ennan valmennukset

Roope - estevalm. (203 sanaa)
Olin lupautunut valmentamaan ennaa ja Roopea tänään esteillä ja suunnitelmissa oli suorilla linjoilla keskittyä juurikin hevosen suoruuteen, sekä pitämään rytmi tasaisena esteiden välillä, ilman hyytymistä tai hyökkäämistä esteille.

Aloitettiin yksittäiseltä esteeltä ja pyysin ennaa nostamaan ensin laukan, tulemaan esteelle suoralla hevosella keskelle estettä ja esteen jälkeen siirtymään käyntiin, vaihtamaan suunnan ja tulemaan samalla tyylillä takaisin.
enna ratsasti hevostaan pehmeästi ja Roopekin kuunteli ratsastajaansa hyvin, vaikka välillä meinasikin takamus lentää hevosen ollessa virkeä ja eloisa, mutta mitäs pienistä!

Parin lämmittelyhypyn jälkeen otettiin kolme muutakin estettä mukaan.
”Rauhassa, teillä ei ole kiire”, huikkasin ja ratsukko suoriutui tehtävästä hienosti, kunhan turha vauhti saatiin pois. Laukka pysyi suhteellisen tasaisena, vaikka välillä meinasi Roope hyökätä varsinkin ensimmäiselle esteelle melkoisessa vauhdissa.

Muutaman toiston välein korotin esteitä aina Roopen maksimikorkeuteen asti ja tällöin sai ori ja ratsastaja alkaa keskittymään tosissaan vauhdin hallintaan, mutta enna kuitenkin hallitsi hevosensa hienosti pehmeillä avuilla ja orista näki, että kyseessä oli sen lempipuuhaa!
”Noin, suosittelen tosissaan vastaavan laisia tehtäviä Roopen kanssa tehtäväksi. Välillä tuntuu, että se tulee hyvinkin vinossa esteelle, mutta korjaantuu hienosti, kun vain korjaat sitä. Vauhdin suhteen maapuomit ovat erinomaisia, jolloin hevoselle, sekä sinulle, on selkeät merkit siitä, millaisiin väleihin hevosen tulee asettua ja millaisella vauhdilla on sopiva tulla”, selitin vielä loppuverkkojen aikana.


Ukko - estevalm. (174 sanaa)
ennalle tuotiin Ukko maneesiin Roopen tilalle ja jatkettiin edelleen esteillä. Tehtävää tosin vaihdettiin ja ratsukko pääsisi ratsastamaan tiukkoja käännöksiä ja tätä varten jätin vain kaksi estettä, jotka laitoin vierekkäin.

”Hyppää ensin tuo oikeanpuoleinen ja siitä vasemman puoleiselle, mutta kiinnitä kuitenkin huomiota siihen, että Ukko ei käänny jo esteen päällä, vaan menette pätkän suoraan ja sitten vasta käännös”, neuvoin ja annoin luvan suorittaa.
enna ohjasi orinsa suoralle linjalle kohti estettä ja ratsasti hienosti kohti estettä ja sen yli.
”Älä anna sen lähteä heti kääntymään. Te ette pääse toisen esteen yli, koska lyhyemmällä reitillä Ukolle ei jää aikaa tai tilaa seuraavalle esteelle”, neuvoin ja käskin tulla uudestaan.

Toisella kerralla enna korjasi hienosti aiemman virheensä ja laittoi orin menemään suoraan, vaikka hevosesta näki sen haluavan kääntyä jo aiemmin. Korotin taas estettä muutaman toiston välein maksimikorkeuteen ja 90 senttimetrissä korostui jo tarve ratsastaa tie paremmin, jotta sinne esteelle päästäisiin kunnolla ja hevonenkin ehtisi hypätä yli.
”Suoraan! Ja rauhassa!” huikkasin ja onnistuneen hypyn jälkeen käskin kehua hevosta.
”Just noin, hyvä! Alottakaahan loppuverkat”, sanoin ja heilautin kättäni hyvästeiksi siltä päivältä.


Eikka - estevalm. (152 sanaa)
Tänään maneesissa odotteli enna ja Eikka. Kasasin nopeasti ihan perusradan parilla sarjalla ja muutamalla yksittäisellä esteellä varustettuna ja päästiin heti hommiin.

Muutamat lämmittelyhypyt otettiin yksittäisellä pystyesteellä, jota tultiin molempiin suuntiin laukassa, mutta hypyn jälkeen siirryttiin käyntiin ja vaihdettiin suuntaa hypäten sama este uudestaan toiseen suuntaan laukassa ja taas käynti, suunnan vaihto ja takaisin.

