A.D. Lord Beckett & Jessica – helppo estevalm.
Jannica oli pyytänyt, että kävisin valmentamassa Beckettiä, sekä Jessicaa helpon estevalmennuksen merkeissä. Poni ja ratsastaja olivat molemmat nuoria, joten kehittelin päässäni tallille ajaessani radan, joka olisi molemmille sopiva.
Koska elimme talvea, suuntasin askeleeni suoraan maneesiin ja siellähän erittäin kivan näköinen ratsukko suorittikin reippaasti alkuverkkoja. Aloin heti rakentamaan rataa kahdeksikolle, jonka toiseen päähän tuli viisi kohotettua ravipuomia kaarevalle uralle, joista osta korotettaisiin myöhemmin pieniksi pystyiksi laukkaa varten jumppasarjaa ajatellen. Ravissa puomien tarkoitus on parantaa ravin tahtia, hevosen tasapainoa, lisäävät hevosen tarkkaavaisuutta, sekä kannustaa hevosta siirtämään painoansa takaosalle, jolloin etuosa kevenee.
Toisella ympyrällä oli kavaletti lyhyen sivun keskellä ja kaksi okseria ennen ympyrän vaihtoa.
Seurasin totta kai ratsukon verryttelyä radan rakentamisen lomassa ja huomasin Beckettin olevan hieman tahmea.
”Se näyttää vähän tahmeelta, ota uralla laukkaa ja urku auki. Nouse vaikka kevyeen istuntaan, jos siltä tuntuu ja sitten, kun oot saanu sen laukkaamaan paremmin, niin ota vielä muutamia nopeita siirtymisiä ennen, ku alotetaan”, huikkasin.
Kun rata oli valmis, aloitti ratsukko ravipuomeilta. Aluksi ravipuomit olivat kaikki maassa, jotta poni sai rauhassa ottaa tuntumaa niihin, mutta parin kerran jälkeen kohotin ensimmäisestä pään ylös maasta ja kohotin puomeja sitä mukaa, kun ratsukko suoriutui tehtävästä hyvin.
Lisättiin mukaan okserit ja kavaletti. Jessica ratsasti ponia hyvin ja tytön käsi oli tasainen esteillä, mutta lähemmäs estettä saisi ratsukko tulla, jonka takia lisäsin esteiden eteen puomit. Heti toisella kerralla Beckett pääsi lähemmäs estettä ja sen ei tarvinnut venyä niin paljoa esteen yli päästäkseen, eikä takakaviot kolisseet puomeihin.
Jessican ja Beckettin yhteistyö oli erittäin miellyttävää katseltavaa ja olin positiivisesti yllättynyt, kuinka nuori tyttö osasi ratsastaa hieman raakaa ponia pehmeästi, mutta kuitenkin jämäkästi, jolloin saatiin poniin liikettä ja toimimaan se niin, että se käyttää kroppaansa oikein ja elää sen ansiosta vaikka 50-vuotiaaksi!
Hirttivaaran Donna & Sussu – kouluvalm. (vaB)
Tänään Lyydian ja Donnan kanssa oli tarkoitus treenata vähän avo- ja sulkutaivutusta, sekä sulkuväistöä. Olin itse tehnyt vasta samaa tehtävää ja todennut sen oikein mukavaksi, joten sillä mennään! Tarkoituksena oli siis mennä vain toisella pitkällä sivulla ja päissä tehtäisiin puolitoista volttia taivuttaen, jonka jälkeen sulkuväistössä takaisin uralle, jolloin myös suuntakin vaihtuisi. Suoralla uralla sitten taas tehtäisiin avo- tai sulkutaivutusta.
”Alota eka käynnissä, niin saatte vähän tuntumaa tehtävään”, käskin ja ratsukko aloitti työnsä hyvän alkuverkan jälkeen. Voltilla pyysin Lyydiaa taivuttamaan Donnaa reippaammin, koska suoralla hevosella ympyrän teko on haastavaa, eikä hevonen pysty laukassa tehtävästä suoriutumaan, jos se ei taivu kunnolla.
Pienten korjausten jälkeen alkoi homma sujumaan käynnissä oikein mukavasti, jolloin käskin ratsukkoa aloittamaan siirtymiset.
”Pyri tekemään siirtymiset volteilla niin, että se hevonen pysyy samassa asennossa koko ajan. Rentona niskasta ja taipuneena”, neuvoin ja Lyydia kuunteli ohjeitani hyvin. Nainen ratsasti tammaa todella pehmeästi ja hevonen vastasi Lyydian apuihin oikein loistavasti.
Kun tehtävä alkoi sujua ravissakin hyvin, käskin ratsukkoa kävelemään hetken pitkin ohjin, jotta hevonen ja ratsastaja saisivat molemmat hengähtää hetken.
