Dookie & Tervatassu & Kärmeniemen Myrskyvaara

Tervatassu pk-merkintä

Olin sopinut Dookien kanssa, että kävisin tänään hoitamassa ja liikuttamassa yhden hänen hevosistaan. Ajelin tallin pihaan ja lähdin etsiskelemään hopeanruunikkoa tammaa, jonka tarhan luo minut tallityöntekijä ohjasikin huomattuaan, että taisin olla hieman hukassa uudessa paikassa. Sujahdin tamman tarhan portista sisään ja saman tien minulla olikin hevosen pää sylissä hakemassa rapsutuksia. Rapsuttelin hopeanruunikon otsaa hetken, jonka jälkeen laitoin Tapille päitset päähän ja avasin portin suunnaten askeleeni tallia kohti. Koko matkan tarhalta talliin hevonen seurasi hieman takaviistossa turvan koko ajan koskiessa kyynärpäähäni. Selvästi siis läheisyydenkaipuinen tamma.

Tapin karsina oli onneksi helppo löytää, kun lueskeli vaan nimikylttejä karsinoiden ovissa. Päästin hevosen karsinaansa ja lähdin hakemaan sen varusteita ja harjoja. Niitäkin etsiessä meni hetki, mutta onneksi löytyi oikeat varusteet ja muut, joten pääsin palaamaan takaisin suloisen pikkutamman luo.

Harjaus oli sinänsä hassua, kun Tappi oli koko ajan niin kiinni. Omissa hevosissa oli tottunut siihen, että monikaan niistä ei niin kiinnostuneita ihmisestä ollut. Oli siis mukavaa vaihtelua hoitaa hevosta, joka selvästi oli kiinnostunut. Tappi antoi harjata itsensä läpikotaisin erittäin hyvin ja kavioiden puhdistuskin tapahtui helposti ja vaivattomasti. Koska näin tamman nauttivan harjauksesta, pidensin vielä harjaustuokiotamme ja rapsuttelin samalla hevosta kaikessa rauhassa.

Varustuksen jälkeen suuntasimme maneesiin, missä kipusin tamman selkään ja aloitin saman tien tehtävät. Tarkoituksena oli vain saada Tapin takajalat kunnolla alle ja taipumaan nätisti, joten aloin tekemään ympyrän jokaisessa kulmassa. Ulko-ohja, sisäjalka, ulko-ohja, sisäjalka. Tämä mantra tuli hyvin tutuksi koko ratsastuksen aikana. Tappi toimi erittäin hyvin ja vaikkei se mikään liitokavio olekaan, niin sen liikkeet olivat silti erittäin helpot istua ja muutenkin miellyttävät. Nopeasti hevonen myös tajusi mitä siltä haetaan, joten olin tyytyväinen ratsastukseen.

Ratsastuksen jälkeen palautin tamman karsinaansa, vein varusteet paikalleen, sekä harjasin hevosen ja kylmäsin sen jalat, jonka jälkeen pääsinkin lähtemään kotiin päin.

 

Tervatassu valmennus

Eilen kävin ratsastamassa itse Tapin, mutta tänään oli tarkoitus valmentaa Dookieta tamman kanssa. Tänään olikin sitten kuvioissa esteharjoituksia ja harjoitukset aloitettaisiin innareilla lämmittelyn vuoksi. Aluksi toki ratsukko lämmitteli ihan sileällä omaan tahtiinsa ja sillä välin kasailin sitten tarvittavat esteet maneesiin. Innarit pystytin toiselle pitkälle sivulle, jotta muualle jäisi tilaa sitten tilaa muille esteille, joita sitten käytettäisiin ihan rataharjoituksena. Muistelin nähneeni kivan rataesteharjoituksen ratsastus.fi-sivustolla, joten rakensin sitä apuna käyttäen maneesiin mukavan pikkuradan. Radalta löytyi muutama pysty ja kaksi sarjaa, joista toisella oli ns. pituusokseri ja toista sarjaa ennen oli maapuomi.

