Oltiin sovittu Lissun kanssa, että menisin valmentamaan häntä ja Biiliä kouluratsastuksen muodossa ja ajelin tallin pihaan. Suuntasin askeleeni suoraan kentälle, missä ratsukko olikin jo odottelemassa ja aloittelemassa alkuverkkaa. Samalla ratsastaja kertoi hevosestaan ja päädyimme siihen, että Biilin ollessa helppo, keskittyisimme lähinnä ratsastajan omaan istuntaan ja yleensäkin apuihin.
Annoin tehtäväksi alkuverkassa tehdä isoa neliötä, jolloin saataisiin hevosen ulkolapa kääntymään paremmin ja ori ei kaatuisi sisäänpäin.
”Laita se kulkemaan vielä vähän aktiivisemmin ja isommin, että se käyttää sitä selkäänsä”, neuvoin ja Lissu teki työtä käskettyä ja Biili reagoi apuihin heti. Hetken päästä ratsukko siirtyi ravissa tekemään samaa tehtävää ja edelleen kaikki sujui oikeinkin kivasti.
Otettiin vielä ravissa avotaivutusta pitkillä sivuilla, jonka jälkeen ratsukko vaihtoi laukkaan ja teki edelleen avoa pitkillä sivuilla. Biili kuunteli erinomaisesti ratsastajaansa ja Lissukin istui hyvin hevosensa selässä vaikuttaen siihen pienin avuin tarvittaessa.
Jatkettiin avotaivutuksesta laukanvaihtoihin, joita ratsukko teki koko rata leikkaa-linjalla aina 10 kappaletta. Yllätys yllätys (*köh* sarkasmi *köh*) Biili suoriutui vaihdoista ongelmitta ja vaihdot olivat erittäin teräviä, eikä ori jäänyt miettimään Lissun apujen jälkeen hetkeäkään. Tuntui, että näillä kahdella oli jokin telepaattinen yhteys, niin hienosti ja jopa ennakoivasti hevonen toimi. Toisteltiin laukanvaihtoja vielä hetki, kunnes totesin, että turha tylsistyttää hevosta samalla ja päätin, että lopuksi vielä tehtäisiin pienet pätkät piaffessa.
Piaffessa sitten pääsinkin sanomaan ihan pienesti kokoamisasteesta, mutta eipä siinäkään kyllä paljoa korjattavaa ollut. Vähän turhan tiukka paketti meinasi olla, mutta sekin korjaantui ihan pienellä ohjasotteen löysäämisellä, johon Biili (taas jälleen kerran) vastasi heti kyselemättä.
Sukkamieli ”Sukka” valjakkovalmennus
Susirajasta oli pyydetty valmentamaan Sukkaa valjakkoajossa ja pakko myöntää, että hieman jännitti. Olen tainnut ehkä kerran aiemmin pitää valjakkovalmennuksen, mutta toki omien kanssa on tullut sen verran ajettua ja treenattua eri valmentajien kanssa, että eiköhän me nyt jotain valjakolle keksitä.
Ajellessani tallille suunnittelin hieman tarkkuuskoetta vastaavaa treeniä, jonka tarkoituksena olisi saada hiottua ajajan silmää teistä.
Susirajalla painelin kohti kenttää, jossa jo valjakko lämmitteli kaikessa rauhassa. Ajaja kertoi samalla hevosesta aina kun ehti ja sain kuvan, että todellakin tarkkuus voisi olla omiaan tämän päivän valmennukseen. Toki valjakon lämmittelyä seuratessa huomasi ajajan sanat todeksi, että ei se Sukka nyt ehkä mikään maailman notkein tai edes välttämättä yhteistyöhaluisin ollut.
Hain siis tarvittavat tarvikkeet ja aloin asettelemaan tötsiä porteiksi pitkin kenttää samalla numeroiden ne, sekä asettaen jokaisen tötsän päälle pallon, joka putoaisi, jos tötsään osuttaisiin.
Tein kentälle 14 porttia ja leveys porteilla oli 40 senttimetriä, jotta valjakolla oli oikeasti tilaa. Olisipahan mahdollisuus pienentää portin leveyttä, jos näyttäisi että homma alkaakin sujumaan.
Alkuverkkojen jälkeen valjakko aloitti heti radan suorittamisen ja seurasin heidän menoaan hetken hiljaa.