Lämmittelyhypyt sujuivat loistavasti ja lisäiltiin pikkuhiljaa esteiden määrää, jonka jälkeen myös korkeutta alettiin nostamaan aina muutaman toiston jälkeen.
”Pikkusen pitempää laukkaa, niin pääsette tuon välin neljällä laukalla ja keskity siihen, et Eikka on rento, niin on molemmilla kivaa”, huikkasin toisella sarjalla ja hetken päästä taas käskin rauhoittamaan laukkaan, jotta toiselle sarjalle sopisi vain se yksi laukka väliin.
”Hyvä, kehu!” sanoin erinomaisen radan jälkeen.

Maksimikorkeudella ratsukko suoriutui erinomaisesti koko radasta ja otettiin vielä toisen kerran rata putkeen, jonka jälkeen käskin hoitaa loppuverkat huolellisesti ja kehua hevosta, sekä ratsastajaa itseään loistavasta suorituksesta.
”Ootan innolla, et nään teidät ens kesänä radalla”, naurahdin.


Lennu - kouluvalm. (178 sanaa)
Oltiin ennan kanssa sovittu, että hän opettelisi helpon A:n radan, jotta voitaisiin sitten treenata ihan puhtaasti pelkän radan ratsastusta ja hioa niitä virheitä pois, sekä yleensäkin parantaa suoritusta.
”Aktiivinen ravi ja suorana!” huikkasin heti, kun aloitettiin ohjelman läpikäynti. Käskin myös aluksi jättää pysähtymisen kokonaan välistä, koska Lennu oli selvästi oppinut, että se tehdään, jolloin sen ravi alkoi hyytymään ennen oletettua pysähtymistä. Tästä tehtiin muutama toisto ja ravi saatiin pysymään aktiivisena.
Pysähtyminenkin otettiin mukaan ja aluksi ratsukko seisoskeli hetken paikallaan miettien syntyjä syviä, jonka jälkeen aloitettiin sitten oikeasti se radan suoritus.

Korjailin pieniä virheitä sieltä täältä, kuten takapään paremmin mukaan ottamisen väistöissä, siirtymisien tarkkuuden, sekä terävyyden ja volttien koon hahmottamista varten kannoin tötsät oikeille paikoille auttamaan hahmotusta.
”Hyvinhän teillä sujuu. Ihan pientä hiomista vaatii juurikin tervehdykseen saapuessa sen aktiivisen ravin säilyttäminen ja siirtymät saisi olla hieman terävämpiä, jotta ne ei valahda kirjaimesta liian pitkälle ja että se askellaji vaihtuu puhtaasti”, kehuin ja neuvoin. Enna oli erittäin tarkka oikeista kohdista muuten, paitsi edellä mainituissa asioissa, mutta kaiken kaikkiaan ratsukon suoritus oli tasaista ja miellyttävää katsottavaa, eikä varmasti jätä tuomareitakaan kylmäksi.


Kassu - kouluvalm. (203 sanaa)
Kassu tuotiin Lennun tilalle ja edelleen jatkettiin helpon A:n asioissa, mutta tällä kertaa keskityttäisiin hiomaan avotaivutusta.

Alkuverkat ratsukko oli hoitanut jo alta pois, joten aloitettiin heti avotaivutuksen kanssa.
”Tee kulman jälkeen aina voltti ja voltilta palatessa aattele, että ootte lähössä uudelle voltille ja hevonen on taivutettu siihen oikeen pohkeen ympärille, mutta takajalat lähteekin jatkamaan uraa eteenpäin ja etujalat omille urilleen uran sisäpuolella. Säilytä myös se taivutus edelleen oikeelle. Alotetaan käynnissä”, ohjeistin ja seurasin ratsukon työskentelyä.
”Ulkopohje vähän taaemmas tukemaan takapäätä ja ettei ne takajalat lähde omille teilleen, eikä takapää lähde hipomaan seinää”, huikkasin ja enna noudatti ohjeitaan jälleen kerran erinomaisesti.

Kassu suoriutui ratsastajineen oikein mukavasti avotaivutuksesta käynnissä, joten siirryttiin raviin.
”Istu suorassa. Hevonen taipuu, et sinä”, neuvoin ja nyökkäsin hyväksyvästi ennan korjatessa omaa istuntaansa, sekä käskin unohtaa voltin ja jatkaa heti kulman jälkeen avotaivutusta pitkillä sivuilla.
”Hyvä enna”, kehaisin ja käskin vaihtaa laukkaan.

