maanantai 25. syyskuuta 2017

Susiraja & Savusurmia - koulu- & estevalmennus

Savusurmia ”Suukko” kouluvalmennus
Kapun valmennuksen jälkeen oli sovittu vielä toinen valmennus, joten ratsastajalle tuotiin uusi hevonen alle, jonka kanssa hän aloitti alkuverryttelyt heti ja päätin, että ratsukko tekisi samaa tehtävää, kuin edellisessäkin valmennuksessa Kapun kanssa.

Eli tehtävähän meni näin: Aloitettiin kulman jälkeen tekemään suhteellisen loivaa väistöä urasta noin kolmen metrin päähän tötsää kohti. Heti tötsän kohdalta aloitettaisiin 10 metrin voltti ja siitä jatkettaisiin viisi metriä avotaivutuksessa, jonka jälkeen sitten palattaisiin uralle jälleen loivassa väistössä. Tämä tehtäisiin sitten kaikissa askellajeissa, jos ja kun ratsukko siihen kykenee.

Tällä kertaa ratsukko teki hieman lyhyemmät verryttelyt ja aloitti tehtävän suorittamisen oikeastaan heti, kun ratsastaja oli käynyt kaikki askellajit hevosen kanssa läpi. Suukko aloitti väistöissä erinomaisesti, mutta voltilla meinasi kaatua sisälle päin. Käskin ratsastajan jälleen kerran katsomaan vasemmalle ja taivuttamaan hevostakin vasemmalle.
”Taivuta oikeelle seuraavalla kierroksella. Jos se alkaa taas kaatumaan, niin käännä taivutus vasemmalle”, sanoin ja seurasin ratsukon menoa.

Käynnissä tehtävä sujui erinomaisesti ja ratsukko saatiin ympyrälläkin tasapainoiseksi, joten käskin heidän siirtyä raviin. Ravissakin tehtävä sujui hyvin, mutta avotaivutuksessa jouduttiin vähän tekemään töitä, että etuosa saatiin omalle paikalleen. Ratsastaja kuitenkin korjasi hevostaan hyvin ja tehtäväkin alkoi sujumaan ongelmitta.

Laukassa Suukko meinasi olla turhan pitkänä ja tämän vuoksi kääntyminen ympyrälle meinasi venähtää, joten käskin ratsastajaa lyhentämään laukkaa. Oikeastaan kaikki muu sujui laukassa paremmin, kuin ravissa. Hevonen kuunteli ratsastajaansa ja ratsastajan avut olivat pehmeitä, eikä avut jääneet missään vaiheessa ns. junnaamaan.


Savusurmia ”Suukko” estevalmennus
Tänään oli sitten vuorossa jälleen Suukko ratsastajineen, mutta lajina esteet. Ratsukko lämmitteli omatoimisesti sileällä, sillä välin kun minä rakensin ratsukolle sopivaa rataa. Koska olin kuullut Suukolla olevan hieman ongelmia etäisyyksien kanssa, laitoin jokaisen esteen eteen maapuomin helpottamaan hyppypaikan löytämistä.

Kentälle rakentui kahdeksan estettä, joista kahdesta tekisin sarjaesteen. Radan ensimmäisen esteen virkaa toimitti ihan perus simppeli pysty, jonka jälkeen kaarrettiin oikealle okseria kohti. Okserin jälkeen tulikin sitten pysty, jolta suunnattiin kohti kentän toista pitkää sivua ja uralta löytyi toinen okseri. Okserilta suunta oli kohti lyhyen sivun alkua ja siitä vasemmalle, kunnes ratsukon tuli kaartaa hieman kulman jälkeen oikealle kohti sarjaa. Sarja rakentui kahdesta pystystä ja näiden väliin jäi yksi laukka-askel. Kuudes este olikin hieman erikoisempi este, nimittäin kolmipuominen viuhka, jonka jälkeen jatkettiin vielä viimeiselle okserille.

Lämmittelyt oli hoidettu, joten ratsukko otti muutamat lämmittelyhypyt ja viuhkaakin kokeiltiin. Kaikista tamma suoriutui hyvin, vaikka viuhka meinasi ensin vähän jännittää. Suukko kuitenkin eteni tasaista tahtia ja ratsastaja osasi tukea tammaa juuri oikeissa kohdissa.