”Hei, se raippa ei ole mikään koriste. Käytä sitä! Ei tarvi lyödä, vaan naputa kevyesti”, huikkasin, kun alkoi näyttää siltä, että Sukka ei meinaa kääntyä ei sitten millään. Jonkin ajan päästä alkoi valjakon homma toimimaan paljon paremmin ja tammakin kääntyi suhteellisen näppärästi. Toki käännökset olisivat voineet olla edelleen parempia, mutta nyt ei enää pudoteltu jokaista palloa matkan varrelta.
Valjakko vaihtoi ravista laukkaan, jolloin helpotin hieman tehtävää ja laukassa tuntui, että tamma kääntyi paljon paremmin, kuin ravissa ja pallotkin pysyivät paikallaan.
Osa reiteistä oli kyllä oikeastikin haastavia tämän tasoiselle hevoselle, mutta hienosti se kuitenkin selviytyi tiukemmistakin käännöksistä, joita oli pari. Kaiken kaikkiaan mukava valmennus ja ainoana parannettavana asiana tältä kerralta sanoisin sen, että se raipan käyttö täytyy muistaa. Se korvaa istunnan ja pohkeiden avut, jolloin sitä on yksinkertaisesti pakko käyttää.
Turmeltajan Ruutikapina ”Kapu” kouluvalmennus
Tänään pääsin sitten vuorostaan valmentamaan tutun ja turvallisen kouluratsastuksen parissa. Jälleen kerran valmennuksen suunnittelut hoidin samalla kun ajelin Susirajaa kohti ja tuttuun tapaan suuntasin autolta suoraan kentälle.
Kentällä minua odotteli Kapu ratsastajineen ja suunnitelmissahan oli tänään treenata hieman avotaivutusta ja vastalaukkaa. Ratsukko lämmitteli toki ensin itsenäisesti kaikissa askellajeissa ja sillä välin minä asettelin muutaman tötsän kentälle.
Tehtävähän meni siis näin. Aloitettiin kulman jälkeen tekemään suhteellisen loivaa väistöä urasta noin kolmen metrin päähän tötsää kohti. Heti tötsän kohdalta aloitettaisiin 10 metrin voltti ja siitä jatkettaisiin viisi metriä avotaivutuksessa, jonka jälkeen sitten palattaisiin uralle jälleen loivassa väistössä. Tämä tehtäisiin sitten kaikissa askellajeissa, jos ja kun ratsukko siihen kykenee.
Alkuverkat oli suoritettu, joten aloitimme tehtävän aluksi käynnissä. Aluksi Kapu hangoitteli vastaan väistöissä, mutta ratsastajan hienon työstämisen myötä tamma myöntyi kohtaloonsa ja väistikin oikein mallikkaasti.
”Käytä siinä ympyrällä sisäjalkaa ja ulkokättä. Hyvä, just noin!” kehuin, kun Kapu taipui oikein nättiin muotoon ja takajalatkin polki alleen hienosti.
Avotaivutuksessa ei ollut sen kummempia ongelmia, joten ratsukko jatkoi ilman sen kummempia kommentteja kohti seuraavaa väistöä. Tällä kertaa ei edes Kapu laittanut vastaan, vaan väisti niin kuin pitikin.
Kun tehtävä sujui käynnissä hyvin, oli vuoro siirtyä raviin. Ravissa Kapu koitti taas vähän vängätä vastaan väistöissä, mutta jälleen kerran taipui ratsastajansa tahtoon ja teki väistöt nätisti. Ympyrällä käskin ratsastajaa katsomaan vasemmalle, jottei itse kallistuisi liikaa ja heti kun ratsastajan kallistuminen saatiin kuntoon, ei Kapukaan tahtonut kaatua vasemmalle, vaan eteni erinomaisesti.
Ravin jälkeen otettiin pienet välikäynnit, jolloin ratsukko myös vaihtoi suuntaa. Välikäyntien jälkeen olikin vuorossa laukka, joten eikun tehtävän kimppuun.
Laukassa Kapu väisti erittäin hienosti ja vastalaukka ympyräkin sujui ongelmitta. Avossa meinasi olla hieman ongelmia, mutta näppärästi ratsastaja korjasi senkin ja ratsukko suoriutui tehtävästä erinomaisesti.
Vaihdettiin vielä hetken päästä toiseen suuntaan, jotta saataisiin molempiin suuntiin tehtävä tehtyä ja toiseenkin suuntaan ratsukon suoritus oli erittäin hyvä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti