Toksin valmennukset

Milkan Rianna
Saavuitte maneesiin ja Riesa näytti olevan suhteellisen rauhallinen. Alkukäyntien aikana tamma yritti lähteä omille teilleen, mutta hienosti pidit neidin uralla ja suunnan oikeana. Käyntien aikana teitte myös voltteja, joissa Riesa puski sisäänpäin, jolloin käskin korjaamaan sisäpohkeella. Annoin luvan siirtyä raviin ja suorittaa ravissa itsenäisen lämmittelyn. Tällä kertaa voltilla Riesa ei puskenut sisäänpäin vaan teki
voltit niinkuin pitkin. Alkulämmittelyjen jälkeen aloimme harjoittelemaan
pysähdyksiä.
Aluksi Riesa ei malttanut pysyä paikallaan, vaan yritti lähteä eteenpäin ja
jos ei eteen päässyt, niin sitten peruuttamalla. Pian kuitenkin neiti
ymmärsi mistä oli kyse ja pysyi pysähdyksissä vaaditut viisi sekuntia.
Pysähdyksien jälkeen oli vuorossa käynti-ravi siirtymiset, joissa Riesa
näytti parhaan puolensa. Tamma teki siirtymiset täydellisesti ja näytti,
kuin se olisi lukenut ajatuksesi. Hyvin onnistuneiden harjoitusten jälkeen
oli parempi lopettaa ja alkaa suorittamaan loppuraveja ja -käyntejä.
Loppuravissa päätin vielä antaa tehtäväksi tehdä molemmat pitkät sivut
avotaivutuksia. Nekin Riesa hallitsi tosi hienosti, jotin pyysin sinua
taputtamaan tammaa ja hidastamaan käyntiin.

Milkan Rianna
Tänään oli tarkoitus harjoitella ravi-laukka ja käynti-laukka siirtymisiä,
sekä laukanvaihtoja. Alkulämmittelyt saitte hoitaa itsenäisesti ja huomasin
niiden aikana Riesan olevan rauhaton. Päätin siis että emme päätä pahkaa
syöksyisi suunniteltuihin harjoituksiin, vaan kävisimme edellisen
valmennuksen asiat läpi ja sitten katsottaisiin, että miltä tamma
vaikuttaa. Alkulämmittelyt tuli hoidettua ja oli aika siirtyä
harjoittelemaan pysähdyksiä. Tällä kertaa Riesa yritti tahallaan tehdä
kaiken mahdollisimman vaikeaksi. Tamma ei välittänyt pidätyksistä, vaan
puski eteenpäin. Käskin kääntää tamman mahdollisimman pienelle ympyrälle,
jotta neiti tajuaisi että temppuilemalla se ei saavuttaisi mitään. Hetken
pyörittyään Riesa vaikutti siltä, että olisi suostuvainen pysähtymään ja
niinhän se tekikin. Pysähtymisiä harjoiteltiin vielä hetki ja siirryttiin
käynti-ravi siirtymisiin. Päästyään raviin, Riesa kaahotti pää korkealla ja
näytti että tänään ei hommasta tulisi yhtään mitään. Annoit tammalle lisää
ohjaa ja hetken päästä tamma kulkikin hieman rennommin. Päätin, että ennen
ei uuteen asiaan siirrytä, kuin Riesa olisi rento ja yhteistyöhaluinen -
ihan sama vaikka siinä menisi tunti. Käskin antaa Riesalle lisää ohjaa ja
heti neiti rentoutui lisää. Nyt tulisi se vain ratsastaa näin rennoksi ja
sitten päästäisiin eteenpäin. Siirtymisiä harjoiteltiin samalla, vaikka
ohja olikin löysä.
Riesan rentouduttua aloitettiinkin ravi-laukka siirtymiset. Neiti ymmärsi
heti homman jujun ja siirtyi pienestäkin avusta laukkaan. Riesan laukka oli
rento ja mukavan näköinen, joten päätinkin melkein heti antaa ohjeet
seuraavaan tehtävään. Nyt tulisi tamman nostaa laukka käynnistä.
Riesa hangoitteli ensimmäisellä kerralla vastaan ja ihmetteli, että mikäs
järki tässä nyt oli, mutta pienellä raipan näpäytyksellä tamma nosti laukan
ja laukkasi nätisti kentän ympäri. Pudotus käyntiin ja hetki käynnissä - ja
eikun uusi nosto. Tällä kertaa Riesakin oli sisäistänyt homman idean ja
laukkasi taas nätisti eteenpäin. Muutama toisto vielä ja kaulalle taputus
ja pudotus raviin. Saat olla ylpeä tammastasi!

