Mariellan luonne

Joogin Kainostelija, eli tutummin Anni. Tamman virallinen nimi ei todellakaan vastaa neidin luonnetta. Yleisesti ottaen se on melkoisen hömelö tapaus, joka omaa tietynlaisen tee ensin, ajattele myöhemmin-ideologian, eikä aina tamman pieneen päähän mene miksei esimerkiksi karsinan puuovesta ei pääse läpi.

Hoitaessa oikein mukava tapaus, joka ei kuitenkaan kovaa käsittelyä hyväksy. Antaa harja itsensä jokapaikasta, paitsi korvien takaa harjaaminen on hieman epämiellyttävää tamman mielestä. Korvien läheisyydestä harjatessa Anni saattaa nostella päätään ylös ja luimia, mutta antaa kuitenkin suorittaa senkin toimenpiteen sen kummempia temppuilematta. Kaviot saa puhdistaa ihan huoletta, kunhan hommasta suoriudutaan nopeasti ja ilman turhaa miettimistä. Suitsiessa Anni saattaa kiskoa päätään ylöspäin niskaremmiä korvien yli vedettäessä, mutta sen jälkeen ei suitsien kanssa ole ongelmaa. Satuloitaessa tamma saattaa pullistella, mutta kun pari kertaa taputtaa nätisti mahaa, niin kiristyy se vyökin. Toki kannattaa ennen selkään nousua vielä tarkistaa vyö.

Ratsuna Anni on reipas, mutta ei hyväksy raippaa tai muita niin sanottuja voimakeinoja käytettävän. Raipan ollessa hommassa mukana ei varmasti toimi niinkuin pitää, vaan kiihdyttelee vaikkei raipalla tammaan koskisi. Kannukset Anni kuitenkin hyväksyy jotenkuten, kunhan niitä ei liian rajusti käytä. Esteillä vaatii hyvän ratsastajan, joka osaa vaatia Annilta keskittymistä ja osaa valmistella hypyn oikein. Jos ratsastaja ei osaa hommaansa, saattaa tamma vain painella radan läpi. Tästä syystä se vaatii paljon toistoja ja treeniä esteillä. Yleisesti ottaen hyvän ratsastajan kanssa suoriutuu kuitenkin oikein mukavasti esteillä.

Kisapaikalla Anni saattaa innostua ja kuumua turhan paljon, josta seuraa steppailua ja pienoista riehumista. Radalle päästessä tamma kuitenkin keskittyy suoritukseen ja tekee parhaansa.

Gatinha sukari

i. Jornal O Rerato on rautias ori, jolla on kisattu niin koulua, kuin esteitä. Kouluradoilla ori tosin on menestynyt hieman paremmin, kuin esteillä. Jornal on myös suosittu siitosori sen rakenteen ja hyvän luonteen puolesta. Ori nimittäin on kaikkien kaveri, eikä ikinä ole tehnyt pahaa kärpäsellekään. Sen selkään uskaltaa laittaa vaikka taaperon ja rautias vain kävelee rauhallisesti eteenpäin - saattaapa se olla erityisen varovainenkin. Jälkeläisiä Jornalilla on reilu 40 kappaletta, joista suurin osa on painottunut koulupuolelle, mutta muutama estehevonenkin joukosta löytyy.

ii. Barão de Piraí on melko temperamentinen tapaus ja sitä ei kenen tahansa käsiin luovuteta. Oria kokeiltiin aikasemmin ratsastuskouluhevosena, mutta tulisen luonteensa takia soveltuu ainoastaan yhden ihmisen hevoseksi. Ruunikolta löytyy ponnua todella korkealle esteillä, mutta myös korkean koulun liikkeet onnistuvat ongelmitta. Jälkeläisiä Barãolla on tällä hetkellä 20 kappaletta.

iii. Cisgueiro Ó, eli tutummin Cisco oli omistajansa silmäterä. Se palkittiin elämänsä aikana ensimmäisellä palkinnolla kantakirjassa ja tulipa siitä myös muotovaliokin. Cisco lumosi kaikki täysin mustalla ulkonäöllään ilman ainuttakaan merkkiä. Hevonen näytti äärettömän pelottavalta, mutta luonteeltaan se oli täysi pehmo.

iie. Sahashara III oli harrastehevonen, joka ei rankkaa käyttöä kestänyt varsana tapahtuneen onnettomuuden takia. Hyvä siitostamma ja emä se kuitenkin oli, niin luonteen kuin suvunkin puolesta. Shara huolehti varsoistaan viimeisen päälle ja olikin melkoisen suojelevainen varsojaan kohtaan. Jälkeläisiä punarautiaalle tammalle kertyi 7 kappaletta.