Laukassa jatkettiin samaa tyyliä, joten muutaman hyvän toiston jälkeen ratsukko siirtyi käyntiin, vaihtoi suunnan ja käveli hetken, kunnes tehtiin vielä toiseen suuntaan samat jutut.
Toiseen suuntaan takaosa pysyi erittäin hyvin alla ja Kassukin taipui erinomaisesti avotaivutuksen aikana sisäänpäin, sekä edellisen kierroksen ohjeetkin olivat jääneet hyvin mieleen, jolloin niihin ei tarvinnut enää erityisemmin huomiota kiinnittää.
”Hyvin meni!” kehaisin vielä lopuksi.

Hilla - maastoestevalm. (230 sanaa)

Pitkästä aika pääsin valmentamaan maastoesteillä. Hilla ja enna oli lämmitellyt jo valmiiksi, joten suunnattiin yhtä matkaa pellolle, missä meitä odotti erilaiset maastoesteet.

”Otetaan aluksi noita tukkeja, sekä hautoja lämmittelyksi ja siirrytään siitä sitten korkeammille”, huikkasin ja katsoin itselleni sopivan paikan, josta näin jokaisen esteen hyvin. Ratsukko lähti liikkeelle ja eteni tasaisella tahdilla esteeltä esteelle. Monesti hauta tuottaa hevosille ongelmia, jos ne ovat liian matalia, mutta Hilla hyppäsi jokaisen haudan loistavasti ilman pienitäkään epäröintiä, jonka johdosta käskin kehua hevosta.
”Tulkaa vielä kerran uusiksi, niin siirrytään sitten muualle” ohjeistin ja seurasin ratsukon työskentelyä hiljaa.

”Otetaan nyt mukaan nousu-, pituus-, risu- ja vesiesteet, sekä alashypyt, niin nähdään, miten teillä siellä sujuu”, selitin samalla, kun kävelin ratsukon rinnalla kohti uutta aluetta katsellen samalla itselleni taas parasta paikkaa.
Ratsukko lähti liikkeelle ja suuntasi ensimmäisenä nousuesteelle, siitä pituusesteen kautta risu- ja vesiesteelle, joiden jälkeen oli vielä alashypyn reunalla oleva tukkieste. Hilla eteni tasaisesti jälleen kerran esteeltä toiselle ja vedestäkin ratsukko suoriutui hienosti. Alashyppy voi monelle ratsukolle olla haastava, jos reunalla on vielä tukki- tai muu este, mutta enna pysyi hyvin hevosen mukana.

”Perusesteillä ei ongelmaa, mutta anna alashypyssä vähän enemmän ohjaa, niin tamma saa vähän enemmän vapautta siinä pudotuksessa. Muuten meni oikein mukavasti. Laukka pysyy tasaisena, eikä Hillalla oo tarvetta hyökkiä yhdellekään esteellä ja sun ratsastus on todella pehmeää ja johdonmukaista, jolloin hevosella on helppo luottaa ratsastajaansa”, kertasin vielä palautteen ja seurasin ratsukkoa takaisin tallin pihaan.

Pilli - estevalm. (182 sanaa)

Pillin ja ennan kanssa pidettiin ihan normaali rataharjoitus, jossa oli monipuolisia esteitä.

”Lähette eka tosta okserin yli, esteen jälkeen suoraan ja sarjan toisen osan jälkeen loivasti kaartaen kakkoselle. Siitä suoraan lyhyelle sivulle ja käännös vasemmalle. Lävistäjällä pysty ja okseri. Siitä lyhyt sivu kulmineen ja kulman jälkeen sarjalle. Sarjalta pitkälle sivulle ja lyhyen sivun puolesta välistä kutosen yli, kaarevalla linjalla pieni visiitti uralle ja edelleen kaarevaa linjaa kohti seiskaa. Siinäpä se”, neuvoin samalla, kun osoittelin eri esteitä selostuksen mukaan.
Ratsastaja nyökkäsi ymmärtämisen merkiksi ja nosti laukan suunnaten kohti ensimmäistä estettä.

”Yks, kaks, kolme, neljä. Hyvä!”, kehuin ja annoin ratsukon tulla radan pari kertaa, jonka jälkeen korotin esteitä.
”Ja sitte uusiksi yhtä hyvin, ku äsken”, huikkasin ja enna lähti Pillin kanssa liikkeelle. Pilli kuunteli ratsastajaansa oikein mukavasti ja ei kytännyt ainuttakaan koristetta esteissä, vaan keskittyi täysin hyppäämiseen.
”Vähän himmaa siihen sarjalle tullessa, niin ei tuu niin hätästä hyppyä. Ota se heti uusiksi”, huikkasin ja ratsukko teki työtä käskettyä.

Aivan mahtava työskennellä ratsukon kanssa, jossa ratsastaja kuuntelee ohjeita ja tekee niin kuin pitää, eikä sooloile omiaan. Hevonenkin on erinomainen ja suoriutuu varmasti radasta, kuin radasta!