Milkan Jalka&Lamppu
Tullessanne kentälle Jaska näytti siltä, että liikkui kuin täi tervassa.
Ori pitäisi saada liikkumaan kunnolla, ennen kuin yhtään mitään voitaisiin
aloittaa, nimittäin tänään olisi vuorossa laukannostoja peruutuksesta. Jo
alkukäyntien aikana sait ratsastaa oria reippaasti eteenpäin ja pienellä
raipan muistutuksella Jaska alkoi liikkua hieman reippaammin. Käskin
ratsastaa kulmat mahdollisimman syvälle ja pitää Jaskan vauhdin yllä.
Välillä ori yritti oikoa kulmissa ja hidastaa vauhtia, mutta hienosti pidit
herran liikkeessä. Ravissa Jaska liikkui huomattavasti reippaammin, mitä
olisi kuvitellut käynnin perusteella. Ravissa teidän tuli taas ratsastaa
kulmat mahdollisimman syvälle. Molemmilla pitkillä sivuilla piti myös tehdä
voltit ja päädyissä pääty-ympyrät. Jaska suoriutui hienosti tehtävistä,
eikä vauhtikaan enää näyttänyt yhtään huonolta. Ravilämmittelyt tuli
hoidettua ja seuraavana päästiinkin laukkaamaan. Laukassa taas samat, kuin
ravissa. Ori liikkui vieläkin todella reippaasti ja välillä saitkin
pidätellä Jaskaa, ettei se ihan päättömänä juoksisi. Pikkuhiljaa yritti
Jaska alkaa luistamaan taas helpommalla, mutta jälleen kerran pieni
muistutus raipalla auttoi.
Lämittelyt oli hoidettu ja olimme täysin varmoja, että voisimme aloittaa
harjoitukset.
Aluksi päätin valmistella Jaskaa siirtymisillä. Ensimmäisenä tehtiin
käynti-ravi siirtymisiä, joissa herra pärjäsi todella kivasti. Oikeastaan
mitään korjattavaa en keksinyt ainakaan vielä. Ravi-laukka siirtymisissä
Jaska vaikutti hieman haluttomalta, mutta reippailla pohkeilla ori kyllä
teki sen mitä käskettiin. Kun siirtymiset meni hienosti, oli vuoro aloittaa
laukan noston harjoittelu peruutuksesta. Käskin ottaa Jaskan käynnille ja
peruuttaa kolme askelta, mistä tuli samantien lähteä eteenpäin laukassa.
Ori ei saanut ottaa yhtäkään käynti- tai raviaskelta, vaan laukan tuli
nousta suoraan peruutuksesta. Aluksi Jaska oli hämillään ja mietti
selvästi, että mikäs idea tässä nyt on? Pian herra kuitenkin ymmärsi jutun
jujun ja ei enää malttanutkaan peruuttaa kunnolla. Jokainen askel eteenpäin
pidensi peruutusmatkaa kahdella. Peruuttaisitte vaikka hamaan ikuisuuteen
asti, mutta ilman laukka-apuja ja laukkan nostoa samantien, ori ei tulisi
pääsemään muuta kuin taaksepäin.
Jaska alkoi ilmeisesti luovuttaa, kun huomasi ettei pääse itsekseen
päättämään vauhtia ja suuntaa. Pian herra nostikin laukan mitä hienoimmin
ja tämä onnistui monta kertaa peräkkäin. Käskin kehua oria ja annoin luvan
hidastaa raviin. Ravasitte kymmenisen minuuttia kenttää ympäri, kunnes
hidastitte käyntiin ja siinä olisikin sitten loppukäyntien vuoro.

Milkan Wiljakka
Alkulämmittelyt aloitimme keskiympyrällä, missä oli tarkoitus asetella ja
taivutella Ilkkaa. Ori kuunteli hienosti jo heti alusta pohjetta ja
vaikutti todella rauhalliselta ja reippaalta. Ilkka totteli jokaista apuasi
epäilemättä ja näyttikin erittäin mukavalta. Herran asetus näytti olevan
helppoa ja Ilkka ei edes vastustellut, kun piti kulkea pää ulospäin
asetettuna. Kokeilimme myös avo- ja sulkutaivutuksia ympyrällä ja niissäkin
ori toimi todella hienosti. Jatkoitte uralla ravissa ja asetuksia ja
taivutuksia harjoitellen. Ilkka ravasi reippaasti eteenpäin ja nosti myös
jalkansa kunnolla ylös, eikä lahaannut. Hieman herra yritti pistää vastaan
ulospäin asetuksessa, mutta näytit orille hienosti kumpi ohjien pää määrää.
Sulkutaivutuskin sujui todella hienosti ravissa! Avotaivutusta
harjoitellessa Ilkka oli sitä mieltä, että sivuttainhan ei kuljeta
varsinkaan turpa kentän keskelle päin. Ori yritti koko ajan jatkaa matkaa
suoraan eteenpäin, jolloin käskin muistuttaa hienoisesti raipalla oria
oikeasta johtajasta.
Käynnissä ja ravissa Ilkka toimi todella nätisti avotaivutuksissa ja
päätinkin ottaa orin takaisin ympyrälle. Tarkoituksena oli harjoitella
vielä laukassakin asetusta, vaikka se varmasti olikin teille tuttu juttu.
Ilkan laukka nousi todella hienosti ja orin askel näytti ilmavalta ja
reippaalta. Käskin kehua Ilkkaa ja asettaa sen ulospäin, kun ravissakin
näytti ensin olevan ongelmia. Tällä kertaa Ilkka kuitenkin laukkasi nätisti
ja puhtaasti eteenpäin, jolloin annoin luvan siirtyä uralle. Uralla pyysin
teitä tekemään yhden pitkän sivun sulkutaivutuksessa ja siitäkin ori
suoriutui kertakaikkisen hienosti. Viimeisenä halusin kokeilla vielä laukan
kokoamista. Käskin sinua koota ohjia hieman paremmin käteen, ne kun olivat
hieman päässeet liukumaan vähän turhankin löysiksi. Muistathan myös pitää
nyrkit suunnattuna ylöspäin, eikä vaakatasossa. Laukan kokoaminen vaikutti
ilmeisesti Ilkan mielestä vastenmieliseltä ja ori alkoi laahta jalkojaan ja
pudottamaan raville. Muistutin raipan ja pohkeiden yhtä aikaisesta
toiminnasta ja näin saatiin Ilkkaankin taas vauhtia. Pienet puolipidätteet,
mutta koko ajan eteenpäin ratsastus! Pikku hiljaa Ilkka keräsi
takajalkojansa alleen ja askel alkoi lyhentyä.
Saitte luvan aloittaa loppuravailut ja jäähdyttelyn käskin hoitaa
itsenäisesti. Ilkka toimi kokonaisuudessaan hienosti, vaikka yrittikin
välillä luistaa hommista.