ie. Brenda de Faria oli reipas ja kiltti tamma, joka kuitenkin menehtyi Jornalin varsomisessa. Brendalla kisattiin kouluradoilla hyvin tuloksin ja tamman liikkeet olivat pehmeät ja helpot istua, sekä kauniin näköiset. Se jaksoi keskittyä vaikka kolme tuntia putkeen yhden ja saman asian toistamiseen, koska se rakasti työntekoa yli kaiken.

iei. Brent Walter, eli tutummin Brent oli ruunikko 175 senttinen ori, jolta ei luonnetta puuttunut. Kunnolla se kyllä myös osasi olla, mutta tuntemattomia ihmisiä testasi minkä ehti. Kurinpalautuksen ori ansaitsi melko useasti pelleillessään liikaa ja sen jälkeen se toimikin oikein mukavasti. Brent ehti jättää jälkeensä 15 kappaletta jälkeläisiä.

iee. Lobatade Faria periytti varsoilleen erittäin hyviä liikkeitään ja kaunista rakennetta. Luonteenkin varsat suurimmaksi osaksi saivat. Loba toimi pääasiassa ratsastuskoulun kokeneimmilla kouluratsastajilla, joten jälkeläisiä tammalle ei hommattu kuin kolme kappaletta.

e. Beija-pé KN on luonteeltaan vaikea ja erittäin tammamainen. Se hyväksyy harvat ihmiset rinnalleen ja muille käyttäytyy hankalasti ja välillä melko vaarallisestikin. Omien ihmisten kanssa tamma on kuitenkin käsiteltävissä, kunhan osaa tietyissä toimenpiteissä varoa, kuten satulavyötä kiristäessä. Ratsuna kuitenkin toimiva peli, jos ei kiima satu kohdalle. Kiiman ollessa päällä temppuilee varmasti. Jälkeläisiä tammalla ei ole kuin kaksi kappaletta.

ei. Chatenod Zeller on ruunikko ori, jota kaikki rakastavat. Luonteeltaan ori on oikea hurmuri ja oikea herkkusuu. Jos Node ei tule portilla vastaan tai pääsee karkaamaan, niin herkku käteen ja hevonen on salamana paikalla. Ratsuna kuuliainen ja tekee kaikkensa miellyttääkseen ratsastajaa (ja saadakseen mahdollisimman paljon herkkuja). Jälkeläisiä ruunikolla on 13 kappaletta.

eii. Luíso de Lázaro oli tasainen ja varma kaveri, joka toimi erään juniorin opetusratsuna esteillä. Tulokset radoilta vaihtelivat melkoisesti, mutta yleisesti ottaen pätevä ja reipas hevonen, jonka kanssa on ollut varmasti ilo toimia. Jälkeläisiä orilla on seitsemisen kappaletta.

eie. Chacra's Grita oli omistajansa puskapollena, jolla teetettiin muutama varsa omaksi ja muiden iloksi. Gritalla käytiin parit näyttelyt ja koulukisat, joista tulokset olivat ihan hyvät, muttei kovin kummoiset kuitenkaan. Luonteeltaan tamma oli tasapaksu ja yllätyksetön tapaus, eikä se tarjonnut minkäänlaisia haasteita edes varsana omistajalleen.

ee. Xiamen KN on kimo tamma, jolla kisataan aktiivisesti koulua. Tulokset vaihtelevat aikakauden mukaan - kiimakaudella tamma kiukuttelee melkoisesti, mutta normaalilla kaudella se on erittäin toimiva ja hienon näköinen peli. Xiamen on käsiteltäessä helpohko, mutta kiinni se pitää aina laittaa, kun hoidetaan. Muuten tamma saattaa lähteä tutkimaan omiaan pitkin tallia. Jälkeläisiä tammalla on kuusi kappaletta.

eei. Hollenstein oli kaikkien rakastama ori, jonka käytös oli erittäin mallikasta. Orilla kisattiin kouluradoilla ja rautias pärjäsikin menestyksekkäästi radoilla. Sen takia sitä myös tahdottiin käyttää jalostukseen erittäin paljon ja orilta löytyy jälkeläisiä 60 kappaletta.

eee. Teieira KN, eli tutummin Eira oli maastoesteratsu, jolta ei vauhtia puuttunut. Eira oli ratsuna innokas ja erittäin yhteistyöhaluinen, joten se oli unelmaratsu esteille. Käsiteltäessä se myös oli helppo, vaikka vähän turhan innokas silloinkin. Jälkeläisiä tammalta jäi jälkeen kymmenen kappaletta.

