Savusurmia
”Suukko” kouluvalmennus
Kapun
valmennuksen jälkeen oli sovittu vielä toinen valmennus, joten ratsastajalle
tuotiin uusi hevonen alle, jonka kanssa hän aloitti alkuverryttelyt heti ja
päätin, että ratsukko tekisi samaa tehtävää, kuin edellisessäkin valmennuksessa
Kapun kanssa.
Eli tehtävähän
meni näin: Aloitettiin kulman jälkeen tekemään suhteellisen loivaa väistöä
urasta noin kolmen metrin päähän tötsää kohti. Heti tötsän kohdalta
aloitettaisiin 10 metrin voltti ja siitä jatkettaisiin viisi metriä
avotaivutuksessa, jonka jälkeen sitten palattaisiin uralle jälleen loivassa
väistössä. Tämä tehtäisiin sitten kaikissa askellajeissa, jos ja kun ratsukko
siihen kykenee.
Tällä kertaa
ratsukko teki hieman lyhyemmät verryttelyt ja aloitti tehtävän suorittamisen
oikeastaan heti, kun ratsastaja oli käynyt kaikki askellajit hevosen kanssa
läpi. Suukko aloitti väistöissä erinomaisesti, mutta voltilla meinasi kaatua
sisälle päin. Käskin ratsastajan jälleen kerran katsomaan vasemmalle ja
taivuttamaan hevostakin vasemmalle.
”Taivuta oikeelle seuraavalla kierroksella. Jos se alkaa taas kaatumaan, niin käännä taivutus vasemmalle”, sanoin ja seurasin ratsukon menoa.
”Taivuta oikeelle seuraavalla kierroksella. Jos se alkaa taas kaatumaan, niin käännä taivutus vasemmalle”, sanoin ja seurasin ratsukon menoa.
Käynnissä tehtävä
sujui erinomaisesti ja ratsukko saatiin ympyrälläkin tasapainoiseksi, joten
käskin heidän siirtyä raviin. Ravissakin tehtävä sujui hyvin, mutta
avotaivutuksessa jouduttiin vähän tekemään töitä, että etuosa saatiin omalle
paikalleen. Ratsastaja kuitenkin korjasi hevostaan hyvin ja tehtäväkin alkoi
sujumaan ongelmitta.
Laukassa Suukko
meinasi olla turhan pitkänä ja tämän vuoksi kääntyminen ympyrälle meinasi
venähtää, joten käskin ratsastajaa lyhentämään laukkaa. Oikeastaan kaikki muu
sujui laukassa paremmin, kuin ravissa. Hevonen kuunteli ratsastajaansa ja ratsastajan
avut olivat pehmeitä, eikä avut jääneet missään vaiheessa ns. junnaamaan.
Savusurmia ”Suukko”
estevalmennus
Tänään oli sitten
vuorossa jälleen Suukko ratsastajineen, mutta lajina esteet. Ratsukko
lämmitteli omatoimisesti sileällä, sillä välin kun minä rakensin ratsukolle
sopivaa rataa. Koska olin kuullut Suukolla olevan hieman ongelmia etäisyyksien
kanssa, laitoin jokaisen esteen eteen maapuomin helpottamaan hyppypaikan löytämistä.
Kentälle rakentui
kahdeksan estettä, joista kahdesta tekisin sarjaesteen. Radan ensimmäisen esteen
virkaa toimitti ihan perus simppeli pysty, jonka jälkeen kaarrettiin oikealle
okseria kohti. Okserin jälkeen tulikin sitten pysty, jolta suunnattiin kohti
kentän toista pitkää sivua ja uralta löytyi toinen okseri. Okserilta suunta oli
kohti lyhyen sivun alkua ja siitä vasemmalle, kunnes ratsukon tuli kaartaa
hieman kulman jälkeen oikealle kohti sarjaa. Sarja rakentui kahdesta pystystä
ja näiden väliin jäi yksi laukka-askel. Kuudes este olikin hieman erikoisempi
este, nimittäin kolmipuominen viuhka, jonka jälkeen jatkettiin vielä
viimeiselle okserille.
Lämmittelyt oli
hoidettu, joten ratsukko otti muutamat lämmittelyhypyt ja viuhkaakin
kokeiltiin. Kaikista tamma suoriutui hyvin, vaikka viuhka meinasi ensin vähän
jännittää. Suukko kuitenkin eteni tasaista tahtia ja ratsastaja osasi tukea
tammaa juuri oikeissa kohdissa.
Välillä meinasi
lähestymiset mennä turhan lähelle, mutta maapuomit selvästi auttoivat hevosta
hahmottamaan asiat paremmin ja Suukko kuunteli erinomaisesti ratsastajansa
merkkejä milloin täytyi lähteä hyppyyn. Kukaan meistä ei ole täydellinen,
joten virheitä sattuu parhaimmillekin.
Olimme
aloittaneet suhteellisen matalilta esteiltä, mutta korotin puomeja sopivin
väliajoin. Aina sitä mukaa, kun Suukon lähestymiset paranivat. Ratsukon
yhteistyö oli hyvää ja näytti, että Suukkokin sai aika ajoin tietynlaista
varmuutta etäisyyksien suhteen.