Oltiin VP:n kanssa laiteltu viestiä jokin aika sitten, että
menisin hoitamaan Lehmuksen tänään, koska muilla oli kiireitä. Olin innoissani
uuteen hevoseen tutustumisesta, joten lähdin jo hyvissä ajoin aamulla tallille,
jotta ehtisin kunnolla tutustua tammaan.
Tallilla vastassa oli oikein nätti tamma, josta kävi heti
ilmi, että se rakastaa huomiota. Vein Lehmuksen tarhasta sisälle pienen
rapsutushetken jälkeen ja koko matkan rautias töni minua kerjäten lisää
rapsutuksia. Naurahdin pienesti tammalle ennen kuin päästin sen karsinaan ja
lähdin hakemaan harjoja.
Aloitin harjaamisen verkkaisin ja pitkin vedoin ja rautiaasta näki, että se nautti käsittelystä erittäin paljon. Päätin siis suorittaa harjauksen oikein pitkän kaavan mukaan ja käytin kaikkia mahdollisia harjoja, mitä neidin harjakassista löytyi. Toki myös välillä piti pysähtyä rapsuttelemaan Lehmuksen otsaa, kun se siitä näytti niin paljon pitävän.
Aloitin harjaamisen verkkaisin ja pitkin vedoin ja rautiaasta näki, että se nautti käsittelystä erittäin paljon. Päätin siis suorittaa harjauksen oikein pitkän kaavan mukaan ja käytin kaikkia mahdollisia harjoja, mitä neidin harjakassista löytyi. Toki myös välillä piti pysähtyä rapsuttelemaan Lehmuksen otsaa, kun se siitä näytti niin paljon pitävän.
Olin ensin ajatellut, että menisimme maneesiin tekemään
puomitehtäviä, mutta ilman ollessa kaunis ja kuulas, päädyinkin lähtemään
maastoon, vaikka reitit olivatkin tuntemattomat. VP oli kuitenkin kertonut,
että reitti on selvästi merkitty, sen mukaan minkä mittainen matka oli
kyseessä, joten luottavaisin mielin ohjasin rautiaan ratsuni pois tallin
pihasta.
Metsässä Lehmus asteli eteenpäin varmasti ja rauhallisesti. Hetken kävelyn jälkeen annoin tammalle pohkeet merkiksi raviin siirtymisestä ja siirtymä sujui erittäin kivasti! Ravasimme kaikessa rauhassa eteenpäin, kunnes eteemme avautui pitkä suora, joka totta kai tarkoitti laukkapohkeita.
Lehmus siirtyi pehmeästi laukkaan ja ei edes säpsähtänyt, kun vierestämme lähti pupu juoksemaan poispäin.
Metsässä Lehmus asteli eteenpäin varmasti ja rauhallisesti. Hetken kävelyn jälkeen annoin tammalle pohkeet merkiksi raviin siirtymisestä ja siirtymä sujui erittäin kivasti! Ravasimme kaikessa rauhassa eteenpäin, kunnes eteemme avautui pitkä suora, joka totta kai tarkoitti laukkapohkeita.
Lehmus siirtyi pehmeästi laukkaan ja ei edes säpsähtänyt, kun vierestämme lähti pupu juoksemaan poispäin.
Laukkapätkän jälkeen hidastin raviin ja ohjasin tamman kohti
kotitallia. Ravasimme vielä jonkin aikaa, kunnes alkoi kauempaa pilkistää tallirakennus
puiden välistä, jolloin hidastin käyntiin ja annoin Lehmuksen kävellä kaikessa
rauhassa pitkin ohjin tallipihaan.
VP oli käskenyt viedä Lehmuksen takaisin tarhaan, joten
hoidin sen tallissa ulosvientikuntoon ja vietin tarhassa vielä lyhyen
rapsutteluhetken neidin kanssa, jonka jälkeen huikkasin tallin puolelle heipat
ja suuntasin kohti omaa talliani.
Sukuselvitys
i. Lehmuskulkija on vähän sellainen kaiken nähnyt ja kokenut
hevonen. Se on omistajansa kanssa pyörinyt, jos jonkinlaisissa kissanristiäisissä
ja onkin luonteeltaan hyvin varma ja peloton tapaus. Lehmuskulkija on kisannut
kenttä-, este- ja kouluratsastuksessa ja menestynytkin oikein mukavasti. Jälkeläisiä
orilla on 12 kappaletta, joista jokainen on saanut osansa isän hyvistä
liikkeistä ja hermojen lujuudesta.
ii. Sielunvaeltaja on
vesikammoinen kouluratsu, jonka kanssa kisamenestys on ollut ja on edelleenkin
riippuvaista säästä. Kun aurinko paistaa ja on nätti ilma, ori on erittäin hieno
ratsu, jolta löytyy liikettä aina vaativaan a:han asti. Sateella taas Sielunvaeltaja
näyttää siltä, ettei se selviäisi edes helpon c:n ohjelmasta puhtaasti. Muuten
luonteeltaan ori on oikein leppoisa ja mukava tapaus, varsinkin hoitaessa.
