Scillan valmennukset

Renee Away AIR

Olin maneesiin rakentanut pienimuotoisen radan, johon yhteensä sisältyi kaksi ristikkoa, okseri ja kaksi pystyä. Molemmat sarjat olivat pitkillä sivuilla ja aikalailla toisessa päädyssä niin, että ensin oli kaksi ristikkoa innarin muodossa ja sitten okseri kahden laukka-askeleen päässä. Tämän sarjan jälkeen toisella pitkällä sivulla oli kaksi pystyä ja väliä näillä kolme laukka-askelta.

Scilla oli lämmitellyt ratsunsa sillä välin, kun rakensin rataa, joten päästiin heti ottamaan ensimmäisiä hyppyjä.

Ensimmäisenä ratsukon tuli hypätä vain toisen puolen matala okseri. Renee vaikutti todella vauhdikkaalta, joten käskin ratsastajaa pidättämään sitä.

”Ei se saa juosta liian lujaa, muuten menee lähestyminen päin mäntyä”, neuvoin ja jatkoin: ”ota ennen seuraavaa hyppyä voltti sinne päähän ja et päästä sitä suoristumisen jälkeen ryntäämään”.

Okseri hypättiin 70 senttisenä pari kertaa ja korotin estettä kymmenellä sentillä. Siitäkin ratsukko selviytyi, joten laitoin ristikot kasaan.

”Pidätä, Pidätä, Pidätä – Hyvä!”

Ratsukko selviytyi pikkuesteistä huoletta, joten ei kun korkeutta lisää. Taas kymmenen senttiä lisää ja eikun sama homma uusiksi. Renee hyppytyyli oli hyvä, vaikka vähän laishkahko pienillä esteillä.

Esteiden korkeutta korotettiin niin kauan, että ne olivat 140 senttisiä.

Korkeimmallakin radalla Renee ja Scilla selvisi hyvin.
Ratsukon yhteistyö toimi hyvin, vaikka Renee välillä halusikin kaahata satasta. Scilla kuitenkin tunsi hevosensa niin hyvin, että tunsi milloin hevonen oli lähdössä ja osasi siihen reagoida ajoissa. Kaikenkaikkiaan valmennus meni hyvin ja mitään negatiivista sanottavaa ei parivaljakon suorituksesta ole.

Shanghai Song AIR

Shano vaikutti ja heti alussa todella laiskalta, joten päätin heittää ensimmäisen suunnitelman roskiin valmennuksen kulusta ja kehitin nopeasti toisen. Tänään olisi tarkoitus treenata laukanvaihtoja, sekä mahdollisesti passage-piaffe-passage siirtymisiä, jos Shano heräisi kunnolla.

Katselin alkulämmittelyjä sivusta ja ojensin Scillalle raipan, jotta ori saataisiin hereillä tähän päivään. Käskin Scillaa ensimmäisenä keräämään ne Shanon takajalat pois sieltä tallista ja käskeä ori kävelemään kunnolla ja reippaasti eteenpäin. Ori luimisteli ja polki välillä jalkaansa, kun sitä raipalla muistutettiin, jolloin käskin napauttamaan uudestaan raipalla.
Hetken päästä käynti oli jo ihan kivan näköistä, joten oli tarkoitus siirtyä raviin. Ravissa Shano oli ihmeen reipas edelliseen verrattuna. Reippaan ravipätkän jälkeen ratsukko nosti laukan, joka rullasi ihan hyvin, mutta Shano kiskoi päätään melko hyvin alas.

”Läpsäytä ohjalla kaulalle aina, kun se koittaa kiskoa päätä liian alas”, neuvoin ja seurasin ratsukkoa katseellani.

”Laita siihen pikkusen enemmän liikettä ja pidä laukka, alotetaan laukanvaihdoilla. Tee Pitkillä sivuilla se vähintää yheksän vaihtoa”, sanoin ja sain vastaukseksi nyökkäyksen. Scilla teki ensimmäisen vaihdon heti kulman jälkeen ja Shano reagoi todella hitaasti.

”Terävämpiä vaihtoja”, käskin ja seuraavassa vaihdossa ratsastaja käytti raippaa vahvistuksena, jolloin laukka vaihtui samantien.

”Hyvä!”
Ratsukko teki vielä vaihtoja hetken aikaa ja kun ne onnistuivat hyvin, niin päätettiin vaihtaa siirtymisiin. Selostin tehtävän ja Scilla aloitti suorittamisen samantien. Siirtymiset onnistuivat kivasti, vaikka Shano ehkä oli vielä hieman laiskalla tuulella.
Ratsu vaatii todellisia herättelyjä ratsastuksen alussa ja joka kerta se pitäisi oikeasti saada ihan kunnolla tähän päivään mukaan, että sillä ei tosiaan ne takajalat tallissa olisi,vaan astuisi kunnolla alle ja käyttäisi selkäänsä alusta asti.

