosti ravinkin erinomaisesti pysähdyksestä.

Käytiin ohjelmaa läpi muutamaan otteeseen ja kun suoritus alkoi näyttää hyvältä, käytiin vielä hiomista vaativat kohdat läpi suullisesti ja ratsukko aloitti loppuravit ja -käynnit.

Hessa

Tänään Tilda pääsi jumppailemaan Hessan kanssa kolmikaariselle kiemurauralle, jota tehtiin molemmilla pitkillä sivuilla. Alkulämmittelyt ratsukko hoiti jälleen kerran itsekseen ja asettelin merkit kiemurauran hahmottamisen helpottamiseksi.

Aloitettiin tehtävä käynnissä, jolloin aluksi ensin taivutettiin hevonen seinään päin ja puolessa välissä merkkien välissä vaihdettiin taivutus vasemmalle ja taas merkkien puolessa välissä seinää päin.
”Se muuten liikkuu ihan pirun hyvin, ottaen huomioon, että sen on pakko imeä eteenpäin, jotta pystyy laukassa tekemään saman”, huikkasin ja Tilda hymyili. Ratsukko jatkoi tehtävää käynnissä molemmilla kiemuraurilla.
”Rentouta taas ne hartiat ja KÄÄNNÄ sitä taivuttavan käden olkapäätä taakse ja toista hieman eteen, ei se tamma voi taipua, josset sä anna sille siihen mahdollisuutta!” neuvoin ja ratsastaja teki työtä käskettyä. Välillä sai kuitenkin uudestaan huomauttaa asiasta ja käskin myös liikuttelemaan kättä, jolla ei taivutettu hevosta sillä hetkellä, jotta Hessa hakeutuisi paremmin kuolaimelle ja myötäisi niskasta.

Hessa saatiin tukeutumaan paremmin ratsastajaan ja alkoipa se väläyttelemään oikein mukavaa muotoakin, jopa ravissa ja laukassa, joten käskin Tildan taputtaa tammaansa ja aloittaa jäähdyttelyt omaan tahtiin. Huikkasin heipat ja lähdin kohti omaa tallia huolehtimaan omieni liikutuksesta.

Susirajan valmennukset

Olin jo ennen Susirajaan saapumista suunnitellut tehtävät, mitä tänään tehtäisiin ja pyytänyt, että tallilla laitettaisiin maastoesteet valmiiksi omille pakoilleen ja niin, että jalkaisin oli helppo pysyä mukana. Tallille saapuessa tallityöntekijä huikkasi, että ratsukko oli jo mennyt pellolle lämmittelemään, joten suuntasin kulkuni sinne. Tervehdin ratsukkoa saapuessani paikalle ja kyselin ratsastajalta vähän hevosesta. Tänään käytäisiin erityisesti pituus- ja nousuesteitä, sekä vesiesteitä läpi. Vedessä oli pelkästään hyppy veteen, mutta este oli kyllä mahdollista hypätä toisestakin suunnasta, jos niikseen sattuisi tulemaan.

Aloitimme suhteellisen matalilla esteillä, ja Rauski tuntui ensin pistävän hanttiin minkä ehti. Ratsastaja kuitenkin jaksoi hölmöilevän hevosen kanssa hyvin ja muutamien hyppyjen jälkeen alkoi orikin jo toimia ihan kivasti. Välillä se kielsi parille esteelle, mutta käskin ratsastajaa ottamaan hypyt heti uusiksi ja kannustamaan hieman enemmän hyppäämään. Rauski uskalsi luottaa ratsatajaansa enemmän ja alkoi hyppäämän oikein mukavalla tyylillä! Pituusesteellä ori venyi erinomaisesti, eikä kolinat olleet lähelläkään.

Siirryttiin vähän haastavampiin ja korkeampiin esteisiin, sekä päästiin kokeilemaan vesiestettä. Aluksi sielläkin Rauski kielsi, mutta taas käskin kannustamaan hevosta vähän enemmän ja pian ori hyppäsikin onnistuneesti yli. Siitä näki, ettei tilanne sitä kyllä erityisesti miellyttänyt ja häntä viuhtoi kiukkuisesti, mutta hevonen suoritti kuitenkin tehtävän mukisematta ratsastajan tukiessa ratsuaan erinomaisesti. Yhteistyö alkoi sujumaan moitteetta, joten päätettiin ottaa vielä kertaalleen koko rata ja siitäkin ratsukko suoriutui hyvin. Käskin kehua hevosta ja jäähdytellä sen hyvin, jonka jälkeen huikkasin heipat ja suuntasin autolleni.

******************************

Tänään pääsi Kaapo ratsastajineen treenaamaan maastoesteradalle. Radalta löytyi paljon erilaisia esteitä, mutta tällä kertaa taisi pääosassa olla pituusesteet. Olin tutkiskellut löytyvät esteet ja suunnitellut niin ollen radan, jota olisi helppo seurata jalkaisinkin, mutta siinä olisi myös sopivasti haastetta ratsukolle. Ratsukko oli hoitanut lämmittelyt omatoimisesti kentällä, joten kävelimme yhtä matkaa pellolle, mistä esteet löytyivät. Vilkaisin vielä nopeasti, että löytyihän sieltä kaikki mitä olin suunnitellutkin ja selitin järjestyksen ratsastajalle. He olivat myös ottaneet kentällä muutaman lämmittelyhypyn, joten pystyttiin huoletta aloittamaan hyppäämiset.