Välillä meinasi lähestymiset mennä turhan lähelle, mutta maapuomit selvästi auttoivat hevosta hahmottamaan asiat paremmin ja Suukko kuunteli erinomaisesti ratsastajansa merkkejä milloin täytyi lähteä hyppyyn. Kukaan meistä ei ole täydellinen, joten virheitä sattuu parhaimmillekin.


Olimme aloittaneet suhteellisen matalilta esteiltä, mutta korotin puomeja sopivin väliajoin. Aina sitä mukaa, kun Suukon lähestymiset paranivat. Ratsukon yhteistyö oli hyvää ja näytti, että Suukkokin sai aika ajoin tietynlaista varmuutta etäisyyksien suhteen. 

perjantai 22. syyskuuta 2017

Susiraja - 2x kouluvalmennus, 1 valjakkovalmennus

Crayon Archmobile ”Biili” kouluvalmennus
Oltiin sovittu Lissun kanssa, että menisin valmentamaan häntä ja Biiliä kouluratsastuksen muodossa ja ajelin tallin pihaan. Suuntasin askeleeni suoraan kentälle, missä ratsukko olikin jo odottelemassa ja aloittelemassa alkuverkkaa. Samalla ratsastaja kertoi hevosestaan ja päädyimme siihen, että Biilin ollessa helppo, keskittyisimme lähinnä ratsastajan omaan istuntaan ja yleensäkin apuihin.

Annoin tehtäväksi alkuverkassa tehdä isoa neliötä, jolloin saataisiin hevosen ulkolapa kääntymään paremmin ja ori ei kaatuisi sisäänpäin.
”Laita se kulkemaan vielä vähän aktiivisemmin ja isommin, että se käyttää sitä selkäänsä”, neuvoin ja Lissu teki työtä käskettyä ja Biili reagoi apuihin heti. Hetken päästä ratsukko siirtyi ravissa tekemään samaa tehtävää ja edelleen kaikki sujui oikeinkin kivasti.

 Otettiin vielä ravissa avotaivutusta pitkillä sivuilla, jonka jälkeen ratsukko vaihtoi laukkaan ja teki edelleen avoa pitkillä sivuilla. Biili kuunteli erinomaisesti ratsastajaansa ja Lissukin istui hyvin hevosensa selässä vaikuttaen siihen pienin avuin tarvittaessa.

Jatkettiin avotaivutuksesta laukanvaihtoihin, joita ratsukko teki koko rata leikkaa-linjalla aina 10 kappaletta. Yllätys yllätys (*köh* sarkasmi *köh*) Biili suoriutui vaihdoista ongelmitta ja vaihdot olivat erittäin teräviä, eikä ori jäänyt miettimään Lissun apujen jälkeen hetkeäkään. Tuntui, että näillä kahdella oli jokin telepaattinen yhteys, niin hienosti ja jopa ennakoivasti hevonen toimi. Toisteltiin laukanvaihtoja vielä hetki, kunnes totesin, että turha tylsistyttää hevosta samalla ja päätin, että lopuksi vielä tehtäisiin pienet pätkät piaffessa.

Piaffessa sitten pääsinkin sanomaan ihan pienesti kokoamisasteesta, mutta eipä siinäkään kyllä paljoa korjattavaa ollut. Vähän turhan tiukka paketti meinasi olla, mutta sekin korjaantui ihan pienellä ohjasotteen löysäämisellä, johon Biili (taas jälleen kerran) vastasi heti kyselemättä.

Sukkamieli ”Sukka” valjakkovalmennus
Susirajasta oli pyydetty valmentamaan Sukkaa valjakkoajossa ja pakko myöntää, että hieman jännitti. Olen tainnut ehkä kerran aiemmin pitää valjakkovalmennuksen, mutta toki omien kanssa on tullut sen verran ajettua ja treenattua eri valmentajien kanssa, että eiköhän me nyt jotain valjakolle keksitä.
Ajellessani tallille suunnittelin hieman tarkkuuskoetta vastaavaa treeniä, jonka tarkoituksena olisi saada hiottua ajajan silmää teistä.

Susirajalla painelin kohti kenttää, jossa jo valjakko lämmitteli kaikessa rauhassa. Ajaja kertoi samalla hevosesta aina kun ehti ja sain kuvan, että todellakin tarkkuus voisi olla omiaan tämän päivän valmennukseen. Toki valjakon lämmittelyä seuratessa huomasi ajajan sanat todeksi, että ei se Sukka nyt ehkä mikään maailman notkein tai edes välttämättä yhteistyöhaluisin ollut.
Hain siis tarvittavat tarvikkeet ja aloin asettelemaan tötsiä porteiksi pitkin kenttää samalla numeroiden ne, sekä asettaen jokaisen tötsän päälle pallon, joka putoaisi, jos tötsään osuttaisiin.