Bermuda Chase CTN

Ratsukolle olin rakentanut kentälle ilmojen niin salliessa esteradan. Esteiden järjestys oli seuraava; pysty, innari, pysty, vesimatto, okseri ja sekä trippeli. Scilla saapui kentälle ja ilmoitti käyneensä lämmittelemässä ratsunsa maastossa, jotta pääsisimme heti aloittamaan.

Ratsukko aloitti estesarjan ensin hyppäämällä pelkkää innaria, joka oli 70 sentissä. Beasta huomasi heti, että sillä oli vaikka mitä jännää mielessä ja innaria kohti käännyttäessä se sinkosi eteenpäin kuin luoti ja puomit rymisivät alas.

”Sä varmaan tunsit jo ennen esteille kääntymistä, että se on lähössä?” kysäisin ja Scilla vastasi myöntävästi.

”Tee sillä ainaki yks voltti ennen ku tuutte ja pidä se takamus satulassa”, neuvoin ja ratsukko pyöri voltilla sen aikaa, että kävin nostamassa esteet takaisin paikalleen. Ilmoitin, että saisivat tulla ja nyt Bea vaikutti ihan hyvältä, mutta kiersi kuitenkin esteet. Käskin ratsukon tulla uudestaan ja tällä kertaa yli mentiin hyvin. Korottelin innaria, kunnes se oli metrissä.

”Vaihdetaan nyt radaksi ja jätetään toi innari välistä”, ilmoitin.
Scillasta huomasi, että tamman temppuili kiristi hermoa, joten päätin, ettei liian montaa toistoa enää otettaisi. Ratsatajan turhautuessa turhautuu hevonenkin ja siitä ei seuraa mitään hyvää ja itselleni on opetettu, että jos alkaa turhauttaa, niin tullaan alas selästä, ettei hevoseen pureta.
”Jos se tuntuu liian vauhdikkaalta, nii heti volttia vaan, kun on mahollista”, huikkasin ja ratsukko suuntasi metrin korkuiselle radalle. Käskin Scillaa ottamaan hieman lyhyemmän ohjan ja heti alkoi hyppääminen näyttää paremmalta. Samaa rataa mentiin siihen asti, kun esteet olivat Bean maksimi korkeudessa ja siitäkin ratsukko selvisi kunnialla. Muutamassa hypyssä Scilla jäi jälkeen, mutta Bea onneksi antoi sen anteeksi ja loikkasi tyylillä. Hyvään rataan oli hyvä lopettaa, joten ratsukko sai jäädä jäähdyttelemään keskenään.

Roswell M

Tänään oli vuorossa Scilla ja Rosvo, joiden kanssa treenattaisiin laukanvaihtoja ja ehkä hieman myös piaffea. Olin myöhästynyt hieman valmennuksen alusta, joten tälläkin kertaa ratsukko oli lämmitellyt itsenäisesti. Maneesiin saapuessa pyysin ratsastajaa esittelemään oria ja kertomaan siitä hieman. Scilla kertoi, että Rosvo on ollut hieman lomalla ja siltä löytyy varmasti virtaa kuin pienestä kylästä, joten katsotaan mitä tästä tulee.

Aloitimme käynti-ravi-käynti siirtymisillä, jotta näkisin miten ori reagoi apuihin. Hevosesta huomasi erittäin hyvin, että oli ollut pari vapaapäivää liikaa, koska se painoi koko ajan kuolaimelle ja yritti mennä omaa vauhtiaan. Scilla sai kuitenkin hyvin pidettyä Rosvon lapasessa. Siirtymisissä vaihdettiin askellajeja hyvin ja tarkasti.

Ravi-laukka-ravi siirtymiset olivatkin sitten jo toista luokkaa. Useampaan otteeseen Rosvo löi homman läskiksi ja lähti viemään ratsastajaansa.

”Käytä seinää jarruna”, käskin ja näinhän se taas toimi, että se seinä oli se joka pysäyttää kunnolla. Pysähdys oli tosin sen verran nopea, ettei Scilla ehtinyt reagoida ja tömähti tantereeseen. Nappasin Rosvon kiinni ja Scilla kipusi selkään.

”Ens kerralla nojaa taaksepäin”, naurahdin ja ratsukko jatkoi käynnissä ollutta tehtävää.

Vihdoin päästiin laukanvaihtoihin, mutta aikaa oli mennyt melkoisesti Rosvon energiapurkausten takia. Rosvo lähti viemään vielä kerran ja taas käytettiin seinää apuna, mutta tällä kertaa pysyi ratsastajakin selässä. Laukanvaihdot kuitenkin onnistuivat hyvin, vaikka ori olisikin halunnut mennä vielä lujempaa. Vilkaisin kelloa ja totesin, ettei aikaa piaffen treenaamiseen ollut, joten se pitäisi jättää johonkin toiseen kertaan. Kiitin ratsukkoa ja annoin palautteen jäähdyttelyn aikana.