Tildan valmennukset

Kattiina

Tilda oli pyytänyt apua kisojen lähestyessä ja olimme sopineet, että käytäisiin Helpon B:n ohjelmaa läpi. Toki niin, että toimisin lähinnä tuomarin roolissa ja toki valmentajana siinä mielessä, että etsisin ne pienimätkin virheet.
Ratsukko lämmitteli kaikessa rauhassa samalla kun katselin heidän työskentelyään. Yhteistyö näytti oikein kivalta, mitä nyt hevonen säpsyi välillä vähän mitä sattuu, mutta Tilda kuitenkin tuki tammaansa hyvin, eikä lähtenyt sen panikointiin mukaan, vaan rauhoitteli puhelemalla hiljaisella ja pehmeällä äänellä.

Ratsukon hoidettua lämmittelyt loppusuoralle, käskin Tildaa aloittamaan kouluradan milloin tahtoi.
”Koita saada sitä vielä vähän rennommaksi rentouttamalla omat hartiat”, sanoin samalla, kun seurasin ratsukon menoa. Heti, kun Tilda sai omat hartiansa rennoksi, näytti Kaisakin paremmalta. Voltin kanssa saisi myös olla tarkempi, se vähän levähti toiselta reunalta, mutta muuten oikein hyvä.
”Terävämpi siirtymä!” huikkasin.

Sitten taas sujui erittäin hyvin, kunnes tuli peruutusten vuoro. Ne tuntuivat olevan hieman epämiellyttävää hevoselle jostain syystä, ja se lähti helposti kääntämään takapäättään oikealle, joten käskin Tildan korjata hevosta. Hetken hiomisen jälkeen Kaisa kuitenkin peruutti oikein hienosti neljä askelta suoraan taaksepäin ja nosti ravinkin erinomaisesti pysähdyksestä.

Käytiin ohjelmaa läpi muutamaan otteeseen ja kun suoritus alkoi näyttää hyvältä, käytiin vielä hiomista vaativat kohdat läpi suullisesti ja ratsukko aloitti loppuravit ja -käynnit.

Hessa

Tänään Tilda pääsi jumppailemaan Hessan kanssa kolmikaariselle kiemurauralle, jota tehtiin molemmilla pitkillä sivuilla. Alkulämmittelyt ratsukko hoiti jälleen kerran itsekseen ja asettelin merkit kiemurauran hahmottamisen helpottamiseksi.

Aloitettiin tehtävä käynnissä, jolloin aluksi ensin taivutettiin hevonen seinään päin ja puolessa välissä merkkien välissä vaihdettiin taivutus vasemmalle ja taas merkkien puolessa välissä seinää päin.
”Se muuten liikkuu ihan pirun hyvin, ottaen huomioon, että sen on pakko imeä eteenpäin, jotta pystyy laukassa tekemään saman”, huikkasin ja Tilda hymyili. Ratsukko jatkoi tehtävää käynnissä molemmilla kiemuraurilla.
”Rentouta taas ne hartiat ja KÄÄNNÄ sitä taivuttavan käden olkapäätä taakse ja toista hieman eteen, ei se tamma voi taipua, josset sä anna sille siihen mahdollisuutta!” neuvoin ja ratsastaja teki työtä käskettyä. Välillä sai kuitenkin uudestaan huomauttaa asiasta ja käskin myös liikuttelemaan kättä, jolla ei taivutettu hevosta sillä hetkellä, jotta Hessa hakeutuisi paremmin kuolaimelle ja myötäisi niskasta.

Hessa saatiin tukeutumaan paremmin ratsastajaan ja alkoipa se väläyttelemään oikein mukavaa muotoakin, jopa ravissa ja laukassa, joten käskin Tildan taputtaa tammaansa ja aloittaa jäähdyttelyt omaan tahtiin. Huikkasin heipat ja lähdin kohti omaa tallia huolehtimaan omieni liikutuksesta.