Tein kentälle 14 porttia ja leveys porteilla oli 40 senttimetriä, jotta valjakolla oli oikeasti tilaa. Olisipahan mahdollisuus pienentää portin leveyttä, jos näyttäisi että homma alkaakin sujumaan.

Alkuverkkojen jälkeen valjakko aloitti heti radan suorittamisen ja seurasin heidän menoaan hetken hiljaa.
”Hei, se raippa ei ole mikään koriste. Käytä sitä! Ei tarvi lyödä, vaan naputa kevyesti”, huikkasin, kun alkoi näyttää siltä, että Sukka ei meinaa kääntyä ei sitten millään. Jonkin ajan päästä alkoi valjakon homma toimimaan paljon paremmin ja tammakin kääntyi suhteellisen näppärästi. Toki käännökset olisivat voineet olla edelleen parempia, mutta nyt ei enää pudoteltu jokaista palloa matkan varrelta.
Valjakko vaihtoi ravista laukkaan, jolloin helpotin hieman tehtävää ja laukassa tuntui, että tamma kääntyi paljon paremmin, kuin ravissa ja pallotkin pysyivät paikallaan.

Osa reiteistä oli kyllä oikeastikin haastavia tämän tasoiselle hevoselle, mutta hienosti se kuitenkin selviytyi tiukemmistakin käännöksistä, joita oli pari. Kaiken kaikkiaan mukava valmennus ja ainoana parannettavana asiana tältä kerralta sanoisin sen, että se raipan käyttö täytyy muistaa. Se korvaa istunnan ja pohkeiden avut, jolloin sitä on yksinkertaisesti pakko käyttää.

Turmeltajan Ruutikapina ”Kapu” kouluvalmennus
Tänään pääsin sitten vuorostaan valmentamaan tutun ja turvallisen kouluratsastuksen parissa. Jälleen kerran valmennuksen suunnittelut hoidin samalla kun ajelin Susirajaa kohti ja tuttuun tapaan suuntasin autolta suoraan kentälle.

Kentällä minua odotteli Kapu ratsastajineen ja suunnitelmissahan oli tänään treenata hieman avotaivutusta ja vastalaukkaa. Ratsukko lämmitteli toki ensin itsenäisesti kaikissa askellajeissa ja sillä välin minä asettelin muutaman tötsän kentälle.

Tehtävähän meni siis näin. Aloitettiin kulman jälkeen tekemään suhteellisen loivaa väistöä urasta noin kolmen metrin päähän tötsää kohti. Heti tötsän kohdalta aloitettaisiin 10 metrin voltti ja siitä jatkettaisiin viisi metriä avotaivutuksessa, jonka jälkeen sitten palattaisiin uralle jälleen loivassa väistössä. Tämä tehtäisiin sitten kaikissa askellajeissa, jos ja kun ratsukko siihen kykenee.

Alkuverkat oli suoritettu, joten aloitimme tehtävän aluksi käynnissä. Aluksi Kapu hangoitteli vastaan väistöissä, mutta ratsastajan hienon työstämisen myötä tamma myöntyi kohtaloonsa ja väistikin oikein mallikkaasti.
”Käytä siinä ympyrällä sisäjalkaa ja ulkokättä. Hyvä, just noin!” kehuin, kun Kapu taipui oikein nättiin muotoon ja takajalatkin polki alleen hienosti.
Avotaivutuksessa ei ollut sen kummempia ongelmia, joten ratsukko jatkoi ilman sen kummempia kommentteja kohti seuraavaa väistöä. Tällä kertaa ei edes Kapu laittanut vastaan, vaan väisti niin kuin pitikin.

Kun tehtävä sujui käynnissä hyvin, oli vuoro siirtyä raviin. Ravissa Kapu koitti taas vähän vängätä vastaan väistöissä, mutta jälleen kerran taipui ratsastajansa tahtoon ja teki väistöt nätisti. Ympyrällä käskin ratsastajaa katsomaan vasemmalle, jottei itse kallistuisi liikaa ja heti kun ratsastajan kallistuminen saatiin kuntoon, ei Kapukaan tahtonut kaatua vasemmalle, vaan eteni erinomaisesti.