Dookie ja Tappi oli hoitanut lämmittelyt sileällä, joten annoin luvan aloittaa innareille tulon. Tappi laukkasi rauhallisesti eteenpäin ja keskittyi erinomaisesti käsillä olevaan tehtävään. Korotin hieman puomeja muutaman hyppykerran jälkeen, jotta saatiin korkeammallakin lämmiteltyä. Tästäkin ratsukko suoriutui erittäin hyvin, joten päästiin aloittamaan itse rata.

Ensimmäisenä ratsukko suuntasi pystylle, jonka jälkeen seuraavalle pystylle tehden laajan kaaren vasemmalle samalla. Kolmannelle pystylle suunnattiin okserin takaa melko tiukasti kaartaen edelleen vasemmalle. Viimeisen yksittäisen pystyn jälkeen oli vuorossa tasaokseri ja siitä suunnattiin lyhyttä sivua pitkin ensimmäiselle sarjalle. Sarjan A- ja B-osat olivat pystyjä, joiden välissä oli yksi laukka ja C-osiona pituusokseri.

Tähän asti ratsukon suoritus oli ollut erinomainen ja viimeinen sarjakin onnistui erittäin hienosti.

Korottelin esteitä aina parin hyppykerran välein ja ainoa mitä kehitettävää keksin sanoa tässä vaiheessa, oli että ratsastajan itsensä pitäisi joustaa ehkä hieman enemmän omista käsistään ja antaa tammalla enemmän tilaa hypätä, vaikka tällä hetkelläkin kyllä hyppääminen sujui erinomaisesti.

Kärmeniemen Myrskyvaara valmennus

Kun olin saanut Tapin ja Dookien valmennuksen hoideltua loppuun, tuotiin Dookielle toinen hevonen ratsastettavaksi ja tämänkin kanssa oli tarkoitus pitää estevalmennus. Jätin innarit paikalleen toiselle pitkälle sivulle ja aloin kasaamaan erilaista rataa. Tällä kertaa pituushalkaisijalle pystytin kolme estettä, sekä ns. kulmista hypättäväksi neljä estettä. Käytännössä rata muistutti kahta sydäntä. Pituushalkaisijan keskimmäinen este hypättäisiin myös vinottain.

Dookie lämmitteli ratsunsa ensin sileällä ja sain melko hyvän kuvan hevosesta jo siinä. Nyt jouduttaisiin keskittymään melko paljon siihen, että hevonen saataisiin sopivalla vauhdilla esteille. Käskin ratsukon aloittaa innareilla lämmittelyn ja korottelin välillä innarin puomeja hieman. Loppujen lopuksihan estekorkeudet nousivat vaiheittain jokaisen esteen kohdalla ja ratsukko suoriutui ihan kivasti tehtävästä, vaikka laukka olisi saanut olla vielä hieman voimakkaampi ja eteenpäin menevä.

Siirryttiin kuitenkin itse radan pariin, mutta aluksi vain suoran linjan hypyillä.

”Sun pitää saada Aapo lyhentämään sen laukkaa. Noihin väleihin pitäis saada neljä, eikä kolme laukkaa” huikkasin Dookielle ja jäin odottamaan uusintayritystä.  Aapo yritti pistää hanttiin, joten käskin tekemään voltteja niin kauan, kuin tuntui ettei Aapo vastannut pidätteisiin.

Hetken päästä Dookie koki tilanteen sopivaksi ja päästi orin kohti esteitä.

”Pidätä, pidätä, pidätä, HYVÄ!” ja näin oli selvitty oikein näppärästi suoralla linjalla, joten pyysin lisäämään muutkin esteet mukaan.

Aluksi Aapo oli hieman hämmentynyt, kun pituushalkaisijan keskimmäinen este hypättiin vinottainkin, mutta hyppäsi kuitenkin hyvällä halulla. Dookiekin pysyi orin välillä melko mielenkiintoisen näköisissäkin loikissa mukana, mutta vauhdin kanssa ratsukko sai tehdä töitä. Aluksi oli näyttänyt siltä, että orista ei löydy vauhtia nimeksikään ja sitten yhtäkkiä se lähtikin kuin tykin suusta. Kaiken kaikkiaan mielestäni kuitenkin onnistunut treeni!