Milkan Jelena
Suunnitelmissa oli, että kävisimme sinun ja Jelenan kanssa läpi vaativan
A:n kouluohjelmasta osia. Olitte ehtineet lopettaa alkulämmittelyt juuri,
kun astuin maneesiin ja pääsimme suoraan aloittamaan. Käskin vaihtamaan
kierroksen oikeaan ja M:stä E-kirjaimeen teidän tuli ratsastaa koko rata
leikkaa, lisätyssä ravissa. Jelena pidensi askeltansa todella hienosti,
mutta sinä saisit muistaa pitää edelleen nyrkit pystyssä. E:stä teidän tuli
jatkaa kootussa ravissa ja tamma lyhensi askeleensa hyvin. Jelena eteni
reipasta tahtia, ehkä vähän hitaamminkin olisi voinut mennä. Ratsastitte
lyhyen sivun vielä kootussa ravissa, jonka jälkeen käskin aloittaa
avotaivutusta vasemmalle puoleen väliin pitkää sivua. R-kirjaimessa teidän
tuli tehdä voltti. Voltti onnistui muodoltaan hyvin, mutta olisi voinut
olla hieman isompi. Palattuanne R-kirjaimeen aloititte sulkutaivutuksen
vasemmalle kohti G:tä. Käskin vaihtaa suunnan G-kirjaimesta
keskihalkaisijaa seuraten.
Seuraavaksi oli vuorossa täyskäännöksiä takaosalla oikealle ja vasemmalle.
Pidimme kierroksen oikeana ja käskin kääntyä H:n kohdalta kohti G:tä.
Käännös meni hyvin ja Jelenakin vaikutti vielä reippaalta. G-M välillä
teidän tuli tehdä täyskäännös takaosalla vasemmalle. Jelena epäröi ensin,
mutta teki kuitenkin sen mitä pyysi. Suoritettuanne ensimmäisenä
täyskäännöksen, oli vuorossa vielä toinen G-H välillä. Tällä kertaa Jelena
ei epäröinyt ollenkaan, vaan suorittu tehtävän kuten kuului. Käskin kehua
tammaa.
Lopuksi päätin, että saatte kokeilla vielä laukan vaihtoja joka kolmannella
ja neljännellä askeleella. Ilmoitin tehtävän ja aloititte samantien.
Jelenan laukka näytti hyvältä ja reippaalta, olematta kuitenkaan liian
reipas. Sinua muistutin vielä nyrkeistä. Kymmenisen minuuttia laukan
vaihtoja taisi riittää ja Jelenakin alkoi näyttämään merkkejä homman
riittämisestä. Annoin luvan hidastaa raviin ja jäähdyttelytkin saitte
hoitaa itsenäisesti.
Yhteenvetona sanottakoon näin: Jelena on todella reipas, joten muista pitää
vauhti kuitenkin pienillä pidätyksillä kurissa. Sinulle taas edelleen ne
nyrkit ja ehkä kädet muutenkin saisivat olla hieman rauhallisemmat.

Sannin Willatar
Alkulämmittelyssä aloitimme keskiympyrällä käynnissä ja asetit tammaa
vuorotellen ulos ja sisälle. Vilja ei pistänyt missään vaiheessa vastaan
ja pyysin kehumaan tammaa. Muistelin harjoituttaneeni sinulla ja Ilkalla
ympyrällä myös avo- ja sulkutaivutuksia, joten päätin että kokeilemme niitä
Viljankin kanssa. Tamma askelsi selvästi, eikä jalat näyttäneet olevan
ollenkaan solmussa. Meno näytti itseasiassa todella hyvältä. Annoin luvan
siirtyä takaisin uralle ja nostaa ravin, kun käyntilämmittely oltiin jo
hoidettu. Ensiksi menitte pelkästään maneesia ympäri ravissa, kunnes käskin
alkaa tekemään voltteja. Voltit tuli tehdä molempien lyhyiden sivujen
keskellä, sekä kaksi kertaa pitkillä sivuilla - kulman jälkeen ja ennen
sitä. Vilja totteli apuja hyvin, mutta voltin tie oli hieman hakusessa.
Ensinnäkin voltti oli liian pieni ja loppui eri kohtaan kuin alkoi. Tässä
vaiheessa päätin, että ensin hiotaan voltit kunnollisiksi ja vasta sitten
siirrytään muihin hommiin. Voltit paranivat kerta kerralta ja pian sekin
oli hiottu niin hienoksi, ettei enempää voinutkaan hioa. Nyt siis muihin
hommiin.
Käskin nostaa laukan ja laukata pari kertaa rennosti maneesin ympäri, ennen
kuin kokoaisit laukan. Viljan laukka näytti matkaa voittavalta ja ehkä
hiukkasen verran liian reippaamalta, joten käsin tehdä pienen pienen
pidätteen. Pidätteen jälkeen laukka rullasi todella kivasti.
Vaihdoitte kierroksen oikeaan ja käskin tehdä H-E välillä laukanvaihdon
joka toisella askeleella. Laukanvaihdot sujuivat kivasti ja Viljakin näytti
innokkaalta. Sinulle taas muistutuksena nyrkit ja käsien rauhallisuus. Taas
suunnanvaihto H-kirjaimesta B:hen ja siitä kootussa laukassa kierros
maneesin ympäri. E-kirjaimesta käskin kääntyä kohti I:tä ja tekemään
puolipiruetin oikealle. Piruetti onnistui hyvin, eikä siinä oikeastaan
ollut mitään sanottavaa. Käskin toistaa puolipiruetin tällä kertaa B-I
välillä, mikä onnistui myös hyvin.
Kierros oli nyt vasen ja käskin ratsastaa keskilaukassa E-kirjaimeen asti
ja kääntyä reitille E-I-M, sekä kokoamaan laukan ennen M-kirjainta. Laukan
kokoaminen onnistui hienosti ja Vilja kokoasi takapäänsä todella hyvin
alleen ja lyhensi myös askeltansa. Tähän oli hyvä lopettaa ja käskin kehua
tammaa. Pärjäsitte hienosti ja sinäkin olet alkanut parantaa käsiäsi.

