maanantai 8. lokakuuta 2018

Susiraja - Heljä & Aino kouluvalmennus

Onneksi Pöytyällä on lämpimämpi, kuin meillä pohjoisessa, niin ei tarvinnut varautua toppatakin kanssa seisomaan kentällä! Kurjenpesän pihaan saapuessa aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja suuntasin askeleeni suoraan kentälle, missä ratsukko olikin jo lämmittelemässä.

Tänään oli tarkoitus valmentaa Ainoa ja Heljää ja aiheena olikin sitten taipuminen ja keskittyminen istunnalla ja pohkeella ratsastamiseen.
”Lämmitelkää rauhassa, niin rajaan meille vielä alueen ja samalla selitän mitä tehdään”, huikkasin ja kannoin kentälle neljä tötsää, joilla muodostin neliön. Tarkoituksena oli tänään unohtaa ohjat lähes kokonaan ja keskittyä siihen, että saadaan sisäpohje kunnolla läpi ja istunnalla hallittua hevosta myös. Suljin myös kentän portin kaiken varalta. Tätä tehtävää tehdessä on yksi, jos toinenkin ratsukko sujahtanut ulos, kun hevonen ei olekaan kääntynyt niin kuin pitää ja oma valmentajanikin on sanonut tehtävää haastavaksi myös hänelle, vaikka onkin erittäin kokenut ratsastaja kyseessä.

Aloitimme ensin käynnissä ja käskin päästää sisäohjan löysäksi ja ulko-ohjalla taivuttamaan hevosta vasemmalle, eli aitaa päin.
”Missäs asennossa se sun hevonen on siinä uralla?” Kysäisin ja Aino vastasi hevosen olevan vinossa, kuten se olikin. Käskin tukemaan hevosta sisäpohkeella ja kääntämään lantiota hieman sisään päin, jolloin saatiin Heljän takajalat uralle yhdessä etujalkojen kanssa.
”Muista, sä käännät etujalkoja, et takajalkoja. Vähän muutat lantion asentoa, niin kyllä ne takajalat paikkansa löytää”, huikkasin ja käskin siirtyä raviin.

Ravissa ratsukko oli erittäin rennon näköinen ja Heljäkin kääntyi ongelmitta.
”Huomaatsä? Sun oikee käsi yrittää koko ajan tehä jotain, vaikka se sais vaan olla ihan rentona”. naurahdin ja niin teki Ainokin.
”Me ollaan totuttu tekee kaikki käsillä, mutta hevosen selässä pitäiski tehdä pohkeilla ja istunnalla, eikä käsillä”, selitin ja kehuin hyvin kulkevaa ratsukkoa.
”Kokeillaan viel laukassa tähä suuntaa pari kiekkaa ja vaihdetaa sit suuntaa”, sanoin ja seurasin ratsukon työskentelyä. Laukannosto sujui tosi mukavasti ja oikea laukka nousi, vaikka asetus olikin päinvastainen.
”Älä anna sen oikoa”, sanoin ja Aino korjasi heti ratsuaan juuri kuten piti.

Vaihdettiin suuntaa ja ratsukko sai hetken hengähtää pitkin ohjin, jonka jälkeen Aino keräsi taas vasemman ohjan käteensä ja jätti oikean löysäksi. Kokeiltiin pari kiekkaa käynnissä ja tällä kertaa Heljä yritti kaatua sisälle.
”Korjaa sisäpohkeella. Piä se vähän eempänä”, huikkasin ja Aino sai hienosti pidettyä ratsunsa uralla, kuten pitikin.
”Joo siirtykääs raviin!” käskin ja Aino teki työtä käskettyä. Ravissakin meinasin Heljä kaatua aluksi sisälle, mutta jälleen kerran ratsastaja korjasi erittäin hienosti hevostaan, jolloin päästiin menemään juuri niin kuin piti.

Ravin jälkeen siirryttiin laukkaan ja Heljä olikin melko innokkaana, joten käskin Ainoa tiivistämään istuntaansa, jotta tamma ymmärtäisi hidastaa.
”Ei meillä mihinkään kiire ole”, nauroin, kun vaaleanruunikko tamma paineli tukka putkella menemään.
”Rauhota se laukka ja ala sitten keskittymään taas asiaan”, neuvoin ja pian Aino saikin tamman kuulolle ja laukan rauhoittumaan.
Hienosti ratsukko pääsi kunnolla kulmiin ja se ulko-ohjakin pysyi rentona useamman kierroksen, joten annoin heille luvan aloittaa loppuverkat ja kehuin heidän vielä kertaalleen maasta taivaisiin. Hienoa työtä molemmilta!