Aluksi otettiin puolet esteistä sarjana, jonka jälkeen oli tarkoitus lisäillä esteitä sitä mukaa, kun jokainen alkoi sujua. Ensimmäisenä oli vuorossa tukki, jolta edettiin talon yli nousuesteelle. Sieltä kaarrettiin vasemmalle kohti tynnyreitä, jonka jälkeen oli vielä pituuseste, pysty ja hauta. Ratsukko eteni hieman liian hidasta laukkaa, joten käskin kannustamaan tammaa reippaampaan laukkaan. Ensimmäinen hyppy lähti inan liian kaukaa, mutta Kaapo venyi hienosti esteen yli ja siitä näki, että se tykkäsi hyppäämisestä.  Ratsastaja ohjasi hevostaan pehmeästi ja osasi mukautua hyppyihin erinomaisesti. Sarja saatiin suoritettua loppuun moitteetta, joten käskin lisäämään mukaan toisen pituusesteen ja banketin.

Pikkuhiljaa lisäiltiin esteitä ja loppujen lopuksi sarjassa olikin jo neljätoista estettä, joista ratsukko suoriutui oikein kivasti, vaikka välillä hyppypaikat olivatkin vähän huonoja. Ratsastaja pysyi hyvin hypyissä mukana ja hevonenkin alkoi skarppaamaan loppua kohti oikein mukavasti. Loppupään vesiestekään ei tuottanut ratsukolle vaikeuksia, vaikka moni hevonen ei veteen hyppäämisestä pidäkään ja hautakin saattaa joillekin tuottaa vaikeuksia.

*************************************

Tänään saavuin valmentamaan Rivoa ja harjoitukseksi oli valikoitunut kolmikaarisella kiemurauralla käynti- ja raviväistöt, sekä vastalaukat. Suuntahan tehtävällä vaihtui sen mukaan, kumpaan suuntaan ratsukko päätti lähteä kiemurauran lopussa keskellä lyhyttä sivua.

 Ratsukko oli jo hoitamassa lämmittelyjä pois alta, kun saavuin paikalle, joten seurailin kaikessa rauhassa heidän lämmittelyään. Koska kyseessä oli hevonen, jolta vauhtia ei puuttunut, niin käskin jo lämmittelyjen aikana tekemään paljon siirtymisiä ja tekemään paljon voltteja.

Lämmittelyjen jälkeen aloitettiin harjoitus käynnissä, eli aluksi ratsukko meni ihan vain pari kertaa pelkässä käynnissä kiemurauran ilman väistöjä taivuttaen aina kaaren mukaisesti, mutta suoristamalla puolessa välissä kaarta ja vaihtamalla asetuksen toiseen suuntaan. Rivo kuunteli ihan hyvin, mitä nyt välillä yritti lähteä raville. Käskin myös tehdä tötsien kohdalla voltin ja asettaa hevosta kunnolla sisälle päin.

Pikkuhiljaa, kun hevonen alkoi tuntua paremmalta, alettiin lisätä mukaan väistöä. Eli kaaren lopussa väistettiin muutama askel ja sitä mukaa, mitä paremmin alkoi väistöt sujua, lisättiin matkaa, jolla väistöt tehtiin. Jostain syystä Rivokin alkoi kuuntelemaan hieman paremmin ratsastajaansa ja enää se ei yrittänyt koko ajan lähteä raville.

Kun käynnissä saatiin harjoitus sujumaan suhteellisen hyvin, oli aika nostaa ravi. Taas meinasi Rivo alkaa kaahottaa, ja ratsastaja teki kaikkensa, jotta etenemin olisi ollut rauhallista.

”Älä anna sen rynniä sun läpi. Näytä, että sulla on siellä vatsalihaksissa jotain, millä pidättää sitä hevosta!” huikkasin ja ratsastaja teki työtä käskettyä. Vaikka orilla olikin vauhti päällä, niin tehtävistä suoriuduttiin kuitenkin ihan kivasti, joten pystyttiin taas alkaa lisätä väistöjä mukaan, jotka sitten hidastivatkin hieman hevosen menohaluja, kun joutui keskittymään hieman enemmän jalkoihin, ettei nurin mene.

Laukassa Rivo eteni yllättävän tasaisesti aiempaan verrattuna, mutta pudotti pari kertaa laukan raville, kun vastalaukka ei ollutkaan orin mieleen.

”Ei haittaa, nosta uusiksi laukka”, käskin ja ratsukko teki työtä käskettyä. Pian alkoi laukkakin pysyä yllä ja hevonen taipumaan oikein mukavasti. Kun meno alkoi näyttää hyvältä, käskin vielä antaa Rivon laukata kunnolla eteenpäin ja antaa hieman ohjaa, jonka jälkeen aloittaa loppuravit ja jäähdyttelyt.