Pau:n sukuselvitys

Isä Grüselkund on ruunikko 167 senttimetriä korkea ori. Grüselkund kisaa koulua tasolla Intermediaire I ja se on kerännyt huimat 60 sijoitusta kouluradoilta. Luonteeltaan ori on todella reipas, mutta kuitenkin hoitaessa aika ruunamainen tapaus. Grüselkund on myös palkittu KTK-II palkinnolla aikoinaan ja se periyttää jälkeläisillensä lennokkaita ja liitäviä liikkeitä, sekä hyvää rakennetta.

Isänisä Seltsam Jung on musta 159 senttimetrinen kouluratoja kolunnut ori. Samin menestys radoilla ei ole ollut mikään päätä huimaava, mutta ihan kivasti se on kuitenkin pärjännyt. Nyt ori viettelee leppoisia eläkepäiviä Saksassa ja astuu tammoja silloin tällöin. Samilla on iso ego ja monet ovat hermot menettäneet orin kanssa, sen alkaessa isottelemaan. Jälkeläisiä orilla on 10 ja jokainen niistä on reipas ja hyvärakenteinen.

Isänisänisä Sondermann oli 165 senttinen kimo ori. Sony oli estepainotteinen ja kisasi tasolla 120 cm lievästi näkövammaisen ratsastajan kanssa. Luonteeltaan ori oli kiltti ja todella varma hevonen, joten ratsastajan näköongelmat eivät haitanneet. Sonyn jälkeläisiä ei turhaan kehuta hyviksi estehevosiksi, koska orin hyppytaidot periytyivät myös varsoille. Jälkeläisiä orilla oli loppujen lopuksi vain viisi kappaletta.

Isänisänemä Umliegenden GER, eli tutummin Genda, oli 158 senttiä korkea musta tamma. Gendalla kisattiin kouluradoilla, missä se pärjäsikin hyvin keräten yli 70 sijoitusta Vaativan A:n luokista. Tammalla oli jälkeläisiä vain 3, mutta laatu korvasi määrän.

Isänemä Schnitzer tai Nelli on 160 senttimetrinen rautias tamma, joka on luonteeltaan todella rauhallinen ja mukava. Nelli on ollut samalla omistajalla koko ikänsä ja he ovat kisanneet esteillä aina 150 senttimetriin asti sijoittuen oikein mukavasti. Jälkeläisiä tammalla ei ole kuin yksi, koska omistaja ei niitä vielä ainakaan enempää halua.

Isänemänisä Steuerbord oli menevä ja aiheutti melkoisesti harmaita hiuksia ihmisilleen. Steuerilta löytyi korkeutta noin 161 senttimetriä ja ori kisasi esteradoilla vaihtelevin tuloksin. Jälkeläisiä Steuerbordilla on viisi kappaletta, joille se on periyttänyt hyvää rakennetta.

Isänemänemä Links Links oli laiskan puoleinen 164 senttinen tamma. Linkillä kisattiin esteillä ja tuloksia oli laidasta laitaan. Oli ihan päivästä kiinni, miten tamma hyppäsi ja kuinka reipas se oli. Kovasti ainakin tamman kanssa sai töitä tehdä, että se varmasti teki mitä pitikin. Jälkeläisiä tammalle jäi jälkeen ainoastaan kolme, jotka eivät onneksi ole perineet Linkin laiskuutta.

Emä Schwänin on estepainoitteinen tamma, joka on saanut hyviä tuloksia radoilta. Schwänin on todella herkkä ratsastaa ja sen kanssa täytyy olla todella helläkätinen, ettei tamma vedä herneitä nenäänsä. Tamma on myös todella ketterä ja tämän takia mahtava ratsastaessa aikaa vastaan. Hoitaessa neiti on kärsivällinen, mutta ei pidä päähän koskettelusta. Jälkeläisiä sillä on 6 kappaletta, joilla on äitinsä kyky hypätä.

Emänisä Kennzeichnend GER, eli tutummin Ken, on ratsastaessa kuuma ja ei todellakaan aloittelijoiden hevonen. Se saattaa yhtäkkiä sinkaista täysillä eteenpäin tai sitten säikkyä olemattomia asioita, joten varovainen orin kanssa tulee olla. Ken kuitenkin tajuaa, että estekisoissa tulee käyttäytyä ja näinpä ori onkin kerännyt mukavan määrän voittoja ja sijoituksia. Jälkeläisiä orilla on vain kaksi, koska omistaja keskittyy kisaamiseen, eikä halua turhia taukoja.

Emänisänisän Jedermanns Favorit oli 167 senttiä korkea, oikein mukava hevonen. Se sopi mitä parhaiten ensimmäiseksi hevoseksi junnuratsastajalle, joka haluaa tähdätä korkealle. Jedi oli estehevosena innokkaalla juniorilla, jonka kanssa se kolusi esteratoja läpi pärjäten vaihtelevasti. Jälkeläisiä Jedillä jäi jälkeen seitsemän kappaletta.

Emänisänemä Günstling, eli Linga, oli reippaan puoleinen estetamma. Lingaa tuli ratsastaa istunnalla, eikä käsillä ja tällöin se myös totteli todella hyvin, mutta jos jäit roikkumaan ohjiin, niin kielto oli satavarma. Jälkeläisiä neidillä oli neljä, jotka perivät äitinsä herkkyyden ja hyppytyylin.

Emänemä Bescheid GER on 168 senttimetrinen koulua kisaava tamma, jolla jälkeläisiä on yhteensä kahdeksan kappaletta. Jälkeläisillensä Heidi periyttää hyvää liikettä ja rakennetta. Kouluradoilla tamma on pärjännyt aika huonosti johtuen tamman kärsimättömyydestä.

Emänemänisä Praxis GER, eli Praxi, oli helppo käsiteltävä ja rauhallinen ratsastettava. Praxia käytettiin terapiaratsuna, sekä lievittämään hevospelkoa tippuneilla ratsastajilla. Orilla oli mahtava tilanteen taju ja se varmasti pysähtyi, kun aisti ratsastajan tasapainon horjuvan. Jälkeläisiä orilla jäi 10 kappaletta, joista osa peri isänsä rauhallisuuden.

Emänemänemä Festveranstaltung, eli lyhyemmin Festi, oli 165 senttimetriä korkea estetamma. Festi oli luonteeltaan kärsimätön, joka myös periytyi ikävä kyllä tamman jälkeläisille. Jälkeläisiä tammalla on neljä kappaletta.

Kolmekymppisen valjakkoluonne

Tallissa käytävälle on sidottuna pieni shetlanninponi, jonka silmissä näkyy ilkikurinen pilke, sekä omahyväinen asenne. Sen omistaja taistelee saadakseen ponin harjattua, kun poni vain venkoilee ja väistelee harjaa. Ponista näkee, että se ajattelee harjojen olevan hänen arvolleen sopimattomia. Naurahdat ponin käytökselle ja omistaja toteaa huvittuneena orin omaavan liian ison egon. Samassa harjaämpäri ponin edessä kaatuu ja harja lentää kauemmas. Poni polkee paikoillaan ja hirnahtaa. Omistaja alkaa puhdistamaan Ponin kavioita ja siitäkös pikkuinen riemastuu. Kaviot pysyvät maassa kuin liimatut ja omistaja puhisee yrittäessään nostaa niitä. Kaviot on kuitenkin jonkin ajan päästä ylhäällä ja samantien kun kaviokoukku hipaisee sädettä, poni hirnahtaa ja yrittää repäistä kavion pois omistajan otteesta. Nainen kuitenkin onneksi pitää kaviosta kunnolla kiinni, ettei poni sitä saa maahan laskettua. Hoitotoimenpiteet on tehty ja on vuorossa varustus. Poni näkee valjaat ja alkaa kuopimaan samantien maata, sekä puhisee. Poni yrittää rimpuilla pois valjaiden alta, mutta näppärästi omistaja kuitenkin saa ne laitettua kiinni. Poni ei selvästikään pidä työnteosta, johon se nyt joutuu. Poni talutetaan ulos ja sen perään laitetaan kärryt, jotka eivät ilmeisesti myöskään miellytä sitä ja se alkaa potkia kärryjä.

Omistaja nousee kärryihin ja poni jatkaa potkimistaan. Omistaja näpäyttää raipalla nätisti ja poni puhahtaa närkästyneenä lopettaen kuitenkin potkimisen. Omistaja antaa merkin ja Poni lähtee vastahakoisen näköisenä liikkeelle, mutta liikkuu kuitenkin. Yhtäkkiä se päättääkin lähteä peruuttamaan ja Omistaja ärähtää ponille, jolloin se pysähtyy ja eikun uudestaan eteenpäin. Poni alkaa pikkuhiljaa toimimaan kuten pitää ja Omistaja käskee sen raville. Poni ravistaa päätään ja heittää pienen pukin potkaisten samalla kärryä, mutta alkaa kuitenkin ravata jatkaen pään ravistelua samalla. Pian pään ravistelu loppuu ja meno alkaa näyttää jo todella kivalta. Pian Omistaja käskee Ponia nostamaan laukan ja se nouseekin todella nätisti. Valjakko kiertää myös muutaman esteen ja selviää todella näppärästi tehtävistään. Omistaja antaa Ponin kävellä ja se näyttää todella reippaalta ja rentoutuneelta nyt, kun on selvitetty määräävä pää. Omistaja myös kertoo, että Poni ymmärtää kotitreenauksen ja kisapaikkojen erot ja osaakin käyttäytyä todella mukavasti kisapaikoilla.

Yleisesti ottaen Poni siis on melkoinen kiusankappale, joka kuitenkin osaa tilanteen vaatiessa käyttäytyä.

Snusmumrikenin luonne

Etsit itsellesi hoitohevosta netissä ja törmäät Revontuli-nimiseen talliin. Selailet hevosia ja huomiosi kiinnittää kuva voikosta suomenhevosorista, joka seisoskelee tarhassa. Klikkaat linkkiä ja pääset Hahtoon Latoviini-nimisen hevosen sivuille, joka on juurikin tämä voikko ori. Sivuilla kerrotaan sen lempinimeksi Lantti ja yleisesti ottaen ori on todella huomionhakuinen ja seurankipeä. Se ei omistajan mukaan pärjää ilman hevoskavereitaan ja pistääkin ranttaliksi, jos yksin jää. Ratsastaessa se kuitenkin on kuulemma tottunut olemaan ilman hevosseuraa, mutta maastoon kuitenkin suositellaan joku ottamaan aina mukaan.

Olet sopinut tapaamisen omistajan kanssa ja saavut tallille, sekä pääset samantien tutustumaan Lanttiin. Ensimmäisenä sinun pitää hakea se sisälle. Omistaja tulee avuksesi ja ottaa Lantin tarhakaverin samalla sisälle, jotta ori ei saisi hepulia yksin jäämisestä. Talutat orin sisälle ja se on rauhallinen, kun näkee ystävänsä menevän edellä. Tallin omistaja neuvoo sinua sitomaan sen molemmin puolin kiinni käytävälle ja teet työtä käskettyä. Haet hevosen harjaämpärin ja alat harjata Lanttia. Ori vaihtelee rauhattomasti painoaan jaloillaan ja on muutenkin erittäin levoton. Nyt se ei voi johtua siitä, että se ei näkisi kaveriansa. Lantti ilmeisesti vain odottaa ulos pääsyä. Haet satulan ja suitset. Ne nähdessään ori alkaa puhista ja toteat levottomuuden johtuvan innostuksesta. Nostat satulan orin selkään ja alat kiristää satulavyötä, mikä ei helppo homma olekaan. Lantilla on nimittäin tapana pullistella. Saat satulavyön juuri ja juuri ensimmäiseen reikään ja päätät kiristää vyön ulkona uudestaan. Alat suitsia hevosta ja se antaa laittaa ne todella helposti päähänsä. Kuolaimien kanssa on kyllä hiukan ongelmia, mutta ientä kutittamalla saadaan Lantti aukaisemaan suunsa ja näin on kuolaimetkin suussa. Hevonen seisoo valmiina käytävällä ja yrität vielä kerran kiristää vyötä. Onnistut saamaan sitä yhden reiän ylemmäs.

Kentällä noustessasi selkää Lantti seisoo paikallaan, mutta vaikuttaa hieman rauhattomalta. Kiristät satulavyön vielä selästä käsin ja keräät ohjat käsiisi. Annat Lantin ensin kävellä rauhassa pitkin ohjin ja tunnustelet sen askeleita. Käynnissä ori tuntuu todella mukavalta ja sen askellus oli pehmeää. Taivuttelit Lanttia hetken ja se vastasi apuihin täydellisesti. Nostat orilla ravin ja se lähtee ravaamaan reipasti, sekä helposti kevennettävää ravia. Lantti vastaa ravissakin apuihin ja se tekee kunnolla töitä koko kropallaan. Laukka orilla onkin sitten myös mahtava, vähän sellainen keinuhevoslaukka. Ei siinä tarvitse tehdä muuta kuin istua. Lantti ei myöskään pudota helposti raville ilman pyyntöä, mikä on myös hyvä. Orista todellakin tuntee, että se on mahtava kouluhevonen, joka vastaa apuihin heti ja kyselemättä.

Tierran luonne

 Karsinassa seisoo rautias ori, jonka ovi kyltissä lukee Mic Idiot ja lempinimen kohdalla Tyhmä. Kertookohan nimi jotain ponista? Rapsuttelet sen turpaa ja poni hörisee mielissään. Joku tulee ottamaan Tyhmän käytävälle ja se alkaa samantien steppailla ja muutenkin on vähän rauhaton. Ori huiskii hännällään minne sattuu ja tiputteleekin muutamat harjat alas. Nostelet harjoja paikoilleen ponin ja taluttajan vanavedessä. Hoitaja sitoo Tyhmän käytävälle ja aloittaa harjaamisen. Ori liikuskelee rauhattomana ja näyttää siltä, että olisi koko ajan valmis sinkaisemaan johonkin suuntaan. Tyhmä on kuitenkin kohta harjattu ja sitä aletaan varustaa. Hoitaja tuo varusteet ponin luo ja mikäs onkaan sen ensimmäinen reaktio? Tyhmä aloittaa rauhattoman liikkumisen uudestaan ja satulan selkään asettelusta ei meinaa tulla mitään. Suitset sujahtaa yllättävän helposti päähän ja kun poni on varustettu ei enää näytä olevan mitään muuta ongelmaa, kuin se että poni tahtoisi jo töihin.

Tyhmä talutetaan radalle ja ori antaa ratsastajan nousta rauhassa selkään. Ratsastaja antaa orille pohkeet ja se lähtee kävelemään reippaasti eteenpäin. Ponista huomaa, että se rakastaa olla radalla ja käyttäytyykin sen takia todella hyvin. Parivaljakon lämmiteltyä ratsastaja nostaa laukan ja Tyhmä ampaisee täyteen vauhtiin. Poni tekee parhaansa ja pinkoo minkä jaloistaan pääsee. Kierroksen jälkeen ratsastaja alkaa pidättelemään oria ja Tyhmä hidastaakin vauhtiaan pikkuhiljaa. Poni viskelee päätään, koska haluaisi juosta vielä uudestaan. Ratsastaja suuntaa uudestaan lähtölinjalle ja antaa ponille merkin juosta. Taas ampaistaan täyteen vauhtiin ja juostaan niin lujaa kuin päästään, aikakin jopa paranee parilla sekunnilla. Tämän kierroksen jälkeen Tyhmäkin alkaa jo hieman väsähtää ja ratsastaja ravailee leppoisasti isoa ympyrää, minkä jälkeen poni siirtyykin jo käyntiin.

Kaiken kaikkiaan Tyhmä on tallissa hieman höseltävä, joka ei aina halua tehdä kaikkeaan miellyttääkseen muita. Selästä käsin kuitenkin poni kulkee todella kivasti ja on erittäin varma, sekä energinen tapaus, joka rakastaa juoksemista.

Vibajan sukuselvitys ja valmennus

Molempiin copyiksi Jaana K. ja linkki jkvirtuaali[@]gmail.com

i. Suorittaja on mukavuudenhaluinen punarautias, ratsusuuntainen suomenhevosori. Ori on aikalailla nimensä mukainen, koska se on menestynyt oikein mukavasti kisoissa ja kilpailukentillä. Varsoja sille on myös kertynyt muutama. Suorittaja on palkittu varsana myös vuoden parhaana varsana, sen ollessa 1-vuotias. Ori tietää milloin pitää osata näyttää hyvältä, sekä seistä paikallaan ja milloin taas pitää panostaa liikkumiseen.

ii. Harlekiini on erittäin isokokoinen ori, korkeutta siltä löytyy vain paria senttiä vaille 170 senttimetriä. Ratsuna se on kylläkin melko tahmea ja sen takia kisaaminen jäänyt vähemmälle. Näyttelyissä ja muissa tilaisuuksissa Harlenkiini kuitenkin on niittänyt mainetta hienolla ulkomuodollaan ja kisapaikoilla se onkin ollut erittäin rauhallinen kaveri. Ori on kantakirjattu I-palkinnolle. Vaikka Harlenkiinin kisamenestys ei mitään huimaa ole kisakentillä ollut, on siltä kuitenkin jälkeläisiä jäänyt tähän mennessä seitsemän kappaletta.

iii. Severi on toiminut suurimman osan elämästään vammaisten terapiaratsuna, koska on erittäin lempeä ja varma kaveri. Kokonsa puolesta on myös erittäin käypä kaveri niihin hommiin. Korkeutta orilta löytyy vain nippanappa 150 senttimetriä, eli juuri ja juuri niillä rajoilla, että mennäänkö piensuokiksi vai ei. Jälkeläisiä Severillä ei ole kuin yksi, Harlenkiini.

iie. Liinu on toiminut perhe- ja työhevosena maalla. Tammalla on ratsastellut lähinnä perheen pienimmät, mutta välillä myös äiti on noussut selkään. Isännän kanssa Liinu on sitten käynyt metsästä hakemassa puita, sekä kyntänyt perheen pienet pellot.

ie. Niili on melkein täysin Harlenkiinin vastakohta. Tamma on pienhevosen mitat täyttävä, 146 senttimetrinen suomenhevonen. Niili on väriltään tummanpunarautias ja periyttääkin melko vahvasti punarautiutta jälkeläisillensä. Niilillä on kisattu jonkun verran ja tulokset ovat olleet vaihtelevia. Tamma on kuitenkin erittäin reipas ja mukava käsitellä, välillä vain tarkkaavaisuus herpaantuu.

iei. Lukon Ukko on melko tavallinen suomenhevonen. Väriltään se on rautias ja korkeutta sillä on 150 senttimetriä, eli juurikin tavallisen suomenhevosen värinen ja kokoinen. Luonnekkin sillä on kuin suokin perikuvalla. Se on rehellinen, yhteistyöhaluinen, tottelevainen ja innokas työntekijä.

iee. Halukas on tummanpunarautias tamma, joka on jälkeensä jättänyt kolme varsaa, Niili mukaan lukien. Tamma on nippa nappa 149 senttimetrinen suomenhevonen. Luonteeltaan se on melko arka ja säikky, mutta säikähtäessään se ei lähde lapasesta, vaan korkeintaan hypähtää pois päin pelottavasta asiasta.