Ravin jälkeen otettiin pienet välikäynnit, jolloin ratsukko myös vaihtoi suuntaa. Välikäyntien jälkeen olikin vuorossa laukka, joten eikun tehtävän kimppuun.
Laukassa Kapu väisti erittäin hienosti ja vastalaukka ympyräkin sujui ongelmitta. Avossa meinasi olla hieman ongelmia, mutta näppärästi ratsastaja korjasi senkin ja ratsukko suoriutui tehtävästä erinomaisesti.

Vaihdettiin vielä hetken päästä toiseen suuntaan, jotta saataisiin molempiin suuntiin tehtävä tehtyä ja toiseenkin suuntaan ratsukon suoritus oli erittäin hyvä.

lauantai 9. syyskuuta 2017

Dookie & Tervatassu & Kärmeniemen Myrskyvaara

Tervatassu pk-merkintä
Olin sopinut Dookien kanssa, että kävisin tänään hoitamassa ja liikuttamassa yhden hänen hevosistaan. Ajelin tallin pihaan ja lähdin etsiskelemään hopeanruunikkoa tammaa, jonka tarhan luo minut tallityöntekijä ohjasikin huomattuaan, että taisin olla hieman hukassa uudessa paikassa. Sujahdin tamman tarhan portista sisään ja saman tien minulla olikin hevosen pää sylissä hakemassa rapsutuksia. Rapsuttelin hopeanruunikon otsaa hetken, jonka jälkeen laitoin Tapille päitset päähän ja avasin portin suunnaten askeleeni tallia kohti. Koko matkan tarhalta talliin hevonen seurasi hieman takaviistossa turvan koko ajan koskiessa kyynärpäähäni. Selvästi siis läheisyydenkaipuinen tamma.
Tapin karsina oli onneksi helppo löytää, kun lueskeli vaan nimikylttejä karsinoiden ovissa. Päästin hevosen karsinaansa ja lähdin hakemaan sen varusteita ja harjoja. Niitäkin etsiessä meni hetki, mutta onneksi löytyi oikeat varusteet ja muut, joten pääsin palaamaan takaisin suloisen pikkutamman luo.
Harjaus oli sinänsä hassua, kun Tappi oli koko ajan niin kiinni. Omissa hevosissa oli tottunut siihen, että monikaan niistä ei niin kiinnostuneita ihmisestä ollut. Oli siis mukavaa vaihtelua hoitaa hevosta, joka selvästi oli kiinnostunut. Tappi antoi harjata itsensä läpikotaisin erittäin hyvin ja kavioiden puhdistuskin tapahtui helposti ja vaivattomasti. Koska näin tamman nauttivan harjauksesta, pidensin vielä harjaustuokiotamme ja rapsuttelin samalla hevosta kaikessa rauhassa.
Varustuksen jälkeen suuntasimme maneesiin, missä kipusin tamman selkään ja aloitin saman tien tehtävät. Tarkoituksena oli vain saada Tapin takajalat kunnolla alle ja taipumaan nätisti, joten aloin tekemään ympyrän jokaisessa kulmassa. Ulko-ohja, sisäjalka, ulko-ohja, sisäjalka. Tämä mantra tuli hyvin tutuksi koko ratsastuksen aikana. Tappi toimi erittäin hyvin ja vaikkei se mikään liitokavio olekaan, niin sen liikkeet olivat silti erittäin helpot istua ja muutenkin miellyttävät. Nopeasti hevonen myös tajusi mitä siltä haetaan, joten olin tyytyväinen ratsastukseen.
Ratsastuksen jälkeen palautin tamman karsinaansa, vein varusteet paikalleen, sekä harjasin hevosen ja kylmäsin sen jalat, jonka jälkeen pääsinkin lähtemään kotiin päin.
Tervatassu valmennus
Eilen kävin ratsastamassa itse Tapin, mutta tänään oli tarkoitus valmentaa Dookieta tamman kanssa. Tänään olikin sitten kuvioissa esteharjoituksia ja harjoitukset aloitettaisiin innareilla lämmittelyn vuoksi. Aluksi toki ratsukko lämmitteli ihan sileällä omaan tahtiinsa ja sillä välin kasailin sitten tarvittavat esteet maneesiin. Innarit pystytin toiselle pitkälle sivulle, jotta muualle jäisi tilaa sitten tilaa muille esteille, joita sitten käytettäisiin ihan rataharjoituksena. Muistelin nähneeni kivan rataesteharjoituksen ratsastus.fi-sivustolla, joten rakensin sitä apuna käyttäen maneesiin mukavan pikkuradan. Radalta löytyi muutama pysty ja kaksi sarjaa, joista toisella oli ns. pituusokseri ja toista sarjaa ennen oli maapuomi.
Dookie ja Tappi oli hoitanut lämmittelyt sileällä, joten annoin luvan aloittaa innareille tulon. Tappi laukkasi rauhallisesti eteenpäin ja keskittyi erinomaisesti käsillä olevaan tehtävään. Korotin hieman puomeja muutaman hyppykerran jälkeen, jotta saatiin korkeammallakin lämmiteltyä. Tästäkin ratsukko suoriutui erittäin hyvin, joten päästiin aloittamaan itse rata.
Ensimmäisenä ratsukko suuntasi pystylle, jonka jälkeen seuraavalle pystylle tehden laajan kaaren vasemmalle samalla. Kolmannelle pystylle suunnattiin okserin takaa melko tiukasti kaartaen edelleen vasemmalle. Viimeisen yksittäisen pystyn jälkeen oli vuorossa tasaokseri ja siitä suunnattiin lyhyttä sivua pitkin ensimmäiselle sarjalle. Sarjan A- ja B-osat olivat pystyjä, joiden välissä oli yksi laukka ja C-osiona pituusokseri.
Tähän asti ratsukon suoritus oli ollut erinomainen ja viimeinen sarjakin onnistui erittäin hienosti.
Korottelin esteitä aina parin hyppykerran välein ja ainoa mitä kehitettävää keksin sanoa tässä vaiheessa, oli että ratsastajan itsensä pitäisi joustaa ehkä hieman enemmän omista käsistään ja antaa tammalla enemmän tilaa hypätä, vaikka tällä hetkelläkin kyllä hyppääminen sujui erinomaisesti.