Soarin valmennukset & PK-merkinnät

Ujopuron Niiskuneiti

Nro1.
Tänään pääsin valmentamaan suomenhevostammaa Niiskua ja hänen omistajaa Soarinia. Ratsukko vaikutti jo kuuleman perusteelta helpolta ja mukavalta valmennettavalta. Olin suunnitellut tutustumiskerraksi ihan yksinkertaisen radan, jota hypättäisiin. Radalla tulisi olemaan ainoastaan neljä estettä. Ensimmäinen este on uran sisäpuolella lyhyen sivun alussa ja estetyyppinä viuhka. Toiselle esteelle pitää kaartaa lyhyen sivun kulman jälkeen ja este on ihan perus pystyeste. Pystyltä suunnattaisiin toisen pään lyhyelle sivulle, jonka uran sisäpuolella on okseri ja siitä samalla tyylillä kulman jälkeen kaarto vasemmalle ja pystyesteelle. Hyvin yksinkertainen rata, jossa kuitenkin erilaisia esteitä, joissa hevosen täytyy hieman venyä.

Rata valmiina ja ratsukko lämmiteltynä pystyimme aloittamaan työt. Esteillä oli aluksi korkeutta 60 senttimetriä ja annoin Soarinille luvan tulla esteille ravissa. Niisku olisi hirveästi tahtonut nostaa laukan, mutta käskin ratsastajaa pidättelemään liinakkoa tammaa. Radasta selviydyttiin totta kai helposti ja käskin tulla vielä kerran ravissa. Toisen ravikierroksen jälkeen ratsukko sai luvan tulla laukassa ja Niisku nosti laukan silmänräpäyksessä, eikä siltä tosiaan tarvinnut vaatia edes laukannostoa sen kummemmin. Tamma kun into pinkeänä oli. Ratsukko hyppäsi radan muutaman kerran ja käskin ottaa käyntiin siksi aikaa, että korotan esteitä.

Radalla oli korkeutta nyt 80 senttimetriä. Annoin ratsukolle luvan tulla esteille ja käskin Soarinia pidättämään tammaa kunnolla, jotta käännös kulmassa ei menisi plörinäksi. Näilläkin korkeuksilla ratsukko selviytyi ongelmitta, joten korotimme esteet lopulliseen korkeuteen.

Hevonen antoi itsestään väistämättä sata prosenttia ja ratsastajakin oli täysillä mukana. Parivaljakon työskentelyä ja yhteistyötä oli ilo katsella ja heitä oli myös helppo opettaa.

Nro1.
Saavuin toista kertaa valmentamaan Soarinia ja Niiskua. Tänään tarkoituksena oli hypätä ainoastaan kahta estettä ja harjoitella lähestymistä ja hyppypaikan katsomista. Esteet oli toisen pitkä sivun sisäpuolella ja välille piti saada kolme laukkaa.

Soarin ja Niisku lämmitteli ensin sileällä ja aloitimme sitten lämmittelyhypyt. Esteillä oli korkeutta 60 senttiä ja hypättiin ensin ravissa. Ratsukko tuli reippaassa ravissa ja esteet oli ilmeisesti vähän liian matalia tamman mielestä, koska sitä ei kiinnostanut hypätä kunnolla, vaan nosteli vaan koipensa yli. Nostin korkeutta 80 senttiin ja nyt alkoi Niiskukin hyppäämään. Soarin pysyi hyvin hypyissä mukana, vaikka Niiskulla alkoi taas vauhtia olla ja välillä tultiin kahdella laukalle toiselle esteelle. Tällöin käskin Soarinia pidättämään tammaa hieman, jotta saataisiin se kolme laukkaa esteiden välille.
Sarjan ensimmäinen este jätettiin 90 senttiin ja toinen olikin sitten maksimikorkeudessa. Nyt Niisku ei enää kaahannut niin paljon, kuin aluksi ja saatiin se kolme laukkaa sopimaan sinne väliin.

Hyvien suoritusten jälkeen ratsukko sai alkaa jäähdyttelemään ja käskin kehua tammaa, niin hyvin se reagoi apuihin.

*****
Utsiktens VogonOlin lupautunut valmentamaan Soarinia ja Veikkoa esteillä. Ratsastajan tavat tunsin jo parin valmennuksen jälkeen, mutta hevonen oli täysin arvoitus. Soarinin mukaan se kuitenkin oli herkkä. Päätin rakentaa ratsukolle helpon radan maneesiin, joka sisälsi kuusi estettä - kolme molemmilla pitkillä sivuilla. Molempien sivujen esteet olivat hieman kaarevalla uralla.

Ratsukko aloitti hyppäämisen toisen sivun esteistä ja suoriutui sarjasta hyvin, joten yhdistettiin toinenkin pätkä samaan hommaan. Veikko imi esteille hyvin ja hyppäsi yllättävän nopeita hyppyjä, joten välillä Soarin jäi hypyissä jälkeen ja hevonen ilmaisi närkästyneisyyden viskomalla päätään. Pari kertaa ratsukko tuli 90 senttisen radan uudestaan ja kohta olikin esteiden korkeus maksimissaan. Veikko hyppäsi innokkaasti esteet ja Soarinkin pysyi hypyissä jo hyvin mukana.

Kaikenkaikkiaan ratsukko suoriutui hyvin valmennuksessa ja oikein sopiva parivaljakko on kyseessä.

******
Moon Silkkii
Tänään pääsisi Silkki maastoreissulle. Hain tamman ensimmäisenä tarhasta ja sitaisin ulos kiinni sään ollessa niin hyvä ja lämmin. Harjasin Silkkiä pitkän tovin ja siitä huomasi, että se nautti harjauksesta täysin rinnoin. Kavioita putsatessa huomasin punkin tamman jalassa, joten kävin kysäisemässä tallista, että onko punkkipihtejä tai vastaavia jossain ja löytyihän ne. Nappasin punkin pois, kietaisin sen paperiin ja poltin pois, jottei ölliäinen pääse lisääntymään.

En viitsinyt laittaa tammalle satulaa, vaan ponkaisin selkään penkiltä ja ohjasin hevosen kohti metsää. Käyskentelimme ensin rauhassa jonkun aikaa ja lyhyen suoran sattuessa eteen nostin Silkillä ravin. Tamma ravasi leppoisasti eteenpäin ja ilman satulaakin selässä oli helppo istua. Pidemmän suoran avautuessa eteen annoin Silkille laukkapohkeet ja sitten mentiin. Meinasin heilahtaa sivulle, mutta sain onneksi napattua harjasta kiinni, joten en tippunut kuitenkaan.
Laukkarallin jälkeen hidastin tamman ravin kautta käyntiin ja kävelimme loppumatkan tallille.

Tallilla harjailin Silkin kokonaan ja vein sen sitten laitumelle syömään rauhassa.

*******
Hupilan Samppanja
Päätin hioa Samppanjan kanssa pohkeenväistöjä niin ravissa, kuin käynnissäkin. Nousin selkään ongelmitta ja aloitin alkulämmittelyt. Teimme ensin molempiin suuntiin voltteja ja asettelin tammaa niin ulos, kuin sisällekin. Samppanja oli vähän turhan hidas, joten sitä sai välillä muistuttaa, että lujempaakin saa kävellä. Pian saatiin vauhti kuntoon ja aloiteltiin väistöjä.

Väistätin hevosta ensin uralta kentän keskustaa kohti ja siitä takaisin ja vielä kertaalleen keskustaa kohti ja takaisin uralle. Tamma reagoi okein hyvin apuihin ja oli miellyttävä ratsastaa. Välillä tosin takamus jäi matkasta ja neitiä sai oikoa aika ajoin.

Kun väistöt käynnissä onnistuivat aloitettiin ravissa ja päätin ensin kokeilla harjoitusravissa. Samppanja teki kaikki mitä pyydettiin oikein hyvällä halulla, vaikka välillä vauhti tahtoi hiipua, mutta sekin korjattiin ripeillä pohkeilla. Pian saatiin mukava vauhti päälle ja väistötkin sujuivat huomattavasti paremmin, eikä takapääkään enää jäänyt matkasta.
Onnistuneiden väistöjen jälkeen sai neiti käyskennellä rauhassa loppukäynnit ja pääsikin pian ratsastuksen jälkeen takaisin laitumelle.

******
Utsiktens Vogon
Veikolla oli hypätty melko paljon lähiaikoina, joten päätin lähteä orin kanssa maastoilemaan ja ehkä jopa uittamaan, joten satula sai jäädä matkasta. Harjasin erikoisen värisen orin melko nopeasti ja kietaisin kaulalle riimunarun kauhukahvaksi. Suitset sujahti päähän ongelmitta ja niinpä oltiinkin valmiita maastoon. Kysäisin nopeasti ohjeet lähimmälle uittopaikalle ja sinne suunnattiin.