Kahdeksalle jälkeläiselleen Sielunvaeltaja on periyttänyt korrektia rakennettaan.
iii. Voimatkaaja oli komea kuin satuprinssi ja liikettäkin löytyi,
vaikka muille jakaa. Ori oli koko ikänsä saman omistajan omistuksessa ja kisasi
erinomaisin tuloksin esteitä, kenttää ja koulua. Luonteeltaan Voimatkaaja oli
yritteliäs ja kuuliainen hevonen, joka rakasti olla huomion keskipisteenä.
Jälkeläisiä orilta jäi jälkeen vain vaivaiset kolme kappaletta, koska ori
menehtyi 8-vuotiaana yhdellä karkureissullaan upotessaan suohon.
iie. Tummasielu on nimensä mukaisesti sielultaan tumma. Sitä
ei oikeastaan kiinnosta mikään tai kukaan, mutta kyllä se kuitenkin käsittelyn
ja ratsastuksenkin hyväksyy. Kentällä se ei viihdy pyörimässä, jonka takia
Tummasielu onkin toiminut omistajansa maastopuksuttimena. Kisatuloksiakaan ei tammalla
ole, juurikin sen takia, ettei mikään ole oikein kiinnostanut ja ei se mikään
liikehienouskaan ole koskaan ollut. Jälkeläisiä tammalla ei ole kuin yksi, joka
sitten olikin emänsä vastakohta.
ie. Lehmuskeiju on vaativa hevonen, joka on tarkka
ratsastajastaan. Voisi jopa sanoa, että se on yhden ihmisen hevonen ja onneksi
sille on löytynyt se oma ihminen, joka saa Lehmuskeijusta sen erittäin hienon
puolen esille. Tamma on kiertänyt Lehmuskulkijan lailla, vaikka minkälaisissa
kissanristiäisissä ja on kahminut palkintoja vaikka kuinka paljon myös ihan
ratsastuskisoissakin. Neljälle jälkeläiselleen Lehmuskeiju on periyttänyt erinomaisia
liikkeitään ja rakennettaan.
iei. Lehtikieltäjä on varsasta asti ollut hieman hermoja
raastava tapaus. Se temppuilee minkä ehtii, mutta osaa se toki vakavastikin
asioihin suhtautua, varsinkin kisoissa. Este- ja kouluradoilla mukavasti
pärjännyt ori pistääkin sitten yleensä kotitreeneissä homman ranttaliksi ja välillä
jo valmentajatkin ovat sanoneet, että ei enää ikinä tätä hevosta. Omistaja
kuitenkin hevosestaan pitää ja onhan sillä oikein hienot liikkeet, sekä
erinomainen rakenne, jonka takia sillä jälkeläisiäkin löytyy 15 kappaletta.
iee. Viherkeiju on perso herkuille ja taitaapa se vähän
tammassakin näkyä, kun tuppaa herkästi pyöristymään. Onneksi omistaja kuitenkin
tarjoaa sille monipuolista tekemistä ja estekisoihinkin he treenaavat
ahkerasti. Viherkeiju on yritteliäs ja reipas tamma, jonka kanssa on kyllä
mielekäs työskennellä. Jälkeläisiä vaaleanrautiaalla ei ole kuin yksi, koska
omistaja on halunnut keskittyä tamman kanssa kisaamiseen ja treenaamiseen,
jolloin ei enemmälti varsoille ole aikaa ollut.
e. Talvenneito on aina ollut nopea oppimaan, niin hyvässä,
kuin pahassakin. Se myös rakastaa kaikkia, joka on välillä vähän huonokin
juttu. Tamma kun ei tajua olevansa iso hevonen ja se ei todellakaan syliin
mahdu. Nykyään sille onneksi riittää, että työntää päänsä syliin
rapsuteltavaksi. Talvenneito on kisannut vähän joka lajissa, koska omistaja on
kaikkea halunnut kokeilla ja ovathan he pärjänneetkin oikein mukavasti lajissa
kuin lajissa. Jälkeläisiä Talvenneidolla on kaksi kappaletta, jotka ovat emänsä
lailla moniosaajia.
ei. Pakkasukko on määrätietoinen ja itsevarma ori, joka ei
siedä kuin tietynlaista käytöstä niin ihmisiltä, kuin hevosiltakin. Laumassa
ori on se, jota kaikki kunnioittaa ja varoo suututtamasta, koska tällöin ihan
varmasti kiusanhenki saa sellaiset lähdöt, että muistaa loppuelämänsä.