Kärmeniemen Myrskyvaara valmennus
Kun olin saanut Tapin ja Dookien valmennuksen hoideltua loppuun, tuotiin Dookielle toinen hevonen ratsastettavaksi ja tämänkin kanssa oli tarkoitus pitää estevalmennus. Jätin innarit paikalleen toiselle pitkälle sivulle ja aloin kasaamaan erilaista rataa. Tällä kertaa pituushalkaisijalle pystytin kolme estettä, sekä ns. kulmista hypättäväksi neljä estettä. Käytännössä rata muistutti kahta sydäntä. Pituushalkaisijan keskimmäinen este hypättäisiin myös vinottain.
Dookie lämmitteli ratsunsa ensin sileällä ja sain melko hyvän kuvan hevosesta jo siinä. Nyt jouduttaisiin keskittymään melko paljon siihen, että hevonen saataisiin sopivalla vauhdilla esteille. Käskin ratsukon aloittaa innareilla lämmittelyn ja korottelin välillä innarin puomeja hieman. Loppujen lopuksihan estekorkeudet nousivat vaiheittain jokaisen esteen kohdalla ja ratsukko suoriutui ihan kivasti tehtävästä, vaikka laukka olisi saanut olla vielä hieman voimakkaampi ja eteenpäin menevä.
Siirryttiin kuitenkin itse radan pariin, mutta aluksi vain suoran linjan hypyillä.
”Sun pitää saada Aapo lyhentämään sen laukkaa. Noihin väleihin pitäis saada neljä, eikä kolme laukkaa” huikkasin Dookielle ja jäin odottamaan uusintayritystä.  Aapo yritti pistää hanttiin, joten käskin tekemään voltteja niin kauan, kuin tuntui ettei Aapo vastannut pidätteisiin.
Hetken päästä Dookie koki tilanteen sopivaksi ja päästi orin kohti esteitä.
”Pidätä, pidätä, pidätä, HYVÄ!” ja näin oli selvitty oikein näppärästi suoralla linjalla, joten pyysin lisäämään muutkin esteet mukaan.
Aluksi Aapo oli hieman hämmentynyt, kun pituushalkaisijan keskimmäinen este hypättiin vinottainkin, mutta hyppäsi kuitenkin hyvällä halulla. Dookiekin pysyi orin välillä melko mielenkiintoisen näköisissäkin loikissa mukana, mutta vauhdin kanssa ratsukko sai tehdä töitä. Aluksi oli näyttänyt siltä, että orista ei löydy vauhtia nimeksikään ja sitten yhtäkkiä se lähtikin kuin tykin suusta. Kaiken kaikkiaan mielestäni kuitenkin onnistunut treeni!