Leah & Boston - kouluvalmennus

Saavuin Cour de Lionin parkkipaikalle ja suuntasin kulkuni tallin pihaan, jolloin huomasin valmennettavan ratsukon olevan jo kentällä. Kentällä oli suorittamassa alkulämmittelyjä ruunikko ori, jonka kyydissä oli nuori mies, joka itsensä esitteli Adrieniksi. Seurasin parivaljakon työskentelyä hetken ja käskin heti alkuun ratsastaa takapäätä aktiivisemmaksi, jotta hevonen kykenisi suoriutumaan tämän päivän tehtävistä ja muutenkin hevoselle parempi, kun käyttää kroppaansa kunnolla.

Alkulämmittelyjen jälkeen aloitimme ensin käynnissä. Toisella pitkällä sivulla ratsukon tuli edetä vuorotellen kootussa ja lisätyssä käynnissä ja toisella pitkällä sivulla taas tehtiin sulkutaivutusta. Adrien ratsasti Bostonia pehmeästi ja tarkasti, mutta jokainen tarvitsee välillä valvovaa silmää ja apua.

”Siirrä ihan vähän ulkopohjetta taaksepäin, niin saadaan se takaosa oikeesti irti sieltä seinältä”, huikkasin ja ajattelin mielessäni, kuinka mahtava oli valmentaa ratsukkoa, joka osasi hommansa ja otti neuvot vastaan erinomaisesti!

Käynnin kokoaminen ja lisääminen onnistui ratsukolta hyvin ja heistä näki, kuinka molemmat nauttivat hommasta. Boston kuunteli ratsastajansa apuja hyvin ja vastasi niihin välittömästi. Tehtävä onnistui molempiin suuntiin oikein mukavasti ja saatiin oikein onnistunut käyntiharjoitus alle ennen ravissa aloittamista.

Ratsukko teki ravissa samaa tehtävää, kuin käynnissäkin, mutta nyt meinasi Boston kaatua sisäpohjetta päin, jolloin käskin vähentämään ulkopohkeen painetta ja lisäämään sisäpohkeen käyttöä, jotta saadaan hevonen pidettyä neljällä uralla ja kaatumasta sisälle päin. Adrien korjasi ratsuaan hyvin ja orikin kuunteli erinomaisesti. Mitäpä muuta voit edes olettaa GP-tason ratsukolta? 

Kun tehtävä oli tehty molempiin suuntiin ravissa, käveli ratsukko pienet välikäynnit, jonka jälkeen aloitettiinkin laukassa. Oltiin saatu iskostettua tämän päivän tehtävä niin hyvin hevosen ja ratsastajan selkärankaan, että paljoa neuvomista en enää tässä vaiheessa keksinyt.

”Annetaan näiden nyt jäädä hautumaan ja otetaan loppuun vielä muutama pätkä laukanvaihtoja lävistäjällä”, huikkasin, kun ratsukko oli tehnyt sulkua ja laukan kokoamista, sekä lisäämistä molempiin suuntiin.

Laukanvaihdot päädyin teettämään lävistäjillä, koska näin saataisiin molempiin suuntiin menoa helposti ja suhteellisen nopeasti myös. Adrien ratsasti edelleen todella eleettömästi ja Boston reagoi nuoren miehen apuihin erinomaisesti. Ihan pikkuisen terävämpiä vaihdot olisivat saaneet olla ja siitä mainitsinkin, jolloin mies käytti raippaa pienenä muistutuksena vaihtojen yhteydessä pari kertaa ja ori otti neuvosta vaarin vaihtaen laukat erinomaisesti. 

Kaiken kaikkiaan valmennus sujui erinomaisesti ja kuten jo aiemminkin sanoin, on mahtavaa työskennellä osaavan ratsukon kanssa, joilla yhteistyö toimii ja jotka tekevät töitä mielellään! Kiitos tästä ja tsemppiä kisoihin!