”Noin ja kerääppä ohjat taas käsiin. Tee samaa tehtävää nyt laukassa, mutta sulkuväistön jälkeen, kun oot uralla, vaihda laukka. Voidaan tehdä kyllä lopuksi vielä niinkin, että tulee vastalaukkaa, mutta otetaan ensin laukanvaihdoilla, niin saatte tuntumaa”, ohjeistin ja ratsukko aloitti tehtävän. Donna laukkasi reippaasti eteenpäin ja taipui volteillakin erittäin nätisti. Myös muut tehtävän osat sujuivat loistavasti, joten käskin Lyydiaa pitämään oikean laukan koko ajan, jolloin saataisiin myös vastalaukka tehtävään mukaan.
”Muista, sen pitää edelleen taipua, jotta se pystyy suoriutumaan tehtävästä hyvin”, huikkasin ja ratsastaja taivutti hevostaan hieman enemmän ja laukkakin pysyi hyvänä.
Vastalaukassakin ratsukko sujui oivallisesti tehtävästä, Donna taipui kuten piti ja jalatkin kulkivat oikeilla urilla avo- ja sulkutaivutusten aikana. Lyydia tuki hevosta hyvin ja ratsastus oli todella eleetöntä, istuntaan painottuvaa, johon tamma vastasi erinomaisesti.
Kaiken kaikkiaan valmennus sujui oikein loistavasti ja ratsukon työskentelyä oli ilo katsella. Donna ja Lyydia tulisivat pärjäämään oikein loistavasti kouluradoilla!
My Tempah Joe & Amy – estevalm. (160cm)
Olin Amyn kanssa keskustellut jo siitä, millainen hevonen olisi tänään valmennettavana, joten suunnittelin tallille ajaessani ratsukolle sopivaa tehtävää ja keksinkin sen aika äkkiä. Tämän päivän radalta löytyisi yhteensä neljä estettä lävistäjällä, kaksi molemmissa päissä, ja kaksi estettä pituushalkaisijalla. Ensin hypättäisiin lävistäjien esteet, jonka jälkeen lävistäjältä tehtäisiin tiukka kaarre pituushalkaisijan esteille. Järjestystä voidaan toki vielä muuttaa tehtävää tehdessä, jos siltä tuntuu. Toki myös laukanvaihdot olisi kuvioissa ja ne tehtäisiin tehtävän keskipisteessä, missä jokainen tie kohtaa.
Maneesiin saapuessani oli siellä jo Amy komean mustankimon orinsa kanssa lämmittelemässä sileällä ja huikkasin heipat. Nainen hevosen selässä nyökkäsi ja jatkoi keskittyneenä verryttelyjä, joten aloin heti kantamaan tolppia ja puomeja paikalleen.
Kaiken tarpeellisen ollessa paikalla, ratsukkokin näytti olevan valmis, joten selitin ratsastajalle tehtävän.
”Ymmärsitkö?” varmistin vielä ja päästin ratsukon tehtävälle. Aluksi aloitettiin ravissa ja vain lävistäjien esteillä pidemmillä teillä. Tepi hyppäsi esteet nätisti, mutta rikkoi välillä laukalle, jolloin käskin Amya tekemään ratsullaan voltin ja ottamaan hevosen siellä raville, jotta saataisiin hevonen rauhallisemmaksi ja ettei se juoksisi koko ajan alta pois.
Kun lävistäjien esteet sujui hyvin, käskin Amya kokeilemaan lävistäjältä pituushalkaisijalle kääntymistä, Viimeisellä lävistäjän esteellä, kääntyessä pituushalkaisijalle meinasi käännös mennä pitkäksi orin nostettua laukan esteen jälkeen.
”Tee siellä nurkassa voltti ennen, kuin tuutte pituushalkasijalle ja ota se siellä voltilla raville”, neuvoin ja Amy teki työtä käskettyä. Tepille saatiin taas hyvä ravi rullaamaan ja eikun esteille!
”Ravi!” huikkasin, kun ori nosti laukan esteen jälkeen. Tehtiin muutaman kerran vielä toistoja ravissa ja loppujen lopuksi saatiinkin hevonen pysymään halutussa askellajissa.
”Kävelkää hetki, niin nostan puomeja. Otetaan sitten sama laukassa”.
Laukassa tehtävä sujui ihan hyvin, mutta edelleen meinasi Tepi innostua turhan paljon viimeisen lävistäjän esteen jälkeen.
”Käännä, käännä, käännä, käännä, HYVÄ!” Ratsukon meno alkoi olla jo yllättävän tasaista ja oristakin oli löydetty sopiva vaihde päälle, jolloin ei tullut enää hätä käännöksissä. Otettiin vielä muutama toisto, jonka jälkeen käskin Amyn kehua hevosta ja annoin luvan aloittaa loppuverryttelyt.
”Teillä meni tosi kivasti! Tällä hetkellä keskittyisin juurikin tarkkuuteen ja hallintaan. Jumppasarjoja, innareita ja muita, että Tepillä on pakko tulla nätisti esteille, muuten kolisee”, sanoin ja käytiin vielä hetken keskustelu siitä, kuinka innokas ori oikeasti oli, jonka jälkeen suuntasin kulkuni autolle ja kohti omien hevosteni päiväaskareita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti