Soarin valmennukset & PK-merkinnät

Ujopuron Niiskuneiti

Nro1.
Tänään pääsin valmentamaan suomenhevostammaa Niiskua ja hänen omistajaa Soarinia. Ratsukko vaikutti jo kuuleman perusteelta helpolta ja mukavalta valmennettavalta. Olin suunnitellut tutustumiskerraksi ihan yksinkertaisen radan, jota hypättäisiin. Radalla tulisi olemaan ainoastaan neljä estettä. Ensimmäinen este on uran sisäpuolella lyhyen sivun alussa ja estetyyppinä viuhka. Toiselle esteelle pitää kaartaa lyhyen sivun kulman jälkeen ja este on ihan perus pystyeste. Pystyltä suunnattaisiin toisen pään lyhyelle sivulle, jonka uran sisäpuolella on okseri ja siitä samalla tyylillä kulman jälkeen kaarto vasemmalle ja pystyesteelle. Hyvin yksinkertainen rata, jossa kuitenkin erilaisia esteitä, joissa hevosen täytyy hieman venyä.

Rata valmiina ja ratsukko lämmiteltynä pystyimme aloittamaan työt. Esteillä oli aluksi korkeutta 60 senttimetriä ja annoin Soarinille luvan tulla esteille ravissa. Niisku olisi hirveästi tahtonut nostaa laukan, mutta käskin ratsastajaa pidättelemään liinakkoa tammaa. Radasta selviydyttiin totta kai helposti ja käskin tulla vielä kerran ravissa. Toisen ravikierroksen jälkeen ratsukko sai luvan tulla laukassa ja Niisku nosti laukan silmänräpäyksessä, eikä siltä tosiaan tarvinnut vaatia edes laukannostoa sen kummemmin. Tamma kun into pinkeänä oli. Ratsukko hyppäsi radan muutaman kerran ja käskin ottaa käyntiin siksi aikaa, että korotan esteitä.

Radalla oli korkeutta nyt 80 senttimetriä. Annoin ratsukolle luvan tulla esteille ja käskin Soarinia pidättämään tammaa kunnolla, jotta käännös kulmassa ei menisi plörinäksi. Näilläkin korkeuksilla ratsukko selviytyi ongelmitta, joten korotimme esteet lopulliseen korkeuteen.

Hevonen antoi itsestään väistämättä sata prosenttia ja ratsastajakin oli täysillä mukana. Parivaljakon työskentelyä ja yhteistyötä oli ilo katsella ja heitä oli myös helppo opettaa.

Nro1.
Saavuin toista kertaa valmentamaan Soarinia ja Niiskua. Tänään tarkoituksena oli hypätä ainoastaan kahta estettä ja harjoitella lähestymistä ja hyppypaikan katsomista. Esteet oli toisen pitkä sivun sisäpuolella ja välille piti saada kolme laukkaa.

Soarin ja Niisku lämmitteli ensin sileällä ja aloitimme sitten lämmittelyhypyt. Esteillä oli korkeutta 60 senttiä ja hypättiin ensin ravissa. Ratsukko tuli reippaassa ravissa ja esteet oli ilmeisesti vähän liian matalia tamman mielestä, koska sitä ei kiinnostanut hypätä kunnolla, vaan nosteli vaan koipensa yli. Nostin korkeutta 80 senttiin ja nyt alkoi Niiskukin hyppäämään. Soarin pysyi hyvin hypyissä mukana, vaikka Niiskulla alkoi taas vauhtia olla ja välillä tultiin kahdella laukalle toiselle esteelle. Tällöin käskin Soarinia pidättämään tammaa hieman, jotta saataisiin se kolme laukkaa esteiden välille.
Sarjan ensimmäinen este jätettiin 90 senttiin ja toinen olikin sitten maksimikorkeudessa. Nyt Niisku ei enää kaahannut niin paljon, kuin aluksi ja saatiin se kolme laukkaa sopimaan sinne väliin.

Hyvien suoritusten jälkeen ratsukko sai alkaa jäähdyttelemään ja käskin kehua tammaa, niin hyvin se reagoi apuihin.

*****
Utsiktens VogonOlin lupautunut valmentamaan Soarinia ja Veikkoa esteillä. Ratsastajan tavat tunsin jo parin valmennuksen jälkeen, mutta hevonen oli täysin arvoitus. Soarinin mukaan se kuitenkin oli herkkä. Päätin rakentaa ratsukolle helpon radan maneesiin, joka sisälsi kuusi estettä - kolme molemmilla pitkillä sivuilla. Molempien sivujen esteet olivat hieman kaarevalla uralla.

Ratsukko aloitti hyppäämisen toisen sivun esteistä ja suoriutui sarjasta hyvin, joten yhdistettiin toinenkin pätkä samaan hommaan. Veikko imi esteille hyvin ja hyppäsi yllättävän nopeita hyppyjä, joten välillä Soarin jäi hypyissä jälkeen ja hevonen ilmaisi närkästyneisyyden viskomalla päätään. Pari kertaa ratsukko tuli 90 senttisen radan uudestaan ja kohta olikin esteiden korkeus maksimissaan. Veikko hyppäsi innokkaasti esteet ja Soarinkin pysyi hypyissä jo hyvin mukana.

Kaikenkaikkiaan ratsukko suoriutui hyvin valmennuksessa ja oikein sopiva parivaljakko on kyseessä.

******
Moon Silkkii
Tänään pääsisi Silkki maastoreissulle. Hain tamman ensimmäisenä tarhasta ja sitaisin ulos kiinni sään ollessa niin hyvä ja lämmin. Harjasin Silkkiä pitkän tovin ja siitä huomasi, että se nautti harjauksesta täysin rinnoin. Kavioita putsatessa huomasin punkin tamman jalassa, joten kävin kysäisemässä tallista, että onko punkkipihtejä tai vastaavia jossain ja löytyihän ne. Nappasin punkin pois, kietaisin sen paperiin ja poltin pois, jottei ölliäinen pääse lisääntymään.

En viitsinyt laittaa tammalle satulaa, vaan ponkaisin selkään penkiltä ja ohjasin hevosen kohti metsää. Käyskentelimme ensin rauhassa jonkun aikaa ja lyhyen suoran sattuessa eteen nostin Silkillä ravin. Tamma ravasi leppoisasti eteenpäin ja ilman satulaakin selässä oli helppo istua. Pidemmän suoran avautuessa eteen annoin Silkille laukkapohkeet ja sitten mentiin. Meinasin heilahtaa sivulle, mutta sain onneksi napattua harjasta kiinni, joten en tippunut kuitenkaan.
Laukkarallin jälkeen hidastin tamman ravin kautta käyntiin ja kävelimme loppumatkan tallille.

Tallilla harjailin Silkin kokonaan ja vein sen sitten laitumelle syömään rauhassa.

*******
Hupilan Samppanja
Päätin hioa Samppanjan kanssa pohkeenväistöjä niin ravissa, kuin käynnissäkin. Nousin selkään ongelmitta ja aloitin alkulämmittelyt. Teimme ensin molempiin suuntiin voltteja ja asettelin tammaa niin ulos, kuin sisällekin. Samppanja oli vähän turhan hidas, joten sitä sai välillä muistuttaa, että lujempaakin saa kävellä. Pian saatiin vauhti kuntoon ja aloiteltiin väistöjä.

Väistätin hevosta ensin uralta kentän keskustaa kohti ja siitä takaisin ja vielä kertaalleen keskustaa kohti ja takaisin uralle. Tamma reagoi okein hyvin apuihin ja oli miellyttävä ratsastaa. Välillä tosin takamus jäi matkasta ja neitiä sai oikoa aika ajoin.

Kun väistöt käynnissä onnistuivat aloitettiin ravissa ja päätin ensin kokeilla harjoitusravissa. Samppanja teki kaikki mitä pyydettiin oikein hyvällä halulla, vaikka välillä vauhti tahtoi hiipua, mutta sekin korjattiin ripeillä pohkeilla. Pian saatiin mukava vauhti päälle ja väistötkin sujuivat huomattavasti paremmin, eikä takapääkään enää jäänyt matkasta.
Onnistuneiden väistöjen jälkeen sai neiti käyskennellä rauhassa loppukäynnit ja pääsikin pian ratsastuksen jälkeen takaisin laitumelle.

******
Utsiktens Vogon
Veikolla oli hypätty melko paljon lähiaikoina, joten päätin lähteä orin kanssa maastoilemaan ja ehkä jopa uittamaan, joten satula sai jäädä matkasta. Harjasin erikoisen värisen orin melko nopeasti ja kietaisin kaulalle riimunarun kauhukahvaksi. Suitset sujahti päähän ongelmitta ja niinpä oltiinkin valmiita maastoon. Kysäisin nopeasti ohjeet lähimmälle uittopaikalle ja sinne suunnattiin.

Vesistön rannassa katselin ympärilleni ja totesin paikan tyhjäksi. Kohautin harteitani ja ohjasin orin veteen. Siinä me käyskentelimme ensin kerran lammikon ympäri rantavedessä ja pikkuhiljaa hivuttauduimme syvemmälle. Veikko pörisi ja hörisi innosta ja yritti puskea syvemmälle ja syvemmälle. Annoin orin kahlata kunnolla syvälle ja valuin alas selästä, jotta hevosella olisi kevyempi uida. Uimme rinta rinnan ja hetken päästä päätin, että nyt olisi aika suunnata rantaan. Sopivalla kohdalla asetuin taas orin selkään ja nousimme ylös vedestä.

Tallilla kuivailin Veikon ja annoin sen mutustella iltaruokansa karsinassa, ennen kuin vein orin takaisin laitumelle ihmettelemään.