sarqquun sukuselvitykset

i. Jos olet ikinä seurannut sarjaa Rick&Morty, niin siitä saa jo hyvän kuvan Rickest Rickistä.  Ori on luonteeltaan ailahteleva, outo ja jopa ärsyttävä, jonka takia sen kasvattaja Jay Hallsield luopui ajatuksesta myydä poni ja kisasi sillä itse valjakkoajossa vaativalla tasolla, jossa poni menestyikin kaikkien yllätykseksi erinomaisesti. Tosi tilanteessa se siis osaa onneksi toimia ainakin suurimmaksi osaksi oikein.
Muuten käytös onkin sitten välillä melko painajaismaista. Rickillä ei ole minkäänlaista kunnioitusta ihmisiä kohtaan, vaan se tekee tasan oman päänsä mukaan. Tämän takia myös moni ihminen suorastaan vihaa ponia ja Jaykin on menettänyt hermonsa ponin kanssa monet monituiset kerrat.
Jalostukseen oria on kuitenkin käytetty kerran, joka tosin näyttää jäävän viimeiseksi kerraksi, vaikka Rickin jälkeläinen onkin erinomaisella rakenteella varustettu hyvä yleisponi.

ii. Super Scientist Rick on poni, joka pyrkii aina hyötymään tehtävistä asioista itse. Aivan yksi lysti ihmisen hyvälle mielelle tai muulle, mutta jos poni ei siitä mitenkään hyödy, niin ei sitä kyllä huvita paljoa mitään tehdä. Parhaiten ori siis toimii lahjonnalla ja sen kanssa touhutessa saakin olla taskut täynnä herkkuja, jotta saadaan asiat tehtyä kuten pitää. Ajaessa tosin Super Scientist Rick on reipas ja varma poni, sekä kisoissakin se menestyy oikein mukavasti, kunhan se palkitaan suorituksen lopuksi erityisen hyvillä nameilla!
Jälkeläisiä Super Scientist Rickillä on kuusi kappaletta, jotka ovat onnekseen perineet isänsä työmotivaation ilman lahjontaa, sekä oikein mukavaa rakennetta.

iii. Groovy Rick on luonteeltaan oikein mukava tapaus. Sen kanssa on miellyttävä työskennellä, koska se varmasti tekee kaiken kuten pyydetään ja vieläpä ihan viimeisen päälle. Poni kuuntelee ajon aikana apuja erinomaisesti ja tekee töitä täydellisellä motivaatiolla. Harvemmin tulee näin erinomaisella käytöksellä varustettu poni vastaan. Hoitaessa Groovy Rick pönöttää paikallaan nätisti ja antaa tehdä kaikki, jopa epämiellyttävätkin, hoitotoimenpiteet ongelmitta.
Jälkeläisiä Groovylle onkin siunaantunut kahteen edelliseen oriin verrattuna huima määrä! Niitä löytyy siis 35 kappaletta ja oikein tasalaatuista porukkaa Groovy Rick on maailmaan jättänyt. Jokainen poni on hyvä käyttöponi juuri siinä lajissa, johon ne on koulutettu ja onpa suurin osa myös pärjännyt erinomaisesti myös näyttelyissä sun muissa, joissa rakenne vaikuttaa arvosteluun.

iie. Super Marshmallow Splash oli kaunis kuin karkki ja viisas kuin mikä, mutta valitettavasti poni menehtyi karattuaan tarhasta ja juoksi suoraan autotielle, jossa siihen törmäsi auto ja poni jouduttiin lopettamaan molempien etujalkojen murruttua.
Luoneeltaan Splash oli kiltti ja nöyrä poni, jonka kanssa monet lapset opettelivat ratsastuksen alkeet ja tutustuivat kisojen ihmeelliseen maailmaan lajissa kuin lajissa. Tamma oli siis oikea moniosaaja ja sen kanssa rakasti jokainen työskennellä sen suurenmoisen työmotivaation ja kiltin luonteen takia.
Jälkeläisiä Splash ehti saada vain yhden, mutta onneksi siitä tuli aika onnistunut poni, vaikka hieman kummallinen tapaus onkin.

ie. Softy Little Sofia oppii uudet asiat nopeasti, niin hyvässä, kuin pahassakin. Siltä löytyy jos jonkinlaisia kommervenkkejä ihmisten pään menoksi ja monesti on ponin omistaja uhannut toimittaa tamman liimatehtaalle, kun Sofia on taas keksinyt uusia ärsyttäviä tapoja, jotka hankaloittavat elämää. Yhtenä esimerkkinä se, että tamma osaa itse aukaista tarhansa portin, sekä paeta tarhasta, jos portti on kerrankin onnistuttu telkeämään. Tamman bravuureita ovat liukuminen lankkujen ali, sekä sähkölankojen välistä pujottelu.
Muuten luonteeltaan Sofia on aika kiva, vaikka sen kanssa saa olla silmät selässäkin. Työmotivaatio ponilla on muiden suvussa olevien ponien tavoin korkea, mutta ratsastajan tai ajajan kannattaa aina olla kunnolla hereillä, ettei yhtäkkiä huomaa kököttävänsä maassa katselemassa, kun poni painaa kauempana karkuun.
Jälkeläisiä Sofialla on vain yksi, jolle se on periyttänyt oikein mukavia liikkeitään ja ainakin jollain tasolla myös työmotivaatiotaan.