Vesistön rannassa katselin ympärilleni ja totesin paikan tyhjäksi. Kohautin harteitani ja ohjasin orin veteen. Siinä me käyskentelimme ensin kerran lammikon ympäri rantavedessä ja pikkuhiljaa hivuttauduimme syvemmälle. Veikko pörisi ja hörisi innosta ja yritti puskea syvemmälle ja syvemmälle. Annoin orin kahlata kunnolla syvälle ja valuin alas selästä, jotta hevosella olisi kevyempi uida. Uimme rinta rinnan ja hetken päästä päätin, että nyt olisi aika suunnata rantaan. Sopivalla kohdalla asetuin taas orin selkään ja nousimme ylös vedestä.

Tallilla kuivailin Veikon ja annoin sen mutustella iltaruokansa karsinassa, ennen kuin vein orin takaisin laitumelle ihmettelemään.

Norpataren valmennukset

Tänään valmentelin Norpatarta ja Lapland's Maderania, eli Maddea. Ratsukko lämmitteli ensin sileällä ja rakentelin sillä välin radan valmiiksi. Kun sileällä lämmittely oli hoidettu sai ratsukko aloittaa hyppäämisen ensin matalemmilla 60 senttisillä esteillä.

Ensimmäisenä hypättiin kahta okseria ja kolmea pystyä. Ratsastaja ohjasi hevosensa ensimmäiselle okserille ja hyppy sujui erittäin hyvin ja Madde venyi esteellä oikein kiitettävästi. Pystytkin sujui hyvin, mutta toiselle okserille lähestyminen meni vähän höpöksi ja Madde hyppäsi sen huonosti pudottaen taaemman puomin. Nostin puomin takaisin ja käskin ratsukon tulla uudestaan. Tällä kertaa ratsukko suoriutui koko radasta hyvin.
Nostin korkeutta parilla kymmenellä sentillä ja ratsukko tuli uudestaan. Tällä kertaa käskin lisätä vähän vauhtia, koska se oli yksinkertaisesti hieman liian hidas. Madde kielsi toiselle pystylle ja näin ollen käskin heidän tulla uudestaan sama este. Nyt mentiin yli kyselemättä ja oikein mukavalla tyylillä, vaikka ratsu olikin nuori vielä. Maddesta huomasi, että se hyppäsi erittäin mielellään ja ratsastajakin tykkäsi hommasta selvästi.
Esteet olivat pian lopullisessa korkeudessaan ja tässä huomasi, että Madde alkoi jo hieman väsymään hommaan. Se nimittäin alkoi venkoilemaan hieman omiaan ja meinasi kieltääkin parille esteelle. Norpatar kuitenkin käski tammaa eteenpäin ja ylihän niistä kaikista esteistä mentiin. Vielä yksi hyvä kerta ja sitten sai ratsukko aloittaa loppujäähdyttelyt.

*******

Valmennettavana vuorossa oli Norpatar ja Lapland's Erva. Rata valmiina ja ratsukko lämmiteltynä aloitimme tositoimet. Radalla oli kaksi okseria, pysty ja kaksoissarja, sekä sianselkä valmiina, joten niillä mentäisiin. Norpatar ohjasi tamman ensimmäiselle okserille ja ratsukko suhahti vauhdilla yli esteestä. Ervan hyppytyyli oli puhdas ja ilmavaraakin jäi melkoisesti. Muutkin esteet sujuivat mallikkaasti ja sianselällä varsinkin ratsukko toimi kuin suoraan oppikirjasta. Hevonen venytti itseään oikein hienosti.

Käskin Norpatarta hidastamaan ratsunsa hetkeksi käyntiin ja Erva oli ilmeisesti eri mieltä asiasta, koska takamus meinasi hieman lennellä. Ratsastaja pysyi kuitenkin rauhallisena ja napakkana, joten tammakin tajusi, että nyt täytyy oikeasti rauhoittua.
Esteiden korkeuden nosteussa muutin sianselän trippeliksi ja pari kertaa tippui trippelin viimeinen puomi. Pian kuitenkin Erva tajusi jutun jujun ja hyppäsi trippelin yli näppärästi.
Ratsastaja saa olla tyytyväinen nuoreen hevoseensa, joka oppii nopeasti ja jolla on paloa esteillä.