Ihmisillekin tehdään hyvin selväksi, jos jokin ei miellytä. Ratsuna Pakkasukko
on pilkun tarkka ja vaatii erittäin tasaista ratsastusta, jotta siitä saadaan
kaikki parhaimmat puolet esille. Jälkeläisiä orilla on huimat 24 kappaletta!
eii. Hallanturma on monen mielestä tylsä hevonen, vaikka erinomaiset
liikkeet ja rakenne siltä löytyykin. Ori on niin täydellinen suomenhevosen
perikuva, kun vaan olla ja voi. Se on ratsastaessa tasainen, mutta hieman
jyräävä ja ihan kiva ratsu muuten. Esteillä hieman laiska, kuten myös kouluratsastuksessa.
Hallanturmalla ollaan muutamissa kisoissa käyty, mutta ei se menestys ole päätä
huimannut, kun ei hevosesta mitään kovin erikoista irti saa. Jälkeläisiä orilla
on seitsemän kappaletta, jotka ovat onnekseen perineet isältään vain
erinomaista rakennetta.
eie. Kuurankukka on hoitaessa kiukkuinen tapaus, joten
yleensä se hoidetaankin aikuisten toimesta ja hoitopaikalla molemmin puolin
kiinnitettynä. Kuurankukka toimii siis ratsastuskouluna opetushevosena ja
ratsuna se onkin oikein pätevä kampe, vaikka hoitaessa onkin vaikea. Toki töitä
saa tamman kanssa tehdä, mutta mukava ratsu se silti on. Ratsastuskoulu-uran
takia Kuurankukalla ei ole kuin yksi jälkeläinen, joka on menestynyt oikein
mukavasti koulu-, este- ja kenttäratsastuksen saralla.
ee. Lumineitonen kerää helposti energiaa yhdestäkin vapaapäivästä
ja uusilla paikoilla se on kuin hyrrä. Itse kisatilanteessa se onneksi osaa
rauhoittua ja panostaa suoritukseen täysillä. Tammalla kisataankin koulu-, este-
ja kenttäratsastuksessa ja kaikissa lajeissa se on pärjännyt oikein mukavasti.
Lumineitosella on varsoja vain kaksi kappaletta, mutta sitäkin hienompia ja
menestyneempiä ne ovat.
eei. Lumituisku on itsepäinen ja määrätietoinen ori. Jotain
kun se päättää, niin niin myös tapahtuu, joten joskus saattaa ratsastaminen
orilla olla tuskaa. 14 jälkeläisen epäonneksi ovat nekin saaneet osansa isänsä
jääräpäisyydestä, mutta myös onnekseen rakenteesta.
Lumituiskun kanssa on käyty myös pyörähtämässä kisaradoilla useampaankin otteeseen. Tosin menestys on ollut erittäin vaihtelevaa orin jääräpäisyyden takia. Se saattaa ihan hyvin kesken esteradan päättää, että tämä oli muuten tässä ja pysähtyä niille sijoilleen.
Lumituiskun kanssa on käyty myös pyörähtämässä kisaradoilla useampaankin otteeseen. Tosin menestys on ollut erittäin vaihtelevaa orin jääräpäisyyden takia. Se saattaa ihan hyvin kesken esteradan päättää, että tämä oli muuten tässä ja pysähtyä niille sijoilleen.
eee. Valkolakka on varma ja mukava tamma. Sitä pystyy
hoitamaan ja ratsastamaan kuka tahansa vauvasta vaariin ja se kantaa jokaisen
ratsastajansa ylpeänä ja turvallisesti. Sen omistaja onkin alkanut menemään
tammalla ilman varusteita, koska hevonen kuuntelee niin tarkkaan
ratsastajaansa. Kisoissa toki on normaalit varusteet päällä, mutta tällöinkin
Valkolakka luottaa 100 prosenttisesti ratsastajansa valintoihin ja noudattaa
käskyjä kyselemättä. Jälkeläisiä tammalla on viisi kappaletta.