iei. Swiftest Meatball on oikea haastavan shetlanninponin perikuva. Se osaa kaikki parhaimmat temput ratsastajansa selästä karistamiseen, sekä karsinasta karkaamiseen ja yleisesti harmaiden hiusten aiheuttamiseen. Talutusratsastusponina Meatball on kuitenkin hyvä ja varma, kunhan kukaan ei erehdy kävelemään liian lähellä sen takajalkoja. Silloin nimittäin saa kaviosta, mutta onneksi ori ei kuitenkaan täydellä voimalla monota, vaan lähinnä huomauttaakseen, että suksitkos hiiteen siitä. Karsinassa Meatball on aika hapannaama, jonka takia sitä ei monetkaan lapset uskalla lähestyä ja parempi onkin, että aikuiset ponin laittavat valmiiksi tunteja varten. Meatball siis toimii eräällä pienellä ratsastuskoululla tuntiponina, vaikka se ori onkin.
Jälkeläisiä ponilla on 10 kappaletta, joista suurin osa on oikein toimivia lasten poneja ja osa taas vähän haastavampia tapauksia.

iee. Vaikka Sparkle Purple Sofia on ulkoisesti melko tylsän näköinen poni, se silti kiinnittää huomion itseensä joka paikassa. Sparkle Purple Sofia on älyttömän hieno liikkeiltään shetlanninponiksi, ja luonnekin sillä on erinomainen. Selkään uskaltaa laittaa kenet vaan ja tamma kantaa ratsastajansa ylpeydellä ja turvallisesti missä tahansa. Kisoissa se loistaa lajissa, kuin lajissa ja melkein kenen tahansa ratsastajan kanssa. Erityisesti poni rakastaa koulukisoja, joissa se pääsee kunnolla esiintymään ja yleisö on lähempänä, kuin esimerkiksi valjakkokisoissa.
Hoitaessa tamma on kuin viilipytty, mitä nyt välillä tönii ihmisiä turvallaan ja hakee rapsutuksia, mutta senpä takia sitä niin monet lapsetkin rakastaa. Sen kanssa on mukava puuhailla, oli kyse mistä tahansa ja sen kanssa pystyy pienemmätkin lapset opettelemaan hevosen hoitamisen alkeita. Sparkle Purple Sofia osaa myös varoa erityisen hyvin ihan pienimpiä hoitajiansa, jolloin näyttää lähinnä siltä, että poni olisi muuttunut kiveksi. Se ei liikauta korvaansakaan, kun vierellä on pieni taapero harjaamassa.
Jälkeläisiä Sparkle Purple Sofialla on kaksi kappaletta, joista on muovautunut oikein mukavia yleisponeja hyvällä rakenteella.

e. Pippi Lowstocking on kaunis tamma, vaikkakin sen jalat ovatkin pitkät muuhun runkoon nähden ja näin on itseasiassa ollut varsasta asti. Pippi on sympaattinen tamma, jonka kanssa uskaltaa touhuta kuka tahansa ja onpa se myös näyttänyt kyntensä kisaradoillakin tutustuttaen lapsia kilpailun ihmeelliseen maailmaan. Lajeina tammalla on ollut este- ja kouluratsastus, sekä valjakkoajo, joissa jokaisessa lajissa neiti on pärjännyt erityisen hyvin.
Kolmelle varsalleen Pippi on periyttänyt monipuolisuutta ja korrektia rakennetta, joten sen jälkeläiset ovat itsekin olleet monitaitajia eri lajeissa, sekä pärjänneet oikein mukavasti kisaradoilla.