e. Lumimarja on punarautias, 155 senttimetrinen tamma. Se on luonteeltaan rehellinen ja eloisa tapaus, jonka kanssa jokainen tulee toimeen. Lumimarjan omistaja on kiertänyt monia kenttäkisoja neidin kanssa ja he ovatkin pärjänneet todella hyvin. Varsoja tammalla on tällä hetkellä viisi kappaletta, joista kolme on palkittu näyttelyissä. Lumimarja on kantakirjattu II-palkinnolle ja se on myös palkittu vuoden tammana.

ei. Huiputtaja on luonteeltaan ihan nimensä mukainen. Se on erittäin hyvä laiskottelemaan töistä ja vänkäämään vastaan, välillä niinkin hyvin, että ihminen ei tajua sen tekevän sitä tarkoituksella. Huiputtaja on myös varsinainen karkaamismestari ja sillä on aina pilkettä silmäkulmassa. Orilla on kuitenkin myös kisattu jonkun verran, mutta menestys on ollut vähän niin ja näin juurikin laiskottelun ja temppuilun takia. Näyttelyissä Huiputtaja on kuitenkin pärjännyt hyvin ja saanut kehuja rakenteesta ja väristään. Ori on väritykseltään tummanrautias isoilla merkeillä. Myös liikkeet sillä on hyvät.

eii. Hapan on aikamoinen erakko ja oman tahdon mukaan tekevä. Se tarhataan mieluiten yksin, koska se ei tule toimeen muiden kanssa ja näyttelee ihmisillekin hapanta naamaa. Ilkeä se ei kuitenkaan missään tapauksessa ole. Ratsuna Hapan on melko laiska, mutta tekee kuitenkin sen mikä pyydetään, pienellä testailulla maustettuna.

eie. Seireeni on melkoinen hienohelma, se ei pidä vedestä, mudasta tai korvien koskettelusta. Muut hevoset menevät, kunhan ne eivät yritä liian lähelle tulla tai viedä huomiota. Seireeni on liinakko tamma, jolla on jälkeläisiä ainoastaan yksi. Tamma on kantakirjattu ratsusuunnalle III-palkinnolla.

ee. Siniviuhka on musta tamma, jolla on pieni tähti otsassa ja se on oikeastaan vahinkovarsa. Siniviuhka on erittäin hyvä hyppääjä ja on pärjännyt estekentillä erittäin hyvin. Luonteeltaan tamma on reipas ja erittäin herkkä, sekä kuuliainen. Sen on kasvattanut Jaakko Merkkelä, jonka työhevostamman naapurin ori karkuretkellään oli astunut.

eei. Petunia on musta ratsusuuntainen ori, jolla on hypätty lähinnä ratsastajan ja hevosen omaksi iloksi. Luonteeltaan ori on kuuliainen, mutta silti melko säpäkkä, joten iha ketä tahansa ei selkään voi päästää. Parit pikkukisat Petunialla on käyty ja niistä se on kerännyt voittajaruusukkeet.

eee. Sineraaria on rautias työsuuntainen tamma, jolla myös naapuruston lapset ovat saaneet käydä köpöttelemässä. Petunialla ei tarvitse ratsastaessa edes varusteita, vaan tamma käy aina pikkulenkin lapset selässä ja palaa takaisin rauhallisesti löntystäen. Tamma ei varmaan säikähtäisi edes pommia, joka räjähtäisi korvan juuressa.

Vibaja oli lämmitellyt Kaamosritarin ennen saapumistani, kuten sovittu, ja pääsimme saman tien aloittamaan työt. Ensimmäisenä pyysin ratsukkoa nostamaan harjoitusravin ja tekemään kolmikaarinen kiemuraura, sekä Vibajan tuli asettaa Kalle jokaisessa kaarteessa kunnolla. Hevonen toimi oikein mukavasti ja siitä huomasi erityisen miellyttämisen halun. Seuraavalla pitkällä sivulla pyysin Vibajaa pysäyttämään Kallen jokaisen kirjaimen kohdalle neljäksi sekunniksi ja jatkamaan sen jälkeen harjoitusravissa. Kalle otti aluksi pysähdyksien jälkeen pari käyntiaskelta, mutta pian alkoi homma luistaa. Toistimme samat harjoitukset muutaman kerran, jonka jälkeen käskin tehdä vielä muutaman voltin, ennen kuin ratsukon tuli nostaa harjoituslaukka. Käskin Vibajaa tekemään taas kolmikaarisen kiemurauran siten, että ensimmäinen ja kolmas kaari mentiin myötälaukassa ja toinen kaari vastalaukassa. Kalle ei oikein pitänyt vastalaukasta, mutta näppärästi kuitenkin suoriutui ratsukko tehtävästä. Ttehtävä toistettiin vielä muutaman kerran ja viimeisillä kerroilla Kalle ei enää nyrpistellyt vastalaukassa. Ratsukko vaihtoi suunnan ja laukan käskystä ja tekivät molemmissa päädyissä pääty-ympyrät pariin kertaan. Voltitkin sujuivat kivasti laukassa ja annoin luvan laskea ravin kautta käyntiin. Käynnissä harjoiteltiin vielä pitkin ohjin puoliympyröitä hetki, ennen kuin päätin valmennuksen.

Yhteenvetona sanottakoon, että kyseinen ratsukko on erittäin yhteistyökykyinen ja ratsastaja osaa vaatia hevoselta asioita oikealla tavalla. Hevonen on erittäin miellyttämishaluinen ja oppimiskykyinen, jolla varmasti on päätä vaikeampiinkin asioihin.