miivi - sukari

Hiuksenhalkoja (sanoja 473)

i. Tärkeilijä on 155 senttimetriä korkea, musta ori, josta oikeastaan kukaan ei ole kuullut. Orilla on kokeiltu monia lajeja ja tuloksiltaan se on ollut aika keskivertoa, joten ei ole sen erityisemmin eronnut joukosta. Luonteeltaan Tärkeilijä on kuitenkin oikein kiva. Sen kanssa pystyy touhuamaan niin perheen pienimmätkin ja toimittaakin tällä hetkellä perheen tenavien puskaratsun virkaa, jolla humputellaan välillä kentällä, pellolla ja maastossa. Maastoon saatetaan myös laittaa kärryt perään, jos muksut haluavat porukalla lähteä heppaa liikuttamaan.
Jalostukseen oria on käytetty kahdesti ja varsoista tuli ihan kivoja perusputteja, joiden kanssa voi kokeilla lajia, kuin lajia, mutta huippumenestystä on melko turha odottaa.

ii. Tuhisija jälkeläisiensä tapaan musta suomenhevonen, jolta korkeutta löytyy 156cm. Orista yritettiin ravuria, mutta ei sillä oikein menohaluja ollut. Tasaisen varma suorittaja kyllä, mutta ei tämän vauhdilla kärkisijoille ylletä. Onneksi luonne ja rakenne ovat oivallisia, joten jalostuskäyttöön Tuhisija on kuitenkin päässyt.
Jälkeläisiä Tuhisijalla on kuusi kappaletta, joista yksi on vähän parempi ravuri ja muut sitten taas tasaisen varmoja tätiratsuja, joiden kanssa voi höntsäillä kentällä ja samoilla maastossa ilman pelkoa, että hevonen häviäisi alta.

ie. Annikki on kaunis kuin karkki liinaharjansa kanssa ja siksipä neiti on varmaan jalostuskäyttöönkin päätynyt. Rautias tamma on kisannut pikkukisoissa ratsastuskoulun oppilaiden kanssa ja tekeekin pääsääntöisesti tuntiratsun hommia mammalomien välissä. Luonteeltaan Annikki on rehellinen ja rautahermoinen, vauhtia tosin kaivattaisiin tässäkin hevosessa lisää.
Jälkeläisiä Annikilla on kaksi ja omistajan mukaan toiveissa olisi lisääkin. Tamma nimittäin periyttää sen verran kivaa luonnetta ja ei rakennekaan tammalla tai jälkeläisillä paha ole, joten miksipä ei koitettaisi saada uuden polven tuntihevosia!

e. Niiskuneiti on 150 senttimetrinen tamma, joka toimittaa omistajansa harrasteratsun virkaa. Välillä ratsukko käy kokeilemassa kisaradoilla ja ihan kivasti pikkukisoissa onkin mennyt, mutta ei tästä mitään kisatykkiä saa tehtyä. Välillä ruunikon tamman motivaatio on totaalisesti kadoksissa ja sen kyllä näkee liikkeistäkin. Niiskuneiti on parhaimmillaan keskiverto liikkeiltään, mutta monesti kouluradan läpi rämmitään kuin täi tervassa.
Omistajalla hävisi hetkeksi motivaatio tamman liikuttamiseen, joten helpoin oli pistää Niiskuneiti tiineeksi ja antaa sen viettää mammalomaa kaikessa rauhassa. Jälkeläisiä on siis tällä neidillä tasan yksi, josta tuli onneksi ihan kiva harrasteheppa.

ei. Muumipeikko on luonteeltaan vähän hömelö ja sellainen oman elämänsä Hessu Hopo. Jos se osaisi puhua, niin varmasti sen suusta monesti kuuluisi ”ai hä?” tai ”Höhöö!”. Käsiteltäessä ruunikko ori on oikein mukava taivaanrannan maalari, jonka kanssa on myös oikein miellyttävä vaellella metsän siimeksessä pitkiäkin aikoja.
Jälkeläisiä Muumipeikolla on vain yksi, kun ei kukaan tästä hevosesta ole oikein kuullut ja ei sillä oikein mitään erityistä annettavaakaan ole ollut suomenhevosten jalostukseen.

ee. Nanna oli ihan hyvä ravuri, mutta mursi jalkansa pistäessään laitumella ranttaliksi. Tähänkään päivään mennessä ei ole täyttä varmuutta mitä laitumella, mutta vahva epäilys on siitä, että Nanna törmäsi isoon kiveen irrotellessaan laitumella. Luonteeltaan tamma oli todella kiltti, mutta välillä se keräsi pöllöenergiaa, joka laitumella purkautuikin sitten jäätävänä ryntäilynä ja sinkoiluna.
Jälkeläisiä piti kyllä tulla enemmän, mutta jalan murtuman vuoksi jälkeläismäärä jäi vaan kahteen. Jälkeläiset onneksi peri emänsä hyvän luonteen ja rakenteen.