ei. Impish Puffbin PUFF on haastava tapaus, jota voisikin kuvailla yhden ihmisen poniksi. Onnekseen Puff on löytänyt omistajakseen reippaan tytön, joka uskaltaa pistää poninsa kuriin ja saa luovittua sen läpi koulu- ja esteratojen yllättävän hyvällä menestyksellä ottaen huomioon ponin vaikeahkon luonteen.
Ori kerää helposti turhaa energiaa, joka purkautuu sitten melkein aitoon rodeo-show’hun verrattavalla näytöksellä, sekä pystyyn loikkimisella. Koskaan ei ole Puffin pieni ratsastaja kuitenkaan ponin selästä tippunut, vaan on joka kerta laittanut ratsunsa kuriin nopeasti. Muuten luonteeltaan Puff on orimainen ori, joka huutelee jatkuvasti tammoille ja yrittää näyttää olevansa iso ja mahtava.
Jälkeläisiä puffilla on kahdeksan kappaletta, jotka ovat onnekseen perineet vain isänsä ulkonäön.

eii. Blockhead Chris on oikeinkin mukava poni, jos tykkää melkein pystyyn kuolleesta tapauksesta. Tähän päivään mennessä ei ole Chrisin kanssa tavattu tilannetta, jossa se säikähtäisi, vaan se ottaa uudet asiat aina lunkisti vastaan ja silloin, kun muut säikähtävät, niin ori jää katselemaan muiden perään kysymysmerkkinä.
Kyllä se kuitenkin kisaradoilla pärjää aika kivasti. Sillä on nimittäin todella hyvä työmoraali ja Chris rakastaa miellyttää ratsastajaansa, joten se reagoi apuihin nopeasti ja tekee tehtävät kuten pitääkin.
Jälkeläisiä Chrisillä on 15, jotka ovat saaneet osan isänsä työmoraalista ja osa on jopa isänsä klooneja ihan luonteenpiirteitä myöten.

eie. Puffin Muffin PUFF on vähän kömpelö, mutta silti lempeä tamma, jonka kanssa tykkää kuka tahansa viettää aikaa. Se ei oikein osaa varoa ketään tai mitään, jonka takia tammaa saakin olla jatkuvasti paikkailemassa ja sen hoitajat saavat olla erittäin tarkkoja siitä, ettei poni astu varpaille.
Ratsastaessakin on ihan normaalia, että Muffin kompuroi vähän väliä, kun menee solmuun omien jalkojensa kanssa, mutta on sillä silti ihan kiva ratsastaa, kunhan saa vaan tamman hereille kunnolla, jolloin se ei niin kömpelö ole.

ee. Pippin Booty Pumping on aika diiva, isolla D:llä. Se ei pidä vesisateesta, kurasta, pölystä, hiekasta tai oikeastaan mistään, mikä voisi sekoittaa tai liata sen karvat tai harjan. Edes auringonpaiste ei ole hyvä, koska on liian kuuma ja hiekka pölisee, jos kenttää ei ole kasteltu tarpeeksi hyvin. Maneesissa menee ihan hyvin, kunhan tosiaan pohja ei pölyä ja edellä mainittujen asioiden takiapa ei Bootyä ole kisaradoilla nähty loistamassa. On se toki käynyt kisoissa, mutta yleisimmin tähtien asento on ollut väärä ja tuullut asteen väärästä suunnasta, jonka takia tamma ei ole sitten joko suostunut liikkumaan tai on näyttänyt siltä, että sitä on hakattu kolme kuukautta putkeen.

eei. Majestic Chubby Carrot - nimen toinen osa kertoo varmaan jotain ponista? Kyllä, se on aika pyöreä, mutta oikein mainio lastenponi kuitenkin. Sen kanssa on monet lapset opetelleet ratsastuksen alkeet ja vaikka poni onkin ori, niin ei sillä ole koskaan ollut tarvetta tehdä itsestään numeroa. Se on enemmänkin nöyrä ja vähän sellainen omassa rauhassa viihtyvä tapaus, joka kuitenkin työskentelee ihan mielellään, kunhan ratsastuksen päätteeksi saa porkkanan tai kymmenen.
Jälkeläisiä orilla on vain kaksi, koska omistaja ei ole nähnyt tarpeelliseksi jatkaa orin sukua enempää, mutta tammojen omistajat ovat painostaneet Chubbyn omistajaa tarpeeksi kauan, jolloin se on pari kertaa luovutettu astujaksi.

eee. Pippin Jumping Balloon on innokas ja herkkä poni, joka myös säikkyy helposti ihan normaalejakin asioita. Ovikin voi yhtäkkiä olla pelottava, mutta onneksi Pallon säikkymiset on melko laimeita kumminkin. Yleisimmin poni ottaa maksimissaan kaksi sivuaskelta poispäin pelottavasta asiasta tai sitten tyytyy vain tuijottelemaan pelottavaa asiaa kohti.
Kisoissa Pallo on pärjännyt ihan hyvin, mutta juurikin tuo säikkyminen on hieman verottanut pisteitä, kun poni ei ole pystynyt olemaan täysin rento, mutta kuka ihme voisi olla rauhallinen, kun vieressä on aita tai katso nyt tuotakin, jolla on punainen paita!! Pelottavaa hei!!
Tammalla on vain yksi jälkeläinen, josta kehkeytyikin melkoinen tapaus. Onneksi sillä on emänsä kaunis rakenne ja ulkonäkö, niin ehkä se jotain saa anteeksi.

i. Grigory on kuin poikansa. Se yrittää näyttää olevansa paras, mahtavin, isoin ja hienoin ori, joka löytyy koko maapallon päältä. Siitä oikein näkee, kuinka se tihkuu itseluottamusta ja sen ego on ihan järkyttävän kokoinen, kun se astelee kisapaikalla ulos kuljetusautosta. Grigory ei kuitenkaan näe tarpeelliseksi tehdä itsestään numeroa, vaan se tietää kiinnittävänsä ihmisten huomion ilmankin älytöntä pelleilyä.
Liikkeiltään ori on aivan tajuttoman hienoa ja ratsastaja selässään Grigory keskittyy hommaan täysillä. Sille riittää erittäin pienet avut ja se reagoi apuihin viivyttelemättä tehden käsketyt tehtävät viimeisen päälle.
Jälkeläisiä Grigorylle on siunaantunut huimat 25 kappaletta, koska no.. Siihen on moni ihastunut sen itsevarmuuden takia ja onhan ori nyt todella komea ilmestys muutenkin!

ii. Gandol on vähän vaatimattomampi, kuin Grigory ja Grigori. Sekin on kuitenkin todella hieno tapaus. Sen kanssa on miellyttävä työskennellä sen uskomattoman työmoraalin takia, mutta osa voisi sitä jopa tylsäksi sanoa, koska Gandol on itseasiassa todella helppo hevonen. Se tyytyy kaikkeen kyselemättä ja ratsastajaksi käy kuka tahansa. Se antaa helposti ratsastajansa virheet anteeksi ja korjaa ne ihan itse, jolloin se onkin oikein erinomainen opetusmestari monelle poneista hevosiin siirtyvälle teinille tai lapselle, mutta myös aikuisille, jotka takaisin hevosten pariin palaa.

ie. Mladena on valikoiva seuransa suhteen ja tarkka myös ratsastajastaan. Jos ratsastaja ei ole Mladenan mieleen, sen kyllä huomaa. Yleensä tamma kaahottaa pää taivaissa tai vaihtoehtoisesti jämähtää paikalleen, jos ratsastajan avut ovat epäselviä. Oikean ratsastajan kanssa Mladena on kuitenkin kenttäratojen tähti, joka suoriutuu radasta kuin radasta erinomaisin pistein.
Jälkeläisiä tammalla on ainoastaan yksi, koska omistaja ei ole raskinut pitää tammaa sen enempää ”lomailemassa”, vaan on tahtonut pitää tamman hyvässä kunnossa ja kisakäytössä. Onneksi siitä ainokaisesta tuli erinomainen valioyksilö!

e. Volosokar Luizan kanssa saa tosissaan tehdä töitä. Tamma on kyllä helppo saada liikkumaan reippaasti eteenpäin, mutta yritäpä saada se lyhentämään askellajia. Ei niin helppoa sittenkään. Luiza on myös taivuttaessa hieman haastava ja vaatii monesti erittäin pitkät lämmittelyt, jonka takia onkin hyvä varata myös kisapaikalle kunnolla aikaa lämmittelyyn, jotta tamma on vetreä ja venyvä. Kisamenestys sillä on kyllä pääosin ollut hyvää, kun omistaja kuitenkin tammansa tuntee ja tietää miten se saadaan kunnolla töihin.

ei. Volosokar Tolya on vähän erikoinen tapaus ja sen kanssa ei kyllä heti pääse samalle taajuudelle ajatusten suhteen. Moni on sanonut, että tuo hevonen on aivan outo ja tuntuu, ettei se hyväksyisi pohkeiden koskevan ollenkaan sen kylkiin, vaan niiden pitäisi sojottaa sivulle ilmassa, jotta ori liikkuisi kunnolla. Kyseessä on siis todella tarkka hevonen sen suhteen, että ratsastaja ei saa puristaa yhtään mistään, jotta se liikkuu.
Tolya on kuitenkin todella hieno ratsu, kunhan sen kanssa pääsee tutuksi ja ymmärtää miten sillä pitää ratsastaa. Omistajakin oli sitä tarjoamassa takaisin sen kasvattajalle, mutta kasvattaja kertoi sitten muutaman vinkin, joiden jälkeen ratsukon yhteistyö alkoi toimimaan moitteitta, ja Tolya alkoi niittämään mainetta kisaradoilla.

ee. Volosoka Liza kannattaa hoitaa hoitopaikalla, koska tammalla on paha tapa yrittää näykkiä ja myös huitoa jaloillaan, jolloin hoitajalla on edes jonkunlainen mahdollisuus pitää tarpeeksi etäisyyttä tammaan. Varustaessa Liza tosiaan yrittää näykkiä ja polkee jalkaa, kun mikään ei miellytä ja tamman herkkä hipiä kärsii satulavyön kiristyksestä.
Ratsuna Liza on kuitenkin ihan kiva, mutta sitä pitää uskaltaa komentaa, jotta se liikkuu kunnolla ja tekee pyydetyt asiat kunnolla. Ilman tomeraa ratsastajaa hommat kyllä tehdään, mutta vähän sinne päin ja laiskalla temmolla.
Jälkeläisiä Lizalla on kaksi kappaletta, joista molemmista on tullut ihan kivoja tapauksia, mutta molempien kanssa saa kyllä tehdä töitä, että tehtävät tulee tehtyä oikein.

Eepun sukuselvitykset

i. Monarkkiperhosen luonnetta kuvaisi ehkä parhaiten bipolaarinen ja tuuliviiri. Tarhasta hakiessa se voi olla aivan kuin paraskin herrasmies ja kävelee nätisti taluttajansa vierellä, kun sitten karsinassa tai jopa kesken matkan siitä kuoriutuu itse paholainen. Ketään se ei kyllä ole satuttanut – vielä. Laumassa ori on aivan selvästi lauman johtaja ja eipä sitä ole kukaan uskaltanut edes haastaa sen kummemmin, toki nuoret orit joskus yrittävät, mutta hyvinkin nopeasti ne älyävät, että ei ehkä kannatakaan.
Ratsuna Monarkkiperhonen on parhaimmillaan aivan järkyttävän hieno ja senpä takia oria onkin käytetty jalostukseen, toki myös erinomainen rakenne on vaikuttanut asiaan. Kouluradalla tuo erikoisen näköinen ori on lumonnut tuomarit esityksellään silloin, kun se on tosiaan käyttäytynyt kunnolla. Joskus taas se on käyttäytynyt niin huonosti, että tuomarit ovat käskeneet pitää hevosen pois kouluradoilta pilaamasta rodun mainetta.
Jälkeläisiä Monarkkiperhosella on kymmenen kappaletta, joille se on suurimmaksi osaksi periyttänyt vain hienoja liikkeitään ja erinomaista rakennettaan, mutta toki mukaan mahtuu aina se yksi kahjo jälkeläinen, joka seuraa isänsä jalanjälkiä luonteenkin puolesta.


ii. Luojan kiitos Lahden Katulapsi ei ole kenttähevonen! Ori inhoaa vettä sydämensä pohjasta ja sen pesukin on jo yksi hemmetinmoinen show. Lätäkköjä nähdessäänkin tuntuu siltä, että ruunikko yrittää levitoida niiden yli, jos niitä ei ole mahdollista kiertää ja sateella ori näyttää siltä, että se olisi hakattu henkihieveriin.
Ratsuna Katulapsi on yhteistyöhaluinen (kunhan vettä ei ole näkyvissä) ja oikein mukava ratsu. Joskus tosin saa käyttää melko ronskejakin otteita saadakseen orin taipumaan, mutta yleisesti ottaen se on todella ihana tapaus. Sen selässä tuntuu, kuin istuisi nojatuolissa, koska sen askeleet ovat missä tahansa askellajissa niin pehmeät, että siellä pystyy istumaan kuka tahansa.
Jälkeläisiä Katulapselle on siunaantunut 27 kappaletta. Osa niistä on loistanut erittäin mainioin tuloksin kouluradoilla, osa on touhunnut ratsastuskoulussa lasten luottoputtena ja osa ollut ihan täysin puskahevosia, mutta kaikkien selkään uskaltaa luottaa kenet tahansa!


ie. Perhosvaikutus on pikkutarkka ja helposti turhautuva kaveri, sekä se kerää helposti vapaapäivistä energiaa, jolloin hevonen sitten räjähtääkin käsiin, jos on yhtään pitempi loma. Tämän takia omistaja pitääkin tamman kiireisenä joka päivä ja tarjoaa sille tekemistä parhaimpansa mukaan.
Pikkutarkkuus ja helposti turhautuminen tulee parhaiten esiin ratsastuksen aikana. Perhosvaikutukselle pitää koko ajan tarjota tekemistä, joten mistään rennoista pitkillä ohjilla löntystelystä on edes turha haaveilla. Tekemiseksi onneksi yleensä riittää vaikka pelkkä taivuttelu. Saman tehtävän jankkaaminenkin saa tamman turhautumaan, jolloin siitä tulee käytännössä luikerteleva mato tai sitten vaihtoehtoisesti se pysähtyy niille sijoilleen ja auta armias, jos ratsastajan avut ovat edes hiukkasenkaan väärät, niin neiti hienohelma joko ylireagoi tai pysähtyy niille sijoilleen, joten selkään ei uskalla ihan ketä tahansa laittaa. Eikä sinne kyllä kovin moni haluakaan mennä.
Jälkeläisiä tammalla on neljä kappaletta, joista suurin osa on onnekseen saanut perintönä emältään vain aika mukavan näköistä liikettä ja korrektia rakennetta.



e. Suviruno on tarkka tyttö rutiineistaan. Pienikin muutos rutiineissa saa pakan leviämään ja tammasta tulee hermoheikko neiti, joka on varma, että maailma loppuu juurikin tänään. Suviruno ei myöskään oikein viihdy kisapaikoilla, koska siellä todellakin on liikaa muuttujia ja liikaa hälinää. Muutamat kisat on kuitenkin neidillä käyty, joissa se on pärjännyt ihan okei.

Kotona ratsastaessa tamma on aivan uskomattoman hieno ja monesti ihmiset, jotka eivät neitiä tunne, ovat ihmetelleet miksi Suvirunoa ei ole kisakentillä nähty ja miksi sitä vain piilotellaan kotona. No juurikin sen takia, että kisoissa tammasta tulee säikky ja se liikkeiden hienous häviää kuin tuhka tuuleen.
Jälkeläisiä Suviruno on tähän maailmaan pyöräyttänyt kolme kappaletta, josta jokainen sitten kisaakin menestyksekkäästi kouluradoilla ja näyttää ainakin pienen osan siitä liikkeestä, mitä emällänsä on.


ei. Rappio on hieman ärsyttävä hevonen joka mielessä. Se ei tee mitään kunnolla, mistä se ei koe itse hyötyvänsä. Kyllä se ratsastaessa liikkuu ja tekee käsketyt asiat, mutta monesti ne ovat vähän sinnepäin. Käsiteltäessä ori on melkein kaikkien käsiteltävissä, mutta lapsia ja joitain aikuisiakin se vie kuin pässiä narussa, jos sattuu huomaamaan hyvän ruohomättään kauempana.
Rappiolla lentää perä erittäin herkästi, jos sillä raippaa käyttää. Raipan ei tarvitse kuin hipaista kankkua, niin johan on takajalat ilmassa. Helpointa on siis jättää raippa pois matkasta ja käyttää kannuksia. On se Rappio ihan hienokin kouluhevonen välillä. Jostain syystä varsinkin kisapaikalla se loistaa kuin taivaan kirkkain tähti. Kai se liittyy siihen, että se kokee hyötyvänsä siitä, kun saa huomiota ja suosionosoituksia, sekä kisapaikalla on myös varmemmin herkkuja tarjolla, kuin kotioloissa ratsastuksen jälkeen.
Jälkeläisiä Rappiolla on kuusi kappaletta, joiden isän perintönä on ollut kiva rakenne ja no, on kai ne osan isänsä liikkeistäänkin saanut, mutta luojan kiitos ei tuota umpiluupäisyyttä joidenkin asioiden suhteen!


ee. Suvina on ehkä tämän suvun ainoa tervejärkinen hevonen. Se toimi ennen omistajansa kisahevosena kouluradoilla, josta siirtyi sitten omistajansa lapsien opetushevoseksi. Tamma on varmajalkainen ja mukulat ovat sen kanssa kolunneet jos jonkinlaisia maastoreittejä perheen mailla ja onpa tainnut hevosella joskus olla päällään vain pelkät suitset, joihin on kaksi narua viritetty ohjiksi.
Ratsuna Suvina on siis helppo ja miellyttävä hevonen, jonka kanssa on jokaisella ilo työskennellä. Se tekee pyydetyt asiat välittömästi ja juuri niin kuin pitää – voisipa sitä jopa automaatiksikin kutsua. Kisoissa Suvina suorittaa samalla mentaliteetilla, kuin kotonakin ja omistajaperheen seinällä onkin monia monituisia ruusukkeita niin lasten, kuin äidinkin kerääminä.
Jälkeläisiä tammalla ei ole kuitenkaan kuin kaksi kappaletta, kun perhe ei ole raaskinut antaa Suvinan ”lomailla” sen enempää. Varsat ovat kuitenkin oikein mukavia urheiluhevosia!


***************************

i. Ei ole muuten Suomessa tällaista hevosta nähty, paitsi ehkä orin ainoa Suomeen tuotu jälkeläinen! R.D. Sigfrid on aivan toisella tasolla, kuin normaalisti nähdyt suomenhevoset. Siltä löytyy liikettä, luonnetta ja ulkonäköä! Vaikka ori on väritykseltään perustylsä rautias, niin älyttömän pitkä ja laineikas harja, sekä orin lihaksikas runko lumoavat kenet tahansa ja moni ei-suomenhevos-ihminenkin on ihastunut oriin täysin.
Ratsuna Sigfrid on omalla tavallaan vaativa, mutta toisaalta taas melko vaivaton. Sen kanssa saa kyllä tehdä töitä, että se liikkuu, mutta se tarkoittaa sitä, että liikkuakseen hienosti ori vaatii ratsastajaltaan oikeanlaisia apuja ja tukea. Missä tahansa askellajissa Sigfrid näyttää siltä, että se liitelisi ja ratsastajallekin liikkeet tuntuvat siltä, kuin pumpulipilven päällä istuisi!
Perusluonteeltaan ori on herrasmiesmäinen ja oikein ihastuttava hevonen, joka rakastaa siitä huolta pitävää ihmistä ja luottaa tähän kuin kallioon. Omistajansa johdattamana ori kävelisi varmaan vaikka heikoille jäille, jos omistaja niin tahtoisi.
Jälkeläisiä tällä hienolla orilla on huimat 40 kappaletta, mutta meidän huonoksi onneksi kaikki muut, paitsi Hampus ovat jääneet Ruotsiin tai lähteneet muualle ns. hienompiin paikkoihin kisahevosiksi, kuin Suomeen.


e. Jeanette ei ehkä niin lumoa kouluradoilla, kuin Hampus tai Sigfrid, mutta ulkonäköä tammalla on orienkin edestä. Se on kaunis, kuin karkki ja onkin kolunnut näyttelyitä huipulla menestyksellä! Myös kantakirjasta se on kahmaissut I-palkinnon aivan ongelmitta. Se liikkuu kyllä aika kivasti, mutta luonteessa voisi olla parantamista ratsastettavuuden osalta.
Tamma kuumuu todella herkästi ja varsinkin kisatilanteet ovat sellaisia, jolloin se helposti rikkoo askellajeja ja kaahottaa pää taivaissa, koska tilanne on niin jännittävä. Tämän takia ei neiti olekaan erityisemmin kouluradoilla käynyt. Kotona ratsastaessa se on kuitenkin ihan kiva. Herkkä kuin mikä, mutta kyllä sen kanssa toimeen tulee, kunhan tutuksi pääsee. Jalat ei saa puristaa yhtään ja käsi ei saa vetää millin miljoonasosaakaan.
Jälkeläisiä Jeanettelta löytyy viisi kappaletta, joille tamma on periyttänyt erinomaisen hyvää rakennettaan ja valitettavasti myös vaativaa luonnettaan. Tosin jotkut tykkääkin haastavammasta, joten ehkä se ei